Mieleenpainuvin iskuyritys?

Saanko letkuusi hetken käyttöoikeuden, suihkuttaisin sillä autoni.

Näin täälläpäin.

kukaan ei ole yrittänyt iskeä,ehkä johtuu siitä,että en ole kovin kiinnostuneen oloinen itsekkään enkä liiku oikein missään,kun ei noista baareista löydy naista minun makuuni.

Umpikänninen ukko, tuijotettuaan mua pitkän illan, otti kainalokepikseen jonkun naisen, kun ei muuten horjuvasta tilastaan johtuen päässy mun luo. Horjui sitten kainalosauvanaisensa tukemana mun pöytääni, yritti ottaa harittavaa katsekontaktia, ja lausui sammaltaen baarin jytkeen yli:"Pääshetkö mukaan?". En päässyt.

suoraan haluan sinut ja aion pitääkin myös,,

Mies oli hullaantunut, löperteli ja vonkasi petiinsä. Katsoi intohimoisesti silmiini ja totesi; sinulla on kauniit silmät, mutta niissä on mielipuolinen katse.

Nauratti ;))

Mieleenpainuvin taisi olla kun kadulla mun eteen hyppäs polvilleen joku random mies kukan kanssa ja sanoi " TUU MUN VAIMOKS?"

Toinen mieleen jäänyt oli kun eräs mies halusi päästä yöksi mun luokse ja mä sen suostunut. Se totes "minä tarzan, sinä jane" Ja nosti samalla mut syllinsä ja lähti kantaan mua sylissän eteenpäin mun kiljuessa ja nauraessa että päästä mut alas.

Ei se mun luokse päässy ja toinen ei saanut mua vaimokseen.

Ehkä kaikkein söpöin iskurepliikki oli jokin aika sitten: "Tarjoaisin kyydin (auto), mutta meillä on seuraava keikka, joten se matka olisi vain tuolle seuraavalle ovelle..." (siis noin 20 metrin päässä...)

Baarissa oli oikea herrasmies. Otti käteensä vasemman käteni, hiveli vihkisormustani ja sanoi että olis ollut kiva tutustua, jos ei sulla tuota sormusta olisi. Ei varsinainen iskuyritys, mutta herrasmiehiä on :).

Hmm... kerran mut yllätettiin kesken työpäivän, herrasmies lauloi mulle komean serenaadin... Ihan uskomaton juttu, vieläkin hymyilyttää ku muistelen.

Anna bensa rahaa. Tai ei oo tietoo!

En viitsi kertoa, kun täällä on tuttuja.

Eräs minua huomattavasti vanhempi isäntämies kysyi kerran ihan tosissaan:

"Tulisitko mulle emännäksi"

Kieltäydyin yhtä tosissani sanoen:

"En"

ystävyys jatkui silti.

Sitten viime kesänä eräs ikäiseni poikamies sanoi kun kuskasin hänet pois tanssilavalta että vaihdettaisko nyt se ensisuudelma joka jäi silloin nuorempana kun hän oli liian ujo.

Siihenkin vastasin (oli hiukan vain humalassa) että menes nyt kuule kiltisti nukkumaan ettei me kumpikaan aamulla olla moraalisessa krapulassa.

Irrotti kuuliaisesti kätensä polveltani ja meni nukkumaan.

Ei olla oltu vaikeina senkään jälkeen vaan juteltu ihan normiasioista.