Olen ahdistunut. Mielessä pyörii usein sairaita asioita esim. huumorimielessä saatan miettiä vaikkapa jotain pieru-kakka juttuja. Kirjoitankin niitä paperille ja saan iloa kun lueskelen jälkeenpäin. Huumorintajuni rasittaa puolisoakin. En enää tiedä onko se oikein. Onko oikein tehdä vitsiä jos ei muusta niin rasvaisista peniksistä tai oksentamisesta? Anteeksi mutta pakko laittaa jotain esimerkkiä. Nauran noille kippurassa usein. Tunnen olevani sairas ja paha. Kuitenkin tarve toteuttaa vilkasta mielikuvitusta on voimakas. Utein otan tarvittaessa rauhoittavaa mutten haluaisi. Miten voisi tehdä huumoria rasittamatta niitä jotka eivät sitä jaksa? Tämä juttu on tosi, ei mikään pila. Ps. Minulla on kovia traumoja lapsuudesta ja mielikuvitukseni on ylitsevuotavainen.
Sairas tuska
Surullinen humoristi
7115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos tiedät huumorisi olevan sairas tai muiden korvissa vastenmielinen, miksi kerrot niitä eteenpäin? "tarve toteuttaa vilkasta mielikuvitusta on voimakas" - etkö pysty hillitsemään itseäsi ja olla kertomatta, jos mieleesi tulee vitsi vaikka sitten rasvaisesta peniksestä?
onko oikein tehdä vitsiä noista asoista... en oo kukaan tuomitsemaan, mitäpä sä sun huumorilles mahdat, mutta sun täytyy kunnioittaa muiden mielipidettä. jos tiedät vitsin mieleen juolahtaessa, että tämä on nyt niitä juttuja joita vaimosi ei halua kuulla, miksi kerrot sen hänelle?
mitä noihin traumoihin tulee, en osaa sanoa.. varmasti osatekijänä ongelmaan. ehkä näitä traumoja läpikäymällä niistä aiheutuneet muutkin ongelmat (kuten "vioittunut" huumorisi) alkavat selvitä, en tiedä.
- jos saat mielihyvää vitsiesi uudelleenlukemisesta, voithan sä sitä jatkaa, mutta se voi pysyä sun omana pienenä salaisuutenas.
- tai ala pitää vitsiblogia tai jotain vastaavaa.
jaksamisia.
Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta. Mietin asiaa oman vakaumuksen kannalta, toivon ettei sitä tuomita. Nimittäin miten Jumala suhtautuu kieroon huumoriin? Kuka tietää mutta se vaivaa minua. Joka sanastahan joudumme tilille, itse uskon sen koska uskon mitä Raamattu sanoo. Olin jo lapsena vilkas huumorin saralla. Joskus oli ystäviä jotka ymmärsivät ja itsekkin vitsailivat samanlailla. Rankka elämä muiden omien ongelmien kanssa vaatii vastapainon. Ja juuri nyt se on rankka huumori. Miten selviäisin ilman sitä, en tiedä. Onkohan netissä sivustoja, keskustelupalstoja tai muuta joihin voisi osallistua?
Jumala antoi varmaan huumorintajun meille (jos uskoo Jumalaan, niin ajattelee kai niin).
Jos olisi voimia, voisin kuvata videokameralla jotain pöllöä mutta häpeän itseäni niin etten kehtaa. Koen huumorintajuni laadun ikäänkuin luonteen viaksi. Ahdistun siitäkin. Missä raja menee. Tottakai haluan yrittää jättää vaimon ns. häiriön ulkopuolelle. Mutta kun ei voi kenellekkään "sekoilla".
Mitä sitten tuollaisen huumorin viljely tekee konkreettisesti aivoissa kun se aiheuttaa hyvän olon? Siksikin on hirveää potea syyllisyyttä sen lisäksi.
Jatkan, että traumani aiheuttavat ehkä sen että vihaan itseäni ja siksi häpeän vitsejäni. En osaa antaa arvoa millekkään mitä teen. Henkinen kasvu estyi osittain elämän varrella joten olen jäänyt jonkiasteiseen murrosikään. En koe saavani arvostusta muilta kuin vaimoltani vaikkakin yhä enemmän tuntuu ettei hänkään enää arvosta minua. Olen epäonnistunut oikeastikkin elämässäni ja siksi on väärin jos en pysty pitämään kiinni edes typerästä huumorintajustani. Onko minulla kohta mitään mistä nauttisin? Lapsesta asti ollaan revitty irti minusta sitä mikä on omaani. Koen olevani naiivi, typerä, itsekeskeinen itsesäälissä rypevä hylkiö. Joku sanoisi: "hanki elämä". Eipä ole voimia korjata itseään. Jollain toisella on varmaan...
Jätitköhän ehkä kertomatta, että olet vuosia postannut (havaintojeni mukaan) torsovajakkiviestejäsi huuhaa palstalle.
Kuten Hannu Lauermakin, myös allekirjoittanut, pitää noita pikku perversioina, joista kirjoittaja on hyvin riippuvainen, saa niistä seksuaalista tyydytystä.
Erikoisen vastenmieliseksi asian tekee että toimit noin S-24 ylläpidon helmojen alla; toimintasi on suojattu 'palvelun tarjoajan sisäisenä etuna' moderaattorille.
Toivo Lång
Inkeroinen
Vaivaakohan sinua jokin lakihenkisyys ja orjuus. Kielto herättää halun pahaan, mutta laki ei anna voimaa vastustaa sitä. Voisihan huumoria kehitellä myös kauniista asioista. Jokin sinulla on syynä, että juuri tuollainen huumori ja pelleily kiinnostaa.
Rukoile Jumalalta voimaa, että se mädän tai saastan pesäke paljastuisi. On selvää, ettei tuollainen mielikuvaleikki rakenna sisäistä ihmistä. Jatkokommenttisi paljasti syitä outoon huumorimakuun.
Sinun pitää löytää oma arvosi ihmisenä. Siinä se on.
Aloittajhan hohottelee huuhaapalstalla pahoinvointista hohotustaan jo viikkoja samaa rataa. Skitsotapaus, mutta säälin sitä vain pesäpallomailan kaa.
Aloittajan pitäisi pystyä erottamaan sadomasokismi terveestä huumorista. Sairas ei tähän tietenkään itse pysty.
Mitä rankemmin osaa toista lytätä, sen paremmalta sadistista tuntuu. Ongelmaa myös siinä, että pystyy nauttimaan myös vastaan saaduista iskuista.
Kun kiusaaminen tuntuu itsestä liian pahalta, ollaan kriisistä; sitten jumalia pyydetään taas apuun.