juon noin viitenä päivänä viikossa kahdesta neljään pulloa olutta. Ja kerran parissa viikossa kuudesta kymmeneen pulloa eli humalaan.
Onko ketään jolla samanlaiset tottumukset? Onko tämä varma tie alkoholismiin vai voinko turvallisesti jatkaa boheemielämääni ilman ikuista pelkoa rajan ylittymisestä?
Suomessa kun on kovin vaikea sanoa olevansa kohtuukäyttäjä. Välillä mietin onko alkoholi ongelma, tilastojen mukaan sen pitäisi tuolla määrällä olla, itse en sitä koe ongelmaksi.
Olen perheellinen, myös mieheni käyttää alkoholia samoissa määrin, kaksi koululaistamme tuskin vahingoittuvat tilanteesta, juomme yleensä vasta lasten nukahdettua, tai pullon ruokajuomana toisen saunassa, kolmannen saunanjälkeen jne. Emme riitele juotuamme, osaamme lopettaa tuohon neljänteen arki-iltaisin ilman ongelmia, tietoisena siitä että viides tuntuisi aamulla kurjana puuduttavana tunteena.
Kunnon humalahakuista juontia emme lasten kotona ollessa harrasta, vaan matkoilla tai lasten ollessa lomalla mummolassa tai serkuillaan.
Puolustelenko nyt juontiani? kaunistelenko totuutta vaikka sisälläni tiedän ongelman olevan vahvasti kytemässä? Voi olla noinkin.
Mutta kysyisinkin onko meitä muita, jotka emme tunne olevamme alkoholisteja vaikka alkoholi kuuluu lähes jokapäiväiseen elämään.
Onko ketään jolla samanlaiset tottumukset? Onko tämä varma tie alkoholismiin vai voinko turvallisesti jatkaa boheemielämääni ilman ikuista pelkoa rajan ylittymisestä?
Suomessa kun on kovin vaikea sanoa olevansa kohtuukäyttäjä. Välillä mietin onko alkoholi ongelma, tilastojen mukaan sen pitäisi tuolla määrällä olla, itse en sitä koe ongelmaksi.
Olen perheellinen, myös mieheni käyttää alkoholia samoissa määrin, kaksi koululaistamme tuskin vahingoittuvat tilanteesta, juomme yleensä vasta lasten nukahdettua, tai pullon ruokajuomana toisen saunassa, kolmannen saunanjälkeen jne. Emme riitele juotuamme, osaamme lopettaa tuohon neljänteen arki-iltaisin ilman ongelmia, tietoisena siitä että viides tuntuisi aamulla kurjana puuduttavana tunteena.
Kunnon humalahakuista juontia emme lasten kotona ollessa harrasta, vaan matkoilla tai lasten ollessa lomalla mummolassa tai serkuillaan.
Puolustelenko nyt juontiani? kaunistelenko totuutta vaikka sisälläni tiedän ongelman olevan vahvasti kytemässä? Voi olla noinkin.
Mutta kysyisinkin onko meitä muita, jotka emme tunne olevamme alkoholisteja vaikka alkoholi kuuluu lähes jokapäiväiseen elämään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Noin se mullakin alkoi, sitten kummasti alkaa toleranssi nousta ja sitä huomaa että voihan tässä vielä yhden ottaa, viikonloppu kännäykset lisääntyy aivan varkain.
Ei tuo nyt pahalle kuulosta mutta kehoittaisin varovaisuuteen kuitekin ettei määrät ala nousta.
Kyllä tuo kuulostaa aika hälyyttävältä!itselläni ollut myös saman tapaista,lopeta (jos pystyt) viikolla juominen.Rajoita se viikon loppuun, ja vähennät myös niitä viikon loppujakin.Jos et pysty "yksin"hae apua sitä kyllä saa,jos itsestäsikin jo tuntuu siltä että haluat muutosta elämääsi.Voimia sinulle!
itse taas juon aivan kamalasti alkoholia, eli siis 10 pulloa päivässä, enkä osaa rajoittaa sitä! Sinulla ei ole mitään minuun verrattuna, joten saat vähän rentoutua...
Sinä et todellakaan ole juoppo. Tosin jos tuosta määrästä alat morkkista ottamaan niin sitten kannattaa lopettaa.
Aivan teksti oli kuin omasta elämästäni. Juon päivittäin arkena 4-5 pulloa olutta ja viikonloppuisin se tuplaantuu. Mikäli en olisi töissä joisin varmaan viikolla enemmän.
Mutta tarkkailen vaivihkaa tilannetta ja rekisteröin muutokset. Kiitos ja niiaus. Tuota olen itse miettinyt juomatta oloa, olin välillä yhdeksän kuukautta kuivin suin ihan vain näyttääkseni itselleni että pystyn. Toisaalta tuollainen katkeroittaa toisten jatkaessa hauskan pitoa.
Pahaa sisua ja lujaa tahtoa löytyy, voin olla täysin absolutisti, mutta tuo yhden ottaminen on ongelmallista aina tekee mieli ottaa toinenkin.
noina parina kertana vuodessa viina vie ja minä vikisen. Mutta jos nyt pari kertaa vuodessa antaa sitten viedä.
Pysyypä perspektiivit kunnossa enkä ala katsella ihmisiä pitkin nenänvartta. Tuohon sorruin vesipäisenä ihan huomaamattani. :) Hyvää jatkoa kaikille teille ja meille.
Minä olen varmaan sukulaissielu sinulle. Samoin käy minulle, jos juon. Eli sen yhden keppanan jälkeen tekee mieli lisää ja sitten sitä mennään.
Olet tilanteessa, jossa olin itse n. 10 vuotta sitten. Pikkuhiljaa juomamäärät lisääntyivät ja lopulta meni ammatti ja meinasi mennä perhekin.
Joku "viisas" on sanonut, että alkoholistin taival normaalielämästä puistojengiin kestää n. 10 vuotta. Sinä aikana menevät työpaikka, asunto ja ihmissuhteet. Tuossa ajassa tavallisesta elämästä repsahtanut ryypiskelijä on juonut itsensä "veneen alle".
Itse pystyin aikanaan pitämään kuivia kausia, koska minullakin sisua riittää. Mutta sitten viina vei yhä vahvemmin.
Nyt elelen päivä kerrallaan myöntäen, että viina ei ole minua varten. Olen ollut aika pitkään irti, mutta en kerro kuinka kauan. Koska se saattaa ärsyttää jotakuta ja kuulostaa ylpeilyltä.
On tietysti hienoa, jos koet hallitsevasi tilanteesi, mutta varo. Kertomuksesi kuulosti niin kovin tutulta.
Sitäpaitsi ravintolassa/yökerhossa voi todella käydä juomassa tuoremehuakin, eikä silti tarvitse asettua juovien yläpuolelle. Voi nauttia omasta selvästä päästä ja katsella toisten hauskanpitoa. On siellä ravintolassa muitakin mehupoikia ja -tyttöjä.
Hyvää jatkoa sinulle kuitenkin ja onnellista elämää :)