Moi!
Mulla on paha ongelma. En kiinnostu kenestäkään. Tässä iässä (30) kaikki hyvännäköiset ja fiksut miehet on jo varattuja ja vapailla markkinoilla on enää ne tylsät yksilöt. No varmaan naisissakin sama juttu. Nettitreffeissäkin....ei yhtään kiinnostavaa tyyppiä. Oon puoli vuotta selaillut siellä profiileja ja en ole tavannut ketään, koska en vaan kiinnostu kenestäkään.
En vaan seksuaalisesti syty/kiinnostu ihmisestä, jos ulkonäkö ei miellytä. Ja en etsi mitään miesmallia vaan mulla on semmoinen oma tietty maku. Tuntuu niin pahalta sanoa tätä edes ääneen.
On vaan niin turhauttavaa. Jos näen jonkun kiinnostavan, niin tyyppi on varattu tai joku 25...
Tä kuulostaa nyt pinnallisella uikutukselta, mutta mun on niin vaikea kuvitella ettei ulkonäöllä olis merkitystä muille, kun itselle sillä on todella suuri merkitys.
Saman ilmiön oon huomannut myös yökerhoissa. En vaan kiinnostu yhtään kenestäkään. Ihmisen kasvot merkkaa mulle todella paljon. Jos kasvoista ei tule tiettyä fiilistä, niin en voi kiinnostua henkilöstä.
Tässä varmaan syy sinkkuuteeni. Onko muilla ollut näin ja mikä tähän voisi auttaa?
Mulla on paha ongelma. En kiinnostu kenestäkään. Tässä iässä (30) kaikki hyvännäköiset ja fiksut miehet on jo varattuja ja vapailla markkinoilla on enää ne tylsät yksilöt. No varmaan naisissakin sama juttu. Nettitreffeissäkin....ei yhtään kiinnostavaa tyyppiä. Oon puoli vuotta selaillut siellä profiileja ja en ole tavannut ketään, koska en vaan kiinnostu kenestäkään.
En vaan seksuaalisesti syty/kiinnostu ihmisestä, jos ulkonäkö ei miellytä. Ja en etsi mitään miesmallia vaan mulla on semmoinen oma tietty maku. Tuntuu niin pahalta sanoa tätä edes ääneen.
On vaan niin turhauttavaa. Jos näen jonkun kiinnostavan, niin tyyppi on varattu tai joku 25...
Tä kuulostaa nyt pinnallisella uikutukselta, mutta mun on niin vaikea kuvitella ettei ulkonäöllä olis merkitystä muille, kun itselle sillä on todella suuri merkitys.
Saman ilmiön oon huomannut myös yökerhoissa. En vaan kiinnostu yhtään kenestäkään. Ihmisen kasvot merkkaa mulle todella paljon. Jos kasvoista ei tule tiettyä fiilistä, niin en voi kiinnostua henkilöstä.
Tässä varmaan syy sinkkuuteeni. Onko muilla ollut näin ja mikä tähän voisi auttaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihan samalla tavalla kuin muillakin, etsimällä ja odottamalla ja väkisin se ei tule. Se tulee odottamatta, voi tulla yllättävässä paikassa, olit tekemässä jotain aivan muuta keskittyen siihen jne. Kyllä sinäkin vielä johonkuhun miellyt. Joskus myös se voi yllättää, minkä näköinen se on, johon ihastut. Oma maku saa silti olla.
Siis eikö sulle ole jo ihan selvää kaikki? Juna meni jo, ajat sitten. Sinulla ei ole enää varaa nirsouteen, muuten jäät vanhaksi piiaksi. Kaikki oikeus tietty sinulla olla semmoinen, jos haluat. Joskus kolmevitosena-nelikymppisenä tulee eroaalto ja voit sitten koettaa toisesta jaosta. En tiedä haluatko lapsia, niiden hommaaminen tietty käy koko ajan hankalammaksi.
Tuossa iässä voisi olla hyvä miettiä menneiden vuosien virheitä ja suhtautumista miehiin. Sinulla on vähän sellainen minä, minä, minä -asenne. Uskoakseni se on näkynyt jo aiemmin, ehkä eri tavoin. Sinä itse vanhenet ja ulkonäkösi arvo miesten silmissä heikkenee radikaalisti, joten voit kysyä, onko reilua vaatia miehiltä kauhean paljon tai loukata niitä miehiä, jotka sinusta voisi vielä olla kiinnostuneita, heilaamalla joidenkin nuorten miesten kanssa, jotka eivät todellakaan ole kiinnostuneita mistään vakavasta.
sama juttu mulla. En lähde suhteeseen jos tiedän ettei se voisi kantaa pidemmän päälle. Jokainen tekee itselleen kriteerit ja joutuu tietenkin elämään päätöksensä kanssa - mahdollisesti siis lopun elämää yksin. Olen mielummin yksin kun lähden kokeilemaan jotain josta tiedän ettei se kanna - ja seurauksena vain turhia sydänsuruja.
Mitä noissa mainitsemissasi 25-vuotiaissa miehissä on vikaa? Itselläni on monta sen ikäistä kaveria ja ihan fiksuja aikuisia ihmisiä he ovat.
Ongelma tuokin. Minä kun taas en kiinnostu kuin yhdestä. Toisaalta miksi muista pitäisi.
