Minulla on kaksi lasta entisen vaimon kanssa. Hän on raskausaikana ollut ihan normaali, energinen ja laittanut vauvoille kaiken valmiiksi, liikkunut, käynyt töissä jne.
Nykyinen vaimoni odottaa nyt esikoistaan, ja tilanne on ihan toinen. Rv 20: selkä kipeä, saikuttaa, itkee, valittaa, oksentaa, tärisee, ei jaksa tehdä _mitään_. Tuntuu että käyttää raskauttaan syynä passuuttaa ja maata päivät pitkät. Mökilllä istuu terassilla keinussa ja valittaa alavatsakipuja.. Ei syö mitään. Näyttää ihan kamalelle: valkoinen roikkuva iho, tummat silmänaluset, rumat hiukset.
Ymmärrän kyllä että raskaus on yksilöllistä, mutta voisi ehkä vähän yrittää? Ei esimerkiksi laita meikkiä koska ei jaksa. Ei käytä korkkarita koska arvostaa mukavuutta.. Ei tee mitään kotitöitä ei kuulemma voi edes kissanhiekkaa siivota kun tulee huono olo. Ruokaa ei voi tehdä kun on niin poikki. Minä olen hänestä ilkeä enkä ymmärrä ollenkaan. Itkee joka päivä etten rakasta häntä, että hän on ruma ja lihava. Kaikkea muuta kuin lihava.
Sitten vanhemmillaan makaa entistä enemmän. Siellä häntä kohdellaan kuin ruhtinatarta, vievät lounaankin sänkyyn! Olen yrittänyt häntä piristää, pyytänyt kävelylle, uimaan, ostanut hieronnan ja kasvohoidon yms. Syömään en voi viedä koska hän ei syö. Paino kuulemma laskenut 8kg. Syö rautaa, vitamiineja, kalsjumia ja mitä kaikkea mutta eivät auta. Väsyy hetkessä yms.
Eilen kuitenkin oli ulkona kavereidensa kanssa. Tuli yöllä kotiin pitsan kanssa, söi sen _kokonaan_ ei oksentanut. Aamulla kuitenkin alkoi iän ikuinen valitus. En nyt jaksa olla tässä kauheasti enää tukena joten lähden yksin mökille. Miten jaksaa tanssia jos on töistä saikulla? Toimistotyö ja saa pöydän nostettua niin että voi seistä....
Nykyinen vaimoni odottaa nyt esikoistaan, ja tilanne on ihan toinen. Rv 20: selkä kipeä, saikuttaa, itkee, valittaa, oksentaa, tärisee, ei jaksa tehdä _mitään_. Tuntuu että käyttää raskauttaan syynä passuuttaa ja maata päivät pitkät. Mökilllä istuu terassilla keinussa ja valittaa alavatsakipuja.. Ei syö mitään. Näyttää ihan kamalelle: valkoinen roikkuva iho, tummat silmänaluset, rumat hiukset.
Ymmärrän kyllä että raskaus on yksilöllistä, mutta voisi ehkä vähän yrittää? Ei esimerkiksi laita meikkiä koska ei jaksa. Ei käytä korkkarita koska arvostaa mukavuutta.. Ei tee mitään kotitöitä ei kuulemma voi edes kissanhiekkaa siivota kun tulee huono olo. Ruokaa ei voi tehdä kun on niin poikki. Minä olen hänestä ilkeä enkä ymmärrä ollenkaan. Itkee joka päivä etten rakasta häntä, että hän on ruma ja lihava. Kaikkea muuta kuin lihava.
Sitten vanhemmillaan makaa entistä enemmän. Siellä häntä kohdellaan kuin ruhtinatarta, vievät lounaankin sänkyyn! Olen yrittänyt häntä piristää, pyytänyt kävelylle, uimaan, ostanut hieronnan ja kasvohoidon yms. Syömään en voi viedä koska hän ei syö. Paino kuulemma laskenut 8kg. Syö rautaa, vitamiineja, kalsjumia ja mitä kaikkea mutta eivät auta. Väsyy hetkessä yms.
Eilen kuitenkin oli ulkona kavereidensa kanssa. Tuli yöllä kotiin pitsan kanssa, söi sen _kokonaan_ ei oksentanut. Aamulla kuitenkin alkoi iän ikuinen valitus. En nyt jaksa olla tässä kauheasti enää tukena joten lähden yksin mökille. Miten jaksaa tanssia jos on töistä saikulla? Toimistotyö ja saa pöydän nostettua niin että voi seistä....
