En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta ongelmani on outo ja kamala, minulla on siis pakottava tarve olla muita huonompi, enkä pysty olemaan oma itseni ja epäonnistun suurissa tavoitteissa ja tehtävissä tahallani joskus, kun en jotenkin salli sitä itselleni tai jotain, hyvänä esimerkkinä tulevat YO-kokeet (tiedän en ole vanha) en tiedä miten pystyisin onnistumaan niissä, vaikka siihen pystyisin aivan helposti, koska silloin ns "sodin" itseäni vastaan, kun onnistuisin, inssikin oli vähän aikaa sitten siinäkin kokoajan alitajuisesti tein asiat huonommin ja ei sitten mennyt läpi. Tämä kuulostaa varmastikkin tyhmältä, pieneltä, selittelyltä ja johonkin kasvuun kuuluvalta ongelmalta, mutta ei ole näin. Ongelman taustalla voi varmaankin olla nuoruuden koulukiusaus ja useat muut ongelmat ja vastoinkäymiset. Osaisiko joku auttaa ja kertoa miten voisin vaikka itse auttaa itseäni nopeasti, apuja tarvittaisiin.
omituinen ongelma
ei saatana
12158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiroilu ei varmasti auta. Tulee joitain ajatuksia mieleen. Onko sinulle pettymyksen ja epäonnistumisen kokemus niin ahdistava, että aiheutat sen itselles ihan omatoimisesti. Et koe itseäsi tyhmäksi, kun tiedät että epäonnistuit tietoisesti. Saattaa olla että et koe ansaitsevasi onnistumista ja myönteistä palautetta. Kun on kiusattu, et ole saanut mahdollisuutta puollustautua ja purkaa vihaa piinaajiin ja tunne on kääntynyt sitten itseäsi kohtaan.
Voihan tietoisella epäonnistumisenkin kokemuksella kuvitella halitsevansa minuuttaan.
Veikkaanpa, että pelkäät kateutta ja sen aikaansaamaa vihamielisyyttä. Itse olen vähän samanlainen. Tajusin vasta aikuisena, että minuun suhtauduttiin kouluaikoina niin vihamielisesti siksi että olin hyvä kaikessa paitsi liikunnassa. Aikuisena sitä sitten oppi piilottamaan kynttilän vakan alle ja aikuisena olenkin ollut paljon pidetympi. Menestystä ei sitten kyllä ole tullut nimeksikään.
ei ...tana
Tykkään kulkea aina kirpparikamppeissa. Pesen vaatteeni ja jotkit risat paikat ompelen kii, mutta puoliresua kamppeen pitää olla.
Ostan halpahalleista lujia työvaatteita, jotka kestää paljon kulutusta. Hassu juttu kun tämä ei toimisi, ellei minulla olisi myös tip top asuja
Arvelen, etten huonon itsetunnon säätelemänä halua missään esiintyä kukkona tunkiolla. Veli pakotti omaisemme hautajaisiin laittamaan tilaisuuden vaatimat kuteet.
Oli se pitkä ja ikävä päivä pösöttää valkoisen paidan, kravatin ja tumman puvun kanssa.
muutama pointti sinulle
Epäonnistuminen ei pelota lainkaan tai pettymys, en vain tiedä miten pystyisin antamaan itseni onnistua ja olla hyvä, pystyisinkö miyenkään nopeasti auttamaan itseäni?
Tyhmänä helpointa
En sitä vihamielisyyttäkään oikein pelkää, en vain jotenkin anna itseni olla parempi kuin muut tai jotain.
Hei tarttisin apua nopeasti?
Sun täytyy ymmärtää, että ne jotka sua on kiusannu ei ymmärrä satuttaneensa sua niinkin syvästi.
Ne tuskin edes muistaa niitä hetkiä, jolloin on saanu sun maailmasi musertumaan.
Ne ei ajttele sua omissa kokeissaan vaan keskittyy saamaan oman elämänsä eteenpäin.
Dr Philin isä oli sanonu sille tosi hyvin joskus Drn ollessa nuori 'Phil et miettisi niin paljon sitä, mitä muut ajattelevat sinusta, jos tietäisit kuinka harvoin he ajattelevat sinua'
Sun täytyy elää itteäs varten ja ajatella, että menestyt hyvin sun kokeissa, jotta saat luotua ittelles hyvän tulevaisuuden, tulevaisuuden, jonka sä voit rakentaa just semmoseks, kuin sä ite sen haluat.
Pitämällä ittestäst huolta, sä saat muut iloseks.
Pärjäämällä elämässäs, muut näkee sun pystyvän siihen ja joku muukin voi alkaa uskoa itteensä.
