Jo pelkkä sana "Teiniäiti" herättää hyvin ristiriitaisia, ja usein myös hyvin tuomitsevia tunteita. En halunnut raskaaksi, rakastin elämääni. Baareja, Festareja, Ystäviä, seikkailuja, vapautta... Aivan kaikkea. Olen nuori, alle 20 vuotta. Erosin kolmen vuoden suhteesta, koska en kokenut olevani valmis jämähtämään,sitoutumaan. Olen aina säälinyt teini äitejä... Mielestäni raskaus on aina ollut "häpeällinen" juttu. Karma is the bitch. Tässä sitä ollaan. Paksuna. Viimeiset päivät jäljellä ja abortti on liian myöhäistä. Lapsen isän olen tuntenut muutamia kuukausia ja yhteinen uusi koti on löytynyt. Koti, jossa on lastenhuone. Lapsen isä on valmis isäksi, vaikkakin juuri nyt työtön. Ja rakastan häntä kuten hön minua. Tiedän että pystyisin hoitamaan lapsen. Tiedän etten ole yksin. Minulla on toisen asteen koulutus, on työpaikka, on ystäviä joilla on lapsia. Silti. Olen yhä lapsen syntyessä vähän alle 20 vuotta ja minua hävettää niin paljon etten ole edes kertonut sukulaisilleni. En halua olla se vastuuton teiniäiti, joita maailma haukkuu ja olen itsekkin niin solvannut. En kuitenkaan halua aborttia, siirtäisin edemmäs jos voisin mutta kuka käski mennä sänkyyn? Haluan kantaa vastuuni. Haluan vain tehdä kaiken piilossa, koska en halua olla se "teiniäiti". Välillä ajatus ahdistaa niin paljon että mietin vain muuttavani Espanjaan piiloon. Ihankuin minulla muka olisi varaa siihen. Tiedän että tulen olemaan lapsestani ylpeä ja hän saa tasapainoisen hienon elämän. En vain halua kulkea maha pystyssä ja aiheuttaa perheelleni stressiä ja surua. Lapsen isän perhe taas on innoissaan ja he ovat loistavia iso vanhempia, kuten lapsen isäkin on loistava isä. Jos isä olisi kukaan muu, en olisi tässä. Olisin baarissa. En ostaisi perheautoa, ostaisin avo-auton... Kerroin ystävälleni. Hän sanoi että otan asian liian kevyesti. Liian kevyesti!?!? Tuntuu kuin olisin hyppäämässä sillalta! Rakastan lastani jo nyt ja ajatukset perhe elämästä ovat lämpimiä ja onnellisia. Miksi tämä kaikki silti tuntuu niin väärälle ja hävettää niin paljon?
Raskaana olo hävettää
Karma_is_bitch
7572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos on tuommosia ajatuksia olisi abortti ollut parempi vaihtoehto.
Olet pööppölöööp idiootti!!! Kuka sanoo tuollaisia viimeisillään raskaana olevalle naiselle. Hormonien takia tunteet jo valmiiksi pinnassa.
On hienoa, että haluat olla vastuuntuntoinen, ja on upeaa että sinulla on noin kannustava mies.
Raskaus on aina suuri juttu ihmisen elämässä, ja aiheuttaa monenlaisia tunteita. Sinä häpeät ikääsi. Joku toinen häpeää sitä, että nyt selvisi kaikille, että seksiä on harrastettu. Joku kolmas häpeää kilojansa jne. Myös se, että ei häpeä mitään on normaalia.
Et vaikuta mielestäni ollenkaan vastuuttomalta. Ja jos se lohduttaa, omasta mielestäni teiniäidit on alle 18 vuotiaita. Sinulla kuitenkin on jo toisen asteen koulutus, joten et sinä ihan lapsi voi olla.
Oletko syvästi uskonnollisesta perheestä, kun pelkäät aiheuttavasti perheellesi stressiä ja surua? Suurin osa tulevista isovanhemmista on varmasti onnessaan kuullessaan vauvauutisia, ainakin jos ne tulee lapselta, joka on jo koulunsa käynyt. Kerro vaan rohkeasti perheellesi vauvasta. Suljet vaan silmät ja pamautat asian suustasi. Tai pyydät miestäsi kertomaan heille. Tai kirjoitat heille vaikka kirjeen. Jos he nyt olisivatkin surullisia, asenne tulee varmasti muuttumaan tulevaisuudessa. Tiedän erään perheen, jossa raskaana olevan äiti sai raivokohtauksen kuullessaan, että hänen aikuinen (25v)tyttärensä oli raskaana. Nyt sitten harmittelee kun ei niitä lapsenlapsia ole sen enempää.
Tekstisi oli ihanaa ja mukavaa luettavaa. Perheeni ei ole uskonnollinen, perheessäni kaikki vain ovat hankkineet lapsia vasta lähempänä kolmeakymmentä ja yli kolmekymmentä vuotiaina. Kun tällainen keskustelun aihe tulee äitini tai isäni luona esille ilmapiiri menee vaivautuneeksi ja kiusalliseksi. Ja harvoin kun aihe on esillä, se keskittyy siihen että oikea aika saada perhettä on vasta sielä kolmen kymmenen tienoilla. Tuntuu että raskaana olollani muutan ilmapiirin pysyvästi ja muiden suhtautumisen minuun. Serkkuni sai lapsen 21 vuotiaana ja sitä on koko suku kauhistellut valtavasti. Vaikeinta on kertoa isälleni, jonka kanssa kyllä olen paljon tekemisissä, mutta me emme puhu asioista. Emme ole koskaan puhuneet. Hän on myös hyvin äkkipikainen ja pessimistinen. Tiedän ettei kertomisen siirtäminen helpota asiaa, mutta tuntuu kahdesta pahasta paremmalle.
Vaikka se tunnelma nyt olisikin kireä, muuttuu se varmasti siinä vaiheessa kun saavat syliinsä sun pikkuisen. Jos olet jo loppusuoralla raskaudessa, ei sun sitä kireää ilmapiiriä kauan tarvitse kestää. Ja serkkusi iloitsee varmasti siitä, että on joku toinenkin nuori äiti suvussa. Ehkä sukusi jopa suhtautuu tähän sinun tilanteeseesi eri tavalla kun hänen. Olethan kuitenkin jo toinen nuori äiti. Eka "erilainen" tapaus on aina suurin järkytys. Toinen alkaa olla jo tuttu juttu.
Meidän perheessä toi oli nuorena naimisiin meneminen. Isosisko meni ensimmäisenä, mikä oli suvulle shokki. Minä vuotta myöhemmin, ja siinä vaiheessa tuntui, että ketä enää kiinnostaa. Tämähän on jo koettu. Varmasti oli pessimistisiä ajatuksia sedillä ja tädeillä, mutta silti ollaan vielä kumpikin naimisissa alkuperäisten puolisoidemme kanssa. Ja vuosia on kulunut jo niin paljon, että meillä voisi olla jo yläaste ikäisiä lapsia.
Kyllä se iloksi muuttuu.
Unohda koko teiniäiti-sana, jos se sinua ahdistaa, ja elä elämäsi kukkeinta aikaa ihan omana itsenäsi.
Ymmärrät sitten kun vauva on syntynyt, ettei asiassa ole mitään hävettävää :)
Lapsen saaminen muuttaa ihmisen. Se saa sinut tukahtumaan ylpeydestä. Usko pois.
Tsemppiä ja haleja! Kyllä se siitä!