Sunkvist kavalsi verorahoja.

Kirjoitin asiasta juuri päivä pari sitten, joten tässä sinulle uusinta:

- - -
Muutama keskustalainen kirjoittaja jaksaa edelleen nostaa juttuihinsa ns. Sundqvist-sopimuksen, mikä kuuluu sarjaan keskustan ja etenkin Anneli Jäätteenmäen pahoja töppäyksiä, joiden seurauksena kepu ja Jäätteenmäki joutuivat pahaan paitsioon punamultahaaveissaan Lipposen kanssa.

Sundqvist sopimuksessahan oli kyse täysin ehjästä demareiden sisäisestä pelistä, johon sotkeentumalla kepu poltti vain omat näppinsä, kun ei ymmärtänyt lopettaa silloin, kun kävi selväksi, ettei asiaa voi voittaa.

Katsotaanpa hieman, mistä oli kyse.

Sundqvist junaili STS:n pääjohtajana Eka-Yhtymän ympärille kerätyt punapääomat turvaan ennen kuin Kansan, Hakan ym. yhtymän osien konkurssit ja Eka-yhtymän joutuminen velkasaneeraukseen olisivat vieneet demareiden rahat. Samalla hän ilmeisesti junaili velipoikansa kanssa muutamia yksityisiä junailuja, joista sai syytteet ja joutui tuomituksi vahingonkorvauksiin.

SDP:n kannalta Sudqvist oli kuitenkin ollut hyvin tärkeä toveri, joka oli tehnyt puolueelle paljon palveluksia ja joka siis piti pelastaa, koska toveria ei jätetä.

Niinpä sitten kävi niin, että Lipponen ja Sundqvist sopivat millä tavalla oikeuden tuomitsemat korvaukset kohtuullistetaan ja Lipponen sopi, että Arja Alho hoitaa asian II valtionvarainministerinä omien valtuuksiensa puitteissa, mikä oli täysin laillista.

Kun asiasta syntyi kohu Arja Alho kantoi poliittisen vastuunsa ja erosi, mutta piti Lipposen kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan Lipposen ja Sundqvistin ulkona asiasta, koska ei Lipposta ja Sundqvistiä olisi millään lakipykälällä saatu mihinkään vastuuseen Arja Alhon poliittisesta päätöksestä.

Kun tuohon sundqvist-diiliin ei päässyt juridista kautta millään kiinni, niin keskusta sortui typeruyydessään siihen, että se alkoi poliittisen ajojahdin Lipposta kohtaan poliittisin perustein ja pyöritytti asiaa mediassa, eduskunnassa, perustuslakivaliokunnassa ja ties missä muualla mustatakseen Lipposen maineen poliittisesti.

Tässä yrityksessään kepu ja etenkin käräjöinnin äänekkäin vaatija, Anneli Jäätteenmäki surkeasti epäonnistuivat, kun loanheitto ei ei tuonutkaan Lipposelle poliittista tuomiota eikä nostanut keskustan kannatusta kasvuun, vaan ainoastaan pilasi kepun välit Lipposeen niin pahasti, ettei punamultahallituksesta tullut mitään 1999, vaikka kepun kannatus kasvoikin hurjasti ja Aho teki kaikkensa saadakseen kokoomuksen työnnetyksi oppositioon.

Voisi oikeastaan sanoa, että Sunkun jupakasta alkoi Jäätteenmäen uran poliittinen alamäki suhteessa demareihin, mikä jatkui hänen uskomattomassa Sonera-sekoilussaan 2002 kesällä ja huipentui Irak-katastrofiin 2003 keväällä.