Olen epäillyt mahd. ADHD:ta (tai jotain sen kaltaista, ehkä lievä masennus) itse asiassa jo muutaman vuoden, mutta tosissaan ajaus heräsi tänä vuonna, kun sain yllätyksekseni tietää, että äidillänikin on se, se vain todettiin vasta aikuisiällä.
Varasin siis ajan terveyskeskukseen, jotta asiaan tulisi selko. Valitettavasti kaikki psykologit ja sen sellaiset olivat kuulemma lomalla tai jotain, joten menen ihan yleislääkärin vastaanotolle, joka tarvittaessa neuvoo minut eteenpäin. Mitä tulisi odottaa? Pitääkö mitään ottaa mukaan, esim. koulutodistuksia?
Varasin siis ajan terveyskeskukseen, jotta asiaan tulisi selko. Valitettavasti kaikki psykologit ja sen sellaiset olivat kuulemma lomalla tai jotain, joten menen ihan yleislääkärin vastaanotolle, joka tarvittaessa neuvoo minut eteenpäin. Mitä tulisi odottaa? Pitääkö mitään ottaa mukaan, esim. koulutodistuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä kun olet ajan varannut :)
toivottavasti lääkäri on ymmärtäväinen ja tietävä adhd:n suhteen
Nimenomaan hänen tulisi laittaa lähetteen eteenpäin jollei itse ole kyvykäs aloittamaan diagnosointia.
Ehken jotain listaa oireistasi tms. Koulutodistuksia tuskin kannattaa nyt lääkärille viedä, jollei ole pyytänyt tai jos sieltä jotenkin tarkkaavaisuuden pulmat selkeästi näkysivät (jota epäilen). Onpa koulu mennyt arvosanojen suhteen hyvin taikka huonosti, ei merkitse etteikö adhd:ta voisi olla.
Kannattaa etsiytyä vertaistesi seuraan
esim. Suomen ADHD-Aikuiset ry järjestää tapaamisia ym. ohjelmaa joista on paljon hyvää ja hyötyä adhd-oireisille.
Myös muut adhd-liiton yhdistykset järjestää tapahtumia ja vertaistukea
http://ww.adhd-aikuiset.org
http://www.facebook.com/Suomen.ADHD.Aikuiset
http://www.adhd-aikuiset.org/bbs/
(tosin kirjautuminen tuonne saattoi olla K18...)
No, tuossa tapaamisessa ehtikin jo käydä niin, että lekuri epäili, että onko mitään, kun kerran pääsin lukiosta läpi, vaikka jouduinkin muutaman kurssin uusimaan. Kuulemma oltaisiin todettu jo lapsuudessa, jos on, ja ei vaikuttanut, että kärsisin mistään muustakaan. Tyrmistyneenä en sitten tajunnut pyytää silti lähetettä eteenpäin asiantuntijalle, kun kuitenkin eihän yleislääkäri voisi sitä edes todeta, vaikka olisikin. Jäi fiilis, että olen vain jotenkin tyhmä sellaisella ihmeen rajatulla alueella, mutta en tarpeeksi tyhmä, että saisin siihen sitten apua esimerkiksi terapian(?) muodossa.
Olen tällä hetkellä vailla ammatillista koulutusta, missasin haun opintoihin ja kaiken kukkuraksi vielä työtön. Tuntuu, kuin seinä olisi noussut vastaan.
Jos lääkäri ei ollut pätevä diagnosoimaan, niin ei silloin ole pätevä.
Ei pätevä diagnosoimaan ettei jtk. tarkkaavuuden ongelmia olisi.
Periaatteessahan sen lekurin olisi pitänyt ne lähetteet tehdä, pyytämättä. Etekin kun on katsonut itsensä ammattitaitonsa puutteelliseksi. Periaattessa. Käytännössä se(kin) jää valitettavasti itselle hoidettavaksi.
Työttömänä voit kysyä mahdollisuuksia työkykykartoituksiin ym. tutkimuksiin vaikka juurikin tarkkaavuusongelmien selvityksiin.
