Nuorena pidin päiväkirjaa. Kirjoitin tapahtumia ja tunnelmia, mutta en haaveita. Haaveilin kyllä, varmaan kuten kaikki muutkin, mutta ne haaveet pidin vain omassa päässäni.
En mä sua sinne kirjoittanut. En edes haaveillut sinusta. Miten olisin voinutkaan ;).
http://www.youtube.com/watch?v=16k4aF1RtCo
En mä sua sinne kirjoittanut. En edes haaveillut sinusta. Miten olisin voinutkaan ;).
http://www.youtube.com/watch?v=16k4aF1RtCo
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikset kirjoittanut haaveita päiväkirjaan?
Mulla on ainakin päiväkirjat täynnä nimenomaan niitä :) On kyllä tapahtumia ja tuntemuksia ja ajatuksia myös.
Ja hänestä ehkä saattaa olla joku maininta.. "ehkä"..
No niin, se siitä.
En halunnut, että kukaan saisi tietää syvimpiä haaveitani. Vaikka päiväkirja oli piilossa ja lukkojen takana, en voinut täysin luottaa velikultiini. Sisko olisi ehkä jättänyt lukematta, jos olisi saanut päiväkirjan käsiinsä, tai sitten ei. Jotenki uteliasta sakkia meidän perheessä...
No me oltiin ainakin ihan kauhusiskokset jotka teki jatkuvaa kiusaa toisilleen lukemalla päiväkirjoja ja kaikkea muutakin "kivaa" mitä vaan voi keksiä. Toisaalta oltiin läheisiä ja tiedettiin toisistamme aika paljon, ja kerroin siskolleni sydänsuruistakin sitten teini-iässä.. :)
Semmoistahan se tuppaa olemaan :D
Varsinkin aikuisena sitä osaa arvostaa, että on sisaruksia ja että välit heihin on hyvät. Mulla on muutamakin ystävä, joka on ainoa lapsi, ja täytyy sanoa että ihan erilaiset eväät elämään oon saanut sisarusparvessa, ja samaten se että meitä on usempi jakamaan vanhemmista huolehtimista sitten, kun alkavat tarvia apua. Olen kyllä kiitollinen siitä jos mistä.
Kyllä, sisarussuhteet on tärkeitä monella tapaa ♥