Olen tänä kesänä kuullut karilleajotapauksista, joissa varsin pienessä vauhdissa on syntynyt kalliita rakenteellisia vaurioita. Näissä tapauksissa on kyseessä ollut moderni tasapohjainen pursi, jossa syvä eväköli.
Näyttää siltä, että jo muutaman solmun nopeudessa saatu pohjakosketus riittää murtumiin ja laminaattivaurioihin.
Tästä ongelmasta puhutaan kuitenkin julkisuudessa vähän. Vakuutusyhtiöt maksavat korjaukset ja telakat saavat töitä. Venelehdetkin ovat ilmoitusmyynin hiipumisen pelossa hiljaa.
Pitäisikö kuluttajille kuitenkin kertoa avoimemmin, että tiettyjä konstruktioita ei yksinkertaisesti ole suunniteltu meidän karikkoisille vesille?
Voisiko vakuutusmaksuissa huomioida paremmin tukevammin tehdyt konstruktiot? Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, jos vahvasti tehdyn veneen omistaja joutuu osallistumaan nousevien hintojen myötä vaurioalttiiden pursien korjaukseen.
Näyttää siltä, että jo muutaman solmun nopeudessa saatu pohjakosketus riittää murtumiin ja laminaattivaurioihin.
Tästä ongelmasta puhutaan kuitenkin julkisuudessa vähän. Vakuutusyhtiöt maksavat korjaukset ja telakat saavat töitä. Venelehdetkin ovat ilmoitusmyynin hiipumisen pelossa hiljaa.
Pitäisikö kuluttajille kuitenkin kertoa avoimemmin, että tiettyjä konstruktioita ei yksinkertaisesti ole suunniteltu meidän karikkoisille vesille?
Voisiko vakuutusmaksuissa huomioida paremmin tukevammin tehdyt konstruktiot? Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, jos vahvasti tehdyn veneen omistaja joutuu osallistumaan nousevien hintojen myötä vaurioalttiiden pursien korjaukseen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Siis yleensähän vene menee vähän niinkuin rikki, jos ajetaan karille. Auto se muuten vasta rikki meneekin, jos törmää ihan pienelläkin nopeudella mihin vain.
Ja siis yleensähän veneitä ei ajeta karille.
Vedessä kivet on veden alla ja tiellä kivet on poissa tieltä.
Veneet ovat erilaisia pohjakosketuksen suhteen. Vastaavanlaisesta pohjakosketuksesta kun yhdelle tulee väistämättä telakkareissu toinen ei ole moksiskaan.
Olisi oikein, että vakuutusmaksuissa huomioitaisiin venemallin vahvuus/heikkous. Nyt vahvasti rakennetun veneen valinnut saa vuosittain lukea "vakuutusmaksut nousevat x % kohonneiden korjauskulujen vuoksi". Tämä johtuu vain heikosti rakennettujen nykyveneiden vaurioista pohjakosketuksissa, purjehduksessa ja talvitelakoinnissa. Ei esim. 35 vuotta vakuutusmaksuja maksaneen ja ilman vakuutusyhtiön korvauksia seilanneen tulisi näiden nykyleijojen korjauskuluihin joutua osallistumaan.
Tuo olisi periaatteessa kaunis ajatus, mutta käytäntöön sovellettuna aika vaikea toteuttaa. Minkälaisilla kriteereillä veneet luokiteltaisiin susiin ja lampaisiin? Jos mennään kovin pieniin lokeroihin, on riskit kolikon heiton luokkaa, eli niin kauan menee hyvin, kunnes joku onneton mokaa kunnolla - tai käy huono säkä, ja kustannukset jyvitetään muutamalle kanssaidealistille. Suomi on kuitenkin pieni maa, vai olisiko syteemi ehkä kansainvälinen? Suuret massat tasaavat asioita hyvässä ja pahassa perinteiseen kommunistiseen tyyliin. Keskimäärin kaikilla menee tasaisesti.
