Älä hylkää järkeäsi

Erehtynyt

Uskon ja järjen suhde näyttää nousevan tällä palstalla toistuvasti esille. Hylkää järkesi, jotta voisit uskoa, on ajatus, jossa nämä kaksi asiaa asetetaan toistensa vastakohdaksi.

Miten kehotus hylätä järki on sopusoinnussa Paavalin kehotuksen "olkaa ajattelussanne aikuiset" kanssa? Tai miten järjen hylkääminen sopii yhteen Lutherin ajatuksen "ihmisen ei ole hyvä toimia järkeään ja omaatuntoaan vastaan"?

Kehotus hylätä järki on mielestäni järkevä ajatellen kristillisen uskon ydintä, Kristuksen sovitustyötä ja sen vastaanottamista. Pelastus on lahja, joka annetaan meille Kristuksen tähden. Usko, joka sekin on Jumalan lahja, omistaa Kristuksen. Nämä Jumalan lahjat, Kristus, usko ja pelastus, eivät järkeilemällä parane, joskaan niitä järkeily tuskin pahentaakaan.

Kun tullaan moraalin alueelle, tilanne on toinen. Historia ja nykypäivä osoittavat, että ihmiset on saatu ja saadaan tekemään mitä kummallisimpia ja kuvottavimpia asioita uskonnon nimissä ja Jumalan muka vaatimina. Väitän, ettei vanhoillislestadiolaisuudenkaan historia ole tältä osin puhtoinen.

Tässä meidän pitäisi olla hereillä ja tarkkoina, ajattelultamme aikuisia. Kuuliaisuus yhteisölle on hyvä asia, mutta kaikkea ei kannata niellä, ainakaan pureksimatta. Nöyryys tyyliin "en ymmärrä kaikkea tai mulle ei ole kirkastettu jotakin asiaa" on paikallaan, mutta yhtä tarpeellista on kriittisyys toisten ymmärtämiä ja toisille kirkastettuja asioita ja tulkintoja kohtaan.

Kriittisyyden puute johtaa usein epä-älyllisyyden ja epäuskottavuuden kierteeseen. Yksi esimerkki: Eräs kirjoittaja perusteli tällä palstalla erilaista suhtautumista televisioon ja internetiin seuraavasti: Tvstä on vaikea löytää hyvää. Kuinka uskoni vahvistuisi tv:n kautta, koska siellä harvoin saarnataan Jumalan sanaa. Sen sijaan internetissä voi saarnata ja kuunnella Jumalan sanaa.

Jos hyväksi määritellään se ja vain se, mikä vahvistaa uskoa ja missä voi saarnata ja kuunnella Jumalan sanaa, joudutaan aikamoisiin ongelmiin. Kukin miettiköön itse esimerkkejä. Toisaalta voisi sanoa, että em. kirjoittaja ei ole suinkaan hylännyt järkeä (vaikka siihen toisia kehottaakin), vaan käyttänyt sitä siloittaakseen vääjäämättömän ristiriidan.

Miksi näin? Ajattelen, että moni tälle palstalle kirjoittava vl uskoo vilpittömästi seurakunnan erehtymättömyyteen kaikissa mahdollisissa kysymyksissä. Jos aikanaan radio olisi nähty uskon kannalta vahingolliseksi, sitä oletettua päätöstä perusteltaisiin täällä puolelta jos toiselta.

Toivoisinkin, että ajattelullinen aikuisuus näkyisi meissä siten, että osaisimme erottaa puuron ja vellin toisistaan. Tekisimme parhaamme sen puolesta, että Kristus ja hänen valtakuntansa sanoma menisi eteen päin. Siinäkin meitä kehotetaan järjen käyttöön, olemaan viattomat kuin kyyhkyset ja viekkaat kuin käärmeet.

Vähemmälle voisimme sen sijaan jättää näpertelyn pelastumista ajatellen epäolennaisissa kysymyksissä. Meitä vanhoillisia(kin) on pelottavan lähellä kiusaus kuurnita hyttysiä, mutta samalla niellä kameleita. Kiusaus julistaa ehdottomiksi totuuksiksi seurakunnan kannanotot johonkin moraaliseen kysymykseen.

Eikä siinä kaikki. Me käytämme pahimmillaan runsaasti energiaamme ja järkeämme sen pohtimiseen, kuka pelastuu ja kuka ei, mikä on täysin turhaa ja epäolennaista. Meidän tulkintamme siitä, mikä on yksi usko ja miten se ilmenee, on täsmälleen samalla viivalla kaikkien muiden tulkintojen kanssa. Raamatullisuus on viime kädessä tulkitsijansa silmässä.

Mitä jos annettaisiin Jumalan olla Jumala, ja yritettäisiin me elää ihmisiksi. Iloita pelastuksen lahjasta ja iloita myös järjestä. Ja käyttää sitä.

104

16080

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Larssi

      Järki tuleekin ottaa uskon käyttöön, eikä päivastoin, niinkuin yleensä on tapana...

      • Erehtynyt

        Mitä tarkoitat vedotessasi vanhaan tuttuun sanontaan "järki uskon käyttöön"? Anna esimerkkejä.


      • larssi
        Erehtynyt kirjoitti:

        Mitä tarkoitat vedotessasi vanhaan tuttuun sanontaan "järki uskon käyttöön"? Anna esimerkkejä.

        Kun puhumme Raamatun opetuksista, niin uskon mukaan tulee käyttää järkeä.

        Eriseuroissa käytetään inhimmillisen järjen päätelmiä.

        Minä uskon että Pyhä Henki jatkaa Kristuksen työtä maailmassa ja kutsuu, kokoaa ja valaisee kaikki uskovat. Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta. Tuo uskovien joukko muodostaa Kristuksen ruumiin täällä maan päällä. Jumalan lapsilla on keskenäinen rakkaus ja yhteys ja Jeesuksen veri kiertää tuossa ruumiissa ja puhdistaa kaikesta synnistä. "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia". Näin selkeä on rajanteko. Näin tulisi kaikkien uskoa ja opettaa elävästä seurakunnasta. Yksi Paimen (joka ei puhu ja opeta eri tavalla eri paikoissa) ja yksi lauma joka tuntee Hänen äänen mutta eivät seuraa toisia ääniä. Kaikki muut on eriseuroja. Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.


      • vaks

        Sanoit jotaki hyvin viisasta.

        Järki vangiksi ottakaa, tämä ainakin todstaa ettei Parannusta voi tehdä jollei järkemme ole meidän vankimme.


      • vaks
        larssi kirjoitti:

        Kun puhumme Raamatun opetuksista, niin uskon mukaan tulee käyttää järkeä.

        Eriseuroissa käytetään inhimmillisen järjen päätelmiä.

        Minä uskon että Pyhä Henki jatkaa Kristuksen työtä maailmassa ja kutsuu, kokoaa ja valaisee kaikki uskovat. Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta. Tuo uskovien joukko muodostaa Kristuksen ruumiin täällä maan päällä. Jumalan lapsilla on keskenäinen rakkaus ja yhteys ja Jeesuksen veri kiertää tuossa ruumiissa ja puhdistaa kaikesta synnistä. "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia". Näin selkeä on rajanteko. Näin tulisi kaikkien uskoa ja opettaa elävästä seurakunnasta. Yksi Paimen (joka ei puhu ja opeta eri tavalla eri paikoissa) ja yksi lauma joka tuntee Hänen äänen mutta eivät seuraa toisia ääniä. Kaikki muut on eriseuroja. Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.

        http://medlem.spray.se/vakkas/?

        Minkä käsityksen saan sivuasta Matt: tämän keskustelun pohjalta.

        Ja oman kirjoiruksen mukaan olisin erihenkinen.

        "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia".
        Ja sanotaab että itse kulkee ulos, olen kuitenkin näkemässä rttä, on myös pökkijöittäkin.


      • Larssi
        vaks kirjoitti:

        http://medlem.spray.se/vakkas/?

        Minkä käsityksen saan sivuasta Matt: tämän keskustelun pohjalta.

        Ja oman kirjoiruksen mukaan olisin erihenkinen.

        "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia".
        Ja sanotaab että itse kulkee ulos, olen kuitenkin näkemässä rttä, on myös pökkijöittäkin.

        ...tiedän eronneen uskovaisen papin, joka on elänyt yksin sen jälkeen. Hän olisi antanut vaimolle anteeksi ja mahdollisuuden parannukseen, mutta ei vaimolle tainnut kelvata...Kysymyksessä oli ilmeisesti hengellinen huoruus...

        Entä jos vaimo pyytää anteeksi ja katuu?


      • vaks
        Larssi kirjoitti:

        ...tiedän eronneen uskovaisen papin, joka on elänyt yksin sen jälkeen. Hän olisi antanut vaimolle anteeksi ja mahdollisuuden parannukseen, mutta ei vaimolle tainnut kelvata...Kysymyksessä oli ilmeisesti hengellinen huoruus...

        Entä jos vaimo pyytää anteeksi ja katuu?

        Kuin saarnaa synnit anteeksi.


      • Larssi
        vaks kirjoitti:

        Kuin saarnaa synnit anteeksi.

        sitten elää hänen kanssaan? Eikö se ole osoitus todellisesta syntien anteeksi antamisesta.


      • Erehtynyt
        larssi kirjoitti:

        Kun puhumme Raamatun opetuksista, niin uskon mukaan tulee käyttää järkeä.

        Eriseuroissa käytetään inhimmillisen järjen päätelmiä.

        Minä uskon että Pyhä Henki jatkaa Kristuksen työtä maailmassa ja kutsuu, kokoaa ja valaisee kaikki uskovat. Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta. Tuo uskovien joukko muodostaa Kristuksen ruumiin täällä maan päällä. Jumalan lapsilla on keskenäinen rakkaus ja yhteys ja Jeesuksen veri kiertää tuossa ruumiissa ja puhdistaa kaikesta synnistä. "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia". Näin selkeä on rajanteko. Näin tulisi kaikkien uskoa ja opettaa elävästä seurakunnasta. Yksi Paimen (joka ei puhu ja opeta eri tavalla eri paikoissa) ja yksi lauma joka tuntee Hänen äänen mutta eivät seuraa toisia ääniä. Kaikki muut on eriseuroja. Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.

        ...pyhän yhteisen seurakunnan. Uskon, että maailmassa on yksi Pyhän Hengen kokoama Kristuksen ruumis. Minä en kuitenkaan uskalla väittää tietäväni, ketkä kaikki tuohon seurakuntaan kuuluvat tai eivät kuulu.

        Ajattelen niin, että minun (ihmisen) ymmärrykseni ja tulkintani siitä, missä seurakunnan, "saman laitumen", rajat kulkevat eivät välttämättä satu yksiin Jumalan käsityksen kanssa. Ihminen ei ole erehtymätön tulkitessaan edes sitä, mikä on Pyhän Hengen kirkastamaa ja mikä ei.

        Minun näkökulmastani jokin tulkinta Raamatusta, totuudesta, on eriseurainen. Hyväksynkö sen, että jonkun toisen näkökulmasta minun tulkintani totuudesta on ihan yhtä eriseurainen. Suostunko näkemään sen, että myös minä ja yhteisö, johon kuulun, on yhtä taipuvainen inhimillisin järjen päätelmiin kuin kuka tahansa toinen ihminen tai yhteisö.


    • Jere M

      "Historia ja nykypäivä osoittavat, että ihmiset on saatu ja saadaan tekemään mitä kummallisimpia ja kuvottavimpia asioita uskonnon nimissä ja Jumalan muka vaatimina."

      "Kriittisyyden puute johtaa usein epä-älyllisyyden ja epäuskottavuuden kierteeseen."

      "Meitä vanhoillisia(kin) on pelottavan lähellä kiusaus kuurnita hyttysiä, mutta samalla niellä kameleita."

      "Meidän tulkintamme siitä, mikä on yksi usko ja miten se ilmenee, on täsmälleen samalla viivalla kaikkien muiden tulkintojen kanssa. Raamatullisuus on viime kädessä tulkitsijansa silmässä."

