näin kun sen tajuaa että mitään ei koskaan tule tästä tulemaan, ajatukset huomioituu siihen miten suuret tunteet satuttaa...
http://www.youtube.com/watch?v=lB6a-iD6ZOY
http://www.youtube.com/watch?v=lB6a-iD6ZOY
Matka sieluun
mies murheinen
19524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mistä tiedät ettei mitään tule?
sellainen tunne tällähetkellä, tilanne on jumiutunut eikä siirry suuntaan tai toiseen.
Paina kaasua hyvä mies, ehkä tilanne vielä etenee :-))
oo kiinne sinusta itestäsi, ei täällä kirjottaen mikään mee mihkään suuntaan.
no eipä ne täällä ole jumiutunutkaan...
Kannattaisiko asiasta vain rphkeasti puhua, jos on mahdollisuus....ihan van kahdestaan. Otat rohkeasti häneen yhteyttä ja kerrot toiveesi puhua.
Niin ne tekevät. Minä kuolin tuossa jossain vaiheessa matkan vartta. Oikeestaan aika helpottavaakin :) Biisille peukut.
Noo, kerropa sitten kuka olisi ollut tuo onnekas... Et uskalla ja tiedän että fiksuna tyyppinä et sitä ääneen kerro... En usko, että olisit luuseri,vaikket uskaltaisikaan, en minäkään ... En halua hänen nimeään ääneen lausua, täällä varsinkaan... Kuiskata voin, että "mulla on ollut sua ikävä"....
Ei ne mitään satuta, kun ne on pelkkää yksipuolista kuvitelmaa.
Mulle on tehty näin: isku, isku, isku, tajua tajua mene mene pois pois vihaan vihaan vihaan senkin epänormaali pelle.
Sen jälkeen sitä vaan uskoo sen kaiken ja pitää itseään pellenä joka tuntee typeriä tunteita ihmistä kohtaan joka vaan halveksuu ja vihaa. Ja tulee entistä pahempi olo.
Herätys ois tarpeen ja itsekunnioitus myös. Tiiän.
Herätys ja itsekunnioitus löytyy muualta kuin palstalta.
...ja sydämeen...
joskus, tavalla tai toisella.
Suuret tunteet voi satuttaa, ei ne pienet tuntuis. Realistina tajuan kuitenkin, ettei tunteeni mun ole tässä ajassa muuta kuin tunteita mun.
Itse sellaisen kokeneena vuosia sitten, uskoin, toivoin vaikeroin, itkin, surin vaivuin epätoivoon..I love you.. pitää edelleen paikkansa nyt vain hiljaa siihen tyytyen, mitä sydämessä on.
sieluun ja tuntemukseen on lyhyt, mutta matka toisen sieluun ja ajatuksiin voi olla läpipääsemätön este. Pitää vaan olla päättäväinen ja tehdä kaikkensa päästäkseen sen ihmisen sieluu ja sisimpään, minne kaipaa.
koko kesä on mennyt näitä asioita pohtiessa, nyt on aikaa kun ei ole töitäkään-toivottavasti niitä löytyisi niin saisin muuta ajateltavaa. Ikävää, että aina käy näin. Kiinnostut syvästi jostakusta jolle olet ihan samantekevä, et edes yhden viestin arvoinen.
Entä jos edes sitä yhtä viestiä ei ole mahdollista laittaa, jos ei ole yhteystietoja...
Ja entä jos se kiinnostus ollu molemminpuolista, mutta toisen elämä niin rikki, että uutta ihmistä ei voinut vielä ottaa vastaan...
Ja entäs jos se toinenkin miettii ja pohtii joka päivä, mutta ei ole olemassa keinoja ottaa yhteyttä ja korjata tilanne...
Asioilla on aina se toinenkin puoli...
Niinhän niillä tuppaa olemaan toinenkin puoli.... Tuo yhteystietojen puuttumattomuus on varmaan pienimmästä päästä, kun puhelinnumeropalveluja yms. on tarjolla pilvin pimein....
Elämän muu rikkonaisuus taas.... No jaa.... Ongelmiin voi löytyä helpommin ratkaisu, jos vierellä on joku, johon voi luottaa, sen sijaan, että yksin pähkäilee ongelmiaan.... Elämähän ei koskaan ole täysin valmis (paitsi sen viimeisen lähdön hetkellä)......
Kaikki me olemme särkyväisiä tavallamme, mutta silti täytyy rohkeasti koettaa elää, eikä heittää lusikkaa nurkkaan kesken kaiken.... Miten muuten voisi tietää, mitä ihanaa elämällä on tarjota tulevassa.....
Ei ole yhteystietojen puutteesta tässä tapauksessa kysymys. Kysymys on mielenkiinnon puutteesta ja välinpitämättömyydestä. Kaikki merkit viittaavat siihen.
Niistä voi päästä yli. Täällä nainen joka riemuitsee siitä kun pääsi eroon ei toivotusta ihastuksesta. Elämä hymyilee jälleen. Katsoin häntä eilen tyyliin mitä sussa näin. Toivottavasti ei tajunnut katseen merkitystä