Onko kyseessä narsisti vai onko kyseessä joku muu personallisuushäiriö? Olen tuntenut kyseisen henkilön vajaa neljä vuotta.
- aluksi mies oli hyvin miellyttävä, avulias ja osoitti kiinnostusta minua ja minun elämääni kohtaan ja tuntui että olin löytänyt sielunkumppanin
- vaikutti alussa vaatimattomalta, kiltiltä ja rauhalliselta jopa ujolta mutta jo aluksi ajattelin että on epäsosiaalinen kun hänellä näytti olevan vaikea lähestyä uusia ihmisiä
- hänellä ei ole ystäviä ja hän on sanonutkin että ystäväksi yllenetään eli hän ylentää ystäväksi eli sellaisia ei ole näköjään löytynyt
- elämä täyttyy erilaisilla harrastuksilla joita aamusta iltaan ja tuntuu että pakonomainen suorittamisen pakko
- fyysisen kosketuksen välttäminen ja vetäytyy irti fyysisestä kontaktista kun häntä yrittää lähestyä fyysisesti
- sitoutumisen kammo alusta saakka ja itse sanonut ei halua sitoutua
- kärsimätön ja levoton eikä odota vuoroaan vaan työntyy jonossa minun edelle
- elämä pyörii hänen ehdoillaan ja aikatauluillaan ja minä sovin elämään kun häneltä jää aikaa. Jos vaikka minun synttärit niin hän juhlii niitä, jos hänellä ei muuta tärkeämpää
- usein puhuu minä, minä, minulle jne. ja kertoo samat "sankaritarinat" itsestään jotka mielestäni eivät kummosia ole
- ei osaa sanoa kiittää kun saa lahjoja, ottaa vaan lahjan vastaan sanomatta mitään
- harvoin sanoo minusta mitään positiivista mutta aika usein saattaa sanoa loukkaavia asioita esim. ulkonäöstä tai nykyään halveksii esim. ostamiani uusia vaatteita
- ei kestä kritiikkiä ja suuttuu siitä jos sanon hänestä jotain negatiivista
- suutuspäissään nousee silmitön viha ja raivokohtauksia ja viime aikoina uutena piirteenä jopa väkivaltaisuutta
- jälkikäteen yrittää hyvitellä mutta en ole varma onko oikeata katumusta vai teeskenteleekö
- tuntuu usein pitkästyneeltä ja nykyään jopa masentuneelta
- oma aika on kalliimpaa kuin minun, jos ei saa tehdä omia juttujaan niin suuttuu että vien hänen aikaansa
- ei osaa osoittaa empatiaa jos yritän puhua jostain itseäni koskevasta asiasta kääntää puheen esim. että onneksi hänellä ei ole ko. ongelmaa
- salailee asioita ja ilmeisesti valehdellut koska esille nousee nyt asioita mistä ei ole kertonut
- nykyään ilmeisesti kostaa jotain vanhoja kaunoja ei esim. vastaa viesteihin päiväkausiin tai lopettaa puhelun sanomalla "joo joo" ikävällä tylsistyneellä äänensävyllä ja paiskaa luurin korvaan
- ei koskaan pyydä anteeksi vaan minussa vika. Minä olen kuulema se joka manipuloin.
Tässä varmaan useimmat asiat. Tilanne on nyt muuttunut viimeisen parin kuukauden aikana pahemmaksi kun olen tehnyt saman että esim. laittanut luurin korvaan ja lähtenyt omille teilleni. Kyttäsi minua koko päivän ja juoksi perässä. Suuttui silmittömästi että olen pilannut hänen päivänsä koska ei päässyt tekemään omia juttuja.
Pitääkö narsistia pelätä fyysisesti jos tekee minulle jotain? Tällä hetkellä minua pelottaa ja karmaisee ajatus kun alkaa palat loksahdella paikalleen ja tajuan millaisen henkilön kanssa olen tekemisissä. Miten pääsen eroon hänestä niin ettei kosta tai tee jotain pahempaa? Oma isäni on narsisti ja huomaan ihan samoja piirteitä. Tässä miehessä kuitenkin alussa hämäsi se, että oli vaatimattoman tuntuinen ja tuntui aidosti kiltiltä ja auttavaiselta.
