Hei, minulla on erittäin paha kiltti tyttö syndrooma ja se alkaa olla pahasti haitaksi mielenterveydelleni. sydämeni särkyy joka kerta kun sanon jotain edes etäisesti luokkaavaksi tulkittavaa ja sitä pitää pyytää anteeksi, otan myös niskaani monesti parhaan ystäväni ilkeydet ja vaikka minulla olisi täysi oikeus olla vihainen, en pysty olemaan eteenkään jos kaverillani ei ole kaikki okei vaan nielen kaiken vihani ja otan kaiken p****n vastaan ja pyydän anteeksi asioita joita minun ei edes tarvisi pyytää.
Minua usein neuvotaan ajattelemaan enemmän itteeni mut en mä vaan pysty, oon kokeillu monta kertaa ja sitten tulee sellainen olo että jään täysin yksin ja se pitää lopettaa... On muutenkin olemassa vain kaksi ihmistä kelle uskallan normaalisti (en aina) näyttää kaikki tunteeni sellaisinaan ku ne on. ja stressaan jatkuvasti, toisinaan niinkun pahasti että tulee sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita!
Tarvin apua! Miten te muut kiltit ootte selvinny?
Minua usein neuvotaan ajattelemaan enemmän itteeni mut en mä vaan pysty, oon kokeillu monta kertaa ja sitten tulee sellainen olo että jään täysin yksin ja se pitää lopettaa... On muutenkin olemassa vain kaksi ihmistä kelle uskallan normaalisti (en aina) näyttää kaikki tunteeni sellaisinaan ku ne on. ja stressaan jatkuvasti, toisinaan niinkun pahasti että tulee sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita!
Tarvin apua! Miten te muut kiltit ootte selvinny?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla ei ole omakohtaista kokemusta tuosta, mutta olen joskus antanut kaikkeni auttaakseeni maailman murjomia nousemaan jaloilleen. Kun lakkaa ajattelemasta itseään, se vie kaikki mehut ennemmin tai myöhemmin. Loppujen lopuksi tuhosin omaa elämääni, omaa psyykkistä sekä fyysistä terveyttäni aivan liikaa muiden takia.
Ja fakta on, kun muut ihmiset huomaavat tuon liian kiltin piirteesi, he takuulla käyttävät sitä hyväkseen joko tietoisesti tai tiedostamatta. Joskus olen tehnyt niin itsekin ja pidin henkilöä lähinnä höynäytettävän vähä-älyisenä, vaikka todellisuudessa ei osannut puolustaa itseään ja pelkäsi yksinjäämistä.
Ihminen on kiero olento ja tässä maailmassa ei pärjää epäitsekyydellä. Epäitsekyys on paitsi hyve, myös heikkous.
Minulla on ollut myös ystävä, joka oli useimmille ihmisille liian kiltti. Hän kyllästyi huonoon kohteluunsa, kyllästyi siihen, etteivät kaikki arvostaneet häntä ihmisenä kuten muita, koska ei osannut pitää puoliaan, eikä teosta häntä kohtaan koskaan ollut seuraamuksia. Hän muuttui ja syyn sattuessa todella ravostui. Muut häkeltyivät ja se johti siihen, että osa alkoi vihata häntä, kun ei enää mennyt oman pillin tahtiin ja osa hämmästyi positiivisesti, että NYT sussa on asennetta, pidä toi!
Siitä erottaakin hyvät ja huonot ystävät: ne jotka pysyvät rinnalla, ovat oikeita ystäviä. Ne jotka jättävät yksin, eivät olleet.
Kun arvostat itseäsi, myös muut osaavat arvostaa Sinua.
Ihme hienohelma olet.
Kuvittelet vain olevasi itse äiti Teresa.
Joo tota kilteillä on tapana myös ottaa marttyyrin rooli :DDDD näin tässäkin tapauksessa :D
Onko pakko vastata noin ilkeästi? Läheisriippuvaisilla ja miellyttämisenhaluisilla ihmisillä kyllä on välillä Äiti-Teresa-syndroomaa mutta voisi kuitenkin puhua ihmisille asiallisesti eikä tuolla tavalla ihan tahallaan ilkeästi.