Luin toista viestiketjua, jossa kirjoitettiin epäuskoisen puolison ottamisesta. Tunsin piston omassatunnossani. En ole ottanut epäuskoista puolisoa, mutta olen avioitunut uudelleen ensimmäisen puolisoni vielä eläessä.
Ensimmäinen mieheni jätti minut kauan sitten. Hän alkoholisoitui, eli pitkään toisessa suhteessa kaikkiaan täysin jumalatonta elämää, ensin avoliitossa, sitten avioliitossa. Tunsin tilanteen toivottomaksi, olin varma, että hänen kanssaan ei enää ole paluuta yhteen. Kaipasin kuitenkin rakkautta ja rinnallekulkijaa. Tapasin mukavan uskovaisen miehen. Uskovaisten varoitteluista huolimatta aloimme seurustella, kihlauduimme ja menimme hiljaisuudessa kahden todistajan läsnäollessa naimisiin. Tunnustimme uskoa edelleen. Kävimme rauhanyhdistyksellä, ihmiset tervehtivät meitä, toiset epäröivät. Ymmärsimme aiheuttavamme hämmennystä.
Eräänä päivänä kuulin, että ensimmäisen mieheni silloinen vaimo oli kuollut onnettomuudessa jo vuosia sitten, saanut parannuksen armon kuolinvuoteellaan. Tapaus oli puhutellut myös ensimmäistä miestäni niin, että hän oli raitistinut ja tehnyt parannuksen. Hän oli aikonut ottaa yhteyttä minuun, mutta perui aikeensa kuullessaan, että olin avioitunut uudelleen. Tunsin, että vaikka en ollut häntä huonompi, en ollut ollut kuuliainen Jumalan sanalle. Soitin parhaalle ystävälleni, kerroin ristiriitaista tuntemuksistani. Kerroin, että toisaalta olen hirveän onnellinen nykyisestä miehestäni ja koen hänet Jumalan lahjaksi. Toisaalta kerroin, että koen tehneeni syntiä, kun en luottanut Jumalan mahdollisuuksiin palauttaa ensimmäinen mies minulle. Hän saarnasi minulle syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sitten keskustelin aiheesta nykyisen mieheni kanssa. Hän myönsi itsellään olleen jo pitkään vastaavia tunteita. Lahja on tuntunut synniltä ja synti lahjalta. Hänkin halusi uskoa tottelemattomuutensa anteeksi. Lopuksi etsin entisen mieheni puhelinnumeron ja soitin hänelle. Keskustelimme pitkään, pyytelimme anteeksi yhteiselämämme aikaisia syntejä, eroa ja uuden ottamisia. Hän piti itseään suurempana syyllisenä. Lopuksi totesimme yhteisymmärryksessä, että nykyistä tilannetta ei voi lähteä muuttamaan, myös myöhemmin solmittu avioliitto on Jumalan edessä pyhä ja erottamaton. Totesimme myös, että se on varmasti helpompi kuin se ensimmäinen liitto. Lopuksi vielä nykyinen mieheni keskusteli edellisen mieheni kanssa puhelimessa. Kuulin, kun he siunasivat toisiaan evankeliumilla. Tämä kaikki tapahtui vuosia sitten, ensimmäinen mieheni ei elänyt enää pitkään puhelinkeskustelun jälkeen. Hänen maksansa oli vaurioitunut pahoin alkoholismin sumentamien vuosien aikana, se koitui hänen kohtalokseen. Hän kuitenkin ummisti silmänsä uskossa Vapahtajaan Herraan Jeesukseen. Kiitos Jumalalle niistäkin vuosista hänen kanssaan ja kiitos vuosista nykyisen mieheni kanssa.
Ensimmäinen mieheni jätti minut kauan sitten. Hän alkoholisoitui, eli pitkään toisessa suhteessa kaikkiaan täysin jumalatonta elämää, ensin avoliitossa, sitten avioliitossa. Tunsin tilanteen toivottomaksi, olin varma, että hänen kanssaan ei enää ole paluuta yhteen. Kaipasin kuitenkin rakkautta ja rinnallekulkijaa. Tapasin mukavan uskovaisen miehen. Uskovaisten varoitteluista huolimatta aloimme seurustella, kihlauduimme ja menimme hiljaisuudessa kahden todistajan läsnäollessa naimisiin. Tunnustimme uskoa edelleen. Kävimme rauhanyhdistyksellä, ihmiset tervehtivät meitä, toiset epäröivät. Ymmärsimme aiheuttavamme hämmennystä.
