Oikeasti elintärkeää. Lyhyesti sanottuna enemmän tai vähemmän olen vain vellonut tuskassa sen ns. yksinjäämisen jälkeen, siinä sivussa yrittäen elääkin jotenkin. Olen kokolailla kaikkeni tehnyt, vaikka tehot eivät olekaan huimat. Voisinpa edes syyttää vain sinua, mutta syytä on niin paljon minussakin. Pelkuri. Miten voin ikinä antaa itselleni anteeksi. Miten voin ikinä enää kokea elämäni elämäksi. En pääse irti.
Mulle olisi ollut elintärkeää saada selvyyttä asioihin
........
27568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
kyllä se elämänilo löytyy...
mikä pitää kiinni?
Mikäkö pitää kiinni? No tunteet, jotka repisin vaikka kappaleiksi ja heittäisin pois jos osaisin, mutta kun en osaa. En todellakaan osaa sitä tehdä.
jo sitten heittänyt kaiken pois ja haluaako hän niin, että sinäkin heität kaiken.
jos pelkureita ja loukkaantuneita onkin kaksi ?
molemmat miettii, vieläkö toinen lyö?
Hämärääkin hämärämmän tulkintani mukaan on heittänyt, eli aivojeni pikkiriikkinen toimiva osanen sanoo minulle niin. Eikä varmasti halua minun suhteeni yhtään mitään, näin uskon. Niin, siis järki pelaa ja tajuan tämän, tunnepuoli vammautui veriseksi mössöksi, joka ohjaa nyt osaltaan tätä laivaa aivan päin vittua. Pikku juttu... ei. Enkä usko että on loukkaantunutkaan, vaikka saattoi joskus ollakin, vaikken tahallani sellaista olisi milloinkaan halunnut aiheuttaakaan. En siis usko että on minun suuntaani yhtään mitään.
Ihminen voi siis jakautua kahtia näinkin. Jää osin ns. normaali pää, joka yrittää repiä järkevän ihmisen toimia kohti, edes vähän kerrallaan, ja sitten on eksynyt uliseva tunnepuoli, joka tekee kaikkensa ajaakseen järkevän osion tavallaan itsetuhoiseen käytökseen. Kuten vaikka kirjoittamaan tämän ketjun tänne. Miten ikinä olenkaan tässä, ei siihen ole vastausta. Jos oli, on sekin jo aikaa sitten kadonnutta.
"itsetuhoiseen käytökseen" "kuten kirjoittamaan tämä ketju"
Luulen, että aloittaja asuu täällä.. on asunut jo vuosia.
Vinkuu, vinkuu.. ja vinkuu. Ilman nimiä tai mitään, kunhan vinkuu.
itsellesi, että tulet kommentoimaan tähän noin ilkeästi?
Että mitä saan? Minä saan pahan mielen, kun nimetön vinkuja
asettaa minut tilanteeseen, että pitäisi miettiä, onko tämä
lähes tuomitsevan syyttelevä aloittaja se, jota minä kaipaan..
ja etsin täältä. Tämä raukka aloittaja vain vinkuu ja vinkuu
nimettömänä. Jos sinä siinä edellä et ole aloittaja, niin
painu nyt jo siitä onneton moukka muualle ihmettelemään!
Sinä oot kuin sinivalkoinen. Ainakin käytät samanlaista kieltä..
Niin.. se sinivalkoinen on mun veljeni. Samaa näköä :)
Päivi se huomaa kaiken.. älä ny vaan sano, että sinä
olet tuo aloittaja? Aloittaja, jota kohtaan mulla ei ole
mitään sinänsä puoleen tai toiseen, mutta kirjoituksillaan
sai tunteet pintaan. Ja minun sitten monen muun tavoin
pitäis hellepäivänä pähkäillä, voisko tosiaan minusta
kirjoittaa noin, se tietty.. ja se saa , se saa..
En ole. Samansuuntaista kyllä voisin naputella.
:D olen huomaavainen..
"Mitä saat siitä" oli siis minä, aloittaja. Vingun halutessani siellä missä haluan ja siten miten haluan, mutta täällä tosiaankin nimettä palstan hiukan epämääräisen luonteen huomioonottaen. Jos voisin vinkua tästä nyt muualla, niin mitäpä luulette... Ja koska koen ettei mun tunteistani, jos nyt pidemmällä aikavälillä tätä ihan mietin, olla niin ylenpalttisesti välitetty, niin parhaani mukaanhan minä tässä koulutan itseäni sitten siihen samaan muottiin.
Miten minä jonkun Tekoelviksen kohteista tietäisinkään, yleensäkään kun en tiedä juuri mistään mitään tässä. Kun kaivan muistini kätköistä esille visuaalista materiaalia vinkumiseni kohteesta, niin Elviksen näköä hänessä ei ollut vähäisessäkään määrin missään kohdassa.
Aloittaja on täydellinen nainen.. siis hourupää. Ainakin helteet
on pahasti osuneet kuuppaan.. kyllä se siitä, kuuluu vanha sanonta.
Kukaan ei ole väittänyt olevansa Elviksen näköinen..
