Totuus Stalinin armeijan

alkuperäisiin lähteisiin. Niiden mukaan EROTETTIIN 1937-38 yhteensä 36 761 upseeria. Lukuun on lisättävä noin 3 000 meriupseeria.
HEISTÄ VANGITTIIN 10 868. Montako ammuttiin, ei Suvorov kerro, mutta erään toisen laskelman mukaan korkeita upseereita ammuttiin ainakin 300.

Upseereita oli puna-armeijassa kaikkiaan 206 000, joten tämä olisi merkinnyt noin 20 % poistumaa. Suvorovin mukaan erotetuissa oli kuitenkin suuri määrä turvallisuusorganisaation ja muiden hallinnonalojen johtajia, joilla oli sotilasarvo ja jotka sen takia laskettiin puna-armeijan vahvuuteen, vaikka eivät sotilaita olleetkaan.
Suvorov ei kerro kuinka suuri osa heitä oli. Arvio voisi olla noin puolet, jolloin armeijan upseeristo olisi vähentynyt noin 10 %, mutta ylimmässä johdossa paljon enemmän.

on Suvorovin ensimmäinen esimerkki. Tämä eteni peräti kansankomissaariksi ja kuulun madame Kollontayn rakastajaksi.
Suvorov panee hänet pataluhaksi. Dybenko pakeni taistelusta 1918 , erotettiin puolueesta, mutta pääsi takaisin ja ´kunnostautui Kronstadtin matruusikapinan kukistamisessa teurastaen avuttomia merimiehiä.
Hän yleni lopulta sotilaspiirin päälliköksi. Tästä tehtävästä hänet vangittiin 1937, ilmeisesti Tuhatsevskin myötävaikutuksella ja teloitettiin vakoilusta amerikkalaisten hyväksi.
Dybenko on esimerkki kouluttamattoman raakimuksen etenemisestä neuvostojärjestelmässä. Kukaan ei jäänyt häntä kaipaamaan.

Nämä määritelmät Stalin kirjoitti armeijankomentaja ja Kiovan sotilaspiirin päällikkö Iona Jakirin tuomion päätöslauselman päälle.
Suvorov tuntuu yhtyvän määritelmään.
Jakir kunnostautui sisällissodassa raakana komissaarina. Muuta kunnostautumista ei oikein löydykään. Hän oli täysin vailla sotilaskoulutusta. Jakir erikoistui ihmisten kiduttamiseen apureinaan kiinalaisia palkkasotilaita.

Eniten vihaa Jakir nosti Ukrainassa johtaessaan kollektivisointia toteuttavia puna-armeijan joukkoja. Seurauksena oli nälänhätä, jossa miljoonat menehtyivät.

Oliko Jakirin teloitus vain Stalinin tapa poistaa vihattu sotilasjohtaja ja siten hillitä ukrainalaisten raivoa?
Ainakin ukrainalaiset ryntäsivät juhlimaan saksalaisia valloittajia, kunnes nämä alkoivat käyttäytyä Jakiriakin pahemmin.

Suvoirov kuin vierasta sikaa. Ei, vaan pahemmin.

Tämä myyttinen marsalkka käytti puheissaan ja kirjoituksissaan sanoja, joita kukaan ei ymmärtänyt. Sellaisia kuin "polemostrategia", "dekavilka" tai "lentomotmektaistelu"

Entä "tiivistymätön taisteluverho" tai "voimien jakamisen harmonikka"?

T:n sotakokemukset Suvorov panee lyttyyn. Tämän taistelukäskyt käsittivät lähinnä panttivankien ottamista, ampumista ja poliittista työtä. Ohjeita taistelun käymisestä niistä on turha etsiä.

T:n ja muiden sisällissodan aikaisten päälliköiden sotataito supistui omaa kansaa vastaan taisteluun.
Oliko niin, että Stalin halusi vain ajoissa eroon näistä kansan vihaamista teloittajista ja sortajista, joiden sotilaallinen osaaminen oli hyvin heikkoa??

ei Suvorovkaan kerro. Jos nyt korkeita upseereita teloitettiin esimerkiksi 300, niin puna-armeijan yli 200 000 upseerista oli kenraalia vastaavia ainakin parituhatta.
Heitä siis jäikin.

