Kuusikymmentä vuotta sitten Lieksassa kaivonkatsoja tuli kutsuttuna rintamamiestalomme rakennustyömaalle määrittelemään kaivon paikkaa. Työkaluina kaivonkatsojalla oli langan päässä roikkuva sormus, jonkinlainen taskukello ja varpu. Eipä aikaakaan kun varpu näytti vesisuonen paikan. 12 renkainen kaivo kaivettiin taikavarvun osoittamaan paikkaan ja vettä riitti koko talon olemassaolon ajan. Sattumaako?
Vuosikymmenien aikana ihmisten tietoisuus pohjavesikerroksien olemassaolosta on lisääntynyt ja kuvitelmat maanalaisista vesisuonista karisseet. Kukapa nykyihminen enää uskoo maan alla risteileviin ja haaroittuviin putkimaisiin vesisuoniin, joissa vesi virtaa tiettyihin suuntiin.
Suomessa pohjavettä on lähes kaikkialla, mutta runsaimmin sitä muodostuu alueilla, joissa maaperä koostuu hyvin vettä johtavista sora- ja hiekkamuodostumista. Pohjaveden pinnan etäisyys maanpinnasta vaihtelee noin yhdestä jopa yli kolmeenkymmeneen metriin, mutta se on yleensä noin 2–5 metrin syvyydessä maanpinnan alapuolella. Toimivan kaivon voi kaivaa lähes mihin vaan ilman taikakaluja.
Olivatko vuosikymmenien takaiset lieksalaisetkin varpu-ukot sen ajan huijareita? Eivät todellakaan olleet, koska he uskoivat asiaansa ja eikä muunlaista tietoa ollut saatavilla. Mutta jos tänä päivänä joku esiintyy kaivonkatsojana varpunsa kanssa tai näyttää varvun taipuvan, sitä voidaan jo pitää pahemman luokan petkuttamisena. Oletko sinä uskonut joskus varvun taikaan?
Vuosikymmenien aikana ihmisten tietoisuus pohjavesikerroksien olemassaolosta on lisääntynyt ja kuvitelmat maanalaisista vesisuonista karisseet. Kukapa nykyihminen enää uskoo maan alla risteileviin ja haaroittuviin putkimaisiin vesisuoniin, joissa vesi virtaa tiettyihin suuntiin.
Suomessa pohjavettä on lähes kaikkialla, mutta runsaimmin sitä muodostuu alueilla, joissa maaperä koostuu hyvin vettä johtavista sora- ja hiekkamuodostumista. Pohjaveden pinnan etäisyys maanpinnasta vaihtelee noin yhdestä jopa yli kolmeenkymmeneen metriin, mutta se on yleensä noin 2–5 metrin syvyydessä maanpinnan alapuolella. Toimivan kaivon voi kaivaa lähes mihin vaan ilman taikakaluja.
Olivatko vuosikymmenien takaiset lieksalaisetkin varpu-ukot sen ajan huijareita? Eivät todellakaan olleet, koska he uskoivat asiaansa ja eikä muunlaista tietoa ollut saatavilla. Mutta jos tänä päivänä joku esiintyy kaivonkatsojana varpunsa kanssa tai näyttää varvun taipuvan, sitä voidaan jo pitää pahemman luokan petkuttamisena. Oletko sinä uskonut joskus varvun taikaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinka monta kuivaa kaivoa onkaan tehty näiden huuhaa -miesten toimesta aivan väärään paikkaan? Tämä hihhulointi on maksanut monille tilallisille paljon hikeä, verta ja kyyneleitä aikoinaan.
Epäonnistumisia on sattunut, kun pohjavesi on ollut tavallista syvempänä kaivonkatsojan näyttämässä paikassa. Käsipelillä kaivoja ei kaivettu juuri viittä metriä syvemmiksi eikä porakaivoja vielä tunnettu. Porakaivonhan voi porata pihaan kuin pihaan ja vaikka peruskallioon niinkuin nykyään tehdäänkin maalämpöpumppujen takia. Ja vettä löytyy lähes aina ihan riittävästi.
Uskon muuten edelleenkin.
En usko maasäteilyyn, enkä taikaan tai taikuuteen vaan siihen, että on olemassa asioita joita emme vielä tunne.
Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas taakse päin kun mikrobit olivat tuntematon asia, mutta sen sijaan sairautta aiheuttavia pahoja silmiä ja noituutta oli vaikka muille jakaa ja kyllä sitä jaettiinkin.
