Jos on parhaimmillaan pari päivää että unohtaa oman surkeutensa ja luulee selättäneensä masennuksen, epätoivon ja yksinäisyyden niin viimeistään kolmannen päivän jälkeen on kaikki taakka taas selässä.
Aluksi oli työttömyys ja se kausi jatkui ja jatkui aina vaan aluksi arvelin että okei otetaan loman kannalta ja että eiköhän jotain vielä ilmesty! Sain kyllä välillä kannustusta että kyllä sinä ennenpitkää jotain löydät tässä vaiheessa uskoin vielä itsekin siihen. Aika kului ja pian meni jo useita vuosia siinä vaiheessa tajusin että en tule enää saamaan mitään. Tuntuu kuin nyt olisi jo kaikki halutkin hukassa ja työkykykin heikentynyt.
En ole ilmoittautunut enää mihinkään mistään en saa euroakaan en ole saanut enää vuosiin. Katson sivusta ex kavereita ja tuttuja kuinka he vaan porskuttavat onnessa ja rahassa. Itse vieraannuin kaikesta entisestä elämästä kavereista jne. syy rahattomuus ja työttömyys häpeän siis itseäni kun vertaan itseäni heihin.
Vanhemmillani asun ja käytännössä en liiku missään kun ei ole vara eikä ketään kenet tapaisi. Itsekseni aina toivon että kumpa suomeen tulisi voimaan eutanasia laki ja jokainen täysi ikäinen terveydentilasta riippumatta henkisestä tai fyysisestä halutessaan saisi lähteä nukahtamalla ikuiseen uneen.
Töitä olen yrittänyt etsiä kuin pieni eläin mutta ei pienintäkään toivon kipinää saa mistään! Olen luopunut kaikista haaveista mitä minulla oli ja siitä että kun olisi töitä pääsisi rakentamaan omaa elämää. Suomi on katsonut ilmeisesti että olen täysin hyödytön ja minun palveluksia ei tämä maa kaipaa.
Välillä tuntuu että kuolema olisi ainut pelastus nyt jo ilman mitään toimintaa ollut jo niin pitkään että mitään töitä ei kehtaa enää edes kysyä se on mennyttä jo.
Aluksi oli työttömyys ja se kausi jatkui ja jatkui aina vaan aluksi arvelin että okei otetaan loman kannalta ja että eiköhän jotain vielä ilmesty! Sain kyllä välillä kannustusta että kyllä sinä ennenpitkää jotain löydät tässä vaiheessa uskoin vielä itsekin siihen. Aika kului ja pian meni jo useita vuosia siinä vaiheessa tajusin että en tule enää saamaan mitään. Tuntuu kuin nyt olisi jo kaikki halutkin hukassa ja työkykykin heikentynyt.
En ole ilmoittautunut enää mihinkään mistään en saa euroakaan en ole saanut enää vuosiin. Katson sivusta ex kavereita ja tuttuja kuinka he vaan porskuttavat onnessa ja rahassa. Itse vieraannuin kaikesta entisestä elämästä kavereista jne. syy rahattomuus ja työttömyys häpeän siis itseäni kun vertaan itseäni heihin.
Vanhemmillani asun ja käytännössä en liiku missään kun ei ole vara eikä ketään kenet tapaisi. Itsekseni aina toivon että kumpa suomeen tulisi voimaan eutanasia laki ja jokainen täysi ikäinen terveydentilasta riippumatta henkisestä tai fyysisestä halutessaan saisi lähteä nukahtamalla ikuiseen uneen.
Töitä olen yrittänyt etsiä kuin pieni eläin mutta ei pienintäkään toivon kipinää saa mistään! Olen luopunut kaikista haaveista mitä minulla oli ja siitä että kun olisi töitä pääsisi rakentamaan omaa elämää. Suomi on katsonut ilmeisesti että olen täysin hyödytön ja minun palveluksia ei tämä maa kaipaa.
Välillä tuntuu että kuolema olisi ainut pelastus nyt jo ilman mitään toimintaa ollut jo niin pitkään että mitään töitä ei kehtaa enää edes kysyä se on mennyttä jo.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos olet Suomessa turha niin miten olisi ulkomaille lähtö? Shenzheniin kokoamaan kännyköitä vaikka, töitä riittää.
Heko heko.
Tekemään orjatöitä maahan, jonka kieltä ei edes osaa, kun mukavammin Suomessa elää vaikka toimeentulotuella? Tuo oli kehotus itsariin.
Toimeentulotuella eläminen on hidas itsari.
Kyllä minä otan silti ne mitkä lie 300 euroa ja ausmistuet mieluumin kuin saman verran siitä, että teen 24/7 jotain paksaduunia orjan asemassa samalla palkalla. Kuka olisi niin hullu, että opettelisi puhumaan kiinaa -- kova urakka -- se palkinto silmissä kiiltäen, että pääsisi tekemään orjatöitä? Haloo.
Koko ehdotus oli jonkun kuspään aivopieru.
Siinä voisi olla järkeä, että ryhtyisi vaikka siivoojaksi Suomessa, vaikka törkeän huonosti siitäkin maksetaan.
Mitä jos kouluttautuisit hoiva- ja hoitoalalle? Nillä aloilla löytyy takuuvarmasti töitä yhä enemmän ja enemmän. Hae seuraavassa yhteishaussa lähihoitajakoulutukseen.