Ja oliko Stalinin puhdistuksissa tosiaan kyse vain kelvottomien johtajien karsinnasta? Siltä vaikuttaa, sillä puna-armeijaan kehittyi sodan aikana erittäin vaikuttava joukko nuorehkoja päteviä kenraaleja ja marsalkkoja, jotka johtivat joukkonsa valtaviin voittoihin.

Oliko Stalinin ja Hitlerin ratkaiseva ero siinä, että jo ennen sotaa Stalin tunsi Saksan ja NL:n todelliset voimavarat, mutta Hitler ei kumpiakaan?

Toisin sanoen Neuvostoliiton suunnattomat tappiot eivät johtuneetkaan siitä, että Stalin olisi heikentänyt armeijaa puhdistuksillaan, vaan se oli juuri niin kelvoton kuin miltä näyttikin.

suoraan, että armeijan puhdistus pelasti armeijan taistelukyvyn, vaikka aluksi tulikin suunnattomia tappioita.
Epäsuoraan hän sanoo, että puhdistukset ylipäänsä pelastivat NL:N, koska ei ollut ketään, joka olisi uhmannut Stalinia.

omat heikkoutensa. Stalin on aivan ylikäymätön nero ja hänen teloittamansa korkeat sotilasjohtajat surkeita tyyppejä.

Ristiriitaisuuksia on myös luvuissa. Suvorov vetoaa alkuperäislähteisiin, joten kai ne pitävät paikkansa. Vuoden 1937 puna-armeijan vahvuus on hänen mukaansa 1,1 miljoonaa, josta päällystöä 206 000. Se merkitsisi 20 % upseerimäärää, mikä olisi erittäin suuri osuus.
Ilmeisesti lukuun sisältyvät myös erikoisupseerit ja ehkä aliupseerit, mahdollisesti myös siviiliorganisaatioiden henkilöstöä, joka upseeriarvojen takia laskettiin puna-armeijan vahvuuteen.

Varsinaisia upseereja tuskin oli enempää kuin 70 000-80 000. Luvussa ovat mukana myös reserviupseerit, jotka yliopistoista valmistuttuaan määrättiin yleensä palvelukseen 3-4 vuodeksi.

Stalinin teloittamat.

Marsalkka Tuhatsevskin teloitukseen? Paul Karl Schmidt, alias Paul Carell (taiteilijanimi) kertoi tuosta episodista teoksessaan Marssi Venäjälle. Hitler juoni Stalinin tietoon propagandaa mm. Tsehkkoslovakian presidentin saattamana, jonkamukaan Tuhatsevski aikoo syrjäyttää Stalinin vallankaappauksella. Tuhatsevskin päänmenoksi Gestabo murtautui Saksan arkistoihin ja liittivät sinne väärennetyt todisteet Tuhatsevskin yhteyksistä Saksaan.

Nyt noita "aitoja" dokumentteja tarjoiltiin operoimalla paperit niin Ranskan presidentille Deladierille, kuin Tsekin Benesillekin, Hitlerin tiedostaen niiden näin varmasti päätyvän Stalinin tietoon. Hitlerin ajatuksena oli saattaa näin pois päiviltä puna-armeijan ehkä kyvykkäin senaikainen Marsalkka. Jutunjuuria palstalla tiedustellessani nimimerkki sivukylältä, kävi "ullakollaan penkomassa vanhoja lehtiä", ja laittoi loistavan jutun aiheesta siteeraten vanhaa YV- aikakauslehteä.

