Tänäänkin istuin kirjan kanssa niillä portailla. Odottaen tyhjää.
Ei hän tule. Ei hän tiedä, että kaipaan. Eikä varmaan välittäisi, jos tietäisi. Sinne menen ensi viikollakin iltapäivisin, mikäli sää sallii. Istun, odotan, luen. Ei minulla ole enää muutakaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hachikō
Ei hän tule. Ei hän tiedä, että kaipaan. Eikä varmaan välittäisi, jos tietäisi. Sinne menen ensi viikollakin iltapäivisin, mikäli sää sallii. Istun, odotan, luen. Ei minulla ole enää muutakaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hachikō
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitään tuntomerkkejä?
Erään markkinapaikan laitamilla.
Yksinäisyys ei tunnu niin ahdistavalta, kun menee ihmisten pariin.
Tuntemattomien hymyt saavat minut aina hetkellisesti iloiseksi.
Varsinkin tuntemattomien hymyt piristävät tuttujen hymyt tuntuvat lähinnä ilkeilyltä.
Tuo tarina joka siis on tosi, on jotakin elämää suurempaa.
Olet kuitenkin ihminen isolla iillä ja tuskin kaivattusi on kuollut?
Elä elämääsi hyvä ihminen ja kohtaa joskus se arvoisesi joka ei anna odottaa
vaan tulee häntä heiluen luoksesi aina kuin tarvit.
Ei hän ole kuollut, onneksi.
Minä olen vain väsynyt ja kiinni unelmassa, joka ei koskaan toteudu. En pysty ajattelemaan ketään toista, en ainakaan nyt. Ehkä joku päivä.
Siihen asti istun ja odotan.
Onneksi? ihminen pääsee jollain tavalla irti jossain vaiheessa.
Sitä en tiedä onko se hyvä vai huono mutta antaa se aika joskus mielenrauhan.
Raskasta se on, tuossa vaiheessa kuin tunnut olevan. Kuitenkin joku päivä se tapahtuu.