Melperi 5.7.2004 17:14
Tämän vuoden vanhoillislestadiolaisten suviseurat pidettiin Suomen tasavallan neljännen presidentin Kyösti Kallion kotipitäjässä Nivalassa. Olin elämäni ensimmäistä kertaa mukana suviseuroissa ja esitän seuraavassa hajanaisia ajatuksia ja huomioita tapahtuman tiimoilta.
1. Suviseurojen nettisivut
Suviseurojen nettisivut olivat erittäin hyvät, asiantuntemuksella laaditut ja nopeasti ajantasaistetut (mm. puheet nettiin). Nettisivuilla annettu informaatio tapahtumasta kuvien ja sanojen kera oli todella laadukasta.
Melperin arvosana nettisivuista: KIITETTÄVÄ.
2. Toteutus Nivalan pelloilla
Tapahtuman puitteet oli rakennettu Nivalan pelloille vuosien antaman asiantuntemuksen ja rutiinin pohjalta. Vaikka väkeä velloi paikalla kymmentuhansittain, niin mihinkään paikkaan ei muodostunut jonoja tai ruuhkia, koska myyntipisteitä yms. oli rakennettu niin paljon, että kaikki sujui varsin juohevasti.
Tämän suuruusluokan tapahtuma vaatii työtä työn päälle. Arvelen, että talkootyön määrä kokonaisuudessaan liikkuu useissa kymmenissä miestyövuosissa.
Melperin arvosana puitteista: KIITETTÄVÄ.
3. Ihmisten käyttäytyminen isossa teltassa
Kun eri tilaisuudet lähtivät käyntiin, niin aika pian teltta rauhoittui ihan kohtuullisesti liialliselta ja häiritsevältä liikehdinnältä. Toki lapset pitivät jossain määrin omaa ääntelyään, mutta se on ymmärrettävää.
Ainoa miinusmerkkinen asia teltassa oli se, että monet penkit oli kurattu sellaisiksi, että istu nyt siihen valkoisilla housuillasi! Tästä varmasti melkoinen osa menee lasten piikkiin, mutta ei kaikki. Näin siellä joitakin aikuisikäisiä, jotka surutta nostivat kinttunsa edessään olevalle penkille. Myöskin lasten osalta vanhemmat voisivat opettaa omiaan tässä asiassa.
Melperin arvosana telttakäyttäytymisestä: HYVÄ.
4. Osallistujien yleisilme
Ei ollut tietenkään mikään yllätys, että melkoinen osa osallistujista oli lapsia ja nuoria. Mahtuihan sekaan toki myös monenlaista papparaa ja tanttaraa.
Erään kerran seurasin teltassa melko nuorta avioparia, jolla molemmilla oli vaunut ja kummassakin vaunussa oli kaksi lasta. Tämän lisäksi naisen masussa oli hyvää vauhtia varttumassa viides pikkuinen. Tätä katsellessa Melperi ajatteli, että HUH HUH!
Ei arvosanaa yleisilmeestä.
5. Seurapuheet
Yksi selkeä punainen lanka kaikilla puhujilla oli se, että puheessa korostettiin toistuvasti termiä "Jumalan valtakunta" ja kuinka tärkeää on, että ihminen on sisällä Jumalan valtakunnassa.
Puhujat eivät korostaneet, kuinka tärkeä asia on ihmisen uudestisyntyminen elävään uskoon ja se, että ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Sen sijaan on tärkeää olla Jumalan valtakunnassa. Vanhoillislestadiolaiset opettavat, että vain vanhoillislestadiolaisuus = Jumalan valtakunta. Kun lasketaan yhteen 1 1, niin saadaan summaksi se, että puhujien mielestä kaiken A ja O on kuuluminen vanhoillislestadiolaisuuteen.
Vaikka "vain me" -oppi ei suoranaisesti puheissa tullut korostetusti esille, niin rivien välistä se oli selvästi luettavissa.
Melperin arvosana vanhoillisten "vain me" -opista: HYLÄTTY.
6. Keskustelu erään puhujan kanssa
Menin erään tilaisuuden jälkeen ison teltan takana olleen sakastin luo ja tiedustelin mahdollisuutta keskustella siinä tilaisuudessa puhuneen, teologisen koulutuksen saaneen henkilön kanssa. Hän suostui ilomielin pieneen juttutuokioon. Yksi toinen mies tarjosi autonsa meille rauhallisemmaksi juttelupaikaksi.
