Miksi et tunnu enää olevan läsnä kuten aikaisemmin? Ihan kuin välttelisit tai kiinnostuksesi on lopahtanut..? Tai olet vain kyllästynyt? Oletko vain kiireinen?Tai olet huomannut ihastumiseni ja välttelet ettet antaisi ymmärtää..?.vai kidutatko ja odotat että romahdan?
Miksi etäännyit mies?
Vokalisti
271204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olen vain kiireinen, en välttele...
Itse yritän sopeutua vallalla olevaan tilanteeseen jossa epävarmuustekijät pelästyttävät arpisen sydämmen.
Maistiainen unelmasta kantaa ja samalla luo ahdistuksen menettämisen pelon muodossa.
Järki rakentaisi muurin eikä päästäisi enää mitään sydämmeen tai ulos. Sydän kamppailee vastaan rikkoen defenssit sieltätäältä kuitenkin vain siirtäen tiilen paikasta toiseen kipua kaihtaen.
Tämä luo illuusion roihun laantumisesta vaikka todellisuudessa kuumuus ajaa sydämmen hulluuden partaalle tunteiden patoutuessa rakennetun naamion taakse.
Nii, ja kiireinen oon. Paljon töitä :)
Jotain sellasta. Sit toisekseen ei musta loukkaa ketään enkä halua itse tulla loukatuksi.
ei musta oo..
Sama täällä. Tämä pelko myös rampauttaa ihmisen peilatessa omaa käytöstään arvaukseen toisen ajatusmaailmasta. Sitä pitää jotenkin hauraana kun löytää jotain kallisarvoista mutta kuinka toinen voisi todella rakastua jos piilotat osan itseäsi? Kuinka voisit todella rakastaa häntä jos et päästä lähelle loukatuksitulemisen pelossa?
Kaikki muurit tulisi purkaa molemminpuolin jotta selviäisi onko yhteennivoutuminen mahdollista. Tämä vaatii valtavasti luottamusta molemmin puolin.
Luulen että kaipaamani ihminen pelkää myös loukkaavansa ja tulevansa loukatuksi. Hän yrittää suojata minua hiljaisuudella mutta todellisuudessa aukot muurissa on tarkoitettu välittämisen vastaanottamiseen ja kaiun puuttuessa sydän itkee. Vaikka romanttinen roihu puuttuisikin niin uskon ansaitsevani joko todellista ystävyyttä tai suoran vastauksen: suksi kuuseen.
Välitila tekee hulluksi
Rakkaus hyväksyy aina ja ei koskaan hylkää. Rakastuminen ei ole ensisijaista koskaan, vaan itsekästä.
Rakastuminen ei ole ensisijaista vaan todellisen ja luonnollisen harmonian löytäminen joka ottaa muodokseen jonkin rakkauden olomuodon tai muodostuu hylkiväksi elementiksi. Todellinen rakkaus ei ole itsekästä, ehkä jopa ainoa epäitsekkyyden olomuoto tässä maailmassa. Eräänlainen "sielullinen" rakastumisen huuma sensijaan on/voi olla hyvinkin itsekästä ja raadollista.
Tämä alkuroihu ja todellinen rakkaus voivat elää rintarinnan mutta helposti roihu peittää alleen puhtaan välittämisen luoden hyvän olon ja pahan olon ääripäitä.
Millä tavoin hän sinua kiduttaa tai odottaisi sinun romahtavan? Tai miksi sinä niin epäilet? Emme täällä tiedä taustoja ja tekstisi vähä. Epäselvä ettei minun järkeni sitä ymmärrä että millaisessa kontaktissa esim olet hänen kanssaan
Tarkoitit tämän varmaan ap.lle mutta vastailempa silti, ihan vain selkeyttääkseni asioita itselleni.
Ei hän minua kiduta, tietoisesti omasta valinnastaan ainakaan.
Minua kiduttaa ylianalysoiva mieleni joka pyrkii setvimään syyt ja seuraukset nykytilanteeseen ja omiin tunteisiini. Järki ja tunteet käyvät valtataistelua ja molemmat menevät taistosta sekaisin.
Olemme tekemisissä joskin hieman yksipuoleiselta tuntuu.
Ehkä juurikin tämä yksipuoleisuus saa minut ottamaan etäisyyttä ja tavallaan "testaamaan" ottaako hän minuun yhteyttä.
Mieleeni kuitenkin hiipii ajatus; ehkä hän luulee minun kyllästyneen/kiinnostuksen lopahtaneen/suuttuneen/masentuneen jne.
Tässä varmaan syy miksi koin tarvetta vastata ap:n viestiin.
Jokin selvyys olisi saatava, vaikka en edes tiedä enää mikä on se kysymys...
Ehkä epäselvyys on vain tunteideni luoma harhakuva ja jokin kytevä toivonkipinä jonka luulin jo sammuttaneeni. Toivolle yhteisestä tulevasta ei ole enää sijaa, hän ei minua miehenä rakasta.