Ruotsissa taitaa olla vakuutusmaksut venetyypeittäin eli vaurioalttius huomioitu.
"Yleensähän ei veneitä ajeta kiville".
Näinhän sen pitäisi olla. Käytännössä asia tuntuu olevan vain toisin. Itse en ainakaan tunne yhtäkään purjehtijaa, joka ei olisi pitkään jatkuneen purjehdusuran aukans ajanut kivelle. Itse olen seilannut 35 vuotta ja neljä kertaa olen paukauttanut kivelle. Rakenteet ovat kuitenkin olleet niin vahvat, ettei telakalle ole ollut tarvetta.
Nykyveneissä näyttää tekakkareissu olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus.
Minulla on ollut vene, jossa oli erittäin vahva rakenne ja puolipitkä köli. Se oli ajettu kivelle, eikä korjausta oltu tehty. Kölin takareuna oli kuitenkin vaurioitunut rakennetta siten, että se olisi pitänyt korjata heti. Opetus tästä on, että kaikki karille ajetut veneet pitää aina kunnolla tarkistaa! Jouduin maksamaan edellisen omistajan pomminvarman veneen korjauksen. Laminaatin vettyminen oli edennyt pitkälle ja talvitalvipakkaset täydensivät tuhoa.
Vai voisiko vain olla että se tarina irronneista köleistä ja murentuneista laminaateista, joista purjehdusseuran kommodoorin serkkuveljen poikaystävän isoäidin kumminkaiman soutukaveri tiesi kertoa oliskin vain urbaanilegendaa, jollaisia purjehduspiireissä liikkuu uskomattoman paljon.
Tässä tapauksessa ei ole kyse urbaanilegendoista, vaan kavereille sattuneista tälleistä. Kölit eivät myöskään ole irronneet, mutta rakenteet ovat kuitenkin antaneet sen verran periksi, että laminointihommiin on jouduttu.
Vauriot eivät myöskään ole niin suuria, että vuotoja olisi syntynyt. Asiantuntija näki kuitenkin heti hiushalkemat ja suositteli korjausta.
Remontti edellytti kölin irroittamista ja rakenteen uudelleen jäykistämistä. Se mikä itseäni ihmetytti, oli vaurioiden syntyminen suhteellisen pienellä nopeudella ja kevyissä olosuhteissa.
Voi toki myös olla, että telakat pelaavat vakuutusyhtiöiden laskuun varman päälle ja korjaavat alttiisti pienetkin vauriot. Tunnustan, etten tunne näitä asioita tarpeeksi. Ihmettelen vain, kuinka helposti vaurioita on syntynyt.
Vauriot riippuvat voimista ja voimat taas kiihtyvyydestä. Hitaastakin vauhdista voi saada suuren kiihtyvyyden, jos pysähdys on raju eli osutaan ikävällä korkeudella olevaan teräväreunaiseen kiveen, jonka päälle vene ei kiipeä vaan pysähtyy siihen paikkaan. Tällöin voi tulla vahvanakin pidettyyn veneeseen pahoja vaurioita.
Toisaalta kovassakin vauhdissa voi pohjakosketuksesta selvitä säikähdyksellä, jos vene vain kolahtaa yli tai pysähtyy hiljalleen vaikkapa mutaan.
Veneen lujuudesta ei voi päätellä juuri mitään pelkän vauhdin perusteella ja kaksi karilla-ajoa eivät koskaan ole samanlaisia.
Joakim on tietysti aivan oikeassa. Tässä tapauksessa kuvasin vain tapahtumia kertomalla, että pienestä nopeudesta johtuen myös hidastuvuudet olivat kohtuullisia. Tyypillisiä kolin, kolin yli matalikon. Silti rakenteet eivät kestäneet.