En eppäile yhtää etteikö Päiviltä onnistu... naputtelu :)
Ei kannatakaan, siis epäillä. nyt kutsuu terassi rantamaisemissa ;)
Ihan sama minä hourupäänä pidät. Oliko muuta?
Aivan varmasti sillä on.. ;)
Selvitä tunteesi, eli sovi tapaaminen ja jutelkaa. Saat niin itsesi kasaan ja toisellakin tulee parempi mieli kun juttelette. En usko että hänkään haluaisi että kärsit noin.
Tiedät vaihtoehdot.
Ja välillä etäisesti muistan, kuinka saatoin joskus olla henkisesti lähes vapaa. Olin kai sitä joskus. Vuodet ovat nyt kuin sumu siinä välissä. Valokuva-albumit siisteissä riveissään kertovat sen toisen naisen elämästä, eikä hän oikeastaan ole minä. Ja minä saatoin tarrautua kiinni, saatoin sitten päästää irtikin, ihmisistä. Ja se sellainen tunne, kun itkun jälkeen kokosi itsensä ja tunsi hyvän olon rauhoittavan vähitellen jäseniään, hyvän olon, joka asettui rintaan ja sanoi sieltä käsin koko muulle sielunlinnakkeelle että kaikki on nyt jonkun murheen jälkeen ihan hyvin. Sitäkään en enää muista, sitä tapahtumaketjua, kun sitä ei enää tapahdu tässä linnakkeessa.
Sinä, sinä kurja teit minusta orjan tai vangin... tyhjyydelle?
Vai valitsitko itse?
ei irti taida päästä, onhan vuodet jo sen
Kun oikealta tuntuvaan ihmiseen ei tartu silloin kuin pitäisi, on se kuin pilkkaisi itse elämää, asettaisi itsensä sen yläpuolelle asemaan, mistä käsin tulevaisuudessa toivoo voivansa valikoida sen loputtomasta, ylitsevuotavaisesta tarjonnasta. Näinhän ei välttämättä ole. Entä jos päivät loppuvat yllättäen kesken tai tulevaisuudessa ei olekaan ketään toista yhtä ainutlaatuista odottamassa, ja kaikki lässähtää kuin pannukakku. Kovaa on peli aina kun tilaisuuden antaa mennä ohi.
Pelkuri on todellisuudessa pahinta laatua oleva spekulantti ja uhkapeluri. Hän pelaa panoksilla joita ei hallitse, vaikka luuleekin toisin.
Erittäin viisasta ajatusta, kiitos ;)
En ole koskaan tahtonut mitään ylitsevuotavaista tarjontaa, ei minua voisi vähempää kiinnostaa sellainen, enkä siten ole halunnut olla sellaisen valikoijan asemissakaan. Hyvin kapoisesti ja voimallisesti on haluni jakautunut. Olen myöskin lähes aina tiedostanut elämän kaikinpuolisen rajalisuuden, jospa kuule vain tietäisit.
Ja inhottaa syvästi käyttämäsi peli -sana. Älä heijasta omaa pelailunäkemystäsi vieraaseen ihmiseen. Et tiedä mistään mitään liittyen tähän ketjuuni, joten se siitä. Sellainen toiminta kuuluu toisenlaisille ihmisille. Entäpä kuka kumma edes harhaantuisi kuvittelemaan hallitsevansa tässä elämässä juuri mitään lopultakaan, en ole niin tyhmä milloinkaan ollut. Hyvä jos itseään voi osin ja hetkittäin täysin hallita, ja mitä tulee toiseen ihmiseen omana tunne - ja tahtokokonaisuutenaan, niin kuinka koskaan voisin kuvitella sellaista luomusta hallitsevani. Ainoa millä koskaan olen halunnut "hallita", on rakkaus. Ja se sellainen hallinta on toteutuessaan molemminpuolista, ei siis minkäänlaista hallintaa tyrannin asemista.
sillon pitää olla muualla kuin täällä.
Hyvin usein ihminen tarvitsee selkeyttä asioihin ja ns. closuren. Sen takia sekaiset erot tai toisten jättämiset kylmästi ovat ikäviä kun sinne taakse jäi nakertavat tunne siiitä että oliko joku pielessä jo aiemmin ja mitä oikeastaan tapahtui.
Sen takia kannattaisi olla rohkea jopa naisenkin mm. aloitteita tehdessä tai niiden kohteeksi joutuessa.
Esimerkiksi osa ihmisistä mm. miehistä saatetaan tuomita "stalkkereiksi" vaikka tosiasiassa mies vain tahtoo saada vastauksen oliko nainen kiinnostunut. Joskus kun nainen sanoo yhtä ja tarkoittaa toista. Ikävä kuulla jälkikäteen että asia ei ollutkaan niin etteikö naista olisi kiinnostanut.
Kuitenkin jossain vaiheessa tulee se hetki jolloin on päästettävä irti. Mieluummin niin että selvittää asian mahdollisimman nopeasti loppuun ettei se jää muhimaan ja sen jälkeen on helpompi jatkaa taas eteenpäin elämää ja uusia rakkauksia kohti.