Niin siis kumpi teistä on mies..
Ylianalysointi epäselventää ja hankaloittaa aina. Löysin lantein eteenpäin ja vailla pelkoja, niin asiat menee just niin kuin niiden pitääkin mennä.
Stemppiä :)
Haha, hän (nainen) jos rakastaisi minua(mies) kuten mies niin kyllä varmaan tippuisi viimeisetki hammaspyörät tästä seinäkellosta :D
Tarkoitin ettei rakasta/ajattele romanttisessa mielessä, ulosanti ei aina ole ihan selkeää minulla :)
En osaa sanoa mitä on tapahtunut näiden muutaman päivän aikana mutta tunnen löytäneeni rauhan asian kanssa. Välitän toki suuresti edelleenkin mutta on tyyni olo, ehkä kirjoittaminen tänne auttoi :)
Nimenomaan löysin lantein jatketaan ja selkä suorassa.
Tarinanihan on vielä kesken, hyviä ja jännittäviä asioita on vielä edessä kunhan muistan vain elää.
Epäilen että oma ihastukseni häiritsee häntä, en tiedä mitä hän ajattelee vaikka omat tunteeni olen kertonut.
Siksi pysyn etäämmällä.
No mitä helvettiä, oletko sä ilmaissut kiinnostuksesi vaiko et? Ja jos olet niin millä tavoin? Minusta kuulostaa lähinnä siltä, että mies kokee saanensa pakit ja pitää siksi etäisyyttä, ettet rupeaisi kaveeraamaan huvin vuoksi, koska se on loukkaavaa, jos mies ei sitä itse halua.
No tämäpä tämä, olen kyllä tunteeni naiselle kertonut mutta hän ei juuri noteeraa omia tunteitaan muutoin kuin omilla ilmeillään ja käytöksellään kun on näkyvillä. En todellakaan häslää enää yhtään enempää kun tilanne on nyt kumminkin "stabiili", pysyn mieluummin etäällä. On naiset teilläkin suu ja aivot, sormet, ihme ja kumma jos ei hemskatti pysty omia tunteitaan ilmaisemaan paremmin, vaikka sitten niin että ei kiitos, painu v-ttuun, pää asia että sanoma tulee selvästi perille ja ei jää kymysysmerkkejä ilmaan.
En ole miehelle tunteistani kertonut, eli hän ei niistä tiedä, mikäli ei ole arvannut ihastuneesta käytöksestäni. Mies ei myöskään ole minulle millään tavalla ilmoittanut olevansa kiinnostunut. Lähinnä olen hänen katseestaan ja käytöksestään lukenut merkkejä, joiden olen toivonut viittaavan tunteisiin minua kohtaan. Mutta tuskin sitä kuitenkaan ovat olleet...vaikka tänäänkin se yksi katse...
Kukaan ei pysty arvaamaan toisen tunteita. Jos ei sano, ei myöskään mitään voi tulla. Itse kerroin, mutta olisin kans toivonut saavani vastaukseksi selvän ei tai vastaavaa. No näillä mennään....siis ei millään. Pikkuhiljaa elämää sivuun siirtäen....
Tuollainen pieni suvantovaihe on ihan normaalia. Nyt mies varmaan toivoo sinulta flirttailualoitteita oman itsevarmuutensa vahvistamiseksi. Jos mies vastaa katseeseen, niin sitten voit odotella jotain tapahtuvan (voi kestää aika kauan ja edetä asteittain, jos mies on ujo).
Pitää osata myös naisenkin näyttää oikeasti tunteensa ja sanoa ääneen miltä tuntuu.
Mies ottaa askelia taaksepäin jos ei nainen näytä mitä hän haluaa
Totta. Olosuhteet vaan on sellaiset, että tuskin kumpikaan pystyy tunteita näyttää /tunnustaa vaikka niitä olisikin. Kumpikaan ei varmaan halua sekoittaa toisen elämää. Tai yhteisiäkään kuvioita.
Kommentteja lukiessani ymmärrän olen tehnyt virheen. En ymmärtänyt silloin vain tunteitani. Ja nyt kun ymmärrän sinä haluat pysyä etäällä..anteeksi! Ehkä joskus aikamme tulee ja voimme jutella.sanaton ikävä, riipivä ahdistus rinnassa!
Olen tosiaan viime aikoina itsekin pysytellyt etäällä, kun yritän suojella sydäntäni...Mitään muuta en enempää toivoisi, kuin, että lähestyt mua vihdoin esteistä huolimatta. Ikävässä riudun vaikken sitä näytä.
Miten sinusta olisi paras lähestyä?
No jos vaikka juttelisit mun kanssa enemmän kaikesta ja ottaisit taas useammin yhteyttä.
Niin siinä aina lopulta käy.ennemmin tai myöhemmin....
Totuus on se että pelkään...
Mitä pelkäät?
Odotan hetkeä, että voisimme joskus tavata kahden ja jutella ja tutustua paremmin.