Vastaukset 25
Vanhimmat
Raskaus on tosiaan yksilöllistä ja sinun pitäisi se todellakin ymmärtää. Itse varmaan lähtisin lätkimään tuollaisessa tilanteessa, kun mies vertailisi exään koko ajan. Toivottavasti et ole ääneen sanonut näitä ajatelmiasi?
Jos olet arvostellut naista tosi rankasti, hän voi olla hormonimyrskyissään myös masentunut. Huolestuttavaa tuo painon putoaminen, eivätkö ne neuvolassa ole ohjeistaneet mitään tuossa tilanteessa?
Itse jouduin raskausaikanani lopettamaan työt. Pahoinvointia oli aamusta iltaan ja olin niin väsynyt etten jaksanut edes käydä 10 minuutin päässä kaupassa. Raskaana väsymys voi olla niin totaalista, että harva sitä ymmärtää.
Ei myöskään ole järkevää syyllistää naista siitä, jos kerrankin on ollut hyvä vointi ja on pystynyt syömään. Itsekin voin joskus paremmin iltaisin ja jaksan lähteä ulos tanssimaan. Pahoinvointi tulee yleensä sellaisina aaltoina, että sitä on mahdoton ennustaa.
Alkuraskaudessa en myöskään voinut katsoa tietokonenäyttöä, koska se aiheutti järkyttävän huonovointisuuden. Onneksi itsellä pahoinvointi on jo kadonnut, mutta joillain se voi jatkua koko raskauden ajan. Sääliksi käy heitä. Sitten tulee näitä, jotka eivät voi ymmärtää ja pitävät koko juttua esityksenä. Anna nyt tukesi naisellesi, käytä vaikka korvatulppia, jos et valitusta kestä. Turha alkaa spekuloimaan onko oireet todellisia vai ei. Sillä aiheutat vaan lisää ongelmia. Valitettavasti miehen osa naisen raskaana ollessa on vain kestää ja tukea.
Olisi kyllä kamalaa jos oma mieheni olisi tuollainen.
Ei se että jokaisen naisen raskaus on erilainen,myös saman naisen raskaudet voi olla toistensa vastakohtia.
Onneksi oma mieheni ymmärtää ja on tukena. Kuuntelee ja auttaa.
Eka raskaus meni ongelmitta. Ei pahoinvointia,ei kipuja,töissä jaksoin ja matkustella ympäriinsä. Ei ollut yhtään mitään.
Mutta nyt tämä toinen. Järkyttävää olotilaa,kipuja ja nyt jo rv 28 tuntuu ettei kykene kunnolla kävelemään. Raskausdiabetes tuli ja supistelee vähän väliä.
Toisaalta hyvä että tälläisiä kirjoituksia tulee niin muistaa taas kuinka ihanan kultainen oma mies oikein on
Sinä itse olet vaihtanut lastesi äidin parempaan. Sinä itse olet myös tehnyt tämän uuden raskaaksi.
Kestäpä nyt tyhmien valintojesi ja tekostesi seuraukset niin kuin mies.
Tulipa mieleen omalta raskausajalta hauska tapaus, kun ehdotin miehelleni, että menisimme pääsiäisen kunniaksi ulos syömään. Hän kysyi, että mitä ajattelit jalkaan laittaa. Minulle ei tosiaan turvotuksen vuoksi olisi mennyt jalkaan oikein mitään raskauden loppuvaiheessa.
Joo arvasinkn että tähän tulee "kamala mies"-tyylisiä kommentteja. Mutta kun raskaus ei ole sairaus. Olen kuitenkin hakenut hänelle litrakaupalla kivennäisvettä, apteekista pahoinvointilääkettä öljyjä yms, vesimelonia, uuden blenderin että saa tehtyä parempia smoothieita, hieronut, vienyt autolla kilometrin matkoja... Tehnyt aamiaisen aina kun olen kotona samaan aikaan.. Siivonnut, peasyt pyykkiä, tehnyt ihan kaiken koska hän ei voi. Ja luulisi että kun tulee niitä hyviäkin oloja niin tekisi edes jotain järkevää. Mutta ei, hän lähtee kavereidensa kanssa ulos.
Yöllä valittaa kuumuutta ja herättää minut ihan vain valittaakseen tai hakemaan itselleen kylmän pyyhkeen. Herään töihin puoli 6 ja toisella yli kk saikkua niin luulisi olevan edes hitusen ymmärrystä.
En ole sanonut että on heikko, valkoinen, yms yms.. tietenkään! Mutta väkisinkin sitä odotti vähän erilaista aikaa kun eksän kanssa kaikki sujui hyvin.En häntä haikaile, mutta mistä voisin tietää että näinkin voi olla. Kuitenkin kokemukseni rajoittuvat eksään joka oli todella kaunis ja hyvinvoiva aina raskaana ollessaan.
