En tiedä miksi, mutta kaipaus löi nyt illalla pahemmin päin kasvoja kuin mitä pitkään aikaan. Kaipaanhan minä vieläkin. En edes tiedä miten reagoisin jos näkisin sen naisen ja sen pikkuisen söpötyksen. Olisin varmaan melko sanaton ainakin niin pitkään, että pinnalle syöksyvät tunteet saisin aisoihin. Silmiinsä katsellessani selviäisi mitä hän nykyään tuntee. Jos nyt tuntee edes yhtään mitään. Tuo jälkimmäinen on juuri se syy miksi en uskallakaan itse aiheuttaa tapaamistamme. Liian pahalta tuntuisi. Kuin iso osa menneisyydestä olisi pyyhkäisty pois. Nyt on sentään illuusioo, että oli joskus jotain merkitystä.
Kesäillassa kaipaus yllätti
saman taivaan alla
5329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä jos kumpikin mietitte samoja?
Ei. Hän tietää minun jääneen kaipaamaan. Hänen ei siis tarvitsisi miettiä noin.
Mistä säpötuksestä ap puhuu?
Pienestä söpötyksestä, pienestä eläjäisestä, joka jäi hänelle.
Siis lapsesta puhut?