Outi Kosken mukaan hänen lapsensa Aleksi ja Jaakko ovat kypsiä päättämään siitä, missä maassa ja kenen luona he asuvat.
Jos kysymyksessä olisi tavallinen ydinperhe, kenellekään ei tulisi kuuloonkaan väittää, että lapsi olisi kykenevä tuollaisia asioita ratkaisemaan. Jostain syystä tässä tapauksessa näinkin mielivaltainen väite kuitenkin hyväksytään.
Outi Kosken lasten tilanne avioeron aikoihin ja välittömästi sen jälkeen oli hyvä: huoltajuus oli isällä (äidin tätä päätöstä moittimatta) ja äidillä laaja tapaamisoikeus. Kaikki sujui hyvin siihen päivään asti, kun Outi Koski sai ilmeisesti itse päähänsä haluta muuttaa pysyvästi Suomeen.
On todennäköistä, ettei Koskella ole ollut rahkeita kantaa tästä päätöksestään ja sen tuomista tunnekuohuista (ikävä lapsia kohtaan jne) itse vastuuta, jolloin hän on manipuloinut lapset puolelleen.
Jokainen tälle palstalle kirjoittava, jolla on Aleksin ja Jaakon ikäisiä lapsia tietää, miten tuon ikäisten manipulointi onnistuu tarvittaessa muutamassa minuutissa.
Vastuullinen vanhempi ei tue lasten nälkälakkoa, eikä anna lasten piileskellä maailmaa piilossa ilman harrastuksia, koulunkäyntiä jne.
Kuinka moni teistä antaisi oman lapsensa vapaasti päättää siitä, mitä koulua käy ja missä maassa asuu?
Miksi tämä ei ole mahdollista ydinperheissä, mutta eroperheissä lapset nähdäänkin yllättäen täysivaltaisina jo polvenkorkuisesta lähtien?
Jos kysymyksessä olisi tavallinen ydinperhe, kenellekään ei tulisi kuuloonkaan väittää, että lapsi olisi kykenevä tuollaisia asioita ratkaisemaan. Jostain syystä tässä tapauksessa näinkin mielivaltainen väite kuitenkin hyväksytään.
Outi Kosken lasten tilanne avioeron aikoihin ja välittömästi sen jälkeen oli hyvä: huoltajuus oli isällä (äidin tätä päätöstä moittimatta) ja äidillä laaja tapaamisoikeus. Kaikki sujui hyvin siihen päivään asti, kun Outi Koski sai ilmeisesti itse päähänsä haluta muuttaa pysyvästi Suomeen.
On todennäköistä, ettei Koskella ole ollut rahkeita kantaa tästä päätöksestään ja sen tuomista tunnekuohuista (ikävä lapsia kohtaan jne) itse vastuuta, jolloin hän on manipuloinut lapset puolelleen.
Jokainen tälle palstalle kirjoittava, jolla on Aleksin ja Jaakon ikäisiä lapsia tietää, miten tuon ikäisten manipulointi onnistuu tarvittaessa muutamassa minuutissa.
Vastuullinen vanhempi ei tue lasten nälkälakkoa, eikä anna lasten piileskellä maailmaa piilossa ilman harrastuksia, koulunkäyntiä jne.
Kuinka moni teistä antaisi oman lapsensa vapaasti päättää siitä, mitä koulua käy ja missä maassa asuu?
Miksi tämä ei ole mahdollista ydinperheissä, mutta eroperheissä lapset nähdäänkin yllättäen täysivaltaisina jo polvenkorkuisesta lähtien?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Uskoisin Outi Kosken vastuuttomuuteen, ellei isä olisi toiminut kuin Villissä lännessä: tullut naamioituneena ja huppupäisten kavereiden kanssa kaappaamaan lapsensa Suomesta odottamatta oikeuden päätöstä.
Avioeron jälkeen oli voimassa yhteishuoltajuus, ei isän yksinhuoltajuus. Sen hän sai amerikkalaiseen malliin yksipuolisesti jälkikäteen.
Ymmärrän äidin toimet Campoyn lasten kohtalon taustaa vasten. Lapsethan palautettiin USA:aan sitä varten, että huoltajuusoikeudenkäynti käydään siellä. Viisi vuotta on kulunut, eikä sitä ole käyty. Ja tuskin koskaan käydäänkään. Äiti ei ole saanut nähdä lapsiaan.
