Ajattelin tässä vain aloittaa keskustelun aiheesta että olen rakastunut työtoveriin. Molemmat töissä terveyskeskuksessa. Tai en tiedä olenko rakastunut. Ainakin jollain tavalla kiinnostunut. Sitä on mahdoton tietää onko kohde myös kiinnostunut, mutta ainahan sitä voi haaveilla ja tehdä omia tulkintoja toisen käytöksestä. Vähän aikaa olimme tiiviimmin tekemisissä työn puolesta, nyt vain harvemmin. Sijaisena olen ko. talossa, että pianhan en häntä enää joka tapauksessa tule näkemään. Varmaan parempi niin, who knows...
kävi ns. perinteisesti työkaverin kanssa
finxfoxfiffy
15552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=RIe6Oq6eIvg
Ihan suoraan sanottuna: voit olla varma, että työkaverisi ei ole rakastunut tai kiinnostunut. Olet vain hänen pihdeissään kun hän yrittää manipuloida sinua ja yrittää saada sinut puolestaan levittämään jotakin paskaa jota itse ei viitsi. Tämä siksi, jos tuntuu että olet pakotettu tekemään jotakin mitä et tahdo. Alitajuinen manipulaatio on helppoa, ja sitä kannattaa vaan seurata vierestä ja antaa sellaisten jotka ovat tarpeeksi tyhmiä riehua mukana.
eli työkaverisi on niin rikas että olet päättänyt aloittaa siipeilijäksi pääsyprosessin jota valheellisesti rakastumiseksi kutsutaan...
Joko olette miekkailleet ? Se on merkki tosirakkaudesta.
"ainahan sitä voi haaveilla"
No voi hellanlettas sentään, lapsellista saamattomuutta.
Ihan suoraan sanottuna, puute haisee usein kilometrien päähän, eli olet törmännyt ns jakorasiaan tai pulloperseeseen joka imee kaiken ympäriltään ja sitten tarpeeksi viisas jos on, manipuloi sinua tekemään haluamiaan asioita huomaamattasi jos itse olet vain typerä ja tunteen vallassa. Kyyninen miesduunari tekee ympärillään olevista miehistä naisia. Rahalla tai rikkaudella ei hirveästi ole tekemistä tämän kanssa, pari kolikkoa taskussa riittää helposti muiden huijaamiseen. Haaveile vain, se on varmasti paras ratkaisu sinunkaltaisellesi ihmiselle joka aivan oikeutetusti epäilee lähimmäisen tunteiden aitoutta.
Kuulehan nyt "lähimmäinen", se kun on niin, että kannattaa tarttua hetkeen, eikä elellä haavemaailmassa.
Ilman tekoja katsos ei saavuta mitään, vaan elää siinä mielikuvituksessaan, eli käy sisäistä monologia ikuisesti ja lopulta luultavasti katkeroituu, kun ei ole saanut haluamaansa. Se on saamattomuutta ja syy siihen löytyy peilistä katsomalla.
Se on mielestäni aikuiselta ihmiseltä erittäin naivia käytöstä, kun ei uskalleta elää elämää, vaan elellään haavekuvissa ja mielikuvitusmaailmoissa. Siitä seuraa yleensä mentaalipuolen häiriöitä. Tai se on jo valmiina, kun kielletään asioita, mitkä ovat olemassa.
Ja ainahan sitä kannattaa pyrkiä tossun alle ennemmin kuin taivasalle, eipä tarvitse ihmetellä, miksi täällä kaikki menee "hyvin"
Ehdottomasti kannattaa rakasua joohnkin narsitiin. Tulet kärsimään lopun elämääsi-
http://www.youtube.com/watch?v=PKidLh1Ryq4
Ajattelinkin että tämän tapaisia vastauksia tulee. Kuitenkin viikko enää töitä jäljellä, huomenna aamulla taas...
Vastaukset ovat niin hyviä kuin mitä aloitus ansaitsee !!
Näinhän se epäilemättä on.
Kannattaisiko selvittää se asia ihan siellä työpaikalla eikä täällä keskustelupalstalla? Voi elämä..
Olisikohan "suhdefoorumit" parempia tämän asian käsittelyyn?
Tällä palstalla on aika tylyä vastailua. Kysypä ihan suoraan kahville tms. eihän siinä mitään pahaa ole. Sitten voit varovasti tunnustella onko toisella fiiliksiä