Nykyinen vaimoni on aina ollut sellainen hento ja hauras ja autettava, joten itseäni saan kaiketi syyttää. Se oli hirveän suloista alussa, mutta tämän raskauden aikana kaikkea muuta! Neuvolassa antoivat vain pahoinvointilääkettä ja käskivät syömään mitä vain mikä alas menee..
Ja kyllä myös säälin häntä, hän on kananlihalla tuolla helteessäkin ja puristaa käsiään nyrkkiin kun sattuu isot silmät kyynelissä, halaan kyllä, silitän ja yritän auttaa.. mutta joo tätäkö seuraavat 20 viikkoa myös?.............
Kyllä voi jatkua koko raskausajan! Valitettavasti! Toiset oksentaakin päivittäin siihen asti kunnes vauva on syntynyt! Raskaus ei ole sairaus mutta se voi tehdä silti sairaan olon! Todella sairaan olon!
Voin sanoa omasta kokemuksesta, että ensimmäinen raskauteni oli "ihanaa" aikaa siinä mielessä, että mitään suurempia ongelmia ei ollut. Itseensä jaksoi panostaa, käydä lenkillä jne. Mutta sitten tuli tämä toinen raskaus, joka on ihan päinvastainen. Hirveitä kipuja ihan alusta asti, oksentamista aina alkumetreistä asti tuonne viikolle 22 asti. Mikään ei pysynyt sisällä ja paino vain laski ja laski. Mitään ei jaksa tehdä. Tää tosiaan ajaa itseäänkin jo ihan hulluksi, kun miettii, että ei tämän pitäisi olla sairaus, miksi musta tuntuu tältä ja mihinkään en pysty..
Valitettavaa, että sinunkin puolisolla on tällä hetkellä helvetti irti raskauden takia. Nää helteet vielä lisää sitä... Kyl munkin mies saa kuunnella valitusta, on saanut kuunnella sitä jo viikkoja ja viikkoja. Tosin öisin en häntä herättele, vaan tuskailen yksinäni... Mutta kaikki on vaan "kestettävä". Itsekkin odotan, että saisin itseni takaisin ja pääsisin tästä helvetistä irti... Ei kannata verrata ainoataan raskautta toiseen!
Yleensä miehet ovat ymmärtäneet raskausajan pahoinvoinnin helpommin, kun olen verrannut sitä krapulaan. Sama kuin olisi ryypännyt koko viikonlopun ja nyt kärsitään siitä ilosta. Ainoa ero siinä on vaan se, että tämä krapula ei hellitäkään iltaan mennessä vaan pahimmillaan jatkuu 9kk aamusta iltaan. Yritä siinä sitten pysyä selväjärkisenä ja tyynenä. Jos mies kykenisi tulemaan raskaaksi, meillä olisi varmaan 9 kuukauden loma ennen synnytystä.
Provo! Eihän raskaana oleva edes saisi siivota kissanhiekkoja...
Tai sitten on kusipäinen mies joka ei tätä ymmärrä, ei sekään mikään poikkeus olisi. Itse en tuollaista miestä katselisi sekuntiakaan, saisi lähteä ovesta ulos. Oma raskausaika oli maanpäällinen helvetti,synnyttäminen oli leikkiä siihen verrattuna!
Nyt ei voi sanoa muuta, kuin että miksi menit ja vaihdoit entisen kunnon vaimosi tuommoiseen nuorempaan luuseri akkaan?
Taisit unohtaa sen 12/32 säännönkin siinä huumassa, kun sait nuorempaa?
Niin makaa, kuin petaa. Syytä vaan itseäsi.
Minulla on joka raskaudessa tullut kauhea väsymys. Ihan kauhea. Töissä olen nukahtanut monesti kokouksiin. Toisessa raskaudessa se väsymys oli iltaisin niin kova, että saatoin nukahtaa niille sijoilleni missä satuin olemaan...en pystynyt uupumukselta monesti edes ottamaan silmälaseja pois päästäni tai pesemään hampaita (saati meikkaamaan). Viime raskautta helpotti se, että pääsin sairaslomalle tosi aikaisin...seitsemännellä raskauskuukaudella muistaakseni. Voin kertoa, että raskausväsymys voi olla lähestulkoon luonnotonta...se voi olla todella kovaa väsymystä...
Muutamille vastaajille: kertoiko aloittaja muka jossain päättäneensä itse erota eksästään? Täällä kun häntä on syytetty vaimon vaihdostakin...Ettehän te tiedä, mikä eroon on johtanut ja kenen aloitteesta...
