Onko täällä ketään kuka tunnistaa tämän tunteen?
Kun on ikävä kaupunkiin, ihmisjoukkoon ja liikenteen meluun. siihen että harva vastaantulija tuntee ja voit olla oma itsesi. Kerrostalon jatkuviin portaisiin ja kaupungin katuihin.
Mä en tiedä mistä tämä surumielisyys aina takin alle puskee mutta kovasti sitä ihmettelen. Kun kesälomalaiset palailee kaupunkiin, syksy tekee tuloaan ja illat hämärtyvät. Miten voi olla ikävä jos ei ole koskaan kaupungissa asunut?
Kun on ikävä kaupunkiin, ihmisjoukkoon ja liikenteen meluun. siihen että harva vastaantulija tuntee ja voit olla oma itsesi. Kerrostalon jatkuviin portaisiin ja kaupungin katuihin.
Mä en tiedä mistä tämä surumielisyys aina takin alle puskee mutta kovasti sitä ihmettelen. Kun kesälomalaiset palailee kaupunkiin, syksy tekee tuloaan ja illat hämärtyvät. Miten voi olla ikävä jos ei ole koskaan kaupungissa asunut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
On.
Kiva. Mä en tiedä miten tästä tunteesta pääsee eroon. itkettää pelkkä ajatuskin että mä joudun täällä maalla viettämään seuraavan vuoden ainakin eikä mulla ole mahdollisuutta kaupunkiin.
Ihankuin olis rinnassa jokin suuri musta möykky. oksettaa ja odotan pimeää. odotan että saan sytyttää kynttilän ja katsella tähtiä unelmoiden että olisin jossakin Helsingin suuren vilinän keskellä..
varmasti välillä uusia tuulia elämäänsä.
Joku pieni yhteisö missä asuu, se saattaa ahdistaa paljonkin, aina samat kuviot, samat naamat ja samat arkikuviot elämässä.
Niin kyllä mä sen ymmärrän että se jokaiselle melkeen joskus tulee mutta kun tää on alkanut vaivaamaan jo pitkään. Tiedän, pääsisin tästä eroon kun muuttaisin kaupunkiin mutta elämäntilanne ei salli..
Ja asiaa ei auta yhtään että kaveripiiri ja perhe lyttää kaupunkiin muuttamisen(sitten joskus) täysin. "Mitä sinä siellä?" "Liikenteen meluun vaan sinäkin herkkäuninen" tai "Kaupunkiin? hah, katsotaanpas sitten vuoden päästä kun tulet itku silmässä takaisin ettei ollutkaan niin mukavaa"..