Rakastan niin silmittömästi yhtä miestä, että en jaksa tätä ikävää enää. Muutamana päivänä näin taas ja ajattelin jo repiä hiukset päästäni, niin paljon haluan vain hänen kosketustaan. Onko kukaan päässyt todella voimakkaasta rakastumisesta eroon ja miten se onnistui?
Voisko joku auttaa?
auttakaa kokeneet
13174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Satuttamalla itseään sydämeen. Sen tehnyt sattuu ihan helvetin paljon mut menee ohi tai sit ei.
Mutta miten satutan itseäni niin paljon, että unohdan...
Ei varmaankaan ;D
esimerkiksi romeo ja julia
sun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni ja uskaltaa todeta kelvottomuutesi. elä sen mukaan mihin kykysi riittävät, äläkä tavoittele liian korkeita asioita.
Pitää keksiä jotain muuta tilalle, kyllä siitä selviää. Vaikeatahan se on. Yleensä sitten, jos löytää jonkun toisen, niin sitten unohtaa. Itsellä meni teinirakkaudesta toipuessa 6-vuotta, että on meitä muitakin. Itseäni en lähtisi vahingoittamaan.
Mies olen sitten
https://www.youtube.com/watch?v=UaGXZw5Gy-8
Vakituinen seksisuhde vois auttaa unohtamaan miehen ainakin joksikin aikaa.
Mut kun on jo!!! Ei auta.
Ei todella auta. Vaikka olis mitä suhteita. Itse luulin, ettei siinä mitään ongelmaa ole, vaikka on voimakkaita tunteita, kunhan pitää ne omana tietonaan. Enkä todellakaan "tavoitellut" mitään, niinkuin yhdessä kommentissa sanotaan. Olisin vain nauttinut siitä, että minulla yleensäkään on tunteita. Etsin elämässä vähän toisenlaisia asioita, kuin jotain basic parisuhdetta. Sitten kun saa niskaansa ämpärillisen absoluuttista nollapistettä, niin voikin alkaa noukkia vaivalla kasatun itsetunnon riekaleita jostain lattianrajasta. Kun olen nyt oppinut paikkani, nautin syväjäässä olevasta sydämestäni kuumana kesänä. Millään ei ole mitään väliä. En voi käsittää, miten ihmistä voi loukata niin karusti. Totta kai se oli tarkoituksellista. Mutta vähempikin olisi riittänyt. Olisi vain sanonut, että mene pois, näkemiin.
Mäkin ihastuin todella palavasti, mutta toinen vain leikki kanssani. En ole vieläkään päässyt yli ja ikävöin koko ajan vaikka käyttäytyi kuin sika. Mikähän helvetti mussakin on vikana! Tsemppiä sulle aloittaja, luulen että vain aika auttaa.
Sama homma. pariudutaan ja unohdetaan ikävä.
Sanotaan, että aika parantaa. Tuskin hiuksia nyt kannattaa käydä repimään, ajan kanssa opit käsittelemään tunteitasi paremmin, jopa hyväksymään ne.
Jos nyt tuntuu siltä, ettei mikään muu ole mitään, mihinkään ei kykene keskittymään ja päähän mahtuu vain yksi ajatus, niin voin kokemuksesta sanoa, että kyllä pahin tasaantuu..siihen voi mennä aikaa.
Ihastuminen ja rakastuminen yllättää usein. Jos ette voi olla yhdessä tai tunteet ei kohtaa, niin hyväksy tunteesi. Mä voin sanoa, että vasta monen vuoden jälkeen kykenen oikeesti myös nauttimaan nykyisestä elämästäni, vaikka edelleen häntä mietin.
Nyt alkoi kesäloma, eilen kävin täällä yhden kirjoittamassa, olkoon tämä tämän päivän yksi. Tämä kesäloma on tosin buukattu täyteen, niin paljon on tekemistä, eikä aina niin rentouttavaa. Olen kiitollinen että saan herätä tähän aamuun ja todeta, että tästä tämä loma alkaa :)
Hänelle, tuntemattomalle, jonka hullu sydämeni silloin valitsi suurella tunteella, pus :) ja koko hänen elämälleen ja kesälleen