Ehkä itse edellytän veneiltä turhan lujaa konstruktiota. Tänä päivänä ei tosiaan olekaan tarkoitus, että paikat kestäisivät. Ennen selvittiin ehkä miehistön henkisillä hiertymillä ja parilla mustelmalla. Nyt soitetaan kännykällä Trossi apuun ja sen jälkeen yhteydenotto vakuutusyhtiöön.
Vähän sama kuin nykyautojen puskureiden kanssa. Pieni kolhaisu ja kuttaperkka palasina!
Älä aja Bavaa kivelle, siitä irtoaa koko köli...
No niin tulihan se sieltä.. Tällä N_SW osoitit fiksuutesi. Kannattaa perehtyä faktoihin. Selvitäppä itsellesi, montako Bavariaa on merillä ja monestako se on irronnut.
Voin kertoa että uudessakaupungissa, teboilin ja hotellin eduustalla, ei kannatta harhailla hotellin puolelle väylää.
Sieltä löytyy kalliota joka osui veneeseeni 5 solmun nopedella, täyspysähdys ja lentäviä miehistönjäseniä...
Pohjapalkkeja meni poikki kölin takareunan kohdalta mutta ei vuotoja, ja venellä voi purjehtia. Tosin uusi karilleajo varmaan tekisi pahaa jälkeä kun rakenteet on heikentyneet.
Vene on moderni cruiseri. Telakka kutsuu.
Olen ajanut 40 jalkaisen uudehkon purjeveneen 8 solmun nopeudesta karille. Ei mitään vahinkoa kun köli osui pehmeään pohjaan.
Olen lähes joka kesä ajanut kiville Baavariallani. Tähän asti kaikki ovat olleet sellaisia kiven yli liukumisia. Kolina on ollut joskus pelottavan kovaa, mutta minkäänlaisa vaurioita ei ole tullut. Kalusteet ja köli ovat edelleen omilla paikoillaan, eikä minkäänlaisia murtumia ole näkyvissä ulkopinnoissa tai palkistoissa sisäpuolella.
En tosin epäile, ettei täyspysähtyminen kovassa nopeudessa kiveen murtaisi paikkoja. Pitkäkölinen nousisi sellaisessa tilanteessa ehkä helpommin kiven päälle? En kuitenkaan ole kiinnostunut omistamaan sen tyyppistä venettä. Arvostan kuitenkin ihmisiä, jotka sellaisilla veneillä haluavat purjehtia.
Eipä tähän muuta voi lisätä, kuin että toivoisin, että myös pitkäkölisillä purjehtivat arvostaisivat uudemmilla veneillä purjehtivia ja heidän valintojaan, eivätkä kirjoittelisi tällaista soopaa: "Pitäisikö kuluttajille kuitenkin kertoa avoimemmin, että tiettyjä konstruktioita ei yksinkertaisesti ole suunniteltu meidän karikkoisille vesille?"
"tiettyjä konstruktioita ei yksinkertaisesti ole suunniteltu meidän karikkoisille vesille"
Tai pikemminkin: tiettyjä konstruktioita ei ole suunniteltu tyypeille, jotka eivät osaa navigoida eivätkä käyttää järkeä sen suhteen, millaiseen paikkaan veneellä yrittävät.
Korostan, etten missään tapauksessa halua vannoa vain pitkäkölisten veneiden puolesta. Aivan yhtä hyvin voisin purjehtia tukevan eväkölikonstruktion omaavalla veneellä. Näitä tyyppejä löytyy lukuisia erityisesti vanhemmista skandipursista.
Uskon myös, että nykypurret täyttävät CE-kriteerit, eikä mitään varsinaisia kölin irtoamisia ole pelättävissä.
Aavistukseni kuitenkin on, että suuri osa nykyisistä tasapohjaisista pursista on tehty vesille, joissa karilleajovaara on vähäinen. Korkeintasn juututaan hiekkasärkkiin.
Meikeläisillä vesillä kiviin kolistelu kuuluu väistämättä asiaan. Veneiden kymmenien vuosien elinkaareen mahtuu monenlaisia kippareita ja tilanteita.
