minusta tuntuu tosi pahalta. paras lapsuudenkaverini kuoli puolivuotta sitten mopokolarissa ja minusta tuntuu että hän oli ainot oikea kaverini. on minulla muitakin "kavereita" mutta tuo paras kaverini yhdisti kummasti minua ja muita kavereitani. nyt kun häntä ei enää ole niin ei ole enään oiken entisiäkään kavereita... he kyllä liikkuvat vielä samoissa porukoissa mutta syrjivät minua ja eivät ikinä tee suunnitelmia kanssani tai pyydä mukaan mihin ikinä sitten menevätkin...olen vasta alkunut tajuta että tuo paras kaverini on oikeasti pois ja ikävä on suuri ja minusta tuntuu päivä päivemmältä pahalta ja en tiedä onko se masennusta vai onko minulla niin kova ikävä parasta kamuani? en kehtaa tästä kenellekkään suoraa puhua muuten minut tuomittaisiin sairaaksi tai alettaisiin sääliä ja sitä en halua.olen pahoillani jos tuli kirjotusvirheitä tai oli muuten vaikea lukea
olenko masentunut? apua?
neuvojakaipaava
161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
En voi tietenkään samaistua tuntemukseesi, koska en ole menettänyt parasta ystävääni, mutta tiedän miltä tuntuu, kun jää kaveriporukasta ulkopuolelle. Minusta sinun tulisi käydä psykologilla tai pelkästään lääkärissä juttelemassa tilanteestasi. Uskon, että tarvitset tukea käsittelemään ystäväsi poismenoa. Voisitko jutella vaikka vanhempiesi kanssa? Ei kukaan sinua tuomitse sairaaksi, jos haluat käsitellä toisen ihmisen kuolemaa. Se todistaa vain, että olet inhimillinen, ihminen, jolla on tunteet olemassa. Kun saat mielesi kirkkaammaksi, olen varma, että kaverisikin näkevät sinut erillä lailla. Ja jos eivät näe, ei kannata sellaisten ihmisten kanssa aikaansa viettää. Maailmassa on myös mukaviakin ihmisiä ;) Nyt aloitat juttelemalla vanhempiesi tai lääkärin kanssa ja tulet huomaamaan, miten maailma alkaa pikkuhiljaa näyttää paremmalta! :)