Sussa on kipua

tuo pätee aika moneen joka on elämää elänyt...

Eiköhän aika monella ole jotain haavoja ja arpia pinnan alla, harva ilman kupruja selviää. Masennus on myös yleistä nykyään, kun on työttömyyttä ja yksinäisyyttä jne... Toiset selviää paremmin ja toiset lamaantuvat täysin, menee usko elämään ja ihmisiin.

Kessä sussa?

Mussa ON kipua. Haavoista, eletystä elämästä, tehdyistä virheistä, mistä lie. Mutta se on ok, kun tiedostaa, että näin on. Niin ei tarvi sen kummemmin kipuilla.
Ne jotka eivät tiedosta kipujaan ja sitä mistä ne kumpuavat, kipuilevat, katkeroituvat ja purkavat sitä kipuaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla.

Olen syyllistynyt itse aikoinaan samaan, mutta onneksi en uponnut siihen suohon, ainakaan ihan kokonaan. Vaan nousin pois sieltä :)
Kun tulee tiettyyn ikään ja elämänvaiheeseen, puntaroi väkisinkin mennyttä ja tulevaa. Opiskelee ja tutkailee itseään ja elämäänsä. Miettii olisiko niissä kenties jotain muutettavaa. Mitä haluaa vielä kujettaa mukanaan ja mitä kannattaa heittää pois sitä matkantekoa haittaamasta. Viittaan tässä lähinnä omaan itseeni ja ajatusmaailmaani, asenteisiini.

Tämmösiä aatoksia yöhön.

Elämä on.

Niin, tää pätee kyllä kaikkiin täällä oleviin. Kyllä kaikilta tunneihmisiltä säröjä löytyy.

Sussa ja sussa, itseäs tarkoitat taas....

Olisin silti ennemmin yksin ja onnellinen kuin töissä ja masentunut tiedän kokemuksesta...siiis jos voisin valita lähtöpäivän se olisi oikeasti tänään jos vain saisin olla rauhassa sen jälkeen eikä tarvitsisi yhtäkään johtajaa enää nähdä...oikeasti...olisi aivan sama vaikka silmäni näyttäisi pelkkää mustaa tämän päivän jälkeen...

ihmistä jossa ei olisi mitään noista mainituista? Enpä usko.

Ei tarvi olla mikään tsykiatri tuollasen lausunnon laatimiseen. Pätee suurimpaan osaan ihmisistä, valitettavasti. Pöh.

tai nuo asiat niin toimi sen mukaan häneen nähden, että hän ehjäytyisi menneistä
kivuista, koeta omilla toimillasi saada häntä ehjäksi ja helpottaa hänen oloaan.

mutta miksi halusit sen kertoa täällä kaikille ?

Kenessä enemmän, kenessä vähemmän, ehkä tarkoittamassasi ihmisessä sitten keskimääräistä enemmän.

itsessään olevan kivun ja menetykset, voi aloittaa itsensä parantamisen.
Unohduhan ne asiat ei koskaan, mutta jotenkin ne kivut lievittyy.
Ei ne laastaroimalla parane, mutta on vain oivallettava ettei ne kaikki mitkä kivun aiheuttaneet ole henkeä vieneet, ne vain sattui aikanaan, ja elämä on otettava hallintaan, oppirahathan kaikesta on maksettava.

Aloita itsestäsi niiden kipujen poistaminen, niitä on sinullakin.

mitä menneitä muistelemaan.

Tulin ja meen. Päätä särkee tää palsta, siinä sulle kipua. Heippa!

vaan tee mieluummin jotakin hänen olonsa helpottamiseksi.

näkee sen isoimpana asiana päällepäin.
Näkee myös ymmärryksen ja hyväksymisen, katkeruuden, sulkeutuneisuden, avuttomuuden, vihaisuuden..mitä ja miten se kehenkin on sielunpohjalla muhiessaan ehtinyt vaikuttaa.

Pohjalla on aina jotain jokaisella. Kipua on monella varmasti enemmän taikka vähemmän.

Ne jotka on hyviä näkemään, haluavat nähdä, näkevät. Jokainen näkee silmillään, omista lähtökohdistaan.

haluan nuolla sut puhtaaksi elämän kolhuista..

Jotkut näkevät toisessa itsensä

Rukoile hänen puolesta, jos et muuten pysty häntä auttamaan.

Joo niin on. Menneisyys vie vielä usein turhan ison osan mun aikaikkunasta. Tulevaisuus on pelkona ehkä niiden kokemusten vuoksi. Luottamushan rakentaa siltaa myös eteenpäin. Silti munkin täytyy elää nykyhetkeä ja rakentaa mun elämää tässä ja nyt näillä eväillä, tällä sielulla. Vaikka välillä on avuttomuus siitä mihin ylipäänsä olen menossa ja matkalla, mitä ihmettä puuhaan ja millainen mun tulisi olla. Millainen haluaisin olla ja mitä tehdä. On mulla unelmia. Mut unelmien luo pitää ensin joskus kasvaa. Mä ehkä tietystä syystä kaivan mun kipuni esiin. Ikään kuin olisin varoittanut että tässä on kaikki paskuus ja huonous. Juokse pois. Sieltä sisältä oon vaan ihan tavallinen suht ujo tyttö jonka mä yritän kätkee. Koska se tyttö tarvii mun suojelua. Koska en luota etteikö joku haavoittaisi sitä. Mä puolustan sitä viimeseen asti vaikka pelokkuus ja arkuus välillä harmittaa. Luottamus elämään on yksi suurimpia lahjoja mitä voi saada. Mun luottamus ihmisiin on vaurioitunut. Ja ne kietoutuu toisiinsa.

Tuliko fiksu olo tästä super ajatelmasta ? Varmaan psygologian opintoja vaativa :))) Ei kyllä muuten irtoa tollasta !! PS.Voisit pärjätä poliitikkona :))). Buuhahahaaaa

Kyllä, asioita joista en puhu. Puhuisin, jos luottaisin ja luotankin. Harmi ettei olla niin läheisiä, että pystyttäisiin juttelemaan syvällisiä kahden kesken. Näen hänestä, että välittää niin kuin minäkin välitän hänestä. Suurin osa ihmisistä ei pääse koskaan niin lähelle minun herkkyyttäni kuin hän pääsi jo alussa.

En halua elämääni räävittäväksi kenen tahansa käsiin. Liian paljon asioita, jotka satuttaa vieläkin. Ei pelkkää masennusta tai maton alle lakaistavia pikku salaisuuksia.

Ihmiset näkevät minussa pellen, hauskuuttajan, hölmöilijän.
Hän näkee myös sen toisen puolen. Olen siitä täysin vakuuttunut. Toivottavasti näkee myös, että kaiken sen rikkonaisuuden alla on ihminen, jolla on vanhempi ja viisaampi sydän kuin voisi iän puolesta olettaa.

Joka päivä kohti parempaa. Se on mottoni :)

On. Mutta olen työskennellyt asioideni kans, kaikki ok.

Ei mulle tää. Oon iloinen saan naisen! Aijai olen iloinen.