eilen meinas tulla jo sellainen olo että täytyy ruveta välttelemään paikkaa jossa häneen törmään, tämä lähinnä johtuen siitä että tuntui kommunikaatio olevan totaalisen lukossa - en tiedä olenkohan sitten sen itse jotenkin aiheuttanut.
Onneksi se sitten laukesi se tilanne, toivon että ei samaan enään jouduta ja pystymme ne keskusteluvälit pikku hiljaa avaamaan, vaikka sitten aluksi höpisemällä niitänäitä.
Tiedän että olen ihastunut ja sen tietää hänkin, olisko sitten siinä syy siihen että menee hiljaiseksi ja välillä tuntuu siltä että vältteleekin.
Ongelma on että hän on varattu ja olen tehnyt selväksi etten yritä hänen onneaan rikkoa, en kuitenkaan voi alkaa välttelemäänkään koska silloin muut alkais ihmetellä miksi en ole käynyt ja hän ehkä ottaisi siitä murheen itselleen.
Pakko vaan johonkin purkaa kun ei ole ketään jonka kanssa puhuakkaan asioista, ainoat joille vois puhua on yhteisiä tuttuja - joten en uskalla.
Onneksi se sitten laukesi se tilanne, toivon että ei samaan enään jouduta ja pystymme ne keskusteluvälit pikku hiljaa avaamaan, vaikka sitten aluksi höpisemällä niitänäitä.
Tiedän että olen ihastunut ja sen tietää hänkin, olisko sitten siinä syy siihen että menee hiljaiseksi ja välillä tuntuu siltä että vältteleekin.
Ongelma on että hän on varattu ja olen tehnyt selväksi etten yritä hänen onneaan rikkoa, en kuitenkaan voi alkaa välttelemäänkään koska silloin muut alkais ihmetellä miksi en ole käynyt ja hän ehkä ottaisi siitä murheen itselleen.
Pakko vaan johonkin purkaa kun ei ole ketään jonka kanssa puhuakkaan asioista, ainoat joille vois puhua on yhteisiä tuttuja - joten en uskalla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
häneen on niin mahdoton, katselen sitten seiniä päin. Mä olen kyllä ihastunut pahan kerran. Olisin ikionnellinen jos jonkunmoiset keskusteluvälit olisi. En usko hänen olevan minuun ihastunut, mutta voisi vaikka sitten nauraa mun ihastukselle, sekin olisi parempi kuin ei mitään. Jos sitä kautta selviäisi näistä tunteista.
omalla kohdallani voin kertoa että hän kyllä suhtautui hyvin asiallisesti ja huomaavaisesti minuun kun kerroin ihastuksestani, näin vaikka olisi varmaan voinutkin naureskella minulle koska olen ehkä vähän liian paljon vanhempi häntä.
Tunteilleen vaan kun ei oikein voi mitään, toivon että ajanmyötä ne sitten laantuisi vaikka hänen huomaavainen käytös ehkä onkin jo syventänyt ne jo jonkinasteiseksi rakastumiseksi.
Viimeaikoina vaan tuntunut että tilanne mennyt jotenkin hieman lukkoon, olisi helpompi kun voisi jatkaa eteenpäin ystävinä ... silloin kun tietäisi hänen olevan onnellinen suhteessaan olisi uskoakseni myös helpompi päästää irti.
Sä taidat olla nainen. Niin minäkin, noh en usko mitään tapahtuvan tällä rintamalla. Hän nauraisi, ehkä jos tietäisi että vieläkin häntä, miestä ajattelen.
Ei, kyllä olen mies ... tai sitten mikkihiiri kun täällä vingun ;)
Ai, mä en tunne Mikkihiiriä.., mut samassa veneessä ollaan :). Vinkumista ja järkeilyä vuoron perään. Mitä sä tekisit jos sä tohtisit mennä juttelemaan hänelle, ihan kaikkien kuullenko? Musta ei olisi siihen
Lisään tähän, onnea sulle ap. Tajusin ettet ole hän..mun tilanne toinen, vaikka varattu myös.
Kiitos ja toivottavasti omalla kohdallasi tilanne ratkeaa jotenkin järkevästi.
Eihän sitä koskaan tiedä miten käy, seurustelusuhteet voi päättyä ja elämä saattaa yhteen.
Toisaalta on kai turha ylläpitää turhia unelmiakaan liian pitkään.
:) joop!
Samanlainen tilanne päällä ja ihan kamalaa. Tosin olen se toinen osapuoli ja tuijotan tyhmänä aina kun tavataan. Väärä aika ja paikka. Mutta kun siinä on vaan jotain niin... ettei katsetta saa irti. Kielletyt tunteet eivät näy, niin lauletaan mutta itse alan kyllä olemaan sitä mieltä että ne näkyvät jo sokeammallekkin. Kun vain voisi asiasta puhua. Mutta kun ei voi. En tajua miten tämä on mahdollista mutta joo moraalitonta ja väärin mutta ne pitkät katseet on aina päivän piristys!
Milloin niitä pitkiä katseita vaihdoitte viimeksi.
Pari päivää sitten...
Se on vähän hassua, mutta toisaalta tosi suloista. Sun hymy.
Marikalle? Niin arvelen. Hyvä et asiat selvis kuitenkin.
ei ole Marikalle tämä.
Missä tapaatte?
Enpä kerro, kun on kerta varattu.
Voi joku tuttu lukea ja saada väärän käsityksen.
Tietääkö ko ihminen mitä hänestä ajattelet?
Olen sen kyllä keronut
Hieman leikkisästi kiusoitellut, pientä flirttiä harrastanut? Tilanteeseen sopien kertonut kuinka tärkeä hän on, selittänyt haluavasi pitää yhteyttä? Sivulauseessa ilmaissut kuinka "tyttö" voisi olla se? Jossain vaiheessa ottanut takapakkia, perääntynyt. Tilanteeseen vedoten mitäänhän ei pitäisi tai pitänyt tapahtua, keneenkään sattua.
Vai reilusti kertonut suoraan tykkääväsi?? Tahtovasi enemmän?
Näillä kahdella tavalla on meinaan selkeä ero, kun se varattu setvii päätään. Yrittää tasapainotella nuoralla joka kulkee aina vain korkeammalla.
Kertonut suoraan että olen suunnattoman ihastunut, en kuitenkaan tilanteen vuoksi pystynyt kertomaan haluavani enempää ... kunnioitan kuitenkin hänen parisuhdettaan.
Jos olet reilusti tunteesi tunnustanut ja johdonmukaisesti toiminut, ei kukaan voi vaatia enempää. Reilu peli siis :) Toivottavasti helpottaa tieto, että meitä on muitakin samassa tilanteessa. Varattuihin ihastuneita ja varattuja kaipaajia. Toisinaan tilanteet vain kovin sekavia. Puhuminenkin vaikeaa. Tilaisuuksia riittää, mutta niitä oikeita sanoja ei vain ole.