Hejj vaan kaikille!
Niin siis olen pian 19 vuotias, lukiosta valmistunut nainen pieneltä paikkakunnalta, Mäntsälästä. Olen aina ollut ujo, mikä nyt vaan on muuttamaton tempperamentin piirre, mutta uskoakseni tällä hetkellä kyse on jostain muustakin…
Seitsemännestä luokasta lähtien kaiken maailman sosiaaliset tilanteet ovat ahdistaneet minua merkittävästi. Kaverit sen kuin vähenivät yläasteen aikana kun en osannut vieraiden kanssa toimia ja vanhat kaverit löysivät sopivampaa seuraa. Huonoa menestystäni kavereiden hankinnassa tuskin helpotti sekään, että olin melkoisen lihava aikoinaan enkä kasvoiltani kovin nätti jännittäessäni. :P
Lukioon mentäessä päätin, että nyt loppui, ja niinpä laihdutin normaalimittoihin ja yritin, oikeasti yritin, keskustella muiden kanssa. Hyvin meni aluksi, sitten kaikki vain kuivui kasaan. Kyllä minä koulusta selvisin helpostikin, kavereitakin oli vielä kaksi iänkaikkisen vanhaa ystävää ja heidän helmoissaan pääsin pyörimään välillä myös heidän kavereidensa joukossa. Huom, vain välitunneilla.
Kuitenkin, pelko monista sosiaalisista tilanteista säilyi ja kun ikää tuli lisää, kasvoi myös häpeä sitä omaa käyttäytymistään kohtaan; jos yläasteella vaikka sukujuhlissa käyttäydyin toisin kuin pitäisi (koska en tiennyt, miten olla), teini-ikäisyys kuittasi sen. Taasen lukion lopuilla on jo niin vanha, ettei sitä vääränlaista käyttäytymistä enää voi kuitata nuorella iällä, kyllä sen ikäisen pitää jo osata olla kuin aikuinen.
Nyt vietän välivuotta – opiskelupaikka HAMK:issa on reilassa ja jos ongelmaani ei olisi, hommaisin työpaikan talveksi, selvittäisin muita jatko-opintomahdollisuuksia ja hakisin keväällä uudestaan paikkoihin, joihin haluaisin mieluummin. Mutta kun on se ongelma ja vaikka aina olen ajatellut selviäväni siitä, ymmärrän vihdoin, ettei se tule onnistumaan ilman apua. Niinkin naurettava asia kuin kykenemättömyys vastata puhelimeen jo ensinnäkin estää minua saamasta työpaikkaa. Lisäksi pahimmat oireet, joita olen kohdannut, estävät minua selviämästä useimmista töistä tarjolla. Jos en kykene edes kaupan kassalle töihin, miten tulen ikinä selviämään kunnollisesta ammatista tai ylipäätänsä edes päättämään, mihin ammattiin opiskella? En tosiaankaan vietä loppuelämääni siivojana täysin vastoin persoonallisia intressejäni vain sen takia että minulla on mielenterveydellinen sairaus.
Haluaisin siis ammattiapua, mutta hetken internetiä selaillessani en oikein saanut kiinni siitä, miten ja mistä sitä apua haetaan. Siis osaisiko kukaan täällä avustaa ja kertoa, mistä sitä apua saa? En ole enää koulussa, joten terveydenhoitaja on pois laskuista. En myöskään ole töissä, joten kaikki sitä kautta vievät tiet eivät käy. Terveyskeskukseen? Yksityiselle psykiatrille? mikä tahansa se tie onkaan, MITEN?
Ymmärtääkseni ainakin Mäntsälän terveyskeskuksesta saa jonkinlaista apua, mutta sinne pitäisi soittaa, joka ei varsinaisesti onnistu, varsinkaan tällaisesta asiasta. Pystyykö esim. sähköpostin välityksellä hankkiutumaan hoitoon? Ja mitenkähän paljon hoito yleensä maksaa ja saako sen maksamiseen esim. Kelalta tukea?
Mistä apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon?