Kyllä useimmiten tyypit osaa navigoida ja käyttää järkeä mutta inhimillisä erehdyksiä sattuu.
Ihminen yksinkertaisesti vain joskus tekee virheitä, joita jälkiviisastelu ei korjaa.
Tästä näkökulmasta pitkäkölinen vahvasti mitoitettu vene on turvallisempi saaristossa.
Ja on muuten myös paljon mukavampi avomerellä.
Mutta sellainen vene on kallis valmistaa ja sitä ei voi myydä argumenteilla nopea, tilava ja hauska purjehtia.
Miksi kölistä ei voi tehdä joustavaa esim. hydraulisesti ja/tai mekaanisesti? Eli että se taittuisi suuresta voimasta taaksepäin ja palautuisi sitten takaisin kun kivi on ylitetty. No, varmaan tuo on jo keksitty, en jaksa kuuklata.
Onhan noita kippikölejä, esim. Guylinet
Aiemmin ketjussa viitattiin Scandien kestävyyteen. Se kyllä riippuu täysin veneestä. Aiheeseen voi tutustua laajemmin esim. lukemalla Curt Gelinin 700 segelbåtar i test -kirjan kuvauksia rakenteista. Taitaa heikkoja pohjarakenteita olla prosentuaalisesti enemmän skandeissa kuin keskieurooppalaisissa. Toisaalta aiemmin ketjussa ollut väite Bavalla toistuvista kivilleajoista ilman (muka) vaurioita on pelottava. Riippumatta siitä, missä vene on valmistettu tulee laminaattiin sellaisia rasituksia, että lujuus heikkenee. Näitä väitteitä siitä, etttä "kiville mentiin eikä tullut mitään vaurioita" on vähän turhan paljon. Millä metodilla ne vauriot on tutkittu tai korjattu? Silmämääräisesti? Ehkä itse pohjatukit laminoiden ja topcoatia päälle maalaten?
Harkitsemme 80 skandin hankintaa..."Bottenstockar i armerad plast" Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, onko pilssissä jotkut isot lasikuitupalkit? Miten kestää kolistelua?
Se tarkoittaa, että pohjapalkisto on lasikuitua, jossa on teräsvahvike sisällä. Nykyisissä tasapohjaisissa veneissä on vaikea tehdä tukevaa köli/pohjapalkistoa, koska palkisto vain liimataan ja laminoidaan tasaiseen pohjaan. Palkistosta ei myöskään haluta tehdä kovin korkeaa, koska se syö seisomakorkeutta sisällä.
80-luvun veneissä oli vielä viinilasimainen runko ja pilssi, johon palkisto oli hyvä tukevasti kiinnittää. Omassa 40-jalkaisessani tuolta ajalta on esim. 11 poikittaispalkkia, ja rakenne on yhdessä neljän pitkittäisjäykkääjän ja kiinnilaminoitujen laipioiden kanssa varsin tukeva.
Käsitykseni mukaan ilmaisulla tarkoitetaan, että kölitukit on kiinnitetty vahvistetulla lasikuidulla. Vahvistus voi merkitä suunnattuja ja yhtenäisiä kuitumattoja erotuksena ruiskulaminoinnissa käytetystä lasikuitusilpusta.
Tuo rakenne on tyypillinen perinteisille konstruktioille, joissa on maljamainen pohja ja pilssi. Rakenteen vahvuus riippuu olennaisesti toteutuksesta. Kölitukkeja ja niiden kiinnityksiä on skandiveneissäkin moneen lähtöön.
Käytetyn purren ostajan on tänä päivänä oltava todella tarkkana kölien kiinnitysten kanssa. Lähtökohtana voi pitää, että jokainen pursi on karautettu jossain vaiheessa kivelle. Hyvin tehty vauriokorjaus on voinut tehdä rakenteesta jopa alkuperäistä paremman. Korjauksista pitäisi kuitenkin olla mielellään kuvallinen dokumentaatio.