Normaalisti Kosken lasten ikäisen lapsen mielipide olisi painanut huoltajuusoikeudenkäynnissä, mutta tässä lienee kyse USA:n painostuksesta, jonka edessä taipuvat niin hallintoviranomaiset kuin Korkein oikeuskin.
Itselläni on mennyt usko amerikkalaiseen unelmaan. Usalaiset on ilmeisesti kasvatettu kokemaan itsensä yli-ihimiksi, joiden edessä muunmaalainen alistukoon. Viittaan mm. Irakin sotaan. Ennen Bushin hyökkäystä sinne Irakissa eivät terroristiryhmät temmeltäneet. Oli tietysti Saddamin terrori, mutta luultavasti siellä kuitenkin kuoli vähemmän ihmisiä silloin kuin nyt Bushin ristiretken aikaan. USAn olisi kannattanut jättää Saddam irakilaisten hoidettavaksi. Ehkä verta olisi valunut vähemmän ja maa ei niin sekasortoisessa tilassa kuin nyt.
Olikohan asiallista kopioda sama kirjoituksesi ympäriinsä monille kirjoituspalstoille? Tarkoituksena selvästikin manipuloida mielipiteitä.
Ei tavallisessa ydinperheissä lasten tarvitse tommosia kysymyksä ratkoakaan. Mutta kylläpä uskoisin, että tuon ikäiset lapset ovat kykeneviä päättämään, kumman vanhemman luona haluavat asua. Ja vanhempien tulisi niellä se ratkaisu mikä sieltä sitten tulee.
Erityisesti on huomattava, että nyt ei ole kysymys siitä, missä maassa lapset haluavat asua tai mitä koulua käydä, kuten millamagia yrittää väittää. Kysymys on siitä, kumman vanhemman luona he haluavat olla kun ydinperhettä ei kerran enää ole. Ja siitä he selvästi ovat itse kykeneviä päättämään.
Suuri vääryys on, kun heidän mielipiteelleen ei anneta mitään arvoa tässä asiassa. Ihmettelen, miten oikein joku Korkein Oikeus kehtaa näin asioita käsitellä? Voiko ne ihmiset katsoa aamulla itseään peiliin? Tietääkö kukaan ketään, joka olisi saanut oikeuslaitokselta oikeutta? Päätöksiä tietysti kyllä tulee.
Ehkä lopuksi on paikallaan vapaasti lainattu juristivitsi: Pfitzer testasi viagran vaikutuksia eri ammattiryhmillä. Lääkärillä, ekonomilla ja insinöörillä saatiin odotetunlaisia tuloksia. Mutta juristin tapauksessa koko mies jäykkeni ja pituutta tuli lisää 15cm...
>kumman vanhemman luona he haluavat olla kun ydinperhettä ei kerran enää ole
Pojat asuivat Yhdysvalloissa puoliksi isällään ja puoliksi äidillään. Suomeen oli tarkoitus tulla vain lomalle. Mistään muuttoaikeista ei Outi Koski ollut puhunut.
Outi Koskella oli mahdollisuus toteuttaa äitiyttään myös Yhdysvalloissa. Se ei hänelle kelvannut.
Jos sinä lähdet lastesi kanssa talvella Kanarialle ja mukulat sanovatkin, että "jäädään tänne", niin sinähän jäät, eikö vain?
Jaaha. Joku nyysi nimimerkkini.
Olen ylläkirjoittaneen kanssa samaa mieltä sisällöstä, mutta otsikosta en ole vastuussa.
Lastensuojelun keskusliittoa myöden yleinen ohje on se, ettei lasten pitäisi antaa päättää siitä, kumman luona asuvat. Tämä pätee tietysti sitä mukaa, mitä pienempiä lapset ovat.
Syy: lapsi on poikkeuksetta lojaali molempia vanhempia kohtaan. Jos lapsi laitetaan valintatilanteeseen tyyliin: "päätä, meetkö isälle vai äidille", voi se aiheuttaa lapselle kohtuuttomia paineita: kun on jäänyt äidin luokse miettii, tuntuuko isästä nyt pahalta jne.
