Mua raivostuttaa välillä kaikki se positiivisuuspropaganda mitä ihmisille tyrkytetään. Aina pitäisi muka suhtautua elämään iloisesti ja avoimesti. Ei saisi koskaan olla surullinen tai vihainen. Kaikkien pitäisi olla hyväkuntoisia, iloisia ja onnellisia. Eikä mitään pahaa saisi tapahtua ja kaikkien pitäisi olla hirveän hyviä toisia kohtaan. Toisista ihmisistä ei saisi edes ajatella mitään pahaa!
Kirjakauppojen hyllyt ovat täynnä positiivista elämänasennetta opettavia self-help-kirjoja. Rakasta maailmaa, rakasta itseäsi ja ole myötätuntoinen kaikkia kohtaan.
Telkkari ja lehdet on täynnä pepsodent-hymyillä varustettuja julkkiksia jotka kertovat kuinka onnellisia ja hyvinvoivia ovat.
Kaikkialla painotetaan jotain ihme "harmoniaa" ja "tasapainoisuutta" ja sitä kuinka kaikki mikä ei sovi yhteen tuon ärsyttävän keskivertoisuuden kanssa, on sairasta ja pahaa. Terveydestä ja positiivisuudesta on tullut lakeja joiden mukaan meidän kaikkien pitäisi elää. Jos ei elä, niin sitten on jotenkin huono tai sairas ihminen jonka pitäisi opetella uudet elintavat.
Eniten tässä kaikessa ärsyttää se kuinka jokaisen pitäisi sopeutua yhteen tekopositiivisuuden malliin ja tulla keskinkertaisiksi.
Kirjakauppojen hyllyt ovat täynnä positiivista elämänasennetta opettavia self-help-kirjoja. Rakasta maailmaa, rakasta itseäsi ja ole myötätuntoinen kaikkia kohtaan.
Telkkari ja lehdet on täynnä pepsodent-hymyillä varustettuja julkkiksia jotka kertovat kuinka onnellisia ja hyvinvoivia ovat.
Kaikkialla painotetaan jotain ihme "harmoniaa" ja "tasapainoisuutta" ja sitä kuinka kaikki mikä ei sovi yhteen tuon ärsyttävän keskivertoisuuden kanssa, on sairasta ja pahaa. Terveydestä ja positiivisuudesta on tullut lakeja joiden mukaan meidän kaikkien pitäisi elää. Jos ei elä, niin sitten on jotenkin huono tai sairas ihminen jonka pitäisi opetella uudet elintavat.
Eniten tässä kaikessa ärsyttää se kuinka jokaisen pitäisi sopeutua yhteen tekopositiivisuuden malliin ja tulla keskinkertaisiksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaan aikaan on työttömyyttä, syrjäytymistä, ylen syöpöttelyä, juopottelua, päihdeongelmia, sairauksia ja kodittomuutta. Ne lakaistaan maton alle. Keskiverto tavis ei halua avata silmiä ongelmille niin kauan kun itellä pyyhkii hyvin. Sotauutiset ei juuri hetkauta perus Jamppaa ja Maijaa. Pian voi alkaa kolmas maailmansota. Sen verran levotonta on meno.
Eikö ole enää sallittua ihmisen olla sellainen kuin on?
Miksi pitäisi muuttua toiseksi tai toisenlaiseksi?
Jokaisella on omat henkilökohtaiset tragediansa ja ongelmansa, ja lisänsä soppaan tuovat yleismaailmalliset huolenaiheet, kuten 20 11 kirjoitti.
Kuinka kukaan voi olla huoleton kevein askelein tässä maailmassa?
Millainen kuori pitää olla, että vetäisee Alexander Stubin kaltaisen kestohymyn kasvoilleen, satoi sitten paskaa niskaan miten paljon tahansa?
Anna kaikkien kukkien kukkia.
Ei helkutissa, olen samaa mieltä. Mulla on juurikin ongelmia mun menneisyyden kanssa. Mä en pysty sietämään mun menneisyyttä. Mun lapsuus pilattiin mun äidin takia, joka oli ja esiintyi koko ajan mua vihaavana ihmisenä ja nyt vielä kun sen ansiosta sairastuin psyykkisesti, niin vielä tulee syyttämään minua ja lähettelee mun perään ambulansseja. Mä joudun jatkuvasti pelkäämään häntä, että mitähän sieltä nyt tulee mun niskaan. Mä en helvetissä voi elää positiivisesti. Ja se ei edes itke mun puolesta, se nauraa.