Itse tekisin niin, jos olisin terve. Sairastan esiintymiskammoa, joka estää kaiken kouluttautumisen.
Hei
Myötätuntoa sinulle. Ja voimia elämääsi. Masennus on vaikea sairaus, mutta siitäkin monet parantuvat. Työttömyys ja rahattomuus ovat vaikeita asioita, häpeä helposti seuralaisena. Toiveesi on kohtuullinen: työtä ja mahdollisuus päästä rakentamaan omaa elämää.
Oletko kuitenkin pariksi päiväksi unohtanut masennuksen ja surkeuden? Mitä silloin tapahtui? Onko siis toisinaan myös parempia hetkiä?
Olisiko uudelleenkoulutus mahdollinen? Entä erilaiset vapaaehtoisyhdistykset, joissa ihmiset tekevät yhdessä jotain? Onko sinulla ketään, jonka kanssa voisit lähteä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa tapaisit toisia ihmisiä. Onko kukaan entisistä kavereistasi sellainen, jota haluaisit lähestyä? Usein yksinäisyys on juuri pahinta. Voisivatko vanhempasi tukea sinua millään tavalla?
Älä luovu unelmistasi, vaikka näyttäisikin ankealta.
Tsemppiä
Toivoo Päivi-pappi Hämeestä
Parempia hetkiä on joskus mutta aivan liian harvoin ja liikaa yksinäisyyttä. Perhe kun on koolla ja jos kylään saapuu lähimmät sukulaiset ja puhumme niitä näitä kaikkea maailman asioita ja kun on ihmisten parissa joihin luotan eivätkä he tuomitse tai vihjaile mitään niin silloin ajoittan on jopa vähän hauskaa.
Se hauskuus vaan loppuu lyhyeen noin. 2tuntia voi olla erimieli mutta kun sitten kun vierailu päättyy niin sitä taas pikkuhiljaa vajoaa omaan tilanteeseen kun ajattelee että huomena kaikki muut menee töihin ja minä vain oon.
Ihmisten näkeminen siis piristää ja tämän tiedostan itsekin mutta kun ei ole sitä työtä ja toimeentuloa sitä häpeää liiaksi itseään ettei oikein voi tai kehtaa edes yrittää mitään tuttavuutta. En uskalla puhua asiasta kenellekään häpeän tunne on liian suuri.
Paikka missä asun niin siellä uudelleenkoulutus mahdollisuudet ovat hyvin rajoitetut. Olen kokeillut erästä toista ammattia mutta se ei onnistunut en osannut oikein sitä ja lannistuin entisestään. Minulla ei ole oikein ketään kenen kanssa lähteä eikä ole oikein varakaan lähteä mihinkään. Tiedän että nuista vapaaehtoisyhdistyksistä voisi tilanteessani olla ratkaisevaakin hyötyä, ja kyllä se vähän kiinnostaakin.
Hei
Seurakunnille ja kaupungille pääsee melko helpolla leikkaamaan nurmikoita, ei kovin suuri palkka mutta ihan jees perus työtä.
Tai pienille kiinteistönhoito firmoille.
Kannattaa kysyä.
Seurakuntien hautausmailla on ainakin kausityöntekijöitä yleensä Lokakuuhun asti. evl.fi
Ja elä vain tapa itteäs, sieltä kun ei ole paluuta. Jeesus Kristus rakastaa sinuakin, ja haluaa että pelastut.
Mutta jos tapat itsesi, se on katumaton synti josta joutuu kadotukseen.
Älä tapa itseäsi!
Elämälläsi on joku tarkoitus, vaikka se että pelastut ja saat jonkun työn ja mielenkiintoista tekemistä.
Ite ollu noissa syövereissä , niistä pääsee ylös!
Rukoilen puolestasi . Rakas Jeesus auta tuota ihmistä , sinä Herra tiedät hänet ja tiedät miten hänen asiat ovat .
Herra JEESUS Kristus auta tuota ihmistä, ja anna hänelle elämän toivo ja näytä hänelle tie totuus ja Elämä.
Joh. 14:6 Jeesus on Tie Totuus ja Elämä.
-Huuda Herra Jeesusta auttamaan sinua.
Hän on Sanassaan luvannut auttaa sitä joka pyytää Häneltä apua.
Lue Psalmi 3 . Herra on ahdistetun turva
www.evl.fi/raamattu
Shalom!
Mt-hoitsuksi pääset ihan varmasti.Ne on suojatyöpaikkoja "menetetyille tapauksille.
Sinne vaan rohkeasti miekkailemaan.
lol voi vitun jeesus :DD
Ite suosittelen lämpimästi että pyydät vanhempias ostamaan sulle xbox360 ja fifa 13 (koht tulee14). Siihe liveaikaa ja pääset netis pelaa muita vastaan. Sitku alat tuhoo siel ni vitun hyvä.
Seuraavaks alotat opiskelun vaikka just lähihoitajaks ku sinne nyt pääsee aina ja alat pyytää opiskelukavereit pelaa sun kans fifaa. Jos oot mestari fifas ni oot mestari kaikes, pilluu tulee myös nii vitusti.
Fifa opiskelu = success
Ensimmäinen vaihe olisi mennä TE-toimistoon, että saisit jotakin rahaa.