Vaarallisimpia ovat veneet, joissa vaurioita on yritetty meikata piiloon. Ostajan onkin olla terveen epäluuloinen ja syynättävä pilssi ja kölin kiinnitykset vaikka suurennuslasin kanssa ja etsittävä mahdollisia merkkejä meikkauskorjauksista. Puhtaan valkoisena kiiltävä topcoat voi kätkeä alleen ylläreitä..
Armerad plast tarkoittaa vahvistettua muovia eli käytännössä lasikuitulaminaattia. Mikään ei siinä viittaa teräkseen eikä erikseen mainita onko suunnattuja kuituja tms.
Eritttäin tavallinen runkorakenne riippumatta siitä onko pohja tasainen vai ei. Tuosta ei voi vielä päätellä mitään rakenteen kestävyydestä. Kaikki riippuu mitoituksesta ei rakenteen perustyypistä.
Omassa 2000-luvun 35-jalkaisessa on n. 20 cm korkea palkisto. Kölialueella on viisi leveää palkkia poikittain ja pituussunnassa on keskellä osanmatkaa palkki ja molemmilla reunoilla koko matkan. Ei pilssisyvennystä. Yhden palkin sisällä on teräspalkki, joka menee rustirautojen vetotankoihin.
Monessa 80-luvun veneessä kölipalkisto on tosiaan hyvin matala, joskus vain muutaman sentin.
Vene joka meillä on mielessä on Contrast 33 tai 36. Tietysti kaikki vaikuttaa kaikkeen, yleiskunto yms., joten ei ei mennä siihen. Minulle tuli myös tunne, että palkeista ei löydy muuta kuin lasikuitua...eli onko näiden valmistajan mitoitusperusteista mahdollisesti tietoa? Toiminnee koska ei nyt mitään erityistä syntilistaa kölistä löytynyt nettihaulla?
Omassa 2000-luvun venessäni on keskellä venettä päälaipiolta konepukille kulkeva n. 150 x 300 mm teräspalkki, johon on hitsattu 5 poikittaista teräspalkkia. Rustien vetotangot on kiinnitetty yhden poikittaisen palkin päihin. Keskipalkin kummallakin puolella n. 400 mm etäisyydellä on likimain samanvahvuiset pitkittäiset laskuitupalkit. Teräs- ja lasikuitupalkit on laminoitu tukevasti pohjaan kiinni (teräspalkit kokonaan ylilaminoitu). Pohja on palkiston alueella umpilaminaattia. Köli on pultattu keskipalkkiin, ja pulttien kohdalla palkissa on n. 10 mm rst-levystä leikatut aluslevypalat.
Tähän joku varmaan toteaa, että rakenne on pahan kivilleajon jälkeen vaikea korjata. Näin varmaan on, mutta moni muu vene joudutaan nostamaan pohjasta sellaisen karilleajon jälkeen, missä k.o. rakennetta joudutaan korjaamaan.
Vakuutusyhtiöt maksavat korjauksen, eihän korjauksen monimutkaisuus ole relevantti kysymys. Tuleepahan tuettua suomalaista työtä.
Tuollainen kehikkorakenne on epäilemättä järkevä. Varsinkin, jos mastokin tukeutuu kannen läpi samaiseen kehikkoon.
Valitettavasti kaikki rakenteet eivät ole samalla tavalla aikaa ja karilleajoja uhmaavia. Käytetyn veneen ostajan onkin tutkittava tänä päivänä paikat tarkasti. Pitäisi pyrkiä siihen, että korjauksista olisi saatavissa kunnon kuvallinen dokumentaatio.
