Sanotaan nyt, että minä ja perheeni ollaan oltu aina läheisiä. Tosin nuoruudessani vanhemmat riitelivät aina, kun olivat yhdessä. Komenneltiin ja huudettiin, riidat vanhempien väillä olivat arkipäivää.
Käskyt tosin tiuskaistiin minulle ja sisaruksilleni tietyllä tavalla kielellisesti: "NN tekee sen. Nyt NN menee tuonne. Nyt NN menee nukkumaan." Sen sijaan, että se olisi sanottu normaalilla äänellä "Tekisitkö NN tämän. NN, mene tuonne. Mene NN nyt kiltti nukkumaan."
Sen sijaan, että olisi käytetty minuun ihmisimperatiivia, komennot tehtiin ja tehdään edelleen kuin tietokoneelle: ikään kuin ulkoluetaan käsis tai koodi, ja sitten odotetaan sitten minun ja sisarusteni tekevän juuri niin.
Sitten myös kun perjeenjäsenet puhuvat toisille, he käyttävät myös minusta puhuttaessa muotoa "me", vaikka minulta mielipidettä ei kysytty koskaan, ja he ovat aina huonoja mielestä lukijoita. Minusta ei tunnu silloin edes ihmiseltä.
Se on vaikuttanut minuun muun muassa niin, että olen sanonut liikaa "kyllä". Minun on todella vaikeaa sanoa "ei". Minulle on tapahtunut myös sen vuoksi asioita, joista en ole ylpeä. Koska en uskaltanut panna vastaan, ja myönnyin johonkin vasten tahtoani. Varmaan vien ne salaisuudet mukanani hautaan.
He imettelevät, miksi juutun tietokoneen ääreen virtuaalimaailmoiin ja peleihin tuntukausiksi. Lähinnä varmaan siksi, että minusta tuntuu hyvältä, että minulla on virtuaalisesti kontrolli edes jostakin.
Lähtisin tästä henkisestä häkistä ja viettäisin aikaa enemmän ihmisten ilmoilla, jos tuntisin että kontrollini toimii myös tosielämässä. Minua on sentään vieättäväksi ja lahjakkaaksi haukuttu...
Miten ihmeessä saisin tämän häkin rikottua, jotta kauan itsellä pidetyt sanani kuuluisivat ihmisille niin kuin ne ovat?
Käskyt tosin tiuskaistiin minulle ja sisaruksilleni tietyllä tavalla kielellisesti: "NN tekee sen. Nyt NN menee tuonne. Nyt NN menee nukkumaan." Sen sijaan, että se olisi sanottu normaalilla äänellä "Tekisitkö NN tämän. NN, mene tuonne. Mene NN nyt kiltti nukkumaan."
Sen sijaan, että olisi käytetty minuun ihmisimperatiivia, komennot tehtiin ja tehdään edelleen kuin tietokoneelle: ikään kuin ulkoluetaan käsis tai koodi, ja sitten odotetaan sitten minun ja sisarusteni tekevän juuri niin.
Sitten myös kun perjeenjäsenet puhuvat toisille, he käyttävät myös minusta puhuttaessa muotoa "me", vaikka minulta mielipidettä ei kysytty koskaan, ja he ovat aina huonoja mielestä lukijoita. Minusta ei tunnu silloin edes ihmiseltä.
Se on vaikuttanut minuun muun muassa niin, että olen sanonut liikaa "kyllä". Minun on todella vaikeaa sanoa "ei". Minulle on tapahtunut myös sen vuoksi asioita, joista en ole ylpeä. Koska en uskaltanut panna vastaan, ja myönnyin johonkin vasten tahtoani. Varmaan vien ne salaisuudet mukanani hautaan.
He imettelevät, miksi juutun tietokoneen ääreen virtuaalimaailmoiin ja peleihin tuntukausiksi. Lähinnä varmaan siksi, että minusta tuntuu hyvältä, että minulla on virtuaalisesti kontrolli edes jostakin.
Lähtisin tästä henkisestä häkistä ja viettäisin aikaa enemmän ihmisten ilmoilla, jos tuntisin että kontrollini toimii myös tosielämässä. Minua on sentään vieättäväksi ja lahjakkaaksi haukuttu...
Miten ihmeessä saisin tämän häkin rikottua, jotta kauan itsellä pidetyt sanani kuuluisivat ihmisille niin kuin ne ovat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unohda tuo henkinen häkki sekoilu.
Helppo sinun on sanoa.