Tuli vain tuosta tarinasta sellainen olo, että saattaahan ihan olla, että tämä ko rouva ihan vain on semmoinen valittaja-tapaus. Ei minun tarvitse herättää miestäni yöllä kertoakseni kuinka paha minulla on olla tai sattuu. Tai saattaisin sen ehkä paniikissa kerran tehdä, mutta jos se jatkuisi viikko tolkulla, en edes kehtaisi. Mieluummin konttaan itse hakemaan tarvitsemani, kuin herätän toistuvasti aamulla töihin lähtevää.
Väheksymättä yhtään sitä tosiasiaa, että naisesi on raskaana, ja raskaanaolevahan on AINA se ainoa joka tekee oikein ja kärsii, on tunnemyrskyssä erityisen haavoittuvainen ja, ja, ja.... mutta silti väitän tietäväni ihmisiä, joille ihan oikeasti tekisi mieli sanoa, että RYHDISTÄYDY ja lopeta se vinkuminen, olet raskaana et invalidi. Ja näillä marisioilla ei siis ole mitään osastohoitoa vaativia raskauspahoinvointeja tai äärimmäisiä kipuja, vaan joka pienikin vihlaisu tai etominen invalidisoi täysin ja maataan sohvalla marisemassa ja huomiota hakemassa.
Meidän suvussa kanssa naureskeltiin näille naisille jotka kuulemma teeskentelee raskauskipuja yms ja valittavat päivät pitkät ja passuuttavat miestään. Kielsin naisia silloin nauramasta, koska mistä ne muiden raskauskivut tietää! No eipä mennyt kauankaa kun nauraja tuli raskaaksi kolmannen lapsen kanssa ja eipä ollutkaan enää helppo raskaus. Aina kun häntä nähtiin niin sitä valitusta riitti... Joka paikkaan sattuu, väsyttää ja kolottaa ja kutittaa ja painaa... Sai siinä purra hammasta kun teki mieli sanoa pari valittua sanaa
Tuota se tulee olemaan koko raskausaika, sano naisellesi suoraan että "nyt ämmä loppu se valitus". Jos et uskalla, tee mahdollisimman paljon ylitöitä, lähde "työmatkalle" tms. että pääset pakoon tuollaista pirttihirmua. Kyllä varmasti oppii tekemään taas asioita itse, jos ei vanhemmat tule sitten passaamaan. Jos nainen valittaa jo raskausaikana noin paljon, mitä se on lapsen syntymän jälkeen?
Ei raskausaika ennusta mitään synnytyksen jälkeisestä ajasta, ei kerrassaan mitään. Tiedän omasta kokemuksesta. Raskaus on ihan kauheaa. Mutta kun lapsi syntyy, niin elämä on taas ihan erilaista. Energiaa riittää ihan eri tavalla...ei kaadu kuolemanväsyneenä nukkumaan...mielialavaihtelut loppuvat...jaksaa taas liikkua ja hoitaa kuntoa...koko elämä on paljon aurinkoisempaa...ja pienen vauvan läsnäolo tekee onnelliseksi...Nytkin kauhean raskauden jälkeen olen yksin hoitanut kaikki lapset ja vauvan ja kodin...mies ei ole tikkua risiin laittanut...ja olen ihan onnellinen ja energinen...
Entä jos nainen olisi yksin raskausajan, niin kenelle hän valittaisi? Ja jos hän olisi yksin, täytyisi jaksaa kaikki ruuanalaitot, kaupassakäynnit jne. kun ei sitä kukaan muukaan tee.
Miksi valittaa, jos se ei muuta asiaa? Se valittaminen vie omiakin voimia ja saa miehen kiukkuseks.
Minkälainen vaimosi oli ennen raskautta? Tekikö mukisematta kotitöitä?
Itse tiedän parikin tapausta, jotka eivät ikinä ole saanut pidettyä kotiaan kunnossa ja ovat muutenkin perusluonteeltaan hieman laiskoja. No kas kummas, kun juuri näille kahdelle tuli ne niin järkyttävän huonot voinnit ja olot, ettei mitään voinut koko raskauden aikana tehdä..
Toisaalta ajattelisi, että jos vaimosi vain teeskentelisi, niin todennäköisesti söisi kyllä..
Huonot rauta-arvot ainakin aiheuttavat väsymystä ja vilua.