Ei teräspalkki ole mitenkään sen paremmin karilleajoakestävä kuin lasikuitukaan. Kaikki on kiinni mitoituksesta. Tasaisella pohjalla ja palkittomallakin rakenteella saa todistetusti kestävän rakenteen: http://www.schildt.nu/dominant95/keel_in_media_bfa11_81.htm
Metallin ja lasikuidun yhdistämisessä on omat ongelmansa. Lasikuitu tarttuu huonosti teräkseen, varsinkin kuumasinkittyyn tai haponkestävään. Lisäksi niiden ominaisuudet poikkeavat paljon toisistaan, jolloin tulee kuormituspiikkejä.
X-Yachts käytti ennen paljon teräspalkistoa, mutta uusimmissa malleissa on siirrytty laminoituihin palkkeihin, osin hiilikuidulla vahvistettuna.
Korjauksen maksaa viime kädessä vakuutuksen ottajat, joten kyllä silläkin on merkitystä.
Kokonaisuudessaan kölituennan suunnittelu ja toteutus on todella monitahoinen asia. Sen pitää olla jäykkä, mutta toisaalta joustaa sopivasti ja hajota hallitusti, kun kuormitusta on liikaa.
Ongelmia tulee jopa lasikuidun ja hiilikuidun yhdistämisestä. Jos toinen ei anna periksi, repeää heikompi/joustamattomampi irti.
Teräs on myötärajaan asti jäykkä, sen jälkeen se joustaa todella paljon laminaattiin verrattuna, mutta pysyvästi. Ennen kaikkea se on materiaalikuluiltaan hyvin edullinen valmistaa verrattuna komposiittiin.
Ehkä jopa niin edullinen, ettei karilleajossa taipunutta tai vääntynyttä palkistoa edes kannata korjata, vaan vaihtaa uuteen. Varsinkin, jos mitoituspiirustukset saa jostain valmiina ilman että niistä rahastetaan kohtuuttomasti. Tai venevalmistaja toimittaa uuden palkiston. Toki siinä on valmistajalla tilaisuus rahastaa.
Lujuutta teräspalkkiin saa halvalla valitsemalla paksumman seinämävahvuuden, toki se tuottaa lisää painoa, muttei se cruising veneen pilssissä nyt niin hirveästi haittaa. Kölipulttien kiinnitys teräspalkkiin on olennaisesti varmempi ja helpompi mitoittaa kun laminaattiin. Palkin liitos laminaattiin taas on oleellisesti vähemmän kuormitettu liitos, sillä kuormat ovat huomattavasti laajemmalle jakautuneet. Toki siinä on siltikin helppoa säästää väärässä paikassa, ja alimitoittaa liitos. Tarttumisesta ei kannata edes puhua, vaan liitos tulee mitoittaa niin että se kestää vaikkei laminaatti tartu teräkseen lainkaan.
Teräksen etu on pääasiassa hinta, yhtä hyvän tai paremman saa mistä materiaalista tahansa, jota kyseisessä kohteessa yleensä käytetään, muttei samalla hinnalla.
"X-Yachts käytti ennen paljon teräspalkistoa, mutta uusimmissa malleissa on siirrytty laminoituihin palkkeihin, osin hiilikuidulla vahvistettuna."
Hiilikuidulla "vahvistamista" olen itsekseni pähkäillyt ja oletettu ongelma on seutaava: jos jonkin lasikuiturakenteen halkaisija pidetään entisenä ja lisätään lasin sijaan esim 50% hiilikuitua niin vahvistuuko laisinkaan?. Ensin katkeaa venymätön kiilikuitu, jota on siis tilavuutena 50% alkutilannetta vähemmän. Ja sitten katkeaa enemmän venyvä lasikuitu, jota sitäkin on 50% vähemmän. Eli parempi olisi 100% hiili+epoksi tai lasi kuin 50/50. Vai pähkäilenkö pieleen?.
Pähkäilysi menee pieleen siinä kohdassa, että oletat kaikkien kuitujen olevan samansuuntaisia.
Todellisuudessa kaikki hiilikuidut ovat keskenään samansuuntaisia, eikä palkissa ole samansuuntaista lasia lainkaan. (tai jos on, niin ei ainakaan samassa yläpinnassa, vaan alapinnassa, jossa taas hiilikuitua ei ole lainkaan)
Vahvistuminen riippuu sitten siitä, mitä vahvistumisella tarkoitetaan.