Olimme puhujan kanssa suuresti yhtä mieltä siitä, että usko Jeesukseen on numero 1. Edelleen puhuja vastasi esittämääni suoraan kysymykseen, että vain Jumala - tuo suuri sydänten tuntija - näkee jokaisen ihmisen sydämeen ja Hän myöskin loppupelissä ratkaisee jokaisen ihmisen iäisyyskohtalon.
Samoin olimme yksimielisiä siitä, että meidän jokaisen on syytä ottaa vakavasti Raamatun sana "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi".
Parikymmentä minuuttia kestänyt jutustelumme sujui varsin leppoisassa ilmapiirissä ja sen päätteeksi kättelimme ja toivotimme Jumalan siunausta toinen toisillemme.
Melperin arvosana keskustelusta: KIITETTÄVÄ-.
7. Majapaikka
Majapaikkani ei sijainnut Nivalassa. Sain majapaikassani paljon tietoa ns. lattiatason vanhoillislestadiolaisuudesta ja vl-käyttäytymisestä. Isäntäavioparini toisen osapuolen toinen vanhempi on vl. Heillä oli siis sitä kautta kosketuspintaa vanhoillislestadiolaisuuteen. Samoin heillä oli useita lapsia, joilla on ja on ollut vl-kavereita. Käytin tietenkin tilaisuutta hyväkseni ja kyselin monenlaisia asioita.
En tässä kerro sen enempää kuulemastani. Sen verran voin todeta, että isäntäaviopari totesi, kuinka heitä suorastaan huvittaa tietyissä tilaisuuksissa - esim. vl-häissä - se, miten heitä ulkopuolisia kohdellaan kuin ilmaa ja miten vain veeällät ovat jotakin...
Samoin uutta minulle oli heidän kertomansa siitä, miten vanhoillislestadiolaisten ikä vaikuttaa suhtautumiseen ei-veeälliin jne.
Melperin arvosana majapaikan hinta- ja laatusuhteesta: KIITETTÄVÄ.
Tämän vuoden vanhoillislestadiolaisten suviseurat pidettiin Suomen tasavallan neljännen presidentin Kyösti Kallion kotipitäjässä Nivalassa. Olin elämäni ensimmäistä kertaa mukana suviseuroissa ja esitän seuraavassa hajanaisia ajatuksia ja huomioita tapahtuman tiimoilta.
1. Suviseurojen nettisivut
Suviseurojen nettisivut olivat erittäin hyvät, asiantuntemuksella laaditut ja nopeasti ajantasaistetut (mm. puheet nettiin). Nettisivuilla annettu informaatio tapahtumasta kuvien ja sanojen kera oli todella laadukasta.
Melperin arvosana nettisivuista: KIITETTÄVÄ.
2. Toteutus Nivalan pelloilla
Tapahtuman puitteet oli rakennettu Nivalan pelloille vuosien antaman asiantuntemuksen ja rutiinin pohjalta. Vaikka väkeä velloi paikalla kymmentuhansittain, niin mihinkään paikkaan ei muodostunut jonoja tai ruuhkia, koska myyntipisteitä yms. oli rakennettu niin paljon, että kaikki sujui varsin juohevasti.
Tämän suuruusluokan tapahtuma vaatii työtä työn päälle. Arvelen, että talkootyön määrä kokonaisuudessaan liikkuu useissa kymmenissä miestyövuosissa.
Melperin arvosana puitteista: KIITETTÄVÄ.
3. Ihmisten käyttäytyminen isossa teltassa
Kun eri tilaisuudet lähtivät käyntiin, niin aika pian teltta rauhoittui ihan kohtuullisesti liialliselta ja häiritsevältä liikehdinnältä. Toki lapset pitivät jossain määrin omaa ääntelyään, mutta se on ymmärrettävää.
Ainoa miinusmerkkinen asia teltassa oli se, että monet penkit oli kurattu sellaisiksi, että istu nyt siihen valkoisilla housuillasi! Tästä varmasti melkoinen osa menee lasten piikkiin, mutta ei kaikki. Näin siellä joitakin aikuisikäisiä, jotka surutta nostivat kinttunsa edessään olevalle penkille. Myöskin lasten osalta vanhemmat voisivat opettaa omiaan tässä asiassa.