Itsellä oli myös pahoinvointia aamusta iltaan n. raskauden puoliväliin asti ja työ oli todella fyysistä, sekä työpäivät monesti tuplavuoroja. Rauta-arvot romahti heti raskauden alussa ja lopulta sain suonensisäisesti rautaa. Vauva oli isokokoinen ja todella vilkas mahassa. Liitoskivut ja selkäsäryt jatkuvat ja kamalat.
Silti en suostunut hakemaan sairaalomaa, eikä olisi tullut mieleenkään passuuttaa miestä, koska tällä oli oma työnsä hoidettavana. Sitäpaitsi kun niihin kipuihin ja oloihin ei auttanut mikään, niin oli ihan sama vaikka siivosin kotia makaamisen sijaan.
Mutta tsemppiä aloittajalle. Koita vain jaksaa pysyä vainosi rinnalla. Nyt se 20viikkoa voi tuntua pitkältä, mutta ei se loppupeleissä niin pitkä aika ole. Kyllä se vaiva on sen pikkuisen arvoista. Eiköhän sen vaimonkin olo ala sitten pikkuhiljaa kohenemaan synnytyksen jälkeen. :)
Jokainen raskaus on yksilöllinen, exäsikin kolmas raskaus olisi voinut olla vaikea. Mitä jos jättäisit sen vaimon haukkumisen ja tukisit häntä.
Muutama vinkki pahoinvointiin:
- syö tasaisin väliajoin, pitkiä hiilareita eli verensokeri pysyy mahd. tasaisena
- Raskaus ja imetys vitamiinit, mm. B6 vitamiini auttaa pahoinvointiin
- Pahoinvointia on yleensä eniten enimmäisellä kolmanneksella eli helpottaa siinä 10-12 raskausviikon kohdalla.
ja sitä paitsi kissan hiekkaa ei kannata käsitellä raskausaikana, vai haluatko terveen lapsen?
Voi kamala mitä tekstiä! Olen itse aina kuvitellut, että sitä tullaan raskaaksi ja kuljetaan hetki pallomahoina ja pullautetaan vauva ja that`s it. Nyt "suoritan" itse ekaa raskauttani ja voin kertoa, että todellakin tuntuu suorittamiselta! Lähipiirin naisilla on ollut helppoja raskauksia, joten en tajunnut, että tämmöistäkin voi olla.
Nyt rv 27 aluillaan, äitiyslomaan 5 vkoa ja olen myös joutunut joitakin hajanaisia työvuoroja saikuttamaan nyt jo, olen ambulanssissa töissä ja jos vuorokauden mittainen tuuri joudutaan olemaan lähes kokonaan ajossa, tulee viimeistään iltayöstä sellainen olo, että kuolen ihan just :D Sattuu joka paikkaan ja PYÖRRYTTÄÄ... Viimeksi raskaassa työvuorossa päästiin toooodella pitkän ajon jälkeen poikkeamaan heselle ja siinä smoothieta odotellessani kassajonossa ajattelin, että nyt jos lanssitäti pyörtyy tiskille, tulee nolot markkinat :/
Onneksi mulla on MAAILMAN ihanin mies, joka jaksaa tukea, kuunnella kun itken väsymystä, sanoo mulle vapaapäivinä, että mene rakas ottamaan päikkärit niin jaksat, kuuntelee mun narinat liitoskivuista ja pahoinvoinnista, jaksaa vaikka mielialat vaihtelee... Ja on äärettömän onnellinen meidän tulevasta vaavista, joka on meille molemmille oman puolison lisäksi nyt jo rakkain ihminen
Säälittävä mies!!!!!!
Aattele niin päin että sun nainen on riippuvainen nyt sinusta, joskus sinä voit olla hänestä, sattaa sinullekkin tapahtua joskus jotain ja saatat valittaa myös kaikesta. Hän varmasti rakastaa sinua ja voi pojat jos hän tietäisi mitä puhut hänen selän takanaan täällä. Se voisi särkeä hänen sydämen ja lähtisi lätkimään lapsen kanssa. Haluatko sitä?
Oot naurettava mies, et edes ansaitse saada lasta!
yhtään enempää. Miksi et voinut olla isä entisille lapsillesi ja olla läsnä ja kasvattaa heidät. Vaan menet ja otat uuden vaimon ja teet senkin raskaaksi ja sitten tulet tänne valittamaan. En ymmärrä miksi pitää lisääntyä kaikkien kanssa. Puolisoa voi kyllä vaihtaa, mutta lapsia ei tarvitse siittää kaikkien kanssa.
Onko sinulla oikeasti aikaa edes näille kaikille lapsille joita siität, vai odotatko, että joku toinen mies kasvattaa heidät, kun sinä otat taas uuden vaimon ja luulet elämäsi muuttuvan parempaan suuntaan.