9
344
Vastaukset
- Pilviliitäjä
JATKUU
Vielä lista asioista, jotka ovat saaneet minut uskomaan mahdolliseen fobiaan:
Kykenemättömyys
- toimia puhelimessa muuta kuin läheisten kanssa
- katsoa silmiin kadottamatta ajatusta
- aloittaa urheiluharrastus (moni pelko yhdistyy tässä)
- jutella arvostamani henkilön kanssa (isovanhemmat, [mies]opettajat, tuntemattomat miehet, myyjät, työnantajat yms. arvoasteikolla korkeat)
- aloittaa keskustelu ei-tutun kanssa
- käydä (yksin) urheiluliikkeessä, rautakaupassa tai muussa paikassa asioimassa, jossa yleisimmin on paljon miehiä töissä
Vaikeus
- puhua tuntemattomien kanssa
- tehdä töitä jonkun tarkkaillessa
- tutustua uusiin ihmisiin (tietenkin)
Fyysisiä oireta
- käsien ylilämpeneminen
- pään tyhjeneminen
- sydämen tykytys
- pahoinvointi
Suurin syy siihen, miksi haluan vasta nyt apua, on se, että olen viimeaikoina alkanut saamaan eräänlaisia kohtauksia minulle todella stressaavissa tilanteissa. Ensimmäinen oli pahin – jouduin poistumaan tilanteesta, itkin hillitsemättömästi ja kävelin tiuhaan tahtiin pakonomaisesti edes takaisin. Järkevä ajatus ei kulkenut ollenkaan ja itkun hieman hellitettyä rupesin jo hieman pelottavan neuroottiseen sävyyn puhelemaan itsekseni miten huono olen enkä tule ikinä selviämään tässä maailmassa ja olisi parempi, jos vain päättäisin kaiken tähän.
Ensimmäinen näistä kohtauksista oli pahin ja oikeasti hyvästä syystä, mutta nyt olen jo muutaman kerran saanut näitä samoja kohtauksia paljon merkityksettömistä syistä – esim. vastikään piti käydä expertillä leikkauttamassa sim-kortti. Ei, ei, ei – miesmyyjät, tilanne ja paikka jossa en ollut aikaisemmin ollut ja kaikki pakon edessä. Taas kävelin pakonomaisesti edes takaisin, itkin ja lopulta puhelin itsekseni, kuinka en tule selviämään tässä maailmassa ja olisi parempi päättää kaikki tähän.
Tällä hetkellä mietin, lähtisinkö opiskelemaan suunnittelijaksi vaiko alkaisin postinjakajaksi. Sydämessäni haluaisin kuitenkin lentäjäksi.
*Anteeksi pitkä romaani! En kuitenkaan onnistunut/halunnut tiivistää, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti :D & kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille! - ...
Noihin fyysisiin oireisiin voi ainakin aluksi käyttää beetasalpaajaa, joka hillitsee jännittämisen aiheuttamia fyysisiä oireita eikä yleensä aiheuta riippuvuutta. Lääkärit käsittääkseni kirjoittavat niitä aika helposti.
Joillakin paikkakunnilla on terveyskeskuksilla nettipalveluita, joiden kautta on mahdollista kiireettömissä tapauksissa ottaa yhteyttä hoitohenkilökuntaan. En tiedä miten Mäntsälässä.
Tiedän kokemuksesta, että asteittainen altistaminen noille jännittäville tilanteille on ehkä paras apu. Itsekin jännitin soittamista ja ajanvarauksia ja ihan kaikkea aivan sikana, mutta kun muutaman kerran oli pakko tehdä se niin sen jälkeen se on onnistunut jotenkin. Kyllähän se syke edelleen kiihtyy ja jännittää mutta tilanteesta selviää.