"Vanha lehtiartikkeli tästä
Kirjoittanut: sivukylältä 19.1.2007 klo 03.02

Muistin joskus lukeneeni jostain vanhasta aikakauslehdestä Tuhatshevskin kohtaloksi koituneista saksalaisväärennöksistä. Lehti löytyi helposti. Artikkeli on YV-lehdessä (Yhteisvoimin, osuuskassaväen kuvalukemisto) n:o 7-8 v. 1962.
Lehdessä on julkaistu juttusarjaa "MESTARIVAKOILIJOIDEN JÄLJILLÄ, Tositarinoita suurten vakoilijoiden seikkailuista YV:lle kirjoittanut C.H.Ebbinghaus.
Kyseinen juttu on sarjan 7. nimeltään "Marsalkka Tuhatshevski ja kaivertaja Pfeifer tapaavat kohtalonsa".

Artikkelin otsake:
"Max Pfeifer, vaatimaton berliiniläinen kaivertaja, saa vuonna 1937 kansallissosialistiselta puolueelta luottamustehtävän, jonka laatu ennen pitkää paljastuu hänelle. Hänen on ryhdyttävä väärentämään leimoja ja allekirjoituksia, Saksan huomatuimpien johtomiesten nimiä. Tarkoituksena on toimittaa Saksan suurlähettilään kautta Stalinille väärennettyjä asiakirjoja, joiden mukaan marsalkka Tuhatshevski suunnittelisi vallankaappausta. Siten saataisiin Puna-armeijan etevin upseeri pois pelistä. Pfeifer ei tiedä, mitä asiasta ajatella: hän on luottanut Johtajaan ja Johtaja, Adolf Hitler, onkin hyväksynyt näin karkean petoksen. Kaivertajaparka ei vielä aavista mikä kohtalo hänelle itselleen on varattu, mutta sen paljastaa hänelle hänen lähin työnantajansa, SS:n pataljoonankomentaja Alfred Pawel. Mutta Peifer ei tahdo uskoa".
Jutussa kerrotaan miten Pawel kehottaa kaivertajaa vähän ennen väärennösten valmistumista pakenemaan Sveitsiin koska hänet murhattaisiin heti työn valmistuttua ettei hän voisi paljastaa väärennöksiä koskaan. Hyväuskoinen vanha kaivertaja ei usko varoitusta, "Johtaja ei voi tehdä tällaista", vaan työn valmistuttua lähtee kahden siviilipukuisen SS-miehen mukaan SS-johtaja Heydrichin luokse koska tämä haluaa kiittää kaivertajaa henkilökohtaisesti hyvin tehdystä työstä.
SS-miehet vievät Pfeiferin autolla Berliinin ulkopuolelle ja tappavat hänet.

Kesäkuussa 1937 SS tarjosi asiakirjoja Nl:n Berliinissä olevan lähetystön vakoilijoille. Ensin epäiltyään venäläiset ostivat asiakirjapaketin 40000 Saksan markalla. Tämän kaupan kuitti löytyi sodan jälkeen Saksan turvallisuusministeriön arkistosta.

Artikkelin loppuosa:
"Tuhatshevski myönsi kaikki syytökset oikeiksi. Miten hän olisikaan voinut kieltää, kun asiakirjat sitovasti osoittivat hänen olleen maanpetturin, toimineen Stalinin selän takana tämän syöksemiseksi vallasta.

Mutta kuka oli ollut petturi? Mistä asiakirjat olivat tulleet? Sitä marsalkka Tuhatshevski ei koskaan saanut tietää, sillä hänen elämänsä päättyi pistoolin laukaukseen niskaan lokakuun 12. päivänä 1937. Valtionsyyttäjä Vyshinski huomasi erehdyksensä liian myöhään, vasta toimiessaan maansa ulkoministerinä.

Ne miehet, jotka olisivat voineet estää oikeusmurhat, ovat hekin jo kuolleet. Hitler on poltettu, Heydrich ammuttu ja Himmler päättänyt päivänsä myrkyllä. Kaivertaja Max Pfeiferia ei enää ole, asiakirjapaketin myynyt SS-mies kadonnut sodan pyörteisiin.

Entä Pawel? Hän pakeni ulkomaille ja elää vielä tänäkin päivänä, mutta on muuttanut nimensä. Omatunto on hänen ainoa ankara tuomarinsa".

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/miksi-punikit-eiv-t-tykk-ett-kerron-tosiasioita