25-30-v miehissä on paljon fiksuja ja kypsiä yksilöitä, eihän joku viiden vuoden ikäero ole mitään
Kuka fiksu ja komea 25 v. mies haluaa 30v. luuskan, jolle miehen ulkonäkö on loppujen lopuksi kaikki kaikessa? Ja mitä tarjottavaa 30v. naisella on omanikäisiin, paremman näköisiin naisiin verrattuna? Lopettakaa se valkoisien valheiden kertominen.
:D
Kun tapaa ihmisen, johon tuntee vetoa ja josta kiinnostuu, niin tuskinpa sillä on merkitystä, että hän sattuu olemaan muutaman vuoden vanhempi. Sen attractionin mukaanhan sitä ihmisistä kiinnostutaan. Aloittajan "ongelma" on se, että sitä attractionia harvemmin on eikä sitä voi pakolla luoda.
Ihmiset ovat myöskin yksilöinä erilaisia ulkonäöltään, luonteeltaan, kypsyydeltään ym. Niin naiset kuin miehet.
"Ihmiset ovat myöskin yksilöinä erilaisia ulkonäöltään, luonteeltaan, kypsyydeltään ym. Niin naiset kuin miehet."
Kyllä, aivan totta. AP on ulkoisesti 30v nainen, henkisesti 15v. Varmasti ihan vitun kiinnosta valinta itsestään huolta pitävän 25v miehen näkövinkkelistä.
Aika kovia sanoja heittelet ilmoille, hyvä anonyymi nettiturhautunut. Sun tekstieistä rivien väl paistaa patoutunut naisviha. Kannattaa varata aika terapiaan, jossa voit käsitellä omat ongelmas.
Kyllä, minulla on erittäin, erittäin negatiivisia kokemuksia juurin sun tyyppisistä naisista, En kuitenkaan yleistä tätä kaikkiin naisiin. Kumma kuitenkin ettei vielä kolmekymppisenäkään tajua aikuistua, vaan vieläkin pitää haikailla kuumien kaksvitosten perään.
Minun käsittääkseni aloittajalle tuo nuori ikä oli nimenomaan ongelma? Minä (huomattavasti vanhempi jo) en ainakaan tippaakaan kiinnostu itseäni nuoremmista miehistä. Tulee sellainen tarhantäti fiilis, mutta nämä ovat makuasioita.
Pointti lienee se, että on meitä, jotka etsivät sitä erityistä tyyppiä ja ovat mieluummin yksin kuin vain jonkun kenen tahansa kanssa joka ei tunnu miltään ja sitten on heitä, jotka ajattelevat että pitää tyytyä että on edes joku. Siis miksi joku haluaa olla tyytymisen kohde? Joskus olen yrittänyt ja kyllä tässä tulee sitten se, että seksi on niin epätyydyttävää tällaisen kanssa että lopulta siihen ei vain edes toisen mieliksi kykene. (Jos naisen pitää kyetä haluamatta, miksi miehet ei vain ole keskenään sillä välin kun naista ei ole tarjolla? Monet tietysti on, mut musta tästä ”miestä pitää tyydyttää” mantrasta pitäisi tehdä velvollisuus myös miehille, jos se naisille on sitä. Yhtä paskalta se tuntuu olla jonkun kanssa joka ei kiinnosta.) Samoin sydämeen sattuu nähdä, että on toiselle vain ”paremman puutteessa” henkilö. En halua tehdä sellaista enää kenellekään.
Itse en valitse muuten ulkonäön vaan keskinäisen dynamiikan perusteella.
Sun kriteerit aika paljon rajoittaa. 3-kymppisenä vois miettiä muitakin kriteerejä kuin ulkonäkö? Kuulostat kyllä melkoiselta prinsessalta, jos suoraan sanon.
Naisen markkina-arvo romahtaa 25 ikävuoden jälkeen. Voisit tietysti yrittää päästä "kakkosnaiseksi" ja sitä kautta sitten saada mielenkiintoinen yksilö.
"Tässä iässä (30) kaikki hyvännäköiset ja fiksut miehet on jo varattuja ja vapailla markkinoilla on enää ne tylsät yksil"
Mitäpä tuohon enää lisäämään näin kolmekymppisenä miehenä.
Olen sitten varmaan "tylsä".
Eiköhän ne tylsät miehet ole kuule siellä asumassa omakotitalossa parin lapsen ja naisen kanssa jossain tuolla lähiöissä.
Olisko kiinni siitä että miehet ei tee sulle tarpeeksi tasokkaita viettely-yrityksiä. Olisko niin että jos mies osaisi vetää ja vetäisi oikeasta narusta niin se olisi sulle menoa pärstäkertoimesta huolimatta. Älä tee itse aloitteita. Käyttäydy arvokkaasti ja katsele onnistuuko kukaan viettelemään sinua pärstäkertoimesta huolimatta. Ota huomionosoitukset vastaan, tutustu ihmisiin.
No jos jaksat odottaa 10-15 vuotta, niin ne paremmat naiset lähtee etsimään itseään ja jättää ne hyvät miehet sinulle. Kärsivällisyyttä vaan. 10v menee tosi äkkiä kuitenkin.
Minä olen kolmekymppinen neitsyt, koska en ole koskaan ymmärtänyt sanoja joita seksiin liitetään enkä tuntenut halua kehenkään.
Voisin jopa sanoa että viha sopii minulle paremmin kuin rakkaus, mitä se sitten onkaan.
Ms X
Mr*