Älä ainakaan syyllistä itseäsi vaan anna itsellesi aikaa ja etene pienin askelin. - lil54
Itse löysin tällaisen sivuston: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Mistä saan apua/Pages/default.aspx
Näyttää kätevästi oman paikkakunnan mukaan, mistä voisi hakea apua - itsekin pitäisi viimeinkin hakeutua ammattiavun piiriin, lääkäriajan varaaminen on vain aivan naurettavan hankalaa. Mutta kyllä me selvitään, tsemppiä! :) - Ex-mäntsäläläinen
Heips pilviliitäjä!
Kiinnitti huomiota toi sun paikkakuntasi.,
Oli sen vuoksi jatkettava lukemista., No kohta jo löysin itseni sun textistä.
Olisi mukava kirjoitella omista kokemuksistani ihan privasti.. - 14+13
Jos sinulla esiintyy seuraavia oirekuvia, sinulla on sosiaalisten tilanteiden pelko.
Kykenemättömyys
- toimia ylipäätään missään vähänkään sosiaalisessa tilanteessa, tapahtui se sitten internetissä tai puhelimessa tai missä hyvänsä.
- katsoa ihmisiä, sillä he voisivat vaikka ilmeillä ja ihmisten ilmeistä voi tulkita vaikka mitä pahaa.
- harrastuksien aloittaminen ei tule kuuloonkaan, oli se sitten mitä hyvänsä.
- jutella kenenkään kanssa
Vaikeus
- puhua kellekään
- tehdä töitä
- pitää vanhoistakin tutuista kiinni ja jutella heille
Fyysisiä oireta
- niitä ei ole, sillä sosiaalisesta fobiasta kärsivät ihmiset eivät ole missään tekemisissä ihmisten kanssa. kaikki käyttäytyminen heillä ilmenee välttelynä sosiaalisiin juttuihin. piste.
Suosittelisin, että ottaisit asioista selvää enemmän ennen kuin diagnosoit itse itsesi tai amatööri lääkäri on sinut diagnosoinut.
Oikeasti sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ei uskalla mennä edes lääkäriin tai hakea apua.- xx4
Ei käynyt mielessä, että sosiaalisten tilanteiden pelosta on useita asteita aina lievimmästä kaikista vakavimpaan? Nuo kuvailemasi oireet ehkä kenties olisivat sellaisella, jolla ongelma on päässyt siihen vaikeimpaan pisteeseen?? Kukaan ei helvetti soikoon synny sosiaalifoobikkona vaan sille altistutaan omien persoonallisten ominaisuuksien pohjalta ja ympäristön vaikutus tekee loput. Kyllä sitä hitto soikoon on kaikki oikeus mennä lääkäriin pyytämään apua jos uskoo olevansa matkalla siihen pahimpaan vaiheeseen eikä niin, että ensin odotetaan koko elämän kaatuvan täydellisesti päälle ja SITTEN vasta on oikeus sanoa, että tällainen vaiva voisi olla, löytyisikö apua? Mitä aikaisemmin huomaa merkit pahempaan johtavasta ja hakeutuu apuun, sen parempi.
Ei tainnut edellisellä urpolla käydä sekään mielessä, että yksi tekijä mikä estää lievempää sosiaalisten tilanteiden pelkoa sairastavaa hakemaan apua on myös se, että pelätään lääkärin nauravan ja vähättelevän - "ei sulla mitään tällasta ole, painu kotiis ja ota niskasta kiinni" --> ei haeta hoitoa, tilanne menee pahaksi ja lopulta - kuten sanoit - ollaan siinä pisteessä ettei enää kyetä hakemaan apua.
Mahtava kommentti sinulta. Bravo.
