Olen viimeaikoina päässyt osittain eroon yksinäisyydestäni, jonka syy oli lapsuudessa alkanut, koko peruskoulun kestänyt jatkuva kiusaaminen. Olen tullut elämässäni siihen pisteeseen, etten enää voi jatkaa yksin, koska ilman tukea ihminen ei pärjää. Pärjään ehkä nyt, mutta viimeistään vanhempana on pakko olla joku turva, koska en halua joutua siihen helvettiin, jossa unohdetut vanhukset elävät. Aikuisuuden kynnyksellä tajuan, että nyt saattaa olla viimeiset hetket, jolloin asioille voi tehdä jotain. Olen siis hankkinut uusia kavereita ja sosiaalista elämää. Olen monessa suhteessa itsenäistynyt ja rakentanut itselleni elämää, jossa monet haaveeni ovat käyneet toteen.
Ainoa ongelmani on jatkuva väsymys, jota koen päivittäin. Minua rasittavat korkeat vaatimukset, joita uusi elämäni minulle asettaa. Joudun pitämään kiinni kaksin käsin kaikesta siitä mitä olen saavuttanut. Kaiken aikaa pelkään että otteeni irtoaa, enkä enää jaksa kantaa sitä taakkaa, jonka olen koonnut harteilleni. Pidän nykyisestä elämästäni paljon enemmän kuin aikaisemmasta, joten en haluaisi luopua siitä. Kuitenkin näen painajaisia yksin jäämisestä, koulukiusaamisesta, eristämisestä, minuun kylmästi suhtautuvista ihmisistä ja muusta sellaisesta, mikä ei ole enää pitkään aikaan kuulunut elämääni. Minusta on tullut epäluuloinen - kuvittelen että minusta puhutaan pahaa selkäni takana, tai että minulle tärkeät ihmissuhteet kaatuvat johonkin pikkujuttuun. Toisin sanottuna, pelkään menettäväni kaiken.
Pelko ja toimeentulemisen paineet aiheuttavat valtavan väsymyksen - pakkoko tätä on jatkaa, miksi ei vain antaisi periksi? Kuitenkin tiedän, että periksi antaminen merkitsisi antautumista samaan kurimukseen, josta olen juuri selvinnyt. Se merkitsisi syrjäytymistä ja elämän hukkaan heittämistä, ehkä sitä että myöhemmin tarvitsemani tuki menetetään. Tieto siitä, että kyse on suurimmaksi osaksi kuvitelmistani ei auta. Painajaiset vievät yöunet ja niiden takia epäluulot eivät haihdu minnekään. Ne ovat mielessä joka aamu kun herään, ja joka ilta kun käyn nukkumaan. Sellainen uuvuttaa, kun vielä tietää, että töissä on kyettävä menestymään, jotta ei vajoaisi köyhyyteen. Vanhemmista tai muusta suvusta ei ole apua - he eivät ymmärrä, ja jos heille yrittää puhua, vastaukseksi saa vain tyhjiä sanoja konkreettisten tekojen sijaan. Olen väsynyt, enkä tiedä mitä tehdä.
Ainoa ongelmani on jatkuva väsymys, jota koen päivittäin. Minua rasittavat korkeat vaatimukset, joita uusi elämäni minulle asettaa. Joudun pitämään kiinni kaksin käsin kaikesta siitä mitä olen saavuttanut. Kaiken aikaa pelkään että otteeni irtoaa, enkä enää jaksa kantaa sitä taakkaa, jonka olen koonnut harteilleni. Pidän nykyisestä elämästäni paljon enemmän kuin aikaisemmasta, joten en haluaisi luopua siitä. Kuitenkin näen painajaisia yksin jäämisestä, koulukiusaamisesta, eristämisestä, minuun kylmästi suhtautuvista ihmisistä ja muusta sellaisesta, mikä ei ole enää pitkään aikaan kuulunut elämääni. Minusta on tullut epäluuloinen - kuvittelen että minusta puhutaan pahaa selkäni takana, tai että minulle tärkeät ihmissuhteet kaatuvat johonkin pikkujuttuun. Toisin sanottuna, pelkään menettäväni kaiken.
Pelko ja toimeentulemisen paineet aiheuttavat valtavan väsymyksen - pakkoko tätä on jatkaa, miksi ei vain antaisi periksi? Kuitenkin tiedän, että periksi antaminen merkitsisi antautumista samaan kurimukseen, josta olen juuri selvinnyt. Se merkitsisi syrjäytymistä ja elämän hukkaan heittämistä, ehkä sitä että myöhemmin tarvitsemani tuki menetetään. Tieto siitä, että kyse on suurimmaksi osaksi kuvitelmistani ei auta. Painajaiset vievät yöunet ja niiden takia epäluulot eivät haihdu minnekään. Ne ovat mielessä joka aamu kun herään, ja joka ilta kun käyn nukkumaan. Sellainen uuvuttaa, kun vielä tietää, että töissä on kyettävä menestymään, jotta ei vajoaisi köyhyyteen. Vanhemmista tai muusta suvusta ei ole apua - he eivät ymmärrä, ja jos heille yrittää puhua, vastaukseksi saa vain tyhjiä sanoja konkreettisten tekojen sijaan. Olen väsynyt, enkä tiedä mitä tehdä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.