Takana oli vihdoin hyvä vuosi 2013. Tai se oli hyvä siis aivan loppuvuoteen saakka. Tuntui siltä, että tämä yrittäjyys kantaa sittenkin monen vuoden raknnustyön jälkeen. Mutta eipä se niin sitten käynytkään. Ensin tuli vaikeuksia siitä, että asiakkaat vähensivät oman alan projekteja. Sitten oli pakko puristaa enemmän, eikä sekään täysin auttanut. Tuli merkintä reksteriin. Sitten meni työkyky pariksi kuukaudeksi kun kaikkialla tuntui nousevan tie pystyyn. Sain puristettua itseni uudelleen liikeelle, mutta maksuhäiriön vuoksi piti kaikki tulot ohjata vanhojen lopetettujen luottokorttilaskujen maksamiseen.Siinä vaiheessa vaimo kyllästyi ja halusi eron. Ja taas kustannksia lisää kun piti löytää asuntoa ja muuta.
Koko tämän härdellin aikana olen tasapainoillut jaksamisen ja voimattomuuden välillä. Keväällä autoin ilmaiseksi nuoria yrittäjiä neuvomalla heille hyviä tapoja onnistua. Ja neuvoni tuntuivat olevan toimivia. Samaan aikaan oma talous on koko ajan veitsenterällä. Ei pysty katselemaan riittävän kauas, kun seuraavan vuokranmaksun rahat ovat jatkuva mietinnän kohde. Kulut ovat nollassa ja mieli maassa.
Jotenkin tämän kaiken keskellä on niin Kafkamainen olo. Haluan hoitaa asiani, mutta arki lyö silmille. Hain apua ammattilaisiltakin, mutta he totesivat että minullahan on itse asiassa asiat hyvin, kun sihen asti olin kuitenkin hoitanut tai yrittänyt hoitaa asioitani. Oikein mietin, että kuinka huonosti niiden sitten pitää olla, että ne on huonosti? Joku kaveri sanoi, että kannattaa käyttää mielenterveyspalveluita. Mutta kun raha riittää just ja just ruokaan, niin miten ihmeessä vielä mielenterveyspalveuihinkin riittäisi? Julkiselta puolelta kun jono on pitkä. Suurin osa kavereista haluaakin pitää etäisyyttä. Ehdotetaan tapaamista, mutta sitten se ei onnistukaan. Ollaan olevinaan hengessä mukana, mutta ei tosissaan olla. Itsehän minä näitä vääriä päätöksiä olen tehnyt, mutta pitääkö siitä sitten antaa tuplarangaistus?
Onhan tässä jo tullut siinä mielessä kovaksi, että nukkumaan mennessä saa sentään unen, vaikka taas on tullut yksi huomautuslasku lisää. Osaamista kyllä tästä kaverista löytyy, kun on tullut oltua toimitusjohtajana, toimittajana, myynthommissa ja monessa muussa. Voisin ajaa vaikka pakettiautoa, mutta kun avointen työpaikkojen tarjoajat eivät vastaa kyselyihin.
Onko täällä muita, jotka kokevat samoin, että onnellisuus ja hyvä olo on joskus hyvin pienistä asioista kiinni? Kun saisi laskut maksettua, niin olisi jo hyvin. Itselläni on joskus onneksi tullut ostettua hyviä vaatteita, niin eivät ole vielä menneet rikki. Mutta TV:stä tai puhumattakaan autosta ei tule kyllä tällä hetkellä unelmoitua. Suurin unelma on se, että tietää pystyvänsä maksamaan seuraavan kuukauden laskut. Se jäytää mieltä. Minusta se että saisi talouden turvalliseksi, saisi mielenkin taas iloiseksi ja itsestään irti paljon enemmän. Vähän on neuvoton olo. Huolehdin onneksi fyysisestä terveydestä lenkkeilemällä mahdollisimman paljon.
Mitä keinoja te olette löytäneet saadaksenne itsenne täysin työkuntoiseksi?
Koko tämän härdellin aikana olen tasapainoillut jaksamisen ja voimattomuuden välillä. Keväällä autoin ilmaiseksi nuoria yrittäjiä neuvomalla heille hyviä tapoja onnistua. Ja neuvoni tuntuivat olevan toimivia. Samaan aikaan oma talous on koko ajan veitsenterällä. Ei pysty katselemaan riittävän kauas, kun seuraavan vuokranmaksun rahat ovat jatkuva mietinnän kohde. Kulut ovat nollassa ja mieli maassa.
