Minne katosi onnellisuus? Tilalla on vain melankolia ja ikävä. Palsta pursuaa onnettomuutta.
Huomaatteko, sanoilla ei ole lopunperin mitään painoarvoa. Täällä kirjoitellaan miljardeja sanoja joka päivä. Eikä millään niistä sanoista ole mitään vaikutusta, pidempiaikaista. Miksi sitten kirjoittaa vain jatkaa samaan malliin, tahkoa elämänsä ikuisessa lumihangessa yhdellä sauvalla ja yhdellä suksella? Välillä itkua, perrkelettä ja räkää. Matkan voi tehdä- siististi, määrätietoisesti, asenteella ja olla onnellinen tuskasta huolimatta.
Tuskin edes ymmärrätte mitä tarkoitan..?
Sanoilla voi olla voimaa, mutta ei täällä. Jokainen ihastunut tai rakastunut muistaa ikuisesti, mitä "juuri hän minulle sanoi silloin vuonna yksi ja kaksi". Eikö? Niillä sanoilla on painoarvoa. Puhu hiljaa itsesi kanssa, poimi itsestäsi ne sanat ja anna niille painoarvoa. Anna niiden voimistaa itsesi.
Hullua? Kenties, mutta niin oli Einsteinkin ja pimeässä emme elä..keinotekoista valoa on kaikkialla.
Minun tieni tähän pisteeseen on ollut mutkikas ja kuoppainen, syvä ja myrskyisä. En kehu, en kerskaa, mutta ilman noita vastamäkiä ja hankaluuksia en olisi nyt sellainen kuin olen. Olen itsestäni ylpeä, ja luottamus muilla itseeni vain kasvaa päivittäin. Olen merkityksellinen ihminen muillekin, mutta se ei ole syy miksi jatkan tai jaksan. Syy on minä itse. Olen tärkeä.
En pitänyt itseäni tärkeänä yli 30 vuoteen. Ja syvältä olen noussut ja olen pinnalla. Piruvie, enkä epäile näyttää itseäni. Päinvastoin. Ja sana on hallussa, jos joku yrittää nilkkaan potkia tai päin naamaa räksyttää. Joka tilanteesta lähden voittajana, entinen reppana.
Huomaatteko, sanoilla ei ole lopunperin mitään painoarvoa. Täällä kirjoitellaan miljardeja sanoja joka päivä. Eikä millään niistä sanoista ole mitään vaikutusta, pidempiaikaista. Miksi sitten kirjoittaa vain jatkaa samaan malliin, tahkoa elämänsä ikuisessa lumihangessa yhdellä sauvalla ja yhdellä suksella? Välillä itkua, perrkelettä ja räkää. Matkan voi tehdä- siististi, määrätietoisesti, asenteella ja olla onnellinen tuskasta huolimatta.
Tuskin edes ymmärrätte mitä tarkoitan..?
Sanoilla voi olla voimaa, mutta ei täällä. Jokainen ihastunut tai rakastunut muistaa ikuisesti, mitä "juuri hän minulle sanoi silloin vuonna yksi ja kaksi". Eikö? Niillä sanoilla on painoarvoa. Puhu hiljaa itsesi kanssa, poimi itsestäsi ne sanat ja anna niille painoarvoa. Anna niiden voimistaa itsesi.
Hullua? Kenties, mutta niin oli Einsteinkin ja pimeässä emme elä..keinotekoista valoa on kaikkialla.
Minun tieni tähän pisteeseen on ollut mutkikas ja kuoppainen, syvä ja myrskyisä. En kehu, en kerskaa, mutta ilman noita vastamäkiä ja hankaluuksia en olisi nyt sellainen kuin olen. Olen itsestäni ylpeä, ja luottamus muilla itseeni vain kasvaa päivittäin. Olen merkityksellinen ihminen muillekin, mutta se ei ole syy miksi jatkan tai jaksan. Syy on minä itse. Olen tärkeä.
En pitänyt itseäni tärkeänä yli 30 vuoteen. Ja syvältä olen noussut ja olen pinnalla. Piruvie, enkä epäile näyttää itseäni. Päinvastoin. Ja sana on hallussa, jos joku yrittää nilkkaan potkia tai päin naamaa räksyttää. Joka tilanteesta lähden voittajana, entinen reppana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.