Kun olin sairaalassa,minulle annettiin ylimääräisiä lääkkeitä, vaikka ei ollut mitään syytä. En ollut ollut viikkoon enää psykoosissa, ja olin jo alkanut ajatella kotiin lähtöä,koska vointi oli niin hyvä.Kuitenkin annettiin ylimääräisiä annoksia lääkkeitä, jotka pahensivat kuntoa,ja niiden jälkeen kesti pari kolme päivää,että palasi siihen tilaan,mikä oli ennen kuin lääkettä annettiin. Sairaalassa annetaan ihan mielivaltaisesti lääkkeitä, vaikka ei olisi tarvettakaan.
Lääkitys sairaalassa
Entinen asiakas
11160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ettei vaan olis ollu psykoosi päällä vähä enempi kuin oma pää anto myöntää?
Ei todellakaan ollut enää psykoosi päällä. Sitähän ei yleensäkään kukaan sivullinen voi tietää, miltä toisesta tuntuu. Sen tietää vain ihminen itse. Ollaan olevinaan niin tietäviä ihmisen henkisestä tilanteesta, mutta edellä mainitun perusteella näin ja koin,minkälaista huuhaata psykiatria on suurelta osin.
Minäkin nyt epäilen, että itse et ollut ihan kartalla. Eikä niitä lääkityksiä tosta vaan lopeteta vaan asteittain.
Tottakai lääkitys lopetetaan asteittain. Mutta ylimääräistä lääkettä annetaan sairaalassa usein pelkästään naamaan katsomalla,ei todelliseen tilanteeseen.Vaikka eipä se mikään ihmekään ole.Mielentilaa kun ei voi mitata verikokein eikä millään muullakaan korkein.Psykiatria kun ei ole tiedettä.
Ainoastaan psykiatri tietää oletko psykoosissa. Ei hoitajat, etkä varsinkaan itse tiedä.
Kaikenlaista puppua täällä kirjoitetaankin. Psykiatri ei tiedä,olenko psykoosissa vai en. Kaikki perustuu omaan kertomaani. Vain minä tiedän,olenko psykoosissa vai en. Kun olen ollut sitä, olen itse mennyt pyytämään apua,koska tiesin,että olen psykoosissa. Psykiatri.-nimimerkki tuskin on itse koskaan ollut psykoosissa,eikä varmaan edes tiedä,mitä on olla siinä.
Minulle sanottiin mielisairaalassasairaalassa, että olen sairastanut diabeteksen kaltaiseen tautiin (psykoosiin), jota pitää kontrolloida psykoosinestolääkityksellä vuosikausia, jopa koko eliniän. Kyseessä ei tosiaan ollut mikään sairaalajakson aikainen lääkkeidentyrkyttämisoperaatio, vaan tarkoituksena oli saattaa minut lääkeyhtiöiden vakiasiakkaasi. Onneksi omaan sen verran tervettä järkeä, etten ole juuri tuon kokemuksen jälkeen koskenutkaan neurolpeteihin elämässäni. Niiden aiheuttamiin sivuoireisiin kuului minulla mm. kaksi vuorokautta kestävä migreeni, jonka aikana kärsin elämäni helvetillisimmän päänsäryn ja pahoinvointikohtauksen, tajunnan tason äkilliset laskut mm. keskellä vilkkaasti liikennöityä katua yms. Kukaan normaalijärkinen ei usko noihin höpinöihin jostain dopamiinin ylituotannosta harhojen primaarisyynä tai edes merkittävänä aiheuttajana, jos on kerran oikeasti kokenut psykoosin elämässään. Psykiatrit elävät jossain omassa kuplassaan, jossa he yrittävät selittää heille ventovieraita eksistentiaalisia kokemuksia äärimmäisen yksinkertaisilla hypoteeseilla harhojen syntymekansimeista aivotasolla. Todellisuudessa heillä ei ole niistä juuri mitään käsitystä, ja silti näitä ihmisiä pitäisi pitää jonkinnäköisenä autkoriteetteina oman mielensä suhteen. Siksi he eivät oikeasti osaa auttaa muuten, kuin antamalla lisää lääkitystä. He eivät ymmärrä eivätkä tunne sinua lainkaan, ovat vain lukeneet jostain korruptoituneista tieteellisistä julkaisuista, että lääkitys tehoaa ja sitä pitää olla runsaasti. Näin toimii kunnon byrokraatti, joka noudattaa ohjeistusta, eikä käytä liikaa aivojaan. Se on helppoa ja tarjoaa mukavan elintason, mikä on myös psykiatrian ammattilaisille keskeinen syy harjoittaa ammattiaan luonnollisesti.
On varmasti totta, että emme ymmärrä ihmisen mielenliikkeitä läheskään sinnepäin kuin pitäisi. Lääketieteen ei olekaan tarkoitus taata ymmärrystä potilaalle vaan lääkitys joka lievittää kärsimystä. Lääkitys on väärä jos se ei toimi niin. Aikoinaan minäkin tarvitsin neuroleptin joka puuduttaa aivotoimintani koska tunsin vain liikaa. Ihan kuin olisi seissyt moottoritiellä keskellä kaistaa ja autot olisivat suhahtaneet ohi toistasataa kilometriä tunnissa sekavana virtana paitsi että autot oli tunteita ja ne huusi yötä päivää. En minä nyt erityisen kiitollinen ole neurolepteista ja se 3e/3kk ei mun talouttani kaatanut lääkekustannuksina. Se oli vaihe elämässä joka on ohi. Ei se minua kaivelemaan sisältä ole jäänyt.
Hyvin todettu. Ihmisaivot ovat mahdollisesti monimutkaisin asia mitä maailmankaikkeus tuntee. On absurdia tulla väittämään, että tietäisimme mistä masentunut olo tai sekainen käytös ('psykoottinen' käytös) johtuisi. Saatika, että olisi mitään järkeä yrittää korjata elämän ongelmia kemikaalein. Jos on yksinäinen siihen ei auta muu kuin tutustuminen ihmisiin. Pilleri ei kavereita tuo, ei työpaikkaa, ei avioliittoa, ei rahaa, ei lopeta koulukiusausta tai ulkonäköpaineita. Pään se lamaa, terveyden ja elämän vie. Pahimmillaan hengen.
Kaiken maailman dopamiiniyliaktiivisuusteoriat, serotoniinivajaukset je epätasapainot ovat noitatiedon tasoista juttua, jotka on suoraan rinnastettavissa kuumiin soppapatoihin, joihin kastautumalla Tanzaniassa parannetaan AIDS. Älkää uskoko puoskarointiin vaan käyttäkää omia aivojanne niin kuin nimim. jkäkäl on tehnyt.
Suomessa syödään, syötetään liikaa lääkkeitä. Se on havaittu jo ministeriössäkin. Mutta, jostain syystä, sitä ei kuitenkaan haluta vähentääkään?
http://www.hs.fi/kotimaa/a1379381641424
Ihmisiä laitetaan syömään neuroleptejäkin loppuelämäksi. Järjetöntä.