Vesisuonia ei ole olemassakaan, ainakaan sellaisina "putkina"
Sen sijaan nuo vettä johtavat ja samoin johtamattomat eli eristävät kerrokset ovat totta.
Kun vesi liikkuu maan sisällä noissa kerrostumissa niin se kuljettaa samalla erilaisia mineraaleja, jotka sitten saostuvat noihin vettä johtaviin kerrostumiin. Niiden saostumien sähkönjohtavuus poikkeaa ympäröivistä massoista.
Nyt kuvaan astuu radiosäteily (joka on sähkömagneettista säteilyä), jonka aallonpituus vaihtelee lähteestä riippuen.
Noiden aaltojen reagointi ja läpäisykyky myös vaihtelee. Kohdatessaan magneettisen anomalian (poikkeavuuden) tai vaikkapa rakennuksen seinän aalto menee sekaisin. Vertaa tuota vaikkapa vedessä olevaan kiveen joka saa aallokon sekaisin. Saman reaktion aiheuttaa myös malmikivi, isoa kanto, PIHLAJAN JUURI (kyllä vaan) yms.
Kaivonkatsojan keho (?) sitten reagoi tähän radioaaltojen "ristiaallokkoon".
Syntyy sähkömagneetti (?) ja varpu taipuu tai käsissä olevat langat kääntyvät ristiin.
Mikä sitten on se oikea selitys sitä emme vielä tiedä. Siis emme tiedä VIELÄ. Jonakin päivänä tiedämme ihan varmasti.
Vanhan ajan sähkömiehet löysivät maahan upotetun jännitteisen maakaapelin kahden kuparilangan avulla. Otettiin kaksi noin reilun puolen metrin pituista noin 6 mm2 johdinta, jotka taivutettiin ällän muotoon siten, että käsiin jäävän osan pituus oli noin 10 senttiä. Lankoja pidettiin löysästi kummassakin kädessä kädet nyrkissä siten, että langat osoittivat eteenpäin. Kun käveltiin langat käsissä lähelle kaapelia, lankojen päät kääntyivät joko toisiaan kohti ristiin tai ulospäin, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Koska sähkövirta synnyttää kaapelin ympärille magneettikentän, ilmiö on todistettavissa ihan luonnon lakien perusteella. Kaivoa langoilla ei ehkä löydy, mutta itsekin kokeilin lankojen kääntymistä vuosikymmeniä sitten. Myöhemmin lankojen tilalle tulivat kaapelitutkat, jotka ilmoittavat kaapelin syvyydenkin.
Näin me tehtiin ja kyllähän se löytyi ihan poikkeuksetta, mutta siinä saattoi kyllä mennä sormi suuhun kun mietit, että kumpaako havaintoa seurata. Ne vesiputketkin kun olivat entivanhaan rautaa ja sitten kun kaapeli ja putki olivat esimerkiksi ristissä toisiinsa nähden niin... Kaapelikarttoja ei paljonkaan ollut vielä 70-luvulla tai jos oli niin ne oli tehty ns. persemerkillä
Tuolla Etelä-Suomessa niitä oli aika paljon.
Kerran Nurmijärvellä, Heikkiläntiellä kävi niinkin, että meidän piti kaivaa kerrostalon pihassa vesijohto esiin, mutta kun se saakelin telekaapeli oli putkilinjan päällä ilman suojakouruja. Paha juttu kun siitä samasta kaapelista syötettiin kahta viereistäkin kerrostaloa. Aika monta puhelinta pimeni kerralla 8-D
Vuosia, vuosia sitten tuossa Partalanmäellä osoitin juuri noilla langoilla kaapelinpaikan. Eivät uskoneet ja naps... Oli pikkasen messevä olo kun se kaapeli kulki juuri siinä missä sanoinkin.
Ei siinä maakaapelissa(kaan) muuten sitäkään sähkövirtaa tarvita. Riittää kun siellä maassa on metallia.
nykyaikaset varpu-ukot ovat näitä rakennusten kuntotarkastajia jotka käyvät rahastamassa kosteusmittarin avulla esimerkiksi taloyhtiöitä. ja jos insinööri ei muualle pääse töihin niin kannattaa hakeutua isännöintitoimistoon tekniseksi isännöitsijäksi, sinne kelpaa vaikka minkälainen kahjo siihen hommaan
vanhat kaivonkatsojat kyllä osasivat hommansa, varmaan heillä vaistokin sanoi että tässä on se kaivonpaikka