- aluksi mies oli hyvin miellyttävä, avulias ja osoitti kiinnostusta minua ja minun elämääni kohtaan ja tuntui että olin löytänyt sielunkumppanin
- vaikutti alussa vaatimattomalta, kiltiltä ja rauhalliselta jopa ujolta mutta jo aluksi ajattelin että on epäsosiaalinen kun hänellä näytti olevan vaikea lähestyä uusia ihmisiä
- hänellä ei ole ystäviä ja hän on sanonutkin että ystäväksi yllenetään eli hän ylentää ystäväksi eli sellaisia ei ole näköjään löytynyt
- elämä täyttyy erilaisilla harrastuksilla joita aamusta iltaan ja tuntuu että pakonomainen suorittamisen pakko
- fyysisen kosketuksen välttäminen ja vetäytyy irti fyysisestä kontaktista kun häntä yrittää lähestyä fyysisesti
- sitoutumisen kammo alusta saakka ja itse sanonut ei halua sitoutua
- kärsimätön ja levoton eikä odota vuoroaan vaan työntyy jonossa minun edelle
- elämä pyörii hänen ehdoillaan ja aikatauluillaan ja minä sovin elämään kun häneltä jää aikaa. Jos vaikka minun synttärit niin hän juhlii niitä, jos hänellä ei muuta tärkeämpää
- usein puhuu minä, minä, minulle jne. ja kertoo samat "sankaritarinat" itsestään jotka mielestäni eivät kummosia ole
- ei osaa sanoa kiittää kun saa lahjoja, ottaa vaan lahjan vastaan sanomatta mitään
- harvoin sanoo minusta mitään positiivista mutta aika usein saattaa sanoa loukkaavia asioita esim. ulkonäöstä tai nykyään halveksii esim. ostamiani uusia vaatteita
- ei kestä kritiikkiä ja suuttuu siitä jos sanon hänestä jotain negatiivista
- suutuspäissään nousee silmitön viha ja raivokohtauksia ja viime aikoina uutena piirteenä jopa väkivaltaisuutta
- jälkikäteen yrittää hyvitellä mutta en ole varma onko oikeata katumusta vai teeskenteleekö
- tuntuu usein pitkästyneeltä ja nykyään jopa masentuneelta
- oma aika on kalliimpaa kuin minun, jos ei saa tehdä omia juttujaan niin suuttuu että vien hänen aikaansa
- ei osaa osoittaa empatiaa jos yritän puhua jostain itseäni koskevasta asiasta kääntää puheen esim. että onneksi hänellä ei ole ko. ongelmaa
- salailee asioita ja ilmeisesti valehdellut koska esille nousee nyt asioita mistä ei ole kertonut
- nykyään ilmeisesti kostaa jotain vanhoja kaunoja ei esim. vastaa viesteihin päiväkausiin tai lopettaa puhelun sanomalla "joo joo" ikävällä tylsistyneellä äänensävyllä ja paiskaa luurin korvaan
- ei koskaan pyydä anteeksi vaan minussa vika. Minä olen kuulema se joka manipuloin.
Tässä varmaan useimmat asiat. Tilanne on nyt muuttunut viimeisen parin kuukauden aikana pahemmaksi kun olen tehnyt saman että esim. laittanut luurin korvaan ja lähtenyt omille teilleni. Kyttäsi minua koko päivän ja juoksi perässä. Suuttui silmittömästi että olen pilannut hänen päivänsä koska ei päässyt tekemään omia juttuja.
Pitääkö narsistia pelätä fyysisesti jos tekee minulle jotain? Tällä hetkellä minua pelottaa ja karmaisee ajatus kun alkaa palat loksahdella paikalleen ja tajuan millaisen henkilön kanssa olen tekemisissä. Miten pääsen eroon hänestä niin ettei kosta tai tee jotain pahempaa? Oma isäni on narsisti ja huomaan ihan samoja piirteitä. Tässä miehessä kuitenkin alussa hämäsi se, että oli vaatimattoman tuntuinen ja tuntui aidosti kiltiltä ja auttavaiselta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Tässä miehessä kuitenkin alussa hämäsi se, että oli vaatimattoman tuntuinen ja tuntui aidosti kiltiltä ja auttavaiselta. "
Kyllä kyllä. Narsisti laittaa ensin kynnyksen matalalle uhrin astua yli...