      "Mitä jos annettaisiin Jumalan olla Jumala, ja yritettäisiin me elää ihmisiksi."

      Olipa miellyttävää vaihteeksi lukea tällä palstalla analysoivaa ja järkevää tekstiä! - Kopioin tuohon ylle otteita, jotka oli mun mielestä erittäin hyvin sanottu.

      Minusta on erittäin turhauttavaa edes yrittää keskustella minkään uskonsuunnan kiihkeän edustajan kanssa, kun järkevää keskustelua ei ylipäätään synny. Se johtuu siitä, että tällaiset uskovaiset ovat NIIN syvällä omissa kuopissaan, etteivät he kykene näkemään asioita yhtään laajemmin. Asioiden katsominen jonkin toisen ihmisen näkökulmasta on aivan mahdoton tehtävä. Lisäksi usko omaan erehtymättömyyteen on niin valtava, että itsekriittisyys puuttuu kokonaan.

      Avoimuuden ja kriittisyyden puute on aina sairaan yhteisön merkki, oli kyse sitten uskonnollisesta tai muusta yhteisöstä. Toisaalta avoimuus ja kriittisyys ovat yhteisölle pitkässä juoksussa elämän ja kuoleman kysymyksiä. Ihmiset ovat luonnostaan järkeviä ja älykkäitä. Niitä ei voi loputtomiin viedä kuin pässiä narussa. Mikään yhteisö ei myöskään lopulta ole muuttumaton. Muutos tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Kehitystä voi korkeintaan jarruttaa. Sen pysättäminen on mahdotonta.

      • Larssi

        Mielestäni noita pitää perustella Raamatulla, eikä inhimmilisellä järjellä...


      • -Maria-
        Larssi kirjoitti:

        Mielestäni noita pitää perustella Raamatulla, eikä inhimmilisellä järjellä...

        Larssi hyvä, siitähän tässä on kaiken aikaa kyse! Nimenomaan Raamatulla eikä inhimillisellä järjellä!

        Mutta vanhoillislestadiolaisuudessa inhimillisellä järjellä perustelu on hyvin pitkällä. Ikään kuin ei uskallettaisi uskoa Jumalan suuruuteen.

        Me nimenomaan rakentelemme pieniä inhimillisen järjen palikkatorneja ja itse niitä ihailemme.


      • Larssi
        -Maria- kirjoitti:

        Larssi hyvä, siitähän tässä on kaiken aikaa kyse! Nimenomaan Raamatulla eikä inhimillisellä järjellä!

        Mutta vanhoillislestadiolaisuudessa inhimillisellä järjellä perustelu on hyvin pitkällä. Ikään kuin ei uskallettaisi uskoa Jumalan suuruuteen.

        Me nimenomaan rakentelemme pieniä inhimillisen järjen palikkatorneja ja itse niitä ihailemme.

        -Maria- Erehtyneellä ei ollu yhtään Raamatunkohtaa, vain luonnollista järkeilyä..


      • Erehtynyt
        Larssi kirjoitti:

        -Maria- Erehtyneellä ei ollu yhtään Raamatunkohtaa, vain luonnollista järkeilyä..

        Miten niin VAIN luonnollista järkeilyä?

        Mikä ei sitten ole luonnollista järkeilyä? Sekö, että esitetään Raamatun kohtia. Eikö pohdintojemme raamatullisuus tai epäraamatullisuus ole sisällöllinen eikä muodollinen asia.

        Mitä tarkoitan? Jotakin alustusta saatetaan luonnehtia, että se oli raamatullinen. Usein sillä tarkoitetaan, että alustus sisälsi paljon Raamatun lainauksia. Tekevätkö useat Raamatun lainaukset alustuksesta tai muusta pohdinnasta raamatullisen ja/tai luonnollisesta järkeilystä vapaan?

        Ajattelen, että useita Raamatun kohtia sisältävä pohdinta voi olla yhtä hyvin epäraamatullista kuin raamatullistakin. Sisältö ratkaisee.

        Lähdin liikkeelle Paavalin kehotuksesta. Sitä pohdiskelin. Tarkastelin myös kristillisen uskon ydintä, niin kuin sen itse näen, Kristuskeskeisesti.

        Sitä en osaa arvioida, oliko se luonnollista järkeilyä vai jotakin muuta. Toivon, ettet sinäkään käpertyisi siilipuolustukseen torjumalla ajatukseni VAIN luonnollisena järkeilynä.

        Eläköön järki. Eläköön usko.


      • -Maria-
        Larssi kirjoitti:

        -Maria- Erehtyneellä ei ollu yhtään Raamatunkohtaa, vain luonnollista järkeilyä..

        Minusta Erehtyneen koko kirjoitus pohjautui vahvasti Raamattuun. Ajattelun lähtökohta on vahvasti raamatullinen sikälikin, että Raamatussa tavan takaa kehotetaan juuri noissa asioissa valvomaan. Erehtynyt ei lasketellut liturgiaa, vaan pohdiskeli asioita Jumalan sanan valossa. Lisäksi onnistui kuullostamaan viisaalta ihmiseltä, mikä ei liene synti sekään.

        Meillä vanhoillislestadiolaisilla ei ole mitään syytä ylimielisyyteen, korskeaan oikeassaolemiseen ja arvostelun yläpuolelle asettumiseen. Asioita pitäisi kyetä perustelemaan Raamatun opetuksilla eikä tehdä omista kyhäelmistään (vl-"paketti") Jumalan sanaa.

        Tarvittaessa tulisi nörtyä pyytämään anteeksi (esim.70-luvun ylilyönnit)jos on tehnyt väärin.

        Isolla porukalla syntiin joutuminen ei ole yhtään sen vähäisempi asia kuin mihin tahansa syntiin joutuminen yksittäisenä ihmisenä.

        Erehtyneen kirjoitus oli raikas tuulahdus, kertakaikkiaan, ja tuli minulle ainakin eilisen ahdistuksen jälkeen kuin Jumalan lähettämänä.


      • Larssi
        -Maria- kirjoitti:

        Minusta Erehtyneen koko kirjoitus pohjautui vahvasti Raamattuun. Ajattelun lähtökohta on vahvasti raamatullinen sikälikin, että Raamatussa tavan takaa kehotetaan juuri noissa asioissa valvomaan. Erehtynyt ei lasketellut liturgiaa, vaan pohdiskeli asioita Jumalan sanan valossa. Lisäksi onnistui kuullostamaan viisaalta ihmiseltä, mikä ei liene synti sekään.

        Meillä vanhoillislestadiolaisilla ei ole mitään syytä ylimielisyyteen, korskeaan oikeassaolemiseen ja arvostelun yläpuolelle asettumiseen. Asioita pitäisi kyetä perustelemaan Raamatun opetuksilla eikä tehdä omista kyhäelmistään (vl-"paketti") Jumalan sanaa.

        Tarvittaessa tulisi nörtyä pyytämään anteeksi (esim.70-luvun ylilyönnit)jos on tehnyt väärin.

        Isolla porukalla syntiin joutuminen ei ole yhtään sen vähäisempi asia kuin mihin tahansa syntiin joutuminen yksittäisenä ihmisenä.

        Erehtyneen kirjoitus oli raikas tuulahdus, kertakaikkiaan, ja tuli minulle ainakin eilisen ahdistuksen jälkeen kuin Jumalan lähettämänä.

        Kirjoitus ei ollut totta. Raamatussa on vain yksi oikea usko ja yksi oikea totuus ja oppi. Näin on opettettu VL-seuroissa ja tämä opetus on Raamatusta. Maria sä et vamaankaan ole V-lesta...


      • -Maria-
        Larssi kirjoitti:

        Kirjoitus ei ollut totta. Raamatussa on vain yksi oikea usko ja yksi oikea totuus ja oppi. Näin on opettettu VL-seuroissa ja tämä opetus on Raamatusta. Maria sä et vamaankaan ole V-lesta...

        No johan on! Rauhanyhdistyksen seuroissa on tullut käytyä jo yli kolmekymmentä vuotta :) Ja edelleen taas seuraavana viikonloppuna on tarkoitus mennä... Ja tuskin meille Päivämieskään tulisi, ellemme tiettyyn liikkeeseen kuuluisi.

        Mitä Sinä Larssi noin paljon pelkäät? Et halua uskoa sitäkään, että joku vl voisi kyseenalaistaa jotain tässä uskossa. Selität sen sillä, ettei se varmaan olekaan vl-lesta. Jotta täydellisen, kaikkia mahdollisia elämän osa-alueita koskevan yksimielisyyden illuusio säilyisi mielessäsi.

        En ole edes ainoa, joka näitä pohtii. Näilläkin sivuilla kysellään aika paljon kaikenlaista, meikäläisetkin.

        Ei se sitä tarkoita, jos ajattelee eri lailla kuin Sinä Larssi, ettei voisi olla vl. Anteeksi, mutta melkein loukkaannuin ala-arvoisen aseesi käytöstä.

        Ja mitä pahaa oli Erehtyneen kirjoituksessa? Ei muka ollut totta? Eihän enää kauniimmin olisi voinut Raamattuun perustuen asioita selittää. Olen minä kuullut muidenkin vl-ihmisten, jopa pappien samalla tavalla puhuvan. Epäilenkin muuten Erehtyneen olevan teologi, niin selkeän johdonmukainen oli ulosanti.

        Pitäisikö minun, todistaakseni olevani vl-lesta, jotain liturgiaa luetella, tutusti ja turvallisesti? Mutta kun minä en usko sellaiseen ja olen huolissani koko siitä ilmiöstä.

        Sanopa Larssi, oletko aivan varma, ettemme me vanhoillislestadiolaiset voi erehtyä missään uskomiseen liittyvässä asiassa?

        Toinen kysymys: kuvitellaan, että kaikesta huolimatta olisimme tulkinneet joitain asioita jopa vastoin Raamatun opetusta niin haittaisiko se mitään jos riittävän suuri joukko vakuuttelisi toisilleen, että ihanasti ja kalliisti yhteisessä ymmärryksessä ollaan, aamen?

        Eikö tarvitse valvoa? Jos on huolissaan, kehottaako Raamattu olemaan hiljaa tai puhumaan vastoin todellisia ajatuksiaan?

        siitäkö Sinun mielestäsi vl:n tunnistaa?


      • taina
        -Maria- kirjoitti:

        No johan on! Rauhanyhdistyksen seuroissa on tullut käytyä jo yli kolmekymmentä vuotta :) Ja edelleen taas seuraavana viikonloppuna on tarkoitus mennä... Ja tuskin meille Päivämieskään tulisi, ellemme tiettyyn liikkeeseen kuuluisi.

        Mitä Sinä Larssi noin paljon pelkäät? Et halua uskoa sitäkään, että joku vl voisi kyseenalaistaa jotain tässä uskossa. Selität sen sillä, ettei se varmaan olekaan vl-lesta. Jotta täydellisen, kaikkia mahdollisia elämän osa-alueita koskevan yksimielisyyden illuusio säilyisi mielessäsi.

        En ole edes ainoa, joka näitä pohtii. Näilläkin sivuilla kysellään aika paljon kaikenlaista, meikäläisetkin.

        Ei se sitä tarkoita, jos ajattelee eri lailla kuin Sinä Larssi, ettei voisi olla vl. Anteeksi, mutta melkein loukkaannuin ala-arvoisen aseesi käytöstä.

        Ja mitä pahaa oli Erehtyneen kirjoituksessa? Ei muka ollut totta? Eihän enää kauniimmin olisi voinut Raamattuun perustuen asioita selittää. Olen minä kuullut muidenkin vl-ihmisten, jopa pappien samalla tavalla puhuvan. Epäilenkin muuten Erehtyneen olevan teologi, niin selkeän johdonmukainen oli ulosanti.

        Pitäisikö minun, todistaakseni olevani vl-lesta, jotain liturgiaa luetella, tutusti ja turvallisesti? Mutta kun minä en usko sellaiseen ja olen huolissani koko siitä ilmiöstä.

        Sanopa Larssi, oletko aivan varma, ettemme me vanhoillislestadiolaiset voi erehtyä missään uskomiseen liittyvässä asiassa?