Mitä sinuun pilviliitäjä tulee, hakeudu vain hetimiten hoitoon - jos pystyt, soita terveyskeskukseen ja sano sinulla olevan ongelmia ahdistuksen kanssa. Siitä se lähtee :) - 15+14
xx4 kirjoitti:
Ei käynyt mielessä, että sosiaalisten tilanteiden pelosta on useita asteita aina lievimmästä kaikista vakavimpaan? Nuo kuvailemasi oireet ehkä kenties olisivat sellaisella, jolla ongelma on päässyt siihen vaikeimpaan pisteeseen?? Kukaan ei helvetti soikoon synny sosiaalifoobikkona vaan sille altistutaan omien persoonallisten ominaisuuksien pohjalta ja ympäristön vaikutus tekee loput. Kyllä sitä hitto soikoon on kaikki oikeus mennä lääkäriin pyytämään apua jos uskoo olevansa matkalla siihen pahimpaan vaiheeseen eikä niin, että ensin odotetaan koko elämän kaatuvan täydellisesti päälle ja SITTEN vasta on oikeus sanoa, että tällainen vaiva voisi olla, löytyisikö apua? Mitä aikaisemmin huomaa merkit pahempaan johtavasta ja hakeutuu apuun, sen parempi.
Ei tainnut edellisellä urpolla käydä sekään mielessä, että yksi tekijä mikä estää lievempää sosiaalisten tilanteiden pelkoa sairastavaa hakemaan apua on myös se, että pelätään lääkärin nauravan ja vähättelevän - "ei sulla mitään tällasta ole, painu kotiis ja ota niskasta kiinni" --> ei haeta hoitoa, tilanne menee pahaksi ja lopulta - kuten sanoit - ollaan siinä pisteessä ettei enää kyetä hakemaan apua.
Mahtava kommentti sinulta. Bravo.
Mitä sinuun pilviliitäjä tulee, hakeudu vain hetimiten hoitoon - jos pystyt, soita terveyskeskukseen ja sano sinulla olevan ongelmia ahdistuksen kanssa. Siitä se lähtee :)Sosiaalisten tilanteiden pelosta ei ole diagnostiikassa eri asteita.
Olenko väittänyt, että sosiaali foobikoksi synnytään? En mielestäni.
Väitinkö myöskään, ettei ole oikeutta mennä lääkäriin hakemaan apua? Kerroin vaan faktan, että tulisi ottaa asioista selvää ennen kuin diagnosoi itse itseään tai puoskari lääkäri on tällaisen diagnoosin tehnyt.
Sitä ollaan heti urpoksi nimittelemässä? Osuiko viestini johonkin arkaan paikkaan sinua kun peppukipeydyit? ;)
Hieno viesti, Hermanni.
- Henkka -93
Moi!
Suosittelen hakemaan apua ongelmaan jos se on oikeasti noin paha. Itse olin aikaisemmin jo mielenterveyskeskuksen kontaktissa, mutta sain vasta painokkaasti lääkärikäynnillä sanottua, että mä varmaan tarvitsen lääkityksen myös sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ja sehän tuli, venlafaksiini. Jonka jälkeen alkoi muutenkin elämä rullata. Estyneestä ja yliherkästä ihmisestä tuli ainakin jotenkin vahvempi yksilö...Suuri osa toipumisessa on kuitenkin ollut muiden tuki ja oma ajatustyö ongelman ympärillä. Sun kannattaisi opetella rentoutumaan ja ottamaan asiat niin kuin ne tulee. Liiallinen stressaaminen ja tilanteiden tarkkailu ei ole hyvästä.
Tsemppiä ja hyvää kesänjatkoa! :) - wahahahaj
en osaa antaa konkreettista apua (onneks ketjuun ehti jo mäntsäläläisiä)
mutta voin vaan omasta kokemuksesta sanoa, että älä stressaa... pidä vaikka ihan oikea välivuosi, siis että et välttämättä mene edes töihin (jos se on taloudellisesti mahdollista) vaan yritä vaan keksiä asioita, joista oikeasti nautit... harrastusten kauttaa löytyy parhaat kaverit, ja ne ihmiset, joiden kanssa ei tartte edes ajatella, että niiden seurassa kokisi pelkoa ja ahdistusta.
Mulle ehkä parasta oli, kun päätin vaan mennä vuodeksi kansanopistoon aivan "turhalle" linjalle, eli mistä ei oo ammatiksi mutta mistä tykkäsin... sieltä löytyi samanhenkistä porukkaa ja sai paljon voimia muuhun elämään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881234
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511036En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse61778Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14730Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107688Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287685- 60684
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?37636En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42634Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57612