Suurinta vetolujuutta enenkuin kuidut katkeavat vai lujuutta ennen kuin kuitujen ympärillä oleva matriisina käytetty muovi vaurioituu. Jälkimmäisessä tilanteessa lujittuu. Edellisessä ei välttämättä, eikä ainakaan silloin jos tarkastellaan energian absorboutumista, eikä voimia.
Palkissa tulee lisäksi huomata, että alareuna on pohjalaminaattiin kiinnitetty, ja siellä on sitä lujuutta enemmän jo ennestään. Niinpä taivutuslujuus paranee jo sillä että kuituja siirrettäisiin alhaalta ylös, ja hiilikuidun käytöllä saadaan vastaava efekti, eli palkin neutraaliakseli siirtyy ylemmäs lähemmäs palkin puolikorkeutta, minkä seurauksena taivutuslujuus kasvaa, sillä alapinnassa veneenpohjassa olevat kuidut ottavat nyt enemmän kuormaa vastaan ennenkuin yläpinnassa olevat katkeavat, eikä vasta sen jälkeen kun palkki on poikki tai irti ja pohja taipuu jo yksinään ilman palkkien tukea.
Yllä on selostuksia teräs- ja kuitupalkistoista pohjan rakenteissa. Osaako joku arvata miten teräspalkistot ovat vuosien mittaan lasikuidussa menestyneet?. Ne kai yleensä laminoitiin rakenteisiin, jotka eivät olleet vinyyliesteriä tai epoksia eli vettä pitäisi muovissa olla 1-2%. Voisi olettaa rustumattomienkin terästen ruostuvan. Ehkä jopa happamassa ympristössä pahemmin kuin kannella- missä myös ruostumaton ruostuu.
Hiilikuitu+epoksi tuntuisi teoreettisessa pähkäilyssä paremmalta mutta hiilikuitu ei yhtään jousta vaan katkeaa. Karilleajossa kai pitäisi justaa eli hiukan salia venymistä.
Vai pitäisikö pohja olla ilman palkistoja mutta hieman vahvempaa umpilaminaattia, että joustaisi. Vrt Baltic 33 pohja
Eli mikä onkaan paras?
Ruostuminen vaatii happea. Vedessä on sitä hieman liuenneena, ja kun vesi pääsee vapaasti vaihtumaan metallin pinnalla (tuo uutta happea) metalli ruostuu. Jos vettä on vähän ja se ei pääse vaihtumaan, metalli ei ruostu. Tästä syystä esim. talojen lämpöpatterien vesiputket (suljettu vesikierto) kestävät paljon käyttövesiputkia kauemmin.
Eikös X luopunut teräskehikosta laminaatin sisällä? 5 vuotta sitten se mainittiin venetesteissä, muttei sitä taida olla enää. Voisi kuvitella, että ainakin tällaisen rakenteen korjaus olisi mutkikasta. Se oli kyllä vissiin X:llä laajempi tuki kuin vain kölipalkiston alueen vahvistus.
Xp-maallistossa teräs korvattiin hiilikuidulla, varmaan painosyistä. Xc-veneissä käytetään edelleen teräskehikkoa. Terästä käytetään ainakin myös Grand Soleilissa ja Salonassa.
Myös Arcona käyttää teräskehikkoa.
Kyllä hapettomassakin happoteräs ruostuu mm rakokorroosiolla:http://fi.wikipedia.org/wiki/Rakokorroosio. Märkiä peräsimiä ja peräsinakseleita avanneet tuntevat varmaan paremmin minkä arvoinen ongelma se käytännössä on jos on.. Metallikehikko tuskin ruostepinnaltaan (jos sellaista on) on enää kiinni laminaatissa kuin hiilikuiturakenne olisi. Mutta tukee sen jälkeenkin takilan vetotankoja, mastoa ja köliä.