Tästä syystä lasten vanhempien on ensisijaisesti otettava vastuu ja päätettävä, kuka pitää lapset ja mitkä ovat tapaamisoikeudet jne. Elleivät vanhemmat pääse sopuun, asian ratkaisee tuomioistuin. Lapsia kuullaan ainoastaan jos tilanne niin vaatii, mikään yleinen sääntö se ei ole.
Kun itse erosin, ei minulle ja miehelleni tullut kuulonkaan, että olisimme laittaneet lapset kahden tulen väliin: sovimme keskenämme, miten tapaamiset jaetaan ja lapsille tämä tuli ilmoitusasiana. Eivät ole vastaan laittaneet.
Asumispaikoista ym. päättäminen on niin iso asia, että sen kaataminen lapsen kontolle on vastuutonta.
Pitäisikö lapsen myös vastata itse päätöksestään? Entä jos valinta osoittautuu huonoksi, kuka kantaa vastuun siitä?
Mielipiteensä kai saa jokainen ilmaista. Miten on mahdollista, että käytät tuollaista ilmaisua, jos joku on eri mieltä sinun kanssasi!?
Haluavatkohan kyseiset pojat, että heidän asioitaan vatkataan keskustelupalstoilla? Ja tuossa sävyssä?
Onhan näitä tapauksia, vaikka jostain syystä halutaan aina tuoda esille nämä sankariäidit...
Entäs Erik Cometin tapaus, jossa suomalainen äiti kaappasi lapsen Sveitsistä Suomeen, muutti yhteen lesbonaisen kanssa, haki avioeroa ... ja lopulta kun lasten alkoholisoitunut äiti kuoli, sai äidin lesbokaveri lapset.
..etta mista helkutista te tiedatte kyseisen perheen elamasta yhtaan mitaan?! Olette lukeneet Seiskanne huolella..
Antakaa ihmisten elaa omaa elamaansa, teidan epakypsat spekulointinne ei varmaan asioihin muutosta tee. Eika ketaan oikeesti kiinnosta...
Sori nyt vaan..
Tunnetko perheen henk.koht? Ja tiedat Outi Kosken motiivit?
Mietippas asoita ennenkuin kirjoittelet sellaista mista et mitaan tieda...
Tottakai OUTI on harkinnut tilannetta,ennekuin tähän on lähtenyt,myös lastenn kannalta!
EN KÄSITÄ TÄTÄ VASTAREAKTIODEN MÄÄRÄÄ!! Outihan on aivan fiksu ja tasapainoinen nainen, heillä meni asenteet ristiin lasten isän kanssa.
Suomessa täällaisia eroja on tuhansia.
Isä ihan selkeästi bisnesmies,jonka aika menee työn merkeissä(joka USAssa tärkeintä?), Outi haluaa lapsilleen muuta(ja itselleen).Olette S IKOJA jollette tajua,että tunneside pojilla on OUTIIN EIKÄ ISÄÄN ja se on tärkeintä-ajatellen poikien tunne-elämää jatkossa.
Uskomattomia kommentteja siitä,kuinka Outi olisi "aiheuttanut sitä ja tätä".
Antakaa nyt jo hyvät ihmiset tunneälylle tilaa: kyllä minäkin olisin valmis taistelemaan sen puolesta,että lapsillani on kaikki hyvin. Ja taistelua ei Outi olisi halunnut,ISÄ vallanhimoisena sen sai aikaan!!!!
Hänellekö pojat? Oppimaan "bisnestä"?
EIEIEIEI!
Noniin. Korjatkaamme muutamia epäkohtia. Toinen pojista oli siis 13? Minä ainakin tiesin jo sen ikäisenä aika hyvin, mitä haluan, ja minuun ei paljon vaikutettu.
''Kuinka moni teistä antaisi oman lapsensa vapaasti päättää siitä, mitä koulua käy ja missä maassa asuu? ''
No, minä aloitan syksyllä lukion (menin 6-v:nä kouluun), ja eipä sitä ainakaan vanhemmat minun puolestani päättäneet. Eihän sen niin ole tarkoitus ollakaan. Herätkää nyt. Varmasti 5-vuotiaan voi karkkia antamalla saada sanomaan ''iskä on tyhmä, haluun jäädä suomeen!'', mutta ei enää tän ikäistä. Ainakaan, jos sattuu aivot omistamaan.
Mutta enpä enempää jauha paskaa, halusinpahan vain kertoa, että lapset kasvavat.