Jotenkin tämän kaiken keskellä on niin Kafkamainen olo. Haluan hoitaa asiani, mutta arki lyö silmille. Hain apua ammattilaisiltakin, mutta he totesivat että minullahan on itse asiassa asiat hyvin, kun sihen asti olin kuitenkin hoitanut tai yrittänyt hoitaa asioitani. Oikein mietin, että kuinka huonosti niiden sitten pitää olla, että ne on huonosti? Joku kaveri sanoi, että kannattaa käyttää mielenterveyspalveluita. Mutta kun raha riittää just ja just ruokaan, niin miten ihmeessä vielä mielenterveyspalveuihinkin riittäisi? Julkiselta puolelta kun jono on pitkä. Suurin osa kavereista haluaakin pitää etäisyyttä. Ehdotetaan tapaamista, mutta sitten se ei onnistukaan. Ollaan olevinaan hengessä mukana, mutta ei tosissaan olla. Itsehän minä näitä vääriä päätöksiä olen tehnyt, mutta pitääkö siitä sitten antaa tuplarangaistus?
Onhan tässä jo tullut siinä mielessä kovaksi, että nukkumaan mennessä saa sentään unen, vaikka taas on tullut yksi huomautuslasku lisää. Osaamista kyllä tästä kaverista löytyy, kun on tullut oltua toimitusjohtajana, toimittajana, myynthommissa ja monessa muussa. Voisin ajaa vaikka pakettiautoa, mutta kun avointen työpaikkojen tarjoajat eivät vastaa kyselyihin.
Onko täällä muita, jotka kokevat samoin, että onnellisuus ja hyvä olo on joskus hyvin pienistä asioista kiinni? Kun saisi laskut maksettua, niin olisi jo hyvin. Itselläni on joskus onneksi tullut ostettua hyviä vaatteita, niin eivät ole vielä menneet rikki. Mutta TV:stä tai puhumattakaan autosta ei tule kyllä tällä hetkellä unelmoitua. Suurin unelma on se, että tietää pystyvänsä maksamaan seuraavan kuukauden laskut. Se jäytää mieltä. Minusta se että saisi talouden turvalliseksi, saisi mielenkin taas iloiseksi ja itsestään irti paljon enemmän. Vähän on neuvoton olo. Huolehdin onneksi fyysisestä terveydestä lenkkeilemällä mahdollisimman paljon.
Mitä keinoja te olette löytäneet saadaksenne itsenne täysin työkuntoiseksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on pitkä juttu takana yrittäjänä ja nyt kaikki kaatuu päälle. Olen nainen ja 52 vuotias ja elämä pitäisi nyt olla tasaisen varmaa. En enää ymmärrä mitä tekisin, kun rahaa ei ole ollut enää omiin tarpeisiin vuosiin, En jaksa yhtään enää yrityksen asioita hoitaa ja pankki ei ole 4 vuoteen yhtään antanut pientäkään lainaa, Kesä on aina yritystoiminnassani se notkahdus, josta olen yrittänyt aina kömpiä ylös.
Elämääni on mahtunut paljon vastoinkäymisiä eli mieheni kuoli yllättäen muutama vuosi sitten ja vielä jouluna. Siitä alkoi taistelu muita vastoinkäymisiä vastaan.
Minusta tehtiin syypää kuolemaan, jossa ei pienintäkään perää, se satutti ensimmäisenä. Naapuri tällaista keksi. Sitten valituksia yritystoimintani vaikeuttamiseksi, nekin perättömiä ja sitä on jatkunut saman henkilön toimesta vieläkin. Tämä on vain pieni osa tarinastani, mutta näin lyhyesti, miksi en tahdo jaksaa.
Kävin ekan kerran lääkärillä heinäkuun alussa ja totesi minun olevan masentunut, eihän se ole ihme. Yksin näitä asioita vatvon vuorokaudet ympäriinsä. Hullua minusta ei saa tekemälläkään, mutta olen alkanut luovuttaa ajattelemalla, mitä hyötyä tästä kaikesta on? Minä olen vasta alkanut miettiä keinoja, miten tästä ylipäätään voi selvitä.
Asun pienellä kylällä ja valitettavasti asun vieläpä lisäksi sen pahimman lahkouskoperheen lähinaapurina ja heillä on ollut sormensa pelissä monessa asiassa, mitä meidän kylässä on tapahtunut vuosikymmenien aikana. Minä olen nyt heidän kohteena uhrina. Sitä ei moni tahdo ymmärtää, muitakin uhreja on ollut, mutta niistä ei puhuta ääneen.
On sullakin aika paljon samoja ongelmia elämässä kuin minulla ja ne pahenee, kun ei voi suoraan puhua niistä kenellekkään. Luulen itse, että ammattiapu ei voi ratkaista mitään vaan raha, mutta mistä sitä ammentaa, kun ei ole mitään.
Hei!
