Tahdon kertoa sinulle rehellisesti, että olen varattu, vielä vähän aikaa sitten en ollut, mutta nyt nykyään olen.
Ja pidän tästä miehestä todella paljon, luulen jopa, että olen vähitellen rakastumassa häneen, olen nyt jo erittäin kiintynyt häneen monintavoin. Hän on ihana, unelmieni urhea uros. :)
Ja pidän tästä miehestä todella paljon, luulen jopa, että olen vähitellen rakastumassa häneen, olen nyt jo erittäin kiintynyt häneen monintavoin. Hän on ihana, unelmieni urhea uros. :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
No, kiva jos näin on. Olenhan vain tahtonut kaikkea hyvää sinulle.
Missäpäin A-mies asuu noin suunnilleen? Entä sinä?
A-mies asuu Helsingissä, samoin minä. :)
Upeaa, mahtavaa :)
Mitä jättämis viesti tekee ikävä palstalla? Se A mies jolle tämä on tarkoitettu ei kuitenkaan ikinä näe tätä. Tai ymmärrä että tämä on minulle.
Olisi voinut laittaa oman nimen edes viestiin. Tai edes jotain mistä voisi tunnistaa. Mut ku pitää olla niin salainen että. Varmaan sen takia ei tuosta jutustakaan ole koskaan tullut mitään kun on niin salaista :D
Näinhän se on kun aikansa pelataan niin
väsyy pelaajat.Hieno juttu että oot
löytäny uuden miehen:)Tajusin melko
alussa että joku peli sun puolelta on
menossa siksi annoin olla.Arvasin
että olin vain hetken viihdyke.Sain
tarpeekseni.Sitten varmaan voit lopettaa
mulle kirjoittelun täällä....Sinä ihana Ilona!!!
Minulle 8 )
En ole a.
Minä, minä en mene kuin muuten vaikka kaipaustani tällä joku epätoivoisesti esittää.
tämä oli kuin lottovoitto minulle.
Jos minun kaivattuni sanoisi näin, olisin oikeastaan iloinen. Se on se suunta johon ihan oikeasti koen että hänen kannattaa mennä. Olen niin monta kertaa saanut kuulla, ettei meistä voi tulla mitään, niin monista rautalangoista torjuttu ja pakitettu, että uskon vilpittömästi etten voisi tehdä häntä onnelliseksi. Toki päinvastaistakin olen kuullut, mutta sisimmässäni tuo negatiivinen on kai sitten osunut syvemmälle.. En sano katkerana, koska ymmärrän, että vaikea tilanne ajoi häntä nurkkaan, mikä aiheutti vihan tunteita. Ymmärrän sen. Mutta kaikkien tapahtumien summa on nyt se, etten enää usko meihin. En kestä sitä epävarmuutta, joka tulee kun toinen muuttaa mieltään ihan jatkuvasti. Se vuoristorata kuluttaa meitä molempia liikaa.
Hän tarvitsee sen kenen kanssa on, ja sellaisen elämäntyylin, uskon. Ei sellaista mikä minun kanssa olisi. Eikä niitä esteitä joita hänen (ja minun ja meidän) täytyisi ensin ylittää. Niitä on liikaa. Ja olisi kamalaa jos hän alkaisi haikailemaan sen ihmisen perään sitten minun kanssa ollessa. Ei, en riitä hänelle, eikä se haittaa. Uskon sen meinaan nyt ihan täysin.
Ehkä kaksi eri luonteista ihmistä olisi vastaavassa tilanteessa onnistunut, mutta meidän ominaisuuksilla loppu ei voinut olla ainakaan nyt, tänä vuonna ja tässä elämäntilanteessa, toisenlainen. Näin se vaan on.
Ja se hänen ihminen on oikeasti mahtava, kiva tyyppi josta mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Joo voitte moralisoida varatut ihmiset plääplää, mutta tällaistakin sattuu elämässä. Tunteet voi yllättää.