" harvoin sanoo minusta mitään positiivista mutta aika usein saattaa sanoa loukkaavia asioita esim. ulkonäöstä tai nykyään halveksii esim. ostamiani uusia vaatteita
- ei kestä kritiikkiä ja suuttuu siitä jos sanon hänestä jotain negatiivista
- suutuspäissään nousee silmitön viha ja raivokohtauksia ja viime aikoina uutena piirteenä jopa väkivaltaisuutta"
Ja odotat häneltä mitä? Miksi kysyt, pitääkö narsistia pelätä fyysisesti? Juurihan kirjoitit, että uutena piirteenä jopa väkivaltaisuutta. Sinuna pelkäisin siinä tapauksessa, että siihen olisi mahdollisuus. Jos on pakko olla vastatusten, on ehkä parempi käyttäytyä niin, ettei väkivaltaista yhteenoton vaaraa ole.
Asutteko yhdessä? Tee rauhassa erosuunnitelma. Ole ystävällinen häntä kohtaan, mutta pidä omista päätöksistäsi kiinni itsesi takia. Muista kutenkin se yleinen tieto, että vaarallisin hetki on eron tullessa. Silloin väkivaltainen ihminen on vaarallisin.
Minun mielestäni narsistit lähtevät itse suhteesta kun ymmärtävät, että aika on.
Sanoisin vielä, että narsistit ovat uhriensa kanssa vain ja ainoastaan koska jotenkin hyötyvät siitä. Mitä narsisti sinusta tai sinun kauttasi mahdollisesti tavoittelee. Jos on kovasti riippuvainen sinusta, riippuu myös sinussa todennäköisesti tiukemmin kiinni.
Vaikuttaa enemmänkin passiivis-agressiiviselta. Onhan niissä hieman samaa, mutta narsisti nimenomaan koittaa sitoutua mahdollisimman äkkiä ja saada henkisen yliotteen. Nämä "sankaritarinat" nyt voisivat olla, mutta vaatiiko suoranaisesti huomiota ja palvontaa?
Kaikki tuo kiukuttelu, piikittely, kosketuksen evääminen, jälkikäteen hyvittely ja vastaamatta jättäminen on passiivis-agressiivisia tapoja osoittaa tyytymättömyyttään ja turhautumistaan.
Minun mielestäni narsistilla on erilaisia tapoja osoittaa toiselle paikkaa riippuen narsistin omasta elämäntilanteesta. Oma narsisti-psykopaattini muuttui äärestä ääreen, aivan sinne kaikkein kauimmaiseen...
Voisi olla tilanteessa, jossa narsistilla olisi joku muu tähtäimessä muttei saavutettuna... Niillähän on niitä pelejä auki lukemattomiin suuntiin.
Mikä tuo passiivis-agressivinen on?
http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/passiivisaggressiivinen.html
Tässä linkki tietouteen passiivis-agressiivisuudesta
"Samanaikaissairastavuutta monien muiden persoonallisuushäiriöiden kanssa on myös usein havaittu kuten huomionhakuinen-, epävakaa-, obsessiivis-kompulsiivinen-, riippuvainen- ja narsistinen persoonallisuushäiriö. Henkilöt joilla on näitä persoonallisuushäiriöitä voivat käyttää passiivista aggressiota puolustusmekanismina."
Eli narsistit voivat käyttää passiivista aggressiota puolustusmekanismina.
Kiitos kommenteista.
Sankaritarinat on niitä mitä hän on tehnyt aikaisemmassa elämässä esim. asunut ulkomailla ja saavutukset urheilussa (on entinen huipputason urheilija). Ex-vaimo on myös jalustalla ja puhuu vieläkin hänestä ”me” muodossa ihan kuin olisivat vielä yhdessä ja juuri tehneet kyseiset asiat eli ” me teimme, me olimme” jne. vaikka erosta jo vuosia aikaa. Piti ex-vaimo kuvaa lipaston päällä ja säilytti hänen tavaroitaan kotonaan monta vuotta kun aloimme olemaan yhdessä eikä nähnyt siinä mitään outoa. En voi tietää eron oikeata syytä mutta kertoo että ex-vaimo rakastui toiseen ja muutti lennosta toisen miehen luokse. Meni ex-vaimon kanssa nopeasti eli alle vuoden tuntemisen jälkeen naimisiin.