Eräänä päivänä kuulin, että ensimmäisen mieheni silloinen vaimo oli kuollut onnettomuudessa jo vuosia sitten, saanut parannuksen armon kuolinvuoteellaan. Tapaus oli puhutellut myös ensimmäistä miestäni niin, että hän oli raitistinut ja tehnyt parannuksen. Hän oli aikonut ottaa yhteyttä minuun, mutta perui aikeensa kuullessaan, että olin avioitunut uudelleen. Tunsin, että vaikka en ollut häntä huonompi, en ollut ollut kuuliainen Jumalan sanalle. Soitin parhaalle ystävälleni, kerroin ristiriitaista tuntemuksistani. Kerroin, että toisaalta olen hirveän onnellinen nykyisestä miehestäni ja koen hänet Jumalan lahjaksi. Toisaalta kerroin, että koen tehneeni syntiä, kun en luottanut Jumalan mahdollisuuksiin palauttaa ensimmäinen mies minulle. Hän saarnasi minulle syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sitten keskustelin aiheesta nykyisen mieheni kanssa. Hän myönsi itsellään olleen jo pitkään vastaavia tunteita. Lahja on tuntunut synniltä ja synti lahjalta. Hänkin halusi uskoa tottelemattomuutensa anteeksi. Lopuksi etsin entisen mieheni puhelinnumeron ja soitin hänelle. Keskustelimme pitkään, pyytelimme anteeksi yhteiselämämme aikaisia syntejä, eroa ja uuden ottamisia. Hän piti itseään suurempana syyllisenä. Lopuksi totesimme yhteisymmärryksessä, että nykyistä tilannetta ei voi lähteä muuttamaan, myös myöhemmin solmittu avioliitto on Jumalan edessä pyhä ja erottamaton. Totesimme myös, että se on varmasti helpompi kuin se ensimmäinen liitto. Lopuksi vielä nykyinen mieheni keskusteli edellisen mieheni kanssa puhelimessa. Kuulin, kun he siunasivat toisiaan evankeliumilla. Tämä kaikki tapahtui vuosia sitten, ensimmäinen mieheni ei elänyt enää pitkään puhelinkeskustelun jälkeen. Hänen maksansa oli vaurioitunut pahoin alkoholismin sumentamien vuosien aikana, se koitui hänen kohtalokseen. Hän kuitenkin ummisti silmänsä uskossa Vapahtajaan Herraan Jeesukseen. Kiitos Jumalalle niistäkin vuosista hänen kanssaan ja kiitos vuosista nykyisen mieheni kanssa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Teksti oli melko uskallettua, melkein yksityissuojaa rikkovaa. Mutta asia mielestäni asia sinänsä on otettava pragmaattisena juuri noin, elämä vie meitä miten vie. Turha idealistisuus pois.
Kiitos avaajalle rehellisestä tekstistä!
Mutta aviuoero on kyllä tänäkin päivänä synti. Se on Taivaan Jumalan käskyjä vastaan.
Oliko kaikki Raamatun avioliitot molempien puolisoiden osalta Jumala- kelpoisia?
Sitä on hyvä kysyä, sillä vaimo otettiin usein myös pakanoista, niitähän mm Egypti, sekä nykyään lestadiolaisetkin ovat.
VL keskuudessa epäusko on VAIN sitä, että puolison pitää kuulua lahkoon, samaan jengiin?
Siitä ei Raamattu kyllä puhu mitään.
Tapoja kyllä uudelleen avioitumiseen on SRK;n ”takataskussa” joka toimii seuraavasti.
A. Sovitaan eron paikallis- osastosta salaisesti yhteisellä sopimuksella, että henkilö eroaa lahkosta.
B. Hän solmii pakanana ja bublikaanina uuden liiton toisen kanssa.
C. Sopimuksen mukaan Hän ”saa palaamisena armon”, joka on sovittu jo kohdassa A.
Näin toimii juttu.
Edut ovat seuraavat, saadaan uusi, jaksava lapsia tekevä puoliso ja saadaan mainostaa palaamisen armoa.
Mutta Raamatun näkemykseen asiasta.