Ja vaikka muille hyvän tekeminen on tärkeetä, niin SÄ olet sun oman elämäs tärkein henkilö, koska ilman sua ei olis sun elämää ja ne henkiöät, joiden elämään kuulut eivät tuntisi sua.
Kun sä pidät ittestäs huolta, niin voit pitää muistakin.
Jos lentokoneessa hengitysmaskit tulee alas, niin ensin laitetaan se ittelleen päälle ja sitten kun sä itte pystyt hengittämään, sä voit auttaa muita saavuttamaan saman.
Pidä ittestäst huolta ja näytä ittelles ja näytä niille, jotka on sua koittanu saada maahan, olevas vahva ja haluavas eteenpäin elämässäs ja saavuttavas suuria ja pienempiäkin asioita.
Susta on siihen. Sä tiedät sen. Nyt vaan näytät sen sille 'kiusatulle osalle' sua, ja näytä, että SÄ olet se, joka päättää elämänkulustasi.
Mä toivon sulle kaikkea hyvää ja tiedä, että mä uskon suhun.
Toivottavasti tästä oli sulle jonkinlaista apua.
Jos tulee jotain ajatuksia tai muuta, mistä haluut jutella, niin laita mulle vaikka sähköpostia.. [email protected]
Tsemppiä sulle
Alemmuudentunne on eri asteisena tavallista ihmisillä.
Kasvatus Suomessa on ollut kiltteyskasvatusta, tavallaan lapsen alistamista.
Jokaisella ihmisellä on sisimmässään ns. sisäisiä rikkauksia, esim:
arviointikyky, havaintokyky, terve järki, itsekuri, ilo, kiitollisuus, luovuus, oikeudenmukaisuus, tietoisuus, kauneudentaju jne.
Ne ovat riippumatomia ihmisen iästä, kulttuurista, koulutuksesta ja etnisestä tustasta.
Niiden tiedostaminen on psyykkisen terveyden kulmakivi.
Kun ihminen tiedostaa inhimillisiä rikaukksiaan, hän käyttää ja siten kehitää niitä.
Kiitos kaikille vastauksista, mutta yksi juttu, että tiedän että osaan ja pystyn kyllä onnistumaan ja menestymään, mutta en jotenkin vain salli sitä itselleni (pakko epäonnistua ja olla huonompi kuin muut) tämä ei ole hirveän hyvä juttu miettien esimerkiksi yo-kokeita ja inssiä.
Osaisiko joku vielä auttaa ja neuvoa minua lisää? Ahdistaa jonkin verran, kun inssi ja YO-kokeet ovat edessä ja vaikka osaisin ja osaankin ihan hyvin, niin en tiedä miten uskaltaisin olla hyvä / onnistua ja tehdä / yrittää parhaani. Tämä on kamalaa
Ainakin muita huonommin suoriutuminen on hyvin yleinen defenssimekanismi etenkin miehillä. He löysäilevät tietoisesti suojellakseen itsetuntoaan. Minäkin teen niin -luen joskus huonosti tentteihin, ja tiedän saavani siksi huonon arvostanan. Jos yrittäisit kaikkesi ja pistäisit kaiken energiasi johonkin, niin epäonnistuminen voisi olla ylitsepääsemätön kokemus. Kun irrottaudut emotionaalisesti tietyistä haasteista, niin et altistu sille että sinua halveksutaan itsesi ja muiden toimesta. Olet tavallaan "parempi" kuin nuo haasteet etkä alennu niiden tasolle. Ehkä sinua on pilkattu sen vuoksi, että arvostat vääriä asioita elämässä, ja pelkäät siksi menestyä. Tai siksi, ettet arvosta niitä riittävästi etkä menesty niissä. Ihminen on kuitenkin sitä, mitä tekee. Ymmärrys, viisaus ja äly eivät kehity, jos niitä ei harjoita sen enempää, kuin fyysinen kunto tai sosiaaliset taidot. Toisaalta itserakkautesi ei tulisi riippua siitä, miten menestys elämässäsi. Et voi hylätä itseäsi siksi, että et aina onnistu. Epäonnistuminen pitää kohdata osana elämää, sitä se on. Välttämätön osa, olit sitten parempi tai huonompi suhteessa muihin ihmisiin.
Jep jep mutta kun se epäonnistumisen pelko ei ole se suurin ongelma vaan se, että mietin vain että en saa onnistua jne eli minulle on hyvin vaikeaa olla hyvä ja ihailtava ihminen. Kuten sanoin tämä on hyvin omituinen ongelma.
Ottaisin mielelläni vielä lisää vastaan jotain hyviä neuvoja, apuja ja vinkkejä