Platoninen suhde

Olen akateemisesti koulutettu keski-ikäinen mies. Olen elänyt nykyisen puolisoni kanssa kohta kolme vuotta platonista sudetta. Asumme myös asumuserossa vaikka emme olekaan eronneet pienten, niin pienten lapsiemme takia. En tiedä, mitä puolisoni tästä ajattelee, mutta yhteen hän ei halua muuttaa. Ehkä ajattelee elatusmaksuja! Näen lapsiani lähes päivittäin tosin hyvin lyhyen aikaa kerrallaan- hänen luonaan. Josku harvoin minun. En tunne eläväni onnellista elämää vaikka terveyteni on kunnossa ja minulla on edes jonkinlainen työ sekä liikuntaharrastukseni. Seksistä olen hyvin kiinnostunut, mutta puolisoni ei. En tosin voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Viimeksi sitä tapahtui kolmisen vuotta sitten. Eli kolme vuotta olen ollut ilman seksiä. Minulle on todella hankalaa, kun näin kesällä näkee kauniisti pukeutuneita naisia lyhyissä hameissaan ym. Meinaan hyppiä seinille. En ole mikään seksihullu vaan minulla sattuu olemaan kovat halut ja kyvytkin. Kun minulla on ollut asuinkumppani, niin ovat kovasti kiitelleet. Lääkkeeksi tähän olenkin ottanut nimenomaan lääkkeet. Syön sellaisia lääkkeitä, jotka vievät kiinnostukseni vastakkaiseen sukupuoleen. Tällä hetkellä syön tilapäisesti venäläistä Fenazepamia. Kaiken muun lisäksi se nukunttaa hyvin, josta univaivasta myös kärsin. Mitä minun pitäisi tehdä, jotta voisin saavuttaa normaalin ihmiselämän? Olen ehkä arka lähestymään toista sukupuolta, eikä se nyt varatulle, pineten lasten isälle oikein sovikaan. Moralisoin itseäni kovassti tässä asiassa, asiassa josta suuresti kärsin. Hankala tilanne!