Tätä se tuntuu välillä olevan. Huomiseksi pitäisi keksiä 2000 euroa jostakin. En tiedä mistä. Jostakin se yleensä on löytynyt, mutta nyt näyttää hieman epätoivoiselta. Keväällä puhuin ammattiauttajien kanssa ja heidän kommenttinsa oli, että onhan se onnetonta, jos yrittäminen kaatuu muutamaan tuhanteen. Mutta eipä heilä ollut siihen mitään antaa. Kesä on yrittäjälle usein pahinta aikaa, kun laskutusta ei saa kahteen kuukauteen.
Olen samaa mieltä, että joku sosiaalisen luototuksen järjestäminen auttaisi usein enemmän kuin mikään psykologi tms.
Yrittäjän pitää aina "keksiä" rahaa jostain laskujen hoitoon. Pankistakin eilen soittteli luottopäällikkö, että voisitko jostain saada rahaa, vastasin, että EN TODELLAKAAN voi saada mistään, eikö se jo alku kesästä tullut selväksi. Hän kohteliaasti, että niin aattelin, kerron johtajalle.
Kun kävin johtajan puheilla pari kuukautta sitten, hän oli niinsanotusti vähän kiihtynyt. Sanoin hänelle, että älä jumalauta ala kiihkoilemaan, minä en ole ainut varmaankaan, kuka voi huonosti tällaisena aikana ja katso mitä mulle on tapahtunut 7 vuoden aikana. Nytkö olette valmiita hyökkäämään kiinni?
Vastaus: käteni ovat sidotut ja ylemmältä taholta tulee ohjeet. VOI V.I.T.T.U sanoin.
Me pienyrittäjät ollaan ihan kusessa, sanokoon kuka mitä tahansa.
siis pankki soittaa, voisitko saada rahaa?
BITC H please, no sitä vartehan PANKIT on, ett' teiltähän se raha pitäs saaha!
joo anteeksi, mulla ei ole hirveän hyvä kuva... kun kansainvälisille pankeille kyllä syydetään valtion puolelta "pelastusrahapaketteja"... mutta millonkas pelastettais ne yrittäjät
Älä käy ammattiauttajilla, heiltä saa sitä käytännössä mahdotonta toteuttaa -neuvoa. He vaan istuvat vastapäätä ja siinä sinun pitäisi kertoa tarinasi. Yrittäjän kannalta katsottuna, kun menet sinne, sinä et ole täysin raiteiltasi vaan haet apua jaksamiseesi, kun yö unet ovat menetetty ja ahdistaa se laskujen valtava pino ja ihmissuhteiden kiristyminen ja erkaantuminen. Sinä et ole tulossa hulluksi!
Sieltä määrätään sulle jotain mielialalääketta ja sitä apteekista vapaasti saatavaa unilääkettä näin aluksi.....joten kannattaa varmaan puhua asioista todellakin vaikka sellaiselle, jos sulla on oma vanhempi jompi kumpi elossa tai kaukaisempi sukulainen, ei oma sisarus missään tapauksessa. Saat hetkeksi ainakin sellaisen tuen, jota siinä vaiheessa tarvitset. Ruokaa ja petipaikan. Mulla ei ole tukiverkkoa kuin näistä eväistä, josta edellä mainitsin, mutta se edellyttää välien olevan jollain tavalla kunnossa .
Siksi välttelen ammattiauttajia, eiväthän ne tunne sinua laisin ja sinun ongelmat on isommat kuin joku työttömän, eronneen tai syrjäytyneen..he ovat yksinäisiä, me ollaan yksin asioittemme takia. Siinä on suuri ero ja ammattiauttajat ovat lähinnä näitä tapauksia varten. Me tarvitsemme vertaistukea ja sitä on vaikea saada häpeänkin takia, että ei uskalleta myöntää kaverille, että nyt menee v.i.t.u.n huonosti ja auta minua. Siinä on oma riskinsä siinäkin, kuten yrittämisessä yleensä. Kaveri jätetään yksin, kun onkin yllättäen rahaton, persaukinen ja otetaan selvää seläntakaa, mistä moinen voi johtua. Katsele tarkkaan, kenelle avaudut.
tämä tuli kyllä hyvään saumaan lukea, kun juuri mietin oman yrityksen perustamista... Olen ollut nyt vähän aikaa työttömänä, taitoa on ja asiakkaita jonninverran, mutta se perustulo... että joka kuukausi saisi edes laskut maksettua, sitä on vaikea saavuttaa, siitä ei ole varmuutta.
Onko pienyrittäjille mitään tukea ylipäänsä?
Olen jo miettinyt Viroon lähtemistä, kun ei nämä meidä lobbarit viitsi ihmisten puolella olla... jee kiva suomi.