Onko tässä yhdelle perheelle tarpeeksi?

Elämä voi olla kovaa.Mutta joskus tuntuu, että onko jossakin joku kohtuus?

Nuorena sitä halusi viisi lasta ja punaisen talon perunamaalla. No tässä talossa ollaan ja lapsia viisi...

Kaikkia lapsia rakastetaan todella paljon. Nyt kuitenkin omien lapsien kohtaamat ongelmat tuntuu tappavan sielun ja ihmisen...

Tytöllä on aplastinen anemia(googleta-en jaksa selittää...), jota ei pitäisi olla juuri kellään.Välillä näytti paremmalta.Jopa voisi aloittaa koulun syksyllä. Kevät oli mennytkin puuduttavassa kotiopetuksessa.Ja kaikki jotka ovat olleet nuoria tietävät miltä tuntuu olla erossa omista kavereista.

Nyt taas tilanne on huonontunut hoidoista huolimatta. Eli siirto kai edessä? Veriarvot pudonneet. Kantasolusiirto on äärettömän rankka ja siinä on omat riskinsä.

Isoveljellä omia ongelmia. Lapsuudessa perheen ulkopuolinen kohdellut väärin.Välillä veli perhekodissa ja nuorisopsykkalla. Hieno nuori mies, jota sitäkin kannustetaan. Koko ajan yritetään poikaa potkia positiivisesti eteenpäin.

Muillakin kahdella ongelmia koulussa eli oppimisvaikeuksia jne.Käyty rakentavissa palavereissa sossun, nuorisopsykkan ja koulun kanssa...

Aina itse miettii missä on se on se raja mitä jaksaa vanhenpana?

Itsellä raja on siinä on siinä, jos tytär minulta viedään-sitten luovutan.