Emme asu yhdessä. Koen että on kanssani vaan sen takia että hyötyy siitä esim taloudellisesti. En tiedä mitä muuta hyötyä hän saa?
Näkyvintä on fyysisen kosketuksen välttäminen, pakonomainen tarve täyttää päivä erilaisilla harrastuksilla aamusta iltaan eli alituinen suorittamisen pakko, ja kyvyttömyys empatiaan. Kun kerron omista asioistani hän selvästi hermostuu ja sanoo jotain loukkaavaa. Kun hän suuttuu, yrittää sen jälkeen hyvitellä erilaisilla keinoilla esim. lahjoilla ja silloin luulen näkeväni pienen pilkahduksen inhimillisyyttä, muuten vastassa on täysin kylmä ihminen. Mielialat saattavat vaihdella hetkessä, mutta silloin kun parempi puoli tulee esiin on hän kiltti ja ihana. Mutta nykyään en juuri näe sitä puolta. Olen alkanut jo epäillä että kuvittelen kaiken ja syy on minussa. Joskus kun istumme aamiaispöydässä, huomaan että hän tarkkailee minua ihan kuin haluaisi päästä pääkoppaani sisään ja lukea minun ajatukset, sekin jotenkin karmaisee. Viimeisin tempaus oli että katosi yli viikoksi eikä ottanut mitään yhteyttä eikä vastannut viesteihini. Lopulta kun sain kiinni, hän vaan nauroi sille että olin ollut huolissani ja sanoi ettei huvittanut vastata. Oma isäni jonka olen itse todennut narsistiseksi tekee sitä samaa naisystävälleen eli kiduttaa toista ja on itse sanonut, että laittaa naisensa koirakouluun.
Onko naisella muuten vaara löytää narsistinen mies helpommin jos oma isä on narsisti?
Luulen että hän on huomannut että enää alistu samalla lailla kuin aikaisemmin ja on varmaan itse lähtemässä suhteesta. Tähän viittaisi viimeaikainen katoamistemppu.
Kuinka kauan narsisti yleensä pystyy näyttelemään ennen kuin totuus tulee esille? Puhutaanko tässä vuosista?
Oma narsisti-psykopaattini pystyi näyttelemään m i n u l l e riittävää määrää normaalia n. 9 kk. Tiedän hänen kuitenkin asuneen naisten asunnoissa vuosia. Joten jos nainen alistuu tiettyyn narsistille riittävään tasoon tai mieluummin on jo valmiiksi alistunut, voi asua vaikka hamaan maailman tappiin, jos epävirallinen edullinen hotelli henkilökuntineen sijaitsee sopivalla paikalla ja on riittävä että narsisti voi sillä kehuskella. -No, tämä minun narsististani. Mutta tämän tapaisia kirjoituksia täältä saa lukea.
Joskin osa kirjoitusten narsisteista voi olla ns. läheisriippuvia, joilla on pahoja ongelmia itsensä kanssa.
Siinä mielessä olet varmaan sopiva narsistin uhriksi ollut, kun sinun isäsi on narsisti, niin varmaan sinun elämässäsi on helpompi tehdä ikäviä asioita koska olet tavallaan tottunut sellaiseen.
Kuvailemasi asuinkumppani kuulostaa sen verran ikävältä ja pelottavalta, että ole varmasti joka tapauksessa hänestä eroamassa. Väkivaltaisesta eroaminen kannattaa aina tehdä taiten.
Kyllä hänen röyhkeytensä kuulostaa narsistin röyhkeydeltä. Kaikesta lukemastani ja kuulemastani saa käsityksen, että toisten asunnoissa asuminen on narsistien mielipuuhaa. Joskus, jos ovat oikeasti varoissaan, ottavat alistettavan orjaksi omaan taloonsa.
heikko itsetuntoiselta tuo minusta vaikuttaa tai läheisriippuvaiselta joka haluaa hallita kumppaniaan. Ei kannata olla paskassa suhteessa eroa yksin on terveellisempää joskus.