Melperin arvosana telttakäyttäytymisestä: HYVÄ.
4. Osallistujien yleisilme
Ei ollut tietenkään mikään yllätys, että melkoinen osa osallistujista oli lapsia ja nuoria. Mahtuihan sekaan toki myös monenlaista papparaa ja tanttaraa.
Erään kerran seurasin teltassa melko nuorta avioparia, jolla molemmilla oli vaunut ja kummassakin vaunussa oli kaksi lasta. Tämän lisäksi naisen masussa oli hyvää vauhtia varttumassa viides pikkuinen. Tätä katsellessa Melperi ajatteli, että HUH HUH!
Ei arvosanaa yleisilmeestä.
5. Seurapuheet
Yksi selkeä punainen lanka kaikilla puhujilla oli se, että puheessa korostettiin toistuvasti termiä "Jumalan valtakunta" ja kuinka tärkeää on, että ihminen on sisällä Jumalan valtakunnassa.
Puhujat eivät korostaneet, kuinka tärkeä asia on ihmisen uudestisyntyminen elävään uskoon ja se, että ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Sen sijaan on tärkeää olla Jumalan valtakunnassa. Vanhoillislestadiolaiset opettavat, että vain vanhoillislestadiolaisuus = Jumalan valtakunta. Kun lasketaan yhteen 1 1, niin saadaan summaksi se, että puhujien mielestä kaiken A ja O on kuuluminen vanhoillislestadiolaisuuteen.
Vaikka "vain me" -oppi ei suoranaisesti puheissa tullut korostetusti esille, niin rivien välistä se oli selvästi luettavissa.
Melperin arvosana vanhoillisten "vain me" -opista: HYLÄTTY.
6. Keskustelu erään puhujan kanssa
Menin erään tilaisuuden jälkeen ison teltan takana olleen sakastin luo ja tiedustelin mahdollisuutta keskustella siinä tilaisuudessa puhuneen, teologisen koulutuksen saaneen henkilön kanssa. Hän suostui ilomielin pieneen juttutuokioon. Yksi toinen mies tarjosi autonsa meille rauhallisemmaksi juttelupaikaksi.
Olimme puhujan kanssa suuresti yhtä mieltä siitä, että usko Jeesukseen on numero 1. Edelleen puhuja vastasi esittämääni suoraan kysymykseen, että vain Jumala - tuo suuri sydänten tuntija - näkee jokaisen ihmisen sydämeen ja Hän myöskin loppupelissä ratkaisee jokaisen ihmisen iäisyyskohtalon.
Samoin olimme yksimielisiä siitä, että meidän jokaisen on syytä ottaa vakavasti Raamatun sana "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi".
Parikymmentä minuuttia kestänyt jutustelumme sujui varsin leppoisassa ilmapiirissä ja sen päätteeksi kättelimme ja toivotimme Jumalan siunausta toinen toisillemme.
Melperin arvosana keskustelusta: KIITETTÄVÄ-.
7. Majapaikka
Majapaikkani ei sijainnut Nivalassa. Sain majapaikassani paljon tietoa ns. lattiatason vanhoillislestadiolaisuudesta ja vl-käyttäytymisestä. Isäntäavioparini toisen osapuolen toinen vanhempi on vl. Heillä oli siis sitä kautta kosketuspintaa vanhoillislestadiolaisuuteen. Samoin heillä oli useita lapsia, joilla on ja on ollut vl-kavereita. Käytin tietenkin tilaisuutta hyväkseni ja kyselin monenlaisia asioita.
En tässä kerro sen enempää kuulemastani. Sen verran voin todeta, että isäntäaviopari totesi, kuinka heitä suorastaan huvittaa tietyissä tilaisuuksissa - esim. vl-häissä - se, miten heitä ulkopuolisia kohdellaan kuin ilmaa ja miten vain veeällät ovat jotakin...
Samoin uutta minulle oli heidän kertomansa siitä, miten vanhoillislestadiolaisten ikä vaikuttaa suhtautumiseen ei-veeälliin jne.
Melperin arvosana majapaikan hinta- ja laatusuhteesta: KIITETTÄVÄ.
Vastaukset 1
Vanhimmat
***Melperin arvosana vanhoillisten "vain me" -opista: HYLÄTTY.***
Amen!