Joskus vaan sydämellään näkee asiat näin, vaikkei sitä vielä hiljattain olisi uskonut.
Miehelle vai Naisele?
Rakkaalle ihmiselle, jota odottaa nyt toisenlaiset seikkailut ja tiet. Väliäkö tuolla, keneltä kenelle. Tänne tämäkin viesti hukkuu ja elämä jatkuu. Ja hyvä niin.
Onko aloittaja Oulusta? Ehkä meistä ei kyllä olisikaan tullut lasta, ei paskaakaan!:-)
Täällä palstalla kaikki onkii kaiken. Mut mä taidan mennä kaupunkiin, mut kun astuin pihalle taidankin joutua meneen uimaan. Mutta hankomaista loppupäivää.
Joku kolmas osapuoli taiitaa yrittää heittää nyt kapuloita rattaisiin. Ei kukaan tällaista viestiä muuten nimettömälle palstalle laittaisi. Sanamuodotkin ovat sen verran oudot "toivon perääntymistä" jne.
Lukekaa ketjusta kyselijät. aloittaja sanoi olevansa Hesasta.
Sen haluan kai tänne vielä sanoa, että en koskaan kirjoittaisi tuollaista. Ajattelen ja toivon pelkästään hyvää toiselle eikä tuollainen sävy sitä ole. Toivon että hän voi aina hyvin enkä ole katkera mistään. Tunnen itseni vain ihan tyhmäksi, kun kuvittelin mitään ikinä. Uskon että kaikki oli omassa päässäni eikä hän enää edes muista. Lähetän vaan lämpöisen ajatuksen, että elämä kohtelee häntä hellästi ja iloisesti. Ja luotan siihen. Se on ainut mitä voin. Kaipaan joskus häntä ihmisenä ja sitä ajatusta miltä hän tuntui läheisenä. Tahtoisin laittaa hänelle edes yhden viestin ja jutella, mutta ymmärrän että se kaikki oli täysin kuvitelmaani enkä tee sitä. Ymmärrän ettei voi kun unohtaa ja se tuntuu ihan luonnolliselta.
Oma elämäni ei ole mitään aloituksessa kuvaillun kaltaista. Oikeastaan päinvastoin. Olen hyvin väsynyt ja elämässä on joitakin asioita, joita on vaikea jaksaa. En aina tiedä jaksanko ja joskus tekisi mieli luovuttaa elämisen kanssa. Onko se vaan tää ikä? Kaikilla tässä kohti samanlaista? En tiedä.
Mitään unelmien urheaa urosta ei ole eikä varmasti ole tulossakaan. Olen vaan väsynyt. Ehkä asiat saavat revittyä mukanaan alas, kuka tietää. Se on toinen tarina eikä kuulu tähän. Kunhan tahdoin sanoa että en ajattele mitään pahaa. Varmasti palsta jatkaa olemistaan ja provoilijat provoamisiaan, mutta mä poistun nyt. En jaksa tätä paikkaa enää. Hyvää elämää ja kaikkea onnea ja iloa eräälle ihmiselle joka ei tätä lue. Koko loppuelämäkseen. Hyvästi.
Täällä on yks, joka vielä tykkää A-miehestä, vaikka aikaa on mennyt..
Oletko Oulusta? Sellainen tumma 28-vuotias nainen? Nähtiin viime kesänä 24.7 lauantaina illalla?
Näin oon käsittäny.
Jos vain niin tahdot, vaikka heti! Ajatuskin sinusta toisen miehen kanssa puistattaa ja saa aikaan kylmiä väreitä, huonossa mielessä!
Ole kiltti ja älä oikeasti jätä minua sen toisen urpon takia! Tiedät että hän on sinulle vain kakkosvaihtoehto, kun minä taas olen se ykkösvaihtoehto, aina!
Haluaako hänkään olla lohdutuspalkintona??!
Jos mun unelmien A-mies sanoisi noin olisin jo idän pikajunassa