Kun Jeesukselta kysytään asiaa, johon Hän vastaa ainoastaan uskovien puolisoiden osalta;
Matt 19:3-12 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ‘loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ‘Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida". Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."
Hankala sitä on puolustella, muulla kun se on mahdollista huoraamisen jälkeen ja sen voi tehdä, kuten Vuorisaarnassa sanotaan, jo ajatuksissa.
Tämä Raamatun kohta osoittaa meille, jotta Jeesus antoi ANTOI OIKUDEN AVIOEROON SYYTTÖMÄLLE osapuolelle huoruuden tapahduttua sekä myös oikeuden uudelleen avioitumiseen.
Kuitenkin sen minkä Jumala yhdistää sitä ei ihminen saa erottaa. Jumalan tahto on pysyvä sekä kestävä avioliitto, johon ei kuulu avioero.
Mooses kyllä Laissa käski antaa erokirjan, jolla sai hyljätä vaimonsa. Jeesus sanoi, jotta ihmisen sydämen kovuuden tähden Mooses salli avioeron, mutta alussa ei niin ollut, vaan avioero tuli mukaan synnin tähden.
Asian tekee vaikeaksi tämä; Jeesus sanoi; ”Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
Mutta huoraamisen jälkeen tulee Pyhälle armo; Jeesus sanoi, että muun kuin huoruuden tähden uudelleen avioituminen on syntiä, eli huoruuden tähden uudelleen avioituminen ei ole syntiä.
Vaikea juttu, mutta kannattaa uskoa ensin Raamattua, kun maallikko- saarnaajia.
Kes.
Monen elämä myös vl ei saa mennä pilalle siitä syystä,
että mies tai nainen on "epätyydyttävä" jopa agressiivinen, lasten elämänkin tuhooja.
Siksi on paras kaikkien taholtakin erota. Ei Jumala suvaitse sitä, että eletään pelon ilmapiirissä koko elämä. Koska elämä on rakkautta.
Siksi, jos kaikki kemia ei toimi, on parempi ottaa rakas rinnalleen, elää onnellista elämään. Myös jätetty voi löytää onnen toiselta suunnalta ja olla onnellinen. Tai toisin päin.
Jumala on kaikkivaltias. Rakkaus on kaikkivoipa. Elämän lahja. Älköön kukaan tule rakkauden väliin kahdelle.
Monenlaista tapahtuu ihmiselämässä. Sinähän alunperin olet viaton siihen, että ensimmäinen perheesi hajosi. Pystyitte ihanteellisesti ensimmäisen miehesi kanssa puhumaan ja sopimaan hänen eläessään. Sinä saat miehesi kanssa olla täysin vapaalla mielellä, asiaa ei tarvitse miettiä enää. Saatte elää onnellista elämäänne ja iloita hyvästä avioliitosta. - Etkä suikaan ole ainoa uskovainen, joka avioituu uudelleen, vaikka entinen puoliso elää. Etenkin miehen on hyvin vaikea olla yksin ja ilman kumppania, jos vaimo lähtee. Niitä tapauksia tiedän.
Kaikkea hyvää teille!
Vaikeassa tilanteessa olet ollut, varmaan olet tehnyt parhaasi asiassa, mielestäni esim. Erittäin väkivaltaisen puolison kanssa ei ole pakko olla. Olen kohdannut tapauksia,joissa itseään uskovana pitävät ovat eronneet aika kevyen tuntuisista syistä, mutta jokaisella on oma tilanteensa. Miehesi(ensimmäinen), on siis kuollut, olet vapaa hänestä, sinulla on kokemusta, jolla voit auttaa muita.
Olipa liikuttavan monisanainen avaus, jonka varmaan olisi voinut tiivistää viiteen riviin. Olennainen puuttui: toimittiinko Vanhan vai Uuden testamentin mukaisesti vaiko peräti Päivämies-oppien.
Jos ei-uskova miehesi hylkäsi sinut olet Raamatun mukaan vapaa.
Mikä vaikeus miehellä on olla yksin !?
olen ollut kymmenen vuotta jo, eikä tunnu missään.
katokaas kun sellainenkin asia kuin itsehillintä kuuluu ihmisyyteen ihan luontaisetuna.
en voi edes ajatella jotain uutta ihmistä penkomassa vaimovainaani asioita,,,eheei tule kuuloonkaan.