Kyllä, tyhmältä tuntuu monessakin mielessä. suututtaakin
Oletko muutes keskustellut äitisi kanssa diagnosoinnista, vaikeuksista ja kuinka hän pääsi tutkimuksiin?
Oletko tutustunut muihin adhd-ihmisiin, tai jotka epäilevät jotta jotain ongelmia tarkkavuudessa olisi?
Ens viikolla on taas puhelinneuvonta toiminnassa, sinnekin on hyvä olla yhteydessä:
http://adhd-aikuiset.org/portal/index.php/yhteystiedot
Yleislääkäri ei valitettavasti tiedä kovastikaan tästä. Varsinkin aikuisten diagnosointi on ihan retuperällä.
Etsiydy vertaistuen piiriin ja kysy neuvoja, miten saat lähetteen tai löydät yksityisen lääkärin joka osaa auttaa.
Meitä on paljon, joilla lukioon asti on mennyt kaikki ihan ok, kun älykkyys on kompensoinut niin, ettei ole tarvinnut mitään tehdä. Ongelmat ovat näkyneet vasta aikuisena. ADHD-oireilun täytyy näkyä jo lapsenakin, se on diagnoosin edellytys, mutta koulunumeroilla ei ole asian kanssa tekoa. Esim. meitä hyviä koulussa ei ole diagnosoitu, kun meidän on ajateltu olevan pitkästyneitä tai huonosti kasvatettuja. Hiljaiset haaveksijat ovat ehkä saaneet vain huonoja numeroita, ADD:n olemassaoloa ei ole ymmärretty sitäkään vähää.
Minä tappelin poikien kanssa, keksin kujeita, huutelin viittaamatta vastauksia takapulpetista opettajan ärsytykseksi. Opettajat tulkitsivat lapsineroksi, joka pitkästyy tyhmien keskuudessa ja sain erivapauksia, enkä hoitoa. Aikuisena on mennyt heittämällä läpi Mensan testi ja dg on keskivaikea ADHD. Todella paljon ongelmia arjessa impulsiivisuuden ja toiminnanohjauksen kanssa, joihin vasta diagnoosista ja lääkkeestä on ollut apua.
"Työttömänä voit kysyä mahdollisuuksia työkykykartoituksiin ym. tutkimuksiin vaikka juurikin tarkkaavuusongelmien selvityksiin."
Mikä helpotus! Yksityislääkäri kävisi helposti liian kalliiksi elämäntilanteelleni.
Äitini sai tietää asiasta työpaikan kautta, jokin terveystarkastus tai sen tyyppinen, johon liittyi psykologisia kokeita. Ei kertonut kauhesti enempää.
Tunnen tällä hetkellä yhden jolla on ADHD-diagnoosi, mutta lisäksi muitakin ongelmia. Olemme lähestulkoon samassa elämäntilanteessa, paitsi hän sai aikanaan lapsena diagnoosin. Toivoisin, etten pystyisi samaistumaan hänen ongelmiinsa, mutta niin vain on. Nykyisin olen ollut yhteydessä juuri lähinnä huonossa elämäntilanteessa oleviin kavereiheni, koska koen oloni riittämättömäksi niiden seurassa, joilla menee hyvin (ne jotka ovat nyt yliopistossa tai töissä ilman sen suurempia vaikeuksia). Tuntuu, kuin he olisivat joitain ihmeen yli-ihmisiä.
Pelkään yli kaiken syrjäytyväni välivuoden jälkeen lopullisesti, joten ilmottauduin korottamaan kirjoitusarvosanojani, jotta tulisi jotain kertausta. Ja pah, luen ja unohdan ja luen uudelleen ja unohdan taas. Lasken yhtä laskutehtävää monta tuntia ja loppupäivän vietän ahdistuneena osaamattomuudestani. Taitaa tulla jälleen uusi pettymys.
VÄÄRIN
tuo oikein:
http://www.adhd-aikuiset.org/portal/
Siitä vaan ihan jokaiselle pseudosairaalle vähän totuutta mukaan. Hyvää kesää.
ime isääs