En ymmärrä ns. romanttista rakkautta.

Olen mies ja täytyy myöntää että itseänikin v*t***aa romanttiset biisit johtuen siitä etten ole koskaan kokenut enkä nähnyt mitään rakkauteen viittaavaa vaihdan myös kanavaa kun näen jotain sentyylistä.

Olen itse ollut todella rakastunut joskus. Ajantaju katosi suudellessa ja kaikki oli hetken täydellisen ihanaa. Silloin uskoin, heittäydyin ja kuuntelin hetken viulumusiikkia. ;)

Rakkaus tulee, jos siihen uskoo ja antaa tulla. Ei se sen kummempaa ole.

Ymmärräthän silti ettei kaikille käy ihan noin hyvin periaate on vähän sama kuin ettei kaikista voi tulla lääkäreitä vaikka kuinka haluaisi.

Et osaa siis rakastaa toista ihmistä hänenä itsenään ja heteroseksuaalina tämä kohdistuisi tietysti mieheen?

Ei ole yllätys nykyajan suominaisilta jotka kuvittelevat olevansa "alfa femaleja".

Rakastaminen vaatii empatiaa. Ehkä sun kannattaa opetella sitä?

Sama rakkaus joka yhdistää VANHEMPAA ja lasta (miksi mainitsit vain äidin?) yhdistää myös miestä ja naista. Siihen on vain sidottu seksuaalisuus mukaan.

Romanttinen rakkaus tavallaan on tietynlainen ylikorostettu versio tuosta tunteesta. Realistisesti rakkautta on vaikea kuvata mm. elokuvissa tai musiikissa ettei se mene ns. siirappimaisen lällyilyn puolelle.

Ihmiset eivät teeskentele, he todella kokevat sen että kuuluvat sille toiselle ihmiselle ja että he haluavat tuntea toisen ihmisen ja olla yhdessä osa toistensa tarinaa.

On tietysti lähinnä yksinkertaisia elukkavaistoja seuraavia imbesilleja jotka ajattelevat sen olevan teatteria keskittyessään lähinnä hankaamaan pissivehkeitä vastakkain ja muun olevan vain "illuusiota".

Kuitenkin en lähtisi noista lauluista liikkeelle vaan siitä että rakastaa itseään, maailmaa ja toista ihmistä jolle on hyvä.
Laulut sun muut antavat hyvin ideaalin kuvan aiheesta joka saa sen näyttämään shaibalta.

Yksi hyvä keino löytää romanttinen rakkaus on muuten ilo ja huumori. Kun ihmisillä synkkaa keskenään niin sitä kautta löytyy myös rakkaus.
http://www.youtube.com/watch?v=rpjiUKQZceg

Ihminen joka ei ole saanut rakkautta ei osaa rakastaa. Sinun persoonasi on jäänyt kehittymättä nuoruusvuosina. Kannattaisi mennä terapiaan. Muutenkaan tuo Alfa Female nimitys, ei kerro sinusta hyvää..

Katkeran naisen tilitystä.

kirjoitus naiselta. Jotenkin ajattelee, että naisena on säilyttänyt oman luontainen olemuksensa, jossa romanttinen rakkaus on sisäsyntyistä. Tai niin itse ajattelen. Tulee mieleen, että jossain kohtaa elämään on tapahtunut jonkinlainen syvä loukkaantuminen tai muuta sellaista, joka on saanut kirjoittajan kovettamaan sydämensä.

Tuolla aiemmin oli hyvä vastaus nimimerkillä "anna mun nauraa", missä hän mainitsi itsensä rakastamisen. Se on mielestäni hyvä kohta aloittaa tutkimaan tuota omaa tilaansa.

Olen aloittajan kanssa samalla sivulla. Nainen minäkin olen ja en millään käsitä sitä rakkauden ja romantiikan sanomaa joka esimerkiksi kappaleissa ja elokuvissa esitetään. Voin kiintyä ihmiseen, ja tällöin osoitan hänelle kunnioitusta ja arvostusta teoin, en sanoin. Olen kyllä pohtinut vuosia sitä, miksi koen rakastuneiden "lässytyksen" ja muut (mielestäni) ylimakeat rakkaudenosoitukset luotaantyöntävinä, mutta en toistaiseksi ole löytänyt selitystä tälle. Tosin eipä asia minua vaivaa. Toisinaan saatan olla seurustelusuhteessa, mutta en koe kriisiä sellaisen päättyessä. Viihdyn itsekseni tai ystävien kanssa, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita ja joiden kanssa keskustellessa saan vallan hyvin täytettyä tietynlaisen läheisyyden tarpeeni. Olen tyytyväinen itseeni. Mielestäni olen hyvä ihminen, jolla riittää empatiaa ja joka auttaa muita aina kun mahdollista. Kun lakiin ei ole säädetty että "rakasta jotakuta palavasti" niin en katso tarpeen siten tehdä.

Ajattelen ja tunnen jotenkin samoin kuin aloittaja. En voi sietää mitään päälleliimattua, koska en myöskään tunne rakastaessani mitään viulujuttuja =)
8 15 on oikeilla jäljillä, minulta on lapsena puuttunut rakkaus melko täysin. On ihan yksinkertaista elää nk normien mukaan, olla ihan tyytyväinen ja mennä vaikka naimisiin kuten minä. Kaikki on ookoo, kunnes jossain vaiheessa kyseenalaistaa oman hyvinvointinsa. Tuntee valehtelevansa ja ajattelee, että okei mä en tarvitse tällaista, en vaan ole sitä tyyppiä. Järisyttävä muutos tuli mulle siinä vaiheessa, kun eräs ihminen alkoi laukoa mulle totuuksia minusta. Sain kuulla, että olen tunnevammainen, koska en uskalla ottaa rakkautta vastaan. Se piti täysin paikkansa. Aloin ajatella aina vain kauniimmin tästä ihmisestä, kunnes hän äkkiä hävisi elämästäni. Löysin itseni kuuntelemasta haikeaa musiikkia ja itkemästä. Entäpä sitten, kun hän tuli takaisin? Sydän oli revetä rinnasta ja uskalsin sanoa hänelle, että rakastan häntä syvästi. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten muut ihmiset tuntevat rakkauden, mutta minulle tämä oli sitä. Rakastan häntä edelleen.