Suomalaisen Arconan päälaipio hajosi aallosta. Jos on teräspalkisto niin ei sitten oikein vakuuta vahvuudeltaan
Mutta irtosiko köli ? Ei kai päälaipio Arconassakaan terästä ole.
Jännä ketju, valtaosin merkki-kehu-haukut puuttuvat.
Jatketaan samaa linjaa, mutta saisinko tietämättömyyteni korjaamiseksi faktoja tai mielipiteitä jotenkin näin:
Palkki-rakenne-yyy-on-hyvä, esim. nämä merkit:
- xxx
- yyy
- zzz
Palkit-ja-köli-näin-toimii-jotenkin, esim. nämä merkit:
..
Jne.. Haaveena on vaihtaa moottorivene purjeisiin ja vene saisi olla pitkäikäinen perheenjäsen. Halu on mennä saariin ja pelkään, että joskus enempi tyhmyyden kuin tiedon perusteella pohjan rakenteesta. Eli kolina tiedossa. Haluaisin, että vauriot ovat korjattavissa ilman valtavia kustannuksia. Vene ei tule hankittaessakaan olemaan uusi. Joku talvella telakalla kehui skandinaavisia rakenteita.. miksiköhän?
MUTTA, pystyykö tämän keskustelun pitämään asiallisena? Miten näistä merkeistä voisi keskustella riippumatta siitä, minkä veneen itse omistat?
Ei voi, näkeehän sen ylläkin. Oma vene on aina paras. Jos oma vene on pitkäkölinen, on eväköli huono ja pitkä köli paras. Jos oma vene on eväkölinen vanha skandi, se on tukevasti tehty. Omalla uudella Bavalla voi ajaa joka kesä kiville ilman vaurioita. Jos omassa veneessä on terästä, teräs on paras. Jos omassa veneessä ei ole terästä, on ilman terästä paras.
Lisäksi keskustelun pilaa sina nämä "ei mitään väliä, vakuutusyhtiöhän ne maksaa" -tyypit. Osittsin tuon asenteen takia vakuutusmaksut sitten ovatkin niin korkeita.
No ei dumata vielä. Töitäkin kannattaa tehdä, vaikka useimmat tietävät, ettei niitä tehden rikastu :)
MotoPurteen kysymykset ovat hyviä ja toivottavasti saat myös hyviä vastauksia. Pursia on todella moneen lähtöön ja kaikki ovat kompromisseja.
Tukevimmat ratkaisut saattavat löytyä pitkäkölisistä, joissa painolasti on vielä laminoitu rungon sisään. Näitä rakenteita löytyy esim. Vindöstä ja brittipursista. Kivelleajossa tulee kuitenkin helposti laminaatin pintavaurioita, jotka on suhteellisen helppo korjata.
Eväkölisissä vahvimmat ratkaisut löytyvät maljamaisista rungoista, jotka ovat tyypillisiä 60-70-luvun pursille. Jos köli on vielä lyijyä, aina parempi. En muista kuulleeni, että esim. vanhoilke Swaneulle, Antinojan S&S-veneille tai vaikkapa Ohlson 29:iin ilisi kovin usein pitänyt tehdä köliremppaa..
No minun mielestäni pääasia on rakenteen turvallisuus, ei se kuinka vaikea rakenne on korjata. Vakuutusmaksujen korkeus on kiinni suomalaisten vakuutusyhtiöiden liiketoiminnan tehokkuuden puutteesta / tuottotavoitteista, ei kölirakenteiden yksityiskohdista.
Ohlson 29:sta tiedän sen verran, että isäni ajoi moottorilla kiveen täysstopin. Äitini lensi sittldasta kaaressa salongin lattialle hieman pökertyen. Vaurioita ei myöhemmin todettu kölikiinnityksessä. En usko, että moni nykyvene olisi ainakaan kestävämpi