        Toinen kysymys: kuvitellaan, että kaikesta huolimatta olisimme tulkinneet joitain asioita jopa vastoin Raamatun opetusta niin haittaisiko se mitään jos riittävän suuri joukko vakuuttelisi toisilleen, että ihanasti ja kalliisti yhteisessä ymmärryksessä ollaan, aamen?

        Eikö tarvitse valvoa? Jos on huolissaan, kehottaako Raamattu olemaan hiljaa tai puhumaan vastoin todellisia ajatuksiaan?

        siitäkö Sinun mielestäsi vl:n tunnistaa?

        mitä asioita kyseinalaistat ja miksi?


      • -Maria-
        taina kirjoitti:

        mitä asioita kyseinalaistat ja miksi?

        Kyseenalaistan ennen kaikkea nämä meidän elämäntapaa koskevat säännöt ("eivät ole SÄÄNTÖJÄ" älähtävät jotkut, mutta käytännössä ne ovat). Olemme rakentaneet eräänlaisen "paketin" (olen kuullut tätä perin juurin kummallista termiä julkisestikin käytettävän) ja tähän "pakettiin" kuuluvista pikkutarkoista elämäntapaa ja ulkonäköä koskevista säädöksistä on tehty kynnyskysymyksiä uskomassa olemiselle. Se on nimenomaan Raamatun opetuksen vastaista, Raamatussa sellaisesta paljon varoitellaan.

        Olemme uskomassa yksin armosta ja siihen juuri uskoa tarvitaan, että jaksaisimme siihen luottaa. Emme tietenkään käyttäydy tai tee mitä tahansa, mutta ne tekomme tai tekemättä jättämisemme eivät ole uskonvanhurskauden kysymyksiä. Eivätkä muutenkaan niin pikkutarkkoja ja perusteettomia, niillekin olisi lähtökohdat löydyttävä Raamatusta. Sellaiset "sata korua kaulassa vaan ei yhtään korvassa" ovat hassuja ja suorstaan tragikoomisia asioita kristinuskoon liitettyinä.

        70-luvulla nämä asiat vedettiin tosi tiukalle ja ihmisiä ahdisteltiin niillä kovasti. Tunnetuin seurauksin. Mentiin kuivan lakihengen puolelle ja pölyn hiukan laskeuduttua se aika yleisesti tunnustettiinkin. Julkinen kuvamme vaurioitui pahasti tuolloin mm. usein yöllisten ja varsin arveluttavien hoitokokousten seurauksena, jotka tietenkin upposivat sensiaationhakuiseen mediaan kuin veitsi voihin. Saimme salamyhkäisen ja hengellisesti väkivaltaisen liikkeen maineen - emmekä suinkaan ilman omaa syytämme.

        Minusta osoittaisi kristillistä mieltä tunnustaa tehdyt virheet ja pyytää julkisesti anteeksi ihmisiltä, jotka kohtuuttomuuksien kohteeksi joutuivat ja saivat kokea suunnatonta inhimillistä hätää ja kärsimystä. Ei ole lainkaan kunniakasta inttää oikeassaolemista kaiken tuon jälkeen, ilmeisistä ja meidän kannaltamme kiusallisista tosiasioista piittaamatta.

        Ihmettelen kovasti joidenkin meikäläisten pelkoa sitä kohtaan, että joku on ihan aidosti ja vilpittömällä mielellä huolissaan siitä, missä oikein mennään. Kun tuntuu pahalta, tuntuu, että ei tämä ole oikein.

        Ei meille viime kädessä ole tärkeää olla vanhoillislestadiolaisia, vaan olla uskomassa.

        On myös monia asioita, jotka liikkeessämme ovat minulle hyvin rakkaita ja arvokkaita, asioita, jotka ovat oikeita Raamatun opetuksenkin valossa. Sitä enemmän olen hädissäni näistä välillä aina leyhähtävistä tunkkaisista tuulista.


      • Larssi
        -Maria- kirjoitti:

        Kyseenalaistan ennen kaikkea nämä meidän elämäntapaa koskevat säännöt ("eivät ole SÄÄNTÖJÄ" älähtävät jotkut, mutta käytännössä ne ovat). Olemme rakentaneet eräänlaisen "paketin" (olen kuullut tätä perin juurin kummallista termiä julkisestikin käytettävän) ja tähän "pakettiin" kuuluvista pikkutarkoista elämäntapaa ja ulkonäköä koskevista säädöksistä on tehty kynnyskysymyksiä uskomassa olemiselle. Se on nimenomaan Raamatun opetuksen vastaista, Raamatussa sellaisesta paljon varoitellaan.

        Olemme uskomassa yksin armosta ja siihen juuri uskoa tarvitaan, että jaksaisimme siihen luottaa. Emme tietenkään käyttäydy tai tee mitä tahansa, mutta ne tekomme tai tekemättä jättämisemme eivät ole uskonvanhurskauden kysymyksiä. Eivätkä muutenkaan niin pikkutarkkoja ja perusteettomia, niillekin olisi lähtökohdat löydyttävä Raamatusta. Sellaiset "sata korua kaulassa vaan ei yhtään korvassa" ovat hassuja ja suorstaan tragikoomisia asioita kristinuskoon liitettyinä.

        70-luvulla nämä asiat vedettiin tosi tiukalle ja ihmisiä ahdisteltiin niillä kovasti. Tunnetuin seurauksin. Mentiin kuivan lakihengen puolelle ja pölyn hiukan laskeuduttua se aika yleisesti tunnustettiinkin. Julkinen kuvamme vaurioitui pahasti tuolloin mm. usein yöllisten ja varsin arveluttavien hoitokokousten seurauksena, jotka tietenkin upposivat sensiaationhakuiseen mediaan kuin veitsi voihin. Saimme salamyhkäisen ja hengellisesti väkivaltaisen liikkeen maineen - emmekä suinkaan ilman omaa syytämme.

        Minusta osoittaisi kristillistä mieltä tunnustaa tehdyt virheet ja pyytää julkisesti anteeksi ihmisiltä, jotka kohtuuttomuuksien kohteeksi joutuivat ja saivat kokea suunnatonta inhimillistä hätää ja kärsimystä. Ei ole lainkaan kunniakasta inttää oikeassaolemista kaiken tuon jälkeen, ilmeisistä ja meidän kannaltamme kiusallisista tosiasioista piittaamatta.

        Ihmettelen kovasti joidenkin meikäläisten pelkoa sitä kohtaan, että joku on ihan aidosti ja vilpittömällä mielellä huolissaan siitä, missä oikein mennään. Kun tuntuu pahalta, tuntuu, että ei tämä ole oikein.

        Ei meille viime kädessä ole tärkeää olla vanhoillislestadiolaisia, vaan olla uskomassa.

        On myös monia asioita, jotka liikkeessämme ovat minulle hyvin rakkaita ja arvokkaita, asioita, jotka ovat oikeita Raamatun opetuksenkin valossa. Sitä enemmän olen hädissäni näistä välillä aina leyhähtävistä tunkkaisista tuulista.

        No ei minulla ainakaan ole mitään vaikeuksia ollut elää uskovaisen elämää, noin tavoiltaankin.

        Kyllä ne ulkonäköä koskevay säädökset ovat Raamatussakin. -Maria- et sä löydä VL ulkopuolelta kuin sekaoppia. Totuus on karua, liikkeemme ulkopuolella.

        Minusta on hienoa kun VL-Uskovaisen tunnistaa usein päältäpäinkin:)


      • Kehottaja
        Larssi kirjoitti:

        No ei minulla ainakaan ole mitään vaikeuksia ollut elää uskovaisen elämää, noin tavoiltaankin.

        Kyllä ne ulkonäköä koskevay säädökset ovat Raamatussakin. -Maria- et sä löydä VL ulkopuolelta kuin sekaoppia. Totuus on karua, liikkeemme ulkopuolella.

        Minusta on hienoa kun VL-Uskovaisen tunnistaa usein päältäpäinkin:)

        rauhanyhdistyksellä opetettavien hengellisten harhaoppien sokeuttama ihminen.

        Tee parannus vl-harhaopeista!


      • Uskovainen, ei vl
        -Maria- kirjoitti:

        Kyseenalaistan ennen kaikkea nämä meidän elämäntapaa koskevat säännöt ("eivät ole SÄÄNTÖJÄ" älähtävät jotkut, mutta käytännössä ne ovat). Olemme rakentaneet eräänlaisen "paketin" (olen kuullut tätä perin juurin kummallista termiä julkisestikin käytettävän) ja tähän "pakettiin" kuuluvista pikkutarkoista elämäntapaa ja ulkonäköä koskevista säädöksistä on tehty kynnyskysymyksiä uskomassa olemiselle. Se on nimenomaan Raamatun opetuksen vastaista, Raamatussa sellaisesta paljon varoitellaan.

        Olemme uskomassa yksin armosta ja siihen juuri uskoa tarvitaan, että jaksaisimme siihen luottaa. Emme tietenkään käyttäydy tai tee mitä tahansa, mutta ne tekomme tai tekemättä jättämisemme eivät ole uskonvanhurskauden kysymyksiä. Eivätkä muutenkaan niin pikkutarkkoja ja perusteettomia, niillekin olisi lähtökohdat löydyttävä Raamatusta. Sellaiset "sata korua kaulassa vaan ei yhtään korvassa" ovat hassuja ja suorstaan tragikoomisia asioita kristinuskoon liitettyinä.

        70-luvulla nämä asiat vedettiin tosi tiukalle ja ihmisiä ahdisteltiin niillä kovasti. Tunnetuin seurauksin. Mentiin kuivan lakihengen puolelle ja pölyn hiukan laskeuduttua se aika yleisesti tunnustettiinkin. Julkinen kuvamme vaurioitui pahasti tuolloin mm. usein yöllisten ja varsin arveluttavien hoitokokousten seurauksena, jotka tietenkin upposivat sensiaationhakuiseen mediaan kuin veitsi voihin. Saimme salamyhkäisen ja hengellisesti väkivaltaisen liikkeen maineen - emmekä suinkaan ilman omaa syytämme.

        Minusta osoittaisi kristillistä mieltä tunnustaa tehdyt virheet ja pyytää julkisesti anteeksi ihmisiltä, jotka kohtuuttomuuksien kohteeksi joutuivat ja saivat kokea suunnatonta inhimillistä hätää ja kärsimystä. Ei ole lainkaan kunniakasta inttää oikeassaolemista kaiken tuon jälkeen, ilmeisistä ja meidän kannaltamme kiusallisista tosiasioista piittaamatta.

        Ihmettelen kovasti joidenkin meikäläisten pelkoa sitä kohtaan, että joku on ihan aidosti ja vilpittömällä mielellä huolissaan siitä, missä oikein mennään. Kun tuntuu pahalta, tuntuu, että ei tämä ole oikein.

        Ei meille viime kädessä ole tärkeää olla vanhoillislestadiolaisia, vaan olla uskomassa.

        On myös monia asioita, jotka liikkeessämme ovat minulle hyvin rakkaita ja arvokkaita, asioita, jotka ovat oikeita Raamatun opetuksenkin valossa. Sitä enemmän olen hädissäni näistä välillä aina leyhähtävistä tunkkaisista tuulista.

        "Ei meille viime kädessä ole tärkeää olla vanhoillislestadiolaisia, vaan olla uskomassa."

        AMEN!


      • Hakomajassa kaikki hyvin?
        Larssi kirjoitti:

        No ei minulla ainakaan ole mitään vaikeuksia ollut elää uskovaisen elämää, noin tavoiltaankin.

        Kyllä ne ulkonäköä koskevay säädökset ovat Raamatussakin. -Maria- et sä löydä VL ulkopuolelta kuin sekaoppia. Totuus on karua, liikkeemme ulkopuolella.

        Minusta on hienoa kun VL-Uskovaisen tunnistaa usein päältäpäinkin:)

        "Totuus on karua, liikkeemme ulkopuolella."

        voi olla joskus hyvin karua liikkeenne sisällä:

        "Tuota noin
        Kirjoittanut: eXä, 11.5.2004 klo 14.09

        Olen itse 14-lapsisesta vl-perheestä ja nähnyt omin silmin, mitä siitä seuraa kun äiti väsähtää ja lapset jäävät heitteille. Eihän se meihin isompiin lapsiin kauheasti enää vaikuttanut (paitsi että jouduimme pienempien äidiksi), mutta pienimmät (nuorin oli alle 2 v.) ovat saaneet siitä ikuiset vammat, jos näin voi sanoa.

        Minusta olisi ollut parempi, että äiti olisi kieltäytynyt synnyttämästä lisää lapsia siinä vaiheessa, kun hänen fysiikkansa ja mielenterveytensä alkoi horjua, eikä vain jatkaa ja jatkaa väkipakolla, hinnalla millä hyvänsä. Hinta on liian kova!

        Ja tiedän monta muutakin vl-perhettä, joissa on käynyt samoin, joten ei tämä niin harvinaista ole kuin jotkut vl:t täällä väittävät."


      • vanha vaimo
        -Maria- kirjoitti:

        Kyseenalaistan ennen kaikkea nämä meidän elämäntapaa koskevat säännöt ("eivät ole SÄÄNTÖJÄ" älähtävät jotkut, mutta käytännössä ne ovat). Olemme rakentaneet eräänlaisen "paketin" (olen kuullut tätä perin juurin kummallista termiä julkisestikin käytettävän) ja tähän "pakettiin" kuuluvista pikkutarkoista elämäntapaa ja ulkonäköä koskevista säädöksistä on tehty kynnyskysymyksiä uskomassa olemiselle. Se on nimenomaan Raamatun opetuksen vastaista, Raamatussa sellaisesta paljon varoitellaan.

        Olemme uskomassa yksin armosta ja siihen juuri uskoa tarvitaan, että jaksaisimme siihen luottaa. Emme tietenkään käyttäydy tai tee mitä tahansa, mutta ne tekomme tai tekemättä jättämisemme eivät ole uskonvanhurskauden kysymyksiä. Eivätkä muutenkaan niin pikkutarkkoja ja perusteettomia, niillekin olisi lähtökohdat löydyttävä Raamatusta. Sellaiset "sata korua kaulassa vaan ei yhtään korvassa" ovat hassuja ja suorstaan tragikoomisia asioita kristinuskoon liitettyinä.

        70-luvulla nämä asiat vedettiin tosi tiukalle ja ihmisiä ahdisteltiin niillä kovasti. Tunnetuin seurauksin. Mentiin kuivan lakihengen puolelle ja pölyn hiukan laskeuduttua se aika yleisesti tunnustettiinkin. Julkinen kuvamme vaurioitui pahasti tuolloin mm. usein yöllisten ja varsin arveluttavien hoitokokousten seurauksena, jotka tietenkin upposivat sensiaationhakuiseen mediaan kuin veitsi voihin. Saimme salamyhkäisen ja hengellisesti väkivaltaisen liikkeen maineen - emmekä suinkaan ilman omaa syytämme.

        Minusta osoittaisi kristillistä mieltä tunnustaa tehdyt virheet ja pyytää julkisesti anteeksi ihmisiltä, jotka kohtuuttomuuksien kohteeksi joutuivat ja saivat kokea suunnatonta inhimillistä hätää ja kärsimystä. Ei ole lainkaan kunniakasta inttää oikeassaolemista kaiken tuon jälkeen, ilmeisistä ja meidän kannaltamme kiusallisista tosiasioista piittaamatta.

        Ihmettelen kovasti joidenkin meikäläisten pelkoa sitä kohtaan, että joku on ihan aidosti ja vilpittömällä mielellä huolissaan siitä, missä oikein mennään. Kun tuntuu pahalta, tuntuu, että ei tämä ole oikein.

        Ei meille viime kädessä ole tärkeää olla vanhoillislestadiolaisia, vaan olla uskomassa.

        On myös monia asioita, jotka liikkeessämme ovat minulle hyvin rakkaita ja arvokkaita, asioita, jotka ovat oikeita Raamatun opetuksenkin valossa. Sitä enemmän olen hädissäni näistä välillä aina leyhähtävistä tunkkaisista tuulista.

        Olet viisas ja ajatteleva uskovainen ihminen. Toivoisin sinunkaltaisiasi löytyvän enemmänkin vl:ien joukosta. Juuri tuollaista "paketti"- ajattelua minäkin vierastan, eli --jos aiot olla uskovainen, tulee sinun hyväksyä mukisematta "koko paketti"--, eli myös elämäntapoja ja muita pikkuasioita sisältävät säädökset.

        Tästä on kaukana se "lapsenkaltainen" usko, joka tarkoittaa yksinkertaista lujaa luottamusta siihen, että Jeesus on meidät pelastanut ristinkuolemallaan.

        Myös se Raamatun sana, että "se tie on niin yksinkertainen, ettei siltä tyhmäkään eksy", ei sovi ollenkaan tähän "pakettiratkaisuun". "Tyhmähän" ei ymmärrä näitä ohjeita, joita säännöiksikin sanotaan -pidettiin siitä sanasta sitten tai ei.

        Lestadiolaisen liikkeen hajoamisen syy on yksinkertaistettuna se, että pienistä sivuasioista, joille ei löydy selvää Raamatun kantaa, on tehty kynnyskysymyksiä "oikean uskon" tunnusmerkkeinä. Monesta eri asiasta voi olla useaakin mieltä, mutta koska ne eivät koske keskeisintä autuudenasiaa, ne voi jättää sivuun. Kaikkein tärkeintä on uskoa syntinsä anteeksiannetuiksi. Se riittää.


      • x-vl
        vanha vaimo kirjoitti:

        Olet viisas ja ajatteleva uskovainen ihminen. Toivoisin sinunkaltaisiasi löytyvän enemmänkin vl:ien joukosta. Juuri tuollaista "paketti"- ajattelua minäkin vierastan, eli --jos aiot olla uskovainen, tulee sinun hyväksyä mukisematta "koko paketti"--, eli myös elämäntapoja ja muita pikkuasioita sisältävät säädökset.

        Tästä on kaukana se "lapsenkaltainen" usko, joka tarkoittaa yksinkertaista lujaa luottamusta siihen, että Jeesus on meidät pelastanut ristinkuolemallaan.

        Myös se Raamatun sana, että "se tie on niin yksinkertainen, ettei siltä tyhmäkään eksy", ei sovi ollenkaan tähän "pakettiratkaisuun". "Tyhmähän" ei ymmärrä näitä ohjeita, joita säännöiksikin sanotaan -pidettiin siitä sanasta sitten tai ei.

        Lestadiolaisen liikkeen hajoamisen syy on yksinkertaistettuna se, että pienistä sivuasioista, joille ei löydy selvää Raamatun kantaa, on tehty kynnyskysymyksiä "oikean uskon" tunnusmerkkeinä. Monesta eri asiasta voi olla useaakin mieltä, mutta koska ne eivät koske keskeisintä autuudenasiaa, ne voi jättää sivuun. Kaikkein tärkeintä on uskoa syntinsä anteeksiannetuiksi. Se riittää.

        Noinhan se on.
        Kun eksytään kristinuskon sanoman keskipisteestä reunamille päin, niin jälki on pahaa, vie vääristyneeseen uskonnolliseen.

        Kristuksen rinnalle ei saisi nostaa mitään muuta. Ei millään keinotekoisella nimellä eikä oikeutuksella!


      • Hynde
        -Maria- kirjoitti:

        Kyseenalaistan ennen kaikkea nämä meidän elämäntapaa koskevat säännöt ("eivät ole SÄÄNTÖJÄ" älähtävät jotkut, mutta käytännössä ne ovat). Olemme rakentaneet eräänlaisen "paketin" (olen kuullut tätä perin juurin kummallista termiä julkisestikin käytettävän) ja tähän "pakettiin" kuuluvista pikkutarkoista elämäntapaa ja ulkonäköä koskevista säädöksistä on tehty kynnyskysymyksiä uskomassa olemiselle. Se on nimenomaan Raamatun opetuksen vastaista, Raamatussa sellaisesta paljon varoitellaan.

        Olemme uskomassa yksin armosta ja siihen juuri uskoa tarvitaan, että jaksaisimme siihen luottaa. Emme tietenkään käyttäydy tai tee mitä tahansa, mutta ne tekomme tai tekemättä jättämisemme eivät ole uskonvanhurskauden kysymyksiä. Eivätkä muutenkaan niin pikkutarkkoja ja perusteettomia, niillekin olisi lähtökohdat löydyttävä Raamatusta. Sellaiset "sata korua kaulassa vaan ei yhtään korvassa" ovat hassuja ja suorstaan tragikoomisia asioita kristinuskoon liitettyinä.

        70-luvulla nämä asiat vedettiin tosi tiukalle ja ihmisiä ahdisteltiin niillä kovasti. Tunnetuin seurauksin. Mentiin kuivan lakihengen puolelle ja pölyn hiukan laskeuduttua se aika yleisesti tunnustettiinkin. Julkinen kuvamme vaurioitui pahasti tuolloin mm. usein yöllisten ja varsin arveluttavien hoitokokousten seurauksena, jotka tietenkin upposivat sensiaationhakuiseen mediaan kuin veitsi voihin. Saimme salamyhkäisen ja hengellisesti väkivaltaisen liikkeen maineen - emmekä suinkaan ilman omaa syytämme.

        Minusta osoittaisi kristillistä mieltä tunnustaa tehdyt virheet ja pyytää julkisesti anteeksi ihmisiltä, jotka kohtuuttomuuksien kohteeksi joutuivat ja saivat kokea suunnatonta inhimillistä hätää ja kärsimystä. Ei ole lainkaan kunniakasta inttää oikeassaolemista kaiken tuon jälkeen, ilmeisistä ja meidän kannaltamme kiusallisista tosiasioista piittaamatta.

        Ihmettelen kovasti joidenkin meikäläisten pelkoa sitä kohtaan, että joku on ihan aidosti ja vilpittömällä mielellä huolissaan siitä, missä oikein mennään. Kun tuntuu pahalta, tuntuu, että ei tämä ole oikein.

        Ei meille viime kädessä ole tärkeää olla vanhoillislestadiolaisia, vaan olla uskomassa.

        On myös monia asioita, jotka liikkeessämme ovat minulle hyvin rakkaita ja arvokkaita, asioita, jotka ovat oikeita Raamatun opetuksenkin valossa. Sitä enemmän olen hädissäni näistä välillä aina leyhähtävistä tunkkaisista tuulista.

        Pakkorippi ja Julkiripin vaade on omavanhurskasta.
        Ja hylätty harhaoppina v.1875.


      • -Maria-
        Larssi kirjoitti:

        No ei minulla ainakaan ole mitään vaikeuksia ollut elää uskovaisen elämää, noin tavoiltaankin.

        Kyllä ne ulkonäköä koskevay säädökset ovat Raamatussakin. -Maria- et sä löydä VL ulkopuolelta kuin sekaoppia. Totuus on karua, liikkeemme ulkopuolella.

        Minusta on hienoa kun VL-Uskovaisen tunnistaa usein päältäpäinkin:)

        Onko Sinusta hienoa, että meidät erottaa usein päältäkin päin, vaikka se sitten erottaisi meidät Jumalasta? Onko se NIIN hienoa, Larssi?

        En usko että olet paha mies, mutta minusta Sinä leikittelet vakavilla asioilla.

        Syntiin voi joutua sekä vasemmalla että oikealla. Molemmat ovat yhtä vaarallisia, yhtä valvottavia asioita.

        Ei siinä siitä ole kysymys, sopiiko Sinulle, että olemme samannäköisiä. Kysymys on siitä, voimmeko toimia vastoin sekä Raamatun että oppi-isämme Lutherin kehotusta ja vaatia ulkonäköön liittyviä asioita osana uskoa.

        Lisäksi kehotat otsikossasi, etten kyseenalaistaisi. Miksi? Eikö sieluni ole Sinulle kallis?

        Raamattu kehottaa "kokeilemaan kaikkea ja pitämään sen, mikä hyvä on" sekä varomaan vääriä opetuksia ja vääriä opettajia, kehottaapa omaatuntoaankin kuuntelemaan ja asioista rohkeasti keskustelemaan. Kyseenalaistamaan ja erityisesti kehottaa varomaan elämäntapaa tarjoavia oppeja.

        Onko kristityn miehen neuvo toiselle: "älä kyseenalaista"?


      • Larssi
        -Maria- kirjoitti:

        Onko Sinusta hienoa, että meidät erottaa usein päältäkin päin, vaikka se sitten erottaisi meidät Jumalasta? Onko se NIIN hienoa, Larssi?

        En usko että olet paha mies, mutta minusta Sinä leikittelet vakavilla asioilla.

        Syntiin voi joutua sekä vasemmalla että oikealla. Molemmat ovat yhtä vaarallisia, yhtä valvottavia asioita.

        Ei siinä siitä ole kysymys, sopiiko Sinulle, että olemme samannäköisiä. Kysymys on siitä, voimmeko toimia vastoin sekä Raamatun että oppi-isämme Lutherin kehotusta ja vaatia ulkonäköön liittyviä asioita osana uskoa.

        Lisäksi kehotat otsikossasi, etten kyseenalaistaisi. Miksi? Eikö sieluni ole Sinulle kallis?

        Raamattu kehottaa "kokeilemaan kaikkea ja pitämään sen, mikä hyvä on" sekä varomaan vääriä opetuksia ja vääriä opettajia, kehottaapa omaatuntoaankin kuuntelemaan ja asioista rohkeasti keskustelemaan. Kyseenalaistamaan ja erityisesti kehottaa varomaan elämäntapaa tarjoavia oppeja.

        Onko kristityn miehen neuvo toiselle: "älä kyseenalaista"?

        Kun rupeaa liikaa kyseenalaistamaan: "Onko Jumala todella sanonut?" Käy niin kuin ympärillämme: "Lahkoja ja eriseuroja täynnä", kaikki pirstaleina jne. Olen tullut sisään ulkopuolelta, niin tiedän sen miten asiat siellä on". Jos noin käy V-Lestadiolaiselle liikkeelle, kaikki menee, tai sinnepäin ainakin. Siksi olisin hyvin varovainen, kritiikistä omaa seurakuntaa kohtaan, eriseuroille/epäuskoisille...


      • Larssi
        vanha vaimo kirjoitti:

        Olet viisas ja ajatteleva uskovainen ihminen. Toivoisin sinunkaltaisiasi löytyvän enemmänkin vl:ien joukosta. Juuri tuollaista "paketti"- ajattelua minäkin vierastan, eli --jos aiot olla uskovainen, tulee sinun hyväksyä mukisematta "koko paketti"--, eli myös elämäntapoja ja muita pikkuasioita sisältävät säädökset.

        Tästä on kaukana se "lapsenkaltainen" usko, joka tarkoittaa yksinkertaista lujaa luottamusta siihen, että Jeesus on meidät pelastanut ristinkuolemallaan.

        Myös se Raamatun sana, että "se tie on niin yksinkertainen, ettei siltä tyhmäkään eksy", ei sovi ollenkaan tähän "pakettiratkaisuun". "Tyhmähän" ei ymmärrä näitä ohjeita, joita säännöiksikin sanotaan -pidettiin siitä sanasta sitten tai ei.

        Lestadiolaisen liikkeen hajoamisen syy on yksinkertaistettuna se, että pienistä sivuasioista, joille ei löydy selvää Raamatun kantaa, on tehty kynnyskysymyksiä "oikean uskon" tunnusmerkkeinä. Monesta eri asiasta voi olla useaakin mieltä, mutta koska ne eivät koske keskeisintä autuudenasiaa, ne voi jättää sivuun. Kaikkein tärkeintä on uskoa syntinsä anteeksiannetuiksi. Se riittää.

        On vain niin, että koko paketti tai ei mitään, tulee Jumalan valtakunnassa hyväksyä.

        Jos me tykkänään yksin rupeamme raamattua tulkitsemaan, niin löytyy yhtäpaljon oppeja kuin "miehiäkin". Mutta ei...seurakunta äiti hoitaa ja usko siirtyy uskosta uskoon, tämä merkitsee Kristuksen mieltä....


      • Larssi
        Larssi kirjoitti:

        On vain niin, että koko paketti tai ei mitään, tulee Jumalan valtakunnassa hyväksyä.

        Jos me tykkänään yksin rupeamme raamattua tulkitsemaan, niin löytyy yhtäpaljon oppeja kuin "miehiäkin". Mutta ei...seurakunta äiti hoitaa ja usko siirtyy uskosta uskoon, tämä merkitsee Kristuksen mieltä....

        Ei meidän tehtävä ole ensinkään arvioida eri seurakuntia ja päätellä mikä mielestämme saarnaa puhdasta sanaa ja siihen sitten "suostua" siihen, vaan parannuksen armon kautta Jumala siirtää ihmisen pimeydestä Poikansa valtakuntaan ja siellä hoitaa häntä armolla ja totuudella. Uskovaisen tehtävä on saarnata parannusta ja syntein päästöä.


      • -Maria-
        vanha vaimo kirjoitti:

        Olet viisas ja ajatteleva uskovainen ihminen. Toivoisin sinunkaltaisiasi löytyvän enemmänkin vl:ien joukosta. Juuri tuollaista "paketti"- ajattelua minäkin vierastan, eli --jos aiot olla uskovainen, tulee sinun hyväksyä mukisematta "koko paketti"--, eli myös elämäntapoja ja muita pikkuasioita sisältävät säädökset.

        Tästä on kaukana se "lapsenkaltainen" usko, joka tarkoittaa yksinkertaista lujaa luottamusta siihen, että Jeesus on meidät pelastanut ristinkuolemallaan.

        Myös se Raamatun sana, että "se tie on niin yksinkertainen, ettei siltä tyhmäkään eksy", ei sovi ollenkaan tähän "pakettiratkaisuun". "Tyhmähän" ei ymmärrä näitä ohjeita, joita säännöiksikin sanotaan -pidettiin siitä sanasta sitten tai ei.

        Lestadiolaisen liikkeen hajoamisen syy on yksinkertaistettuna se, että pienistä sivuasioista, joille ei löydy selvää Raamatun kantaa, on tehty kynnyskysymyksiä "oikean uskon" tunnusmerkkeinä. Monesta eri asiasta voi olla useaakin mieltä, mutta koska ne eivät koske keskeisintä autuudenasiaa, ne voi jättää sivuun. Kaikkein tärkeintä on uskoa syntinsä anteeksiannetuiksi. Se riittää.

        Mikä on Sinun hengellinen kotisi, Vanha Vaimo?

        Osaatko kertoa, millä tavalla muut lestadiolaisuuden haarat ja vanhoillislestadiolaisuus nykypäivänä opillisesti eroavat toisistaan? Entä muuten?

        Miksi ne aikoinaan erkanivat toisistaan, oliko se ainoastaan tuo paketti, tai sen sisältö? (toiset kääräisivät pakettiin kravatti- ja verhokiellon, toiset taas korvakoru- ja partakiellon, eikä päästy yksimielisyyteen millä paketilla varmimmin pääsisi Taivaaseeen :)) Vai ollaanko me peräti ainoita, joilla ylipäätään on "paketti"?


      • -Maria-
        Larssi kirjoitti:

        Kun rupeaa liikaa kyseenalaistamaan: "Onko Jumala todella sanonut?" Käy niin kuin ympärillämme: "Lahkoja ja eriseuroja täynnä", kaikki pirstaleina jne. Olen tullut sisään ulkopuolelta, niin tiedän sen miten asiat siellä on". Jos noin käy V-Lestadiolaiselle liikkeelle, kaikki menee, tai sinnepäin ainakin. Siksi olisin hyvin varovainen, kritiikistä omaa seurakuntaa kohtaan, eriseuroille/epäuskoisille...

        En kyllä suuntaa kritiikkiäni ensi sijaisesti epäuskoisille tai eriseuroille. Ennen kaikkea haluaisin keskustella toisten vanhoillislestadiolaisten kanssa. Meitähän nämä kysymykset eniten koskettavat.

        Tunnen aitoa huolta, se on täällä toimimiseni motiivi. Koen voimakasta tarvetta keskustella näistä asioista.

        Minä muuten olen ollut koko elämäni liikkeen sisällä. Olisi kiinnostavaa kuulla lisää siitä, miten sait parannuksen armon ja miten tämän kaiken olet kokenut. Kuinka pitkään olet ollut uskomassa? Tulitko "pystymetsästä" vai kuuluitko johonkin toiseen herätysliikkeeseen aikaisemmin?

        En pidä ollenkaan pahana tai pelottavana keskustelemista liikkeen ulkopuolistenkaan kanssa. Minusta täällä on voinut käydä antoisia keskusteluja fiksujen ihmisten kanssa. Jos uskoo asiaansa, ei minkään keskustelun pitäisi pelottaa tai ahdistaa. Epäileväinenkin voi saada uskolleen vahvistusta siitä, että peilaa ajatuksiaan eri tavoilla ajatteleviin. Sillä voi olla oleellista kirkastava vaikutus.

        Luulen jotenkin ymmärtäväni huolesi "oman pesän likaamisesta", sitä kai tarkoittanet? Mutta kuitenkin ajattelen, että etenkään uskon asioissa ei ole muuta tietä kuin rehellisyys. Valvova Siioni olemme me itse, kukin omilla lahjoillamme. On erittäin tärkeätä puhua asioista, jotka kovasti vaivaavat mieltä. Tutkia uskomme perusteita ja keskustella.

        En ollenkaan kuvittele, että en voisi olla väärässäkin. Kiivastun helposti ja tapani ilmaista on toisinaan aivan liian kulmikas. Se, mitä yritän sanoa, ei mene perille. Tämä on ongelma.

        Lisäksi minulla ei ole minkäänlaista rauhaa koota ajatuksiani, paitsi öisin, sillä lapset tarvitsevat koko ajan minua johonkin. Aamuisin kello kuitenkin soi 6.30 ja on aika lähteä töihin...Joudun siis aina kirjoittamaan tosi nopeasti ja hätäpäissäni yritän kärjistääkin, jotta oleellinen tulisi sanottua. Se ei tietysti aina tee pelkästään hyvää asialle :)


      • Larssi
        -Maria- kirjoitti:

        En kyllä suuntaa kritiikkiäni ensi sijaisesti epäuskoisille tai eriseuroille. Ennen kaikkea haluaisin keskustella toisten vanhoillislestadiolaisten kanssa. Meitähän nämä kysymykset eniten koskettavat.

        Tunnen aitoa huolta, se on täällä toimimiseni motiivi. Koen voimakasta tarvetta keskustella näistä asioista.

        Minä muuten olen ollut koko elämäni liikkeen sisällä. Olisi kiinnostavaa kuulla lisää siitä, miten sait parannuksen armon ja miten tämän kaiken olet kokenut. Kuinka pitkään olet ollut uskomassa? Tulitko "pystymetsästä" vai kuuluitko johonkin toiseen herätysliikkeeseen aikaisemmin?

        En pidä ollenkaan pahana tai pelottavana keskustelemista liikkeen ulkopuolistenkaan kanssa. Minusta täällä on voinut käydä antoisia keskusteluja fiksujen ihmisten kanssa. Jos uskoo asiaansa, ei minkään keskustelun pitäisi pelottaa tai ahdistaa. Epäileväinenkin voi saada uskolleen vahvistusta siitä, että peilaa ajatuksiaan eri tavoilla ajatteleviin. Sillä voi olla oleellista kirkastava vaikutus.

        Luulen jotenkin ymmärtäväni huolesi "oman pesän likaamisesta", sitä kai tarkoittanet? Mutta kuitenkin ajattelen, että etenkään uskon asioissa ei ole muuta tietä kuin rehellisyys. Valvova Siioni olemme me itse, kukin omilla lahjoillamme. On erittäin tärkeätä puhua asioista, jotka kovasti vaivaavat mieltä. Tutkia uskomme perusteita ja keskustella.

        En ollenkaan kuvittele, että en voisi olla väärässäkin. Kiivastun helposti ja tapani ilmaista on toisinaan aivan liian kulmikas. Se, mitä yritän sanoa, ei mene perille. Tämä on ongelma.

        Lisäksi minulla ei ole minkäänlaista rauhaa koota ajatuksiani, paitsi öisin, sillä lapset tarvitsevat koko ajan minua johonkin. Aamuisin kello kuitenkin soi 6.30 ja on aika lähteä töihin...Joudun siis aina kirjoittamaan tosi nopeasti ja hätäpäissäni yritän kärjistääkin, jotta oleellinen tulisi sanottua. Se ei tietysti aina tee pelkästään hyvää asialle :)

        No sanotaanko näin, että oon ollut viimeisen päälle kirjanoppinut, "Tunnustuksellinen luterilainen"....

        No taisinpa sano turhankin kärjekkäästi sinulle, mutta mielestäni on eria asia kun kysymme neuvoa siskolta tai veljeltä tai keskustelemme omassa keskuudessamme tai kun keskustelemme eriseuraisten seassa, joiden ymmärrys on eri.
        V-Lestadiolaiset puhujat, eivät suosittele nettiväittelyjä eriseuraisten kanssa, ihan Raamatun perusteella: 10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
        11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on. Kun Henki on toinen, niin fiksuus ei auta, nimittäin hengellisyyteen...

        Niin kyselit "parannuksen armosta". Sen tein ja niin myös eräs kaverini myöhemmin. Emmekä ole katuneet. Sain hirveätä vastustusta ja käskettiin mm.lukea netistä uskonnonuhrien palstoja. No sitten menin erään uskovaisen puhujan luo ja sain parannuksen armon. Tuosta hetkestä alkaen mieleni muuttui, samalla tavoin uskoon. Sitten ystävät, jotkut sukulaiset ja ylipäänsä kaikki mollasivat ja rupesin empimään päätöstäni, kunnes Lestadiolaisesta palstasta, "viisaiden" uskovaisten kirjoitusten kautta sain vahvistusta ja rohkaisua pysymään Jumalan valtakunnassa. Silloin lähti upouusi telkkari pois ja elämä muuttui "eläväksi". Jumalalan vanhurskaus, on ilmestyvä uskosta uskoon ja "Vanhurskas on elävä uskosta".


      • Larssi
        Larssi kirjoitti:

        No sanotaanko näin, että oon ollut viimeisen päälle kirjanoppinut, "Tunnustuksellinen luterilainen"....

        No taisinpa sano turhankin kärjekkäästi sinulle, mutta mielestäni on eria asia kun kysymme neuvoa siskolta tai veljeltä tai keskustelemme omassa keskuudessamme tai kun keskustelemme eriseuraisten seassa, joiden ymmärrys on eri.
        V-Lestadiolaiset puhujat, eivät suosittele nettiväittelyjä eriseuraisten kanssa, ihan Raamatun perusteella: 10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
        11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on. Kun Henki on toinen, niin fiksuus ei auta, nimittäin hengellisyyteen...

        Niin kyselit "parannuksen armosta". Sen tein ja niin myös eräs kaverini myöhemmin. Emmekä ole katuneet. Sain hirveätä vastustusta ja käskettiin mm.lukea netistä uskonnonuhrien palstoja. No sitten menin erään uskovaisen puhujan luo ja sain parannuksen armon. Tuosta hetkestä alkaen mieleni muuttui, samalla tavoin uskoon. Sitten ystävät, jotkut sukulaiset ja ylipäänsä kaikki mollasivat ja rupesin empimään päätöstäni, kunnes Lestadiolaisesta palstasta, "viisaiden" uskovaisten kirjoitusten kautta sain vahvistusta ja rohkaisua pysymään Jumalan valtakunnassa. Silloin lähti upouusi telkkari pois ja elämä muuttui "eläväksi". Jumalalan vanhurskaus, on ilmestyvä uskosta uskoon ja "Vanhurskas on elävä uskosta".

        Joo, ja täytyy jälleen muistuttaa ilolla, että kaksi mummaani olivat uskovaisia ja suviseuroissa kuljin lapsena, ja niistä on hyviä muistoja.

        Tämä VL usko on oikea, uskoni mukaan. Jos joku sisko tai veli epäilee Jumalan valtakunnan asiaa, niin sanompa sen, että muut eriseurat ovat toisella tiellä tai jos he (sekaoppiset) ovat oikeassa, se ei vie meiltä mitään pois;). Ajatelkaapa, olemme aina Herran kanssa ja saamme olla turvallisella mielellä.


      • Larssi
        -Maria- kirjoitti:

        Mikä on Sinun hengellinen kotisi, Vanha Vaimo?

        Osaatko kertoa, millä tavalla muut lestadiolaisuuden haarat ja vanhoillislestadiolaisuus nykypäivänä opillisesti eroavat toisistaan? Entä muuten?

        Miksi ne aikoinaan erkanivat toisistaan, oliko se ainoastaan tuo paketti, tai sen sisältö? (toiset kääräisivät pakettiin kravatti- ja verhokiellon, toiset taas korvakoru- ja partakiellon, eikä päästy yksimielisyyteen millä paketilla varmimmin pääsisi Taivaaseeen :)) Vai ollaanko me peräti ainoita, joilla ylipäätään on "paketti"?

        No hyvä kun sanoit ja selvitit kuitenkin minulle olevasi uskovainen, sehän on ilon asia ja pääasia tässä; että enhän minä sitä kieltää voi. Anteeksi sitten arvioni?...


      • -Maria-
        Larssi kirjoitti:

        No sanotaanko näin, että oon ollut viimeisen päälle kirjanoppinut, "Tunnustuksellinen luterilainen"....

        No taisinpa sano turhankin kärjekkäästi sinulle, mutta mielestäni on eria asia kun kysymme neuvoa siskolta tai veljeltä tai keskustelemme omassa keskuudessamme tai kun keskustelemme eriseuraisten seassa, joiden ymmärrys on eri.
        V-Lestadiolaiset puhujat, eivät suosittele nettiväittelyjä eriseuraisten kanssa, ihan Raamatun perusteella: 10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
        11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on. Kun Henki on toinen, niin fiksuus ei auta, nimittäin hengellisyyteen...

        Niin kyselit "parannuksen armosta". Sen tein ja niin myös eräs kaverini myöhemmin. Emmekä ole katuneet. Sain hirveätä vastustusta ja käskettiin mm.lukea netistä uskonnonuhrien palstoja. No sitten menin erään uskovaisen puhujan luo ja sain parannuksen armon. Tuosta hetkestä alkaen mieleni muuttui, samalla tavoin uskoon. Sitten ystävät, jotkut sukulaiset ja ylipäänsä kaikki mollasivat ja rupesin empimään päätöstäni, kunnes Lestadiolaisesta palstasta, "viisaiden" uskovaisten kirjoitusten kautta sain vahvistusta ja rohkaisua pysymään Jumalan valtakunnassa. Silloin lähti upouusi telkkari pois ja elämä muuttui "eläväksi". Jumalalan vanhurskaus, on ilmestyvä uskosta uskoon ja "Vanhurskas on elävä uskosta".

        Olipa mielenkiintoista kuulla parannuksentekoon liittyviä elämänvaiheitasi! Se on ollut Sinulle voimakas kokemus.

        Kaiken toiminnanhan pitäisi periaatteessa olla sellaista, että se kestäisi "päivänvalon". Eli että liikkeemme asioista voisi avoimesti keskustella missä vaan. Eikä sitäkään pidä pelätä, jos joku todistelee näkemyksiämme vääriksi - jos ne nimittäin eivät ole väärät. Totuus ei pala tulessakaan.

        Minusta uskonasioiden pitäisi olla nöyrän, vakavan ja vapaan pohdiskelun asioita. Riippumatta keskustelukumppanista. Rakentavaa kritiikkiä tulee aina kuunnella. Näkemystemme pitää sekin kestää ja näkemykset tulee pystyä perustelemaan. Ei-vl keskustelukumppaninkin näkemyksiä ja vakaumusta tulee kunnioittaa, vaikkei samoin uskoisikaan. Niinhän mekin itseämme toivomme kohdeltavan.

        Se, jolle Pyhä Henki asioita kirkastaa, voi olla valona ja suolana toisille.


      • Larssi
        -Maria- kirjoitti:

        Olipa mielenkiintoista kuulla parannuksentekoon liittyviä elämänvaiheitasi! Se on ollut Sinulle voimakas kokemus.

        Kaiken toiminnanhan pitäisi periaatteessa olla sellaista, että se kestäisi "päivänvalon". Eli että liikkeemme asioista voisi avoimesti keskustella missä vaan. Eikä sitäkään pidä pelätä, jos joku todistelee näkemyksiämme vääriksi - jos ne nimittäin eivät ole väärät. Totuus ei pala tulessakaan.

        Minusta uskonasioiden pitäisi olla nöyrän, vakavan ja vapaan pohdiskelun asioita. Riippumatta keskustelukumppanista. Rakentavaa kritiikkiä tulee aina kuunnella. Näkemystemme pitää sekin kestää ja näkemykset tulee pystyä perustelemaan. Ei-vl keskustelukumppaninkin näkemyksiä ja vakaumusta tulee kunnioittaa, vaikkei samoin uskoisikaan. Niinhän mekin itseämme toivomme kohdeltavan.

        Se, jolle Pyhä Henki asioita kirkastaa, voi olla valona ja suolana toisille.

        Niin, minulla on tuossa hieman eri lija, ettei pilkkaajilta neuvoja ja moitteita oteta vastaan. Täytyy myös ottaa huomioon, että heillä on omat asiat sekaisin. Vaarana on aina, että oma usko epäilee ja jopa luopuu, järkeilevistä epäuskoisista.

        Seurakunnassamme, on hyviä "sääntöjä" ja "oletetaan", ettei kaikki olisikaan tarpeellisia, mutta haitanneeko tuo? Miksi alata riitelemään, jos joku asia on esim. ehdonvallan asia?


      • vanha vaimo
        -Maria- kirjoitti:

        Mikä on Sinun hengellinen kotisi, Vanha Vaimo?

        Osaatko kertoa, millä tavalla muut lestadiolaisuuden haarat ja vanhoillislestadiolaisuus nykypäivänä opillisesti eroavat toisistaan? Entä muuten?

        Miksi ne aikoinaan erkanivat toisistaan, oliko se ainoastaan tuo paketti, tai sen sisältö? (toiset kääräisivät pakettiin kravatti- ja verhokiellon, toiset taas korvakoru- ja partakiellon, eikä päästy yksimielisyyteen millä paketilla varmimmin pääsisi Taivaaseeen :)) Vai ollaanko me peräti ainoita, joilla ylipäätään on "paketti"?

        Hengellinen kotini on Rauhan Sana, jota myös pikkuesikoisuudeksi kutsutaan. Rauhan Sana joutui erilleen vl-liikkeestä 1930-luvulla, kun oli kiistoja siitä, kenellä oli oikeus lähteä/lähettää saarnaajia Amerikkaan. Sen oppi on sama kuin vl:ien, kuitenkin ilman "pakettia":)
        Sieltä löysin hengellisen kotini, kun vl:t olivat potkinet minut pois -70-luvun puhdistuksissa. Siitä olen jo aikaisemin kertonut tällä palstalla.

        Rauhan Sanassa on syntien anteeksiantamuksen evankeliumi esillä ja anteeksiantamuksen julistusta saarnataan ihan samoilla sanoilla kuin vl:ienkin joukossa.

        Vl:ien joukossa on yksilön vallanhalu ja -tunto mahdollista, koska johtokuntapaikat ovat käytännössä "ikuisia" (eli joka kerran kun jäsen tulee erovuoroon, hänet valitaan uudelleen). Olen käyttänyt heistä aikaisemmin nimitystä "johtomiehet". Rauhan Sanassa sen sijaan on käytäntö, että yksi ja sama ihminen voi olla johtokunnassa korkeintaan kaksi kautta peräkkäin. Näin ei pääse yhden ihmisen mielipide vaikuttamaan liikaa eikä hän "kasva" korskeaksi "yläluokan" ihmiseksi, jonka neuvot otetaan yhtä tosina kuin Raamatun sana.

        Olen käynyt pari kertaa myös Uusheräyksen seuroissa. Sieltäkään en havainnut mitään poikkeavaa opetusta, mutta "otos" on melko suppea. Liike näyttää olevan kuolemassa, koska seuravieraissa ei näkynyt nuoria eikä lapsia.

        Aikomukseni on tutustua seuraavaksi esikoislestadiolaisiin, heidän rukoushuoneensa on kotipaikkakunnallani. Lestadiolaispalstalta saamani käsitys heistä on myönteinen. Perusasiat ihmisen autuaaksipääsemisestä on sama kuin lestadiolaisilla yleensä. Omat tapansa heilläkin on, enkä ihan tiedä, hyväksyttäisiinkö minua joukkoon, kun olen lyhyttukkainen housuasua usein käyttävä naisihminen, joka ei pidä huivista:)

        Aikaisemminkin olen kertonut mielipiteeni eriseuroista, mutta en ole saanut kovinkaan vilkasta keskustelua aikaiseksi. Käsitykseni mukaan kyseessä on johtoihmisten/puhujien vallanhimo. Heille on tärkeää, että he voivat osoittaa viisautensa Raamatun tulkitsijana ja herättävät kiistan jostain olemattomasta pikkuasiasta. Siinä he keräävät joukkoa ympärilleen ja kohta on eriseura valmis.

        Raamattu ei anna meille yksiselitteisiä jokapäiväiseen elämään sovellettavia vastauksia. Niitä ei yksinkertaisesti ole, koska Raamattu kirjoitettiin Uuden testamentin osalta vajaa 2000 vuotta sitten, sen ajan ihmisille. Kun sitä kuitenkin sovelletaan tämänpäiväisen elämän asioihin, niin ihmisen vajavuuksista johtuen tulkinnassa mennään usein hakoteille. Tästä johtuvat omituiset "säännöt" (joita jotkut eivät myönnä olevan olemassakaan) ja kiistat niiden noudattamisesta/noudattamatta jättämisestä tekevät yksinkertaisesta uskomisen asiasta niin perin monimutkaisen. Syntyy "puolueita" ja ne sotivat keskenään--->"uusi eriseura".

        Ei Jumala todellakaan voi katsoa yksityisen ihmisen arkipäivään liittyviä määräyksiä autuuden ehdoiksi. Tälläkin palstalla ikuisuuskysymyksenä oleva tv- versus internet-kysymys osoittaa sen. Synti piilee molemmissa ja on ihan hupaisaa lukea, miten vl:t puolustavat toista ja paheksuvat toista, vaikka "musta kylki kummallakin".

        Nämä "pakettiin" kuuluvat säännöt on ilmeisesti tehty vilpittömästä huolesta ihmisten varjelemiseksi synnistä. Näin mahdollisuus syntiin ja lankeamiseen on jo sinänsä tehty synniksi. Ja koska esim. tv on katsottu paheksuttavaksi asiaksi, tv:n hankkijaa pidetään "tottelemattomana seurakunnalle" ja siitä pitää tehdä parannus. Ei "seurakunnan kuuleminen" voi koskea tuollaisia asioita!

        Jos "seurakunnan kuulemisessa" mennään pikkuasioitten tasolle vaatimuksissa, voidaan mennä ojasta allikkoon. Näin kävi -70-luvulla. Ihmisiä painostettiin tekemään julkirippiä ja -parannusta asioista, joista he eivät ymmärtäneet yhtään mitään. Kaikki "seurakunnan tottelemisen" nimikkeellä. Niin moni meni "kuuliaisuudesta seurakuntaa kohtaan" tekemään parannuksen "kososlaisuudesta" eikä edes tiedä, mitä kyseinen kososlaisuus merkitsee. En muuten minäkään tiedä, eikä täälläkään ole juuri vastauksia siihen kysymykseen saanut:) Tämä kaikki tapahtui siksi, että ihmiset uskoivat toisiin vajavaisiin ihmisiin liikaa. Näillä johtomiehillä ja puhujilla oletettiin olevat ylin auktoriteetti ja valta, parempi ymmärrys kuin muilla ja heidän sanaansa pidettiin seurakunnan ymmärryksenä, yhtä korkeana ja uskottavana kuin Raamattua.

        Kun Raamattu sanoo "seurakunnassa on kaikki tieto ja viisaus", niin se ei todellakaan voi tarkoittaa pikkutarkkoja jokapäiväisen elämän ohjeita. Eikä sitä, että se viisaus olisi kasaantunut "johtomiehiin". Se tarkoittaa, että yhdellä seurakunnan jäsenellä on yksi lahja (esim."profetoimisen lahja") ja toisella toinen lahja (esim. "henkien erottamisen lahja"), kolmannella taas joku kolmas. He osaavat käyttää lahjaansa oikein ja perustelevat näkemyksensä selvillä Raamatun kohdilla. Näin kysyvät ihmiset saavat tarvitsemansa vastaukset, eikä niitä tarvitse lähteä kyselemään "puhujilta".

        Jos -Maria- haluat lisää keskustelua, niin ota yhteys s-postiini (vanha.vaimo@suomi24.fi). Minulla on tiedossa myös kirjallisuutta, joka kertoo näistä asioista ja eri lestadiolaissuunnista, "kansanomaisesti".


      • Larssi
        vanha vaimo kirjoitti:

        Hengellinen kotini on Rauhan Sana, jota myös pikkuesikoisuudeksi kutsutaan. Rauhan Sana joutui erilleen vl-liikkeestä 1930-luvulla, kun oli kiistoja siitä, kenellä oli oikeus lähteä/lähettää saarnaajia Amerikkaan. Sen oppi on sama kuin vl:ien, kuitenkin ilman "pakettia":)
        Sieltä löysin hengellisen kotini, kun vl:t olivat potkinet minut pois -70-luvun puhdistuksissa. Siitä olen jo aikaisemin kertonut tällä palstalla.

        Rauhan Sanassa on syntien anteeksiantamuksen evankeliumi esillä ja anteeksiantamuksen julistusta saarnataan ihan samoilla sanoilla kuin vl:ienkin joukossa.

        Vl:ien joukossa on yksilön vallanhalu ja -tunto mahdollista, koska johtokuntapaikat ovat käytännössä "ikuisia" (eli joka kerran kun jäsen tulee erovuoroon, hänet valitaan uudelleen). Olen käyttänyt heistä aikaisemmin nimitystä "johtomiehet". Rauhan Sanassa sen sijaan on käytäntö, että yksi ja sama ihminen voi olla johtokunnassa korkeintaan kaksi kautta peräkkäin. Näin ei pääse yhden ihmisen mielipide vaikuttamaan liikaa eikä hän "kasva" korskeaksi "yläluokan" ihmiseksi, jonka neuvot otetaan yhtä tosina kuin Raamatun sana.

        Olen käynyt pari kertaa myös Uusheräyksen seuroissa. Sieltäkään en havainnut mitään poikkeavaa opetusta, mutta "otos" on melko suppea. Liike näyttää olevan kuolemassa, koska seuravieraissa ei näkynyt nuoria eikä lapsia.

        Aikomukseni on tutustua seuraavaksi esikoislestadiolaisiin, heidän rukoushuoneensa on kotipaikkakunnallani. Lestadiolaispalstalta saamani käsitys heistä on myönteinen. Perusasiat ihmisen autuaaksipääsemisestä on sama kuin lestadiolaisilla yleensä. Omat tapansa heilläkin on, enkä ihan tiedä, hyväksyttäisiinkö minua joukkoon, kun olen lyhyttukkainen housuasua usein käyttävä naisihminen, joka ei pidä huivista:)

        Aikaisemminkin olen kertonut mielipiteeni eriseuroista, mutta en ole saanut kovinkaan vilkasta keskustelua aikaiseksi. Käsitykseni mukaan kyseessä on johtoihmisten/puhujien vallanhimo. Heille on tärkeää, että he voivat osoittaa viisautensa Raamatun tulkitsijana ja herättävät kiistan jostain olemattomasta pikkuasiasta. Siinä he keräävät joukkoa ympärilleen ja kohta on eriseura valmis.

        Raamattu ei anna meille yksiselitteisiä jokapäiväiseen elämään sovellettavia vastauksia. Niitä ei yksinkertaisesti ole, koska Raamattu kirjoitettiin Uuden testamentin osalta vajaa 2000 vuotta sitten, sen ajan ihmisille. Kun sitä kuitenkin sovelletaan tämänpäiväisen elämän asioihin, niin ihmisen vajavuuksista johtuen tulkinnassa mennään usein hakoteille. Tästä johtuvat omituiset "säännöt" (joita jotkut eivät myönnä olevan olemassakaan) ja kiistat niiden noudattamisesta/noudattamatta jättämisestä tekevät yksinkertaisesta uskomisen asiasta niin perin monimutkaisen. Syntyy "puolueita" ja ne sotivat keskenään--->"uusi eriseura".

        Ei Jumala todellakaan voi katsoa yksityisen ihmisen arkipäivään liittyviä määräyksiä autuuden ehdoiksi. Tälläkin palstalla ikuisuuskysymyksenä oleva tv- versus internet-kysymys osoittaa sen. Synti piilee molemmissa ja on ihan hupaisaa lukea, miten vl:t puolustavat toista ja paheksuvat toista, vaikka "musta kylki kummallakin".

        Nämä "pakettiin" kuuluvat säännöt on ilmeisesti tehty vilpittömästä huolesta ihmisten varjelemiseksi synnistä. Näin mahdollisuus syntiin ja lankeamiseen on jo sinänsä tehty synniksi. Ja koska esim. tv on katsottu paheksuttavaksi asiaksi, tv:n hankkijaa pidetään "tottelemattomana seurakunnalle" ja siitä pitää tehdä parannus. Ei "seurakunnan kuuleminen" voi koskea tuollaisia asioita!

        Jos "seurakunnan kuulemisessa" mennään pikkuasioitten tasolle vaatimuksissa, voidaan mennä ojasta allikkoon. Näin kävi -70-luvulla. Ihmisiä painostettiin tekemään julkirippiä ja -parannusta asioista, joista he eivät ymmärtäneet yhtään mitään. Kaikki "seurakunnan tottelemisen" nimikkeellä. Niin moni meni "kuuliaisuudesta seurakuntaa kohtaan" tekemään parannuksen "kososlaisuudesta" eikä edes tiedä, mitä kyseinen kososlaisuus merkitsee. En muuten minäkään tiedä, eikä täälläkään ole juuri vastauksia siihen kysymykseen saanut:) Tämä kaikki tapahtui siksi, että ihmiset uskoivat toisiin vajavaisiin ihmisiin liikaa. Näillä johtomiehillä ja puhujilla oletettiin olevat ylin auktoriteetti ja valta, parempi ymmärrys kuin muilla ja heidän sanaansa pidettiin seurakunnan ymmärryksenä, yhtä korkeana ja uskottavana kuin Raamattua.

        Kun Raamattu sanoo "seurakunnassa on kaikki tieto ja viisaus", niin se ei todellakaan voi tarkoittaa pikkutarkkoja jokapäiväisen elämän ohjeita. Eikä sitä, että se viisaus olisi kasaantunut "johtomiehiin". Se tarkoittaa, että yhdellä seurakunnan jäsenellä on yksi lahja (esim."profetoimisen lahja") ja toisella toinen lahja (esim. "henkien erottamisen lahja"), kolmannella taas joku kolmas. He osaavat käyttää lahjaansa oikein ja perustelevat näkemyksensä selvillä Raamatun kohdilla. Näin kysyvät ihmiset saavat tarvitsemansa vastaukset, eikä niitä tarvitse lähteä kyselemään "puhujilta".

        Jos -Maria- haluat lisää keskustelua, niin ota yhteys s-postiini (vanha.vaimo@suomi24.fi). Minulla on tiedossa myös kirjallisuutta, joka kertoo näistä asioista ja eri lestadiolaissuunnista, "kansanomaisesti".

        Ovat joskus syntyneet mm. sakramenteista ja lain kolmannesta käytöstä. Että nämä ovat olleet keskeisiä uskon kysymyksiä...Hajaannus ja ryhmittymät ovat aina eriseuraisuutta...


      • -Maria-
        vanha vaimo kirjoitti:

        Hengellinen kotini on Rauhan Sana, jota myös pikkuesikoisuudeksi kutsutaan. Rauhan Sana joutui erilleen vl-liikkeestä 1930-luvulla, kun oli kiistoja siitä, kenellä oli oikeus lähteä/lähettää saarnaajia Amerikkaan. Sen oppi on sama kuin vl:ien, kuitenkin ilman "pakettia":)
        Sieltä löysin hengellisen kotini, kun vl:t olivat potkinet minut pois -70-luvun puhdistuksissa. Siitä olen jo aikaisemin kertonut tällä palstalla.

        Rauhan Sanassa on syntien anteeksiantamuksen evankeliumi esillä ja anteeksiantamuksen julistusta saarnataan ihan samoilla sanoilla kuin vl:ienkin joukossa.

        Vl:ien joukossa on yksilön vallanhalu ja -tunto mahdollista, koska johtokuntapaikat ovat käytännössä "ikuisia" (eli joka kerran kun jäsen tulee erovuoroon, hänet valitaan uudelleen). Olen käyttänyt heistä aikaisemmin nimitystä "johtomiehet". Rauhan Sanassa sen sijaan on käytäntö, että yksi ja sama ihminen voi olla johtokunnassa korkeintaan kaksi kautta peräkkäin. Näin ei pääse yhden ihmisen mielipide vaikuttamaan liikaa eikä hän "kasva" korskeaksi "yläluokan" ihmiseksi, jonka neuvot otetaan yhtä tosina kuin Raamatun sana.

        Olen käynyt pari kertaa myös Uusheräyksen seuroissa. Sieltäkään en havainnut mitään poikkeavaa opetusta, mutta "otos" on melko suppea. Liike näyttää olevan kuolemassa, koska seuravieraissa ei näkynyt nuoria eikä lapsia.

        Aikomukseni on tutustua seuraavaksi esikoislestadiolaisiin, heidän rukoushuoneensa on kotipaikkakunnallani. Lestadiolaispalstalta saamani käsitys heistä on myönteinen. Perusasiat ihmisen autuaaksipääsemisestä on sama kuin lestadiolaisilla yleensä. Omat tapansa heilläkin on, enkä ihan tiedä, hyväksyttäisiinkö minua joukkoon, kun olen lyhyttukkainen housuasua usein käyttävä naisihminen, joka ei pidä huivista:)

        Aikaisemminkin olen kertonut mielipiteeni eriseuroista, mutta en ole saanut kovinkaan vilkasta keskustelua aikaiseksi. Käsitykseni mukaan kyseessä on johtoihmisten/puhujien vallanhimo. Heille on tärkeää, että he voivat osoittaa viisautensa Raamatun tulkitsijana ja herättävät kiistan jostain olemattomasta pikkuasiasta. Siinä he keräävät joukkoa ympärilleen ja kohta on eriseura valmis.

        Raamattu ei anna meille yksiselitteisiä jokapäiväiseen elämään sovellettavia vastauksia. Niitä ei yksinkertaisesti ole, koska Raamattu kirjoitettiin Uuden testamentin osalta vajaa 2000 vuotta sitten, sen ajan ihmisille. Kun sitä kuitenkin sovelletaan tämänpäiväisen elämän asioihin, niin ihmisen vajavuuksista johtuen tulkinnassa mennään usein hakoteille. Tästä johtuvat omituiset "säännöt" (joita jotkut eivät myönnä olevan olemassakaan) ja kiistat niiden noudattamisesta/noudattamatta jättämisestä tekevät yksinkertaisesta uskomisen asiasta niin perin monimutkaisen. Syntyy "puolueita" ja ne sotivat keskenään--->"uusi eriseura".

        Ei Jumala todellakaan voi katsoa yksityisen ihmisen arkipäivään liittyviä määräyksiä autuuden ehdoiksi. Tälläkin palstalla ikuisuuskysymyksenä oleva tv- versus internet-kysymys osoittaa sen. Synti piilee molemmissa ja on ihan hupaisaa lukea, miten vl:t puolustavat toista ja paheksuvat toista, vaikka "musta kylki kummallakin".

        Nämä "pakettiin" kuuluvat säännöt on ilmeisesti tehty vilpittömästä huolesta ihmisten varjelemiseksi synnistä. Näin mahdollisuus syntiin ja lankeamiseen on jo sinänsä tehty synniksi. Ja koska esim. tv on katsottu paheksuttavaksi asiaksi, tv:n hankkijaa pidetään "tottelemattomana seurakunnalle" ja siitä pitää tehdä parannus. Ei "seurakunnan kuuleminen" voi koskea tuollaisia asioita!

        Jos "seurakunnan kuulemisessa" mennään pikkuasioitten tasolle vaatimuksissa, voidaan mennä ojasta allikkoon. Näin kävi -70-luvulla. Ihmisiä painostettiin tekemään julkirippiä ja -parannusta asioista, joista he eivät ymmärtäneet yhtään mitään. Kaikki "seurakunnan tottelemisen" nimikkeellä. Niin moni meni "kuuliaisuudesta seurakuntaa kohtaan" tekemään parannuksen "kososlaisuudesta" eikä edes tiedä, mitä kyseinen kososlaisuus merkitsee. En muuten minäkään tiedä, eikä täälläkään ole juuri vastauksia siihen kysymykseen saanut:) Tämä kaikki tapahtui siksi, että ihmiset uskoivat toisiin vajavaisiin ihmisiin liikaa. Näillä johtomiehillä ja puhujilla oletettiin olevat ylin auktoriteetti ja valta, parempi ymmärrys kuin muilla ja heidän sanaansa pidettiin seurakunnan ymmärryksenä, yhtä korkeana ja uskottavana kuin Raamattua.

        Kun Raamattu sanoo "seurakunnassa on kaikki tieto ja viisaus", niin se ei todellakaan voi tarkoittaa pikkutarkkoja jokapäiväisen elämän ohjeita. Eikä sitä, että se viisaus olisi kasaantunut "johtomiehiin". Se tarkoittaa, että yhdellä seurakunnan jäsenellä on yksi lahja (esim."profetoimisen lahja") ja toisella toinen lahja (esim. "henkien erottamisen lahja"), kolmannella taas joku kolmas. He osaavat käyttää lahjaansa oikein ja perustelevat näkemyksensä selvillä Raamatun kohdilla. Näin kysyvät ihmiset saavat tarvitsemansa vastaukset, eikä niitä tarvitse lähteä kyselemään "puhujilta".

        Jos -Maria- haluat lisää keskustelua, niin ota yhteys s-postiini (vanha.vaimo@suomi24.fi). Minulla on tiedossa myös kirjallisuutta, joka kertoo näistä asioista ja eri lestadiolaissuunnista, "kansanomaisesti".

        Kiitos vastauksestasi!

        On ollut kiireinen viikonloppu enkä ole juuri koneen äärelle ehtinyt.

        Muistatko, missä olet aiemmin kertonut siitä, kun jouduit eroamaan vl-liikkeestä 70-luvulla? Osaatko linkittää sen tänne (minä en muuten osaa...)?

        Vl-liikkeessähän on tällä hetkellä meneillään aikamoinenkin sisäinen vääntö johtuen juuri tuosta joillekin niin rakkaaksi käyneestä "paketti"-ajattelusta, eli vanhurskauttamisopista. Siitä otaksumani mukaan johtuu tuokin "jäärien" (anteeksi, minulla on kiire enkä nyt tähän hätään kunnioittavampaakaan nimitystä keksinyt) jonkinlainen sodanjulistus. Tarkoitan tällä Päivämiehen viimeaikaisia kannanottoja. Keskuudessamme on nyt paljon ihmisiä, jotka ovat hämillään ja haavat auki. Eivät ne 70-luvun vaiheet (surullinen jakso vl-historiassa!) huomaamatta menneet monilta niiltäkään, jotka kuitenkin liikkeeseen jäivät.

        Vielä kiinnostaa, kuinka kauan kuuluit liikkeeseen, ennen noita eroamiseen johtaneita vaiheita? Millaista vl-liikkeessä oli silloin?

        Itse ajattelen, että vanhoillislestadiolaisuus ei kestänyt 60-luvun yhteiskunnallista muutosta ja reagoi siihen tuolla kaikkien tuntemalla tavalla.

        Voisin tietysti näitä kysellä suoraan sähköpostitse Sinulta, mutta tässä kiireessä ne tulivat nyt tähän.

        Palaan noihin asioihin myöhemmin vähän paremmin. Minua kiinnostaa kovasti eriseurojen historia. Olen viime aikoina lukenut Lestadiuksen kirjoituksia ja tunnustuskirjoja saadakseni jotain tolkkua tähän menoon.


      • mar--ge
        -Maria- kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi!

        On ollut kiireinen viikonloppu enkä ole juuri koneen äärelle ehtinyt.

        Muistatko, missä olet aiemmin kertonut siitä, kun jouduit eroamaan vl-liikkeestä 70-luvulla? Osaatko linkittää sen tänne (minä en muuten osaa...)?

        Vl-liikkeessähän on tällä hetkellä meneillään aikamoinenkin sisäinen vääntö johtuen juuri tuosta joillekin niin rakkaaksi käyneestä "paketti"-ajattelusta, eli vanhurskauttamisopista. Siitä otaksumani mukaan johtuu tuokin "jäärien" (anteeksi, minulla on kiire enkä nyt tähän hätään kunnioittavampaakaan nimitystä keksinyt) jonkinlainen sodanjulistus. Tarkoitan tällä Päivämiehen viimeaikaisia kannanottoja. Keskuudessamme on nyt paljon ihmisiä, jotka ovat hämillään ja haavat auki. Eivät ne 70-luvun vaiheet (surullinen jakso vl-historiassa!) huomaamatta menneet monilta niiltäkään, jotka kuitenkin liikkeeseen jäivät.

        Vielä kiinnostaa, kuinka kauan kuuluit liikkeeseen, ennen noita eroamiseen johtaneita vaiheita? Millaista vl-liikkeessä oli silloin?

        Itse ajattelen, että vanhoillislestadiolaisuus ei kestänyt 60-luvun yhteiskunnallista muutosta ja reagoi siihen tuolla kaikkien tuntemalla tavalla.

        Voisin tietysti näitä kysellä suoraan sähköpostitse Sinulta, mutta tässä kiireessä ne tulivat nyt tähän.

        Palaan noihin asioihin myöhemmin vähän paremmin. Minua kiinnostaa kovasti eriseurojen historia. Olen viime aikoina lukenut Lestadiuksen kirjoituksia ja tunnustuskirjoja saadakseni jotain tolkkua tähän menoon.

        Olen hiljattain selannut vähän Matti Väisäsen kirjaa 'Pyhä kaste kirkossa'. Kirjassaan hän sanoo vuoden 1960 hajaannuksesta muun muassa seuraavaa:

        //...Vuoden 1960 hajaannus sai alkunsa nimenomaan suhtautumisesta kirkon tunnustukseen.

        Vanhoillislestadiolaisten pappien veljeskokous Limingassa 1.3.1960 lausui: "Yksimielisesti päätettiin korostaa ehdotonta pitäytymistä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustukseen sekä kiinteää seisomista Tunnustuskirjojen pohjalla niin opetuksessa kuin julistuksessa." Asioiden suuri selvittely alkoi Oulussa 27.-28.4.1960 pidetyssä SRK:n puhujainkokouksessa. Kokouksen opilliset keskustelunaiheet koskettivat vanhurskauttamis-, perisynti- ja sakramenttioppia.

        Laajalti ja pitkään lainehtineen keskustelun lopuksi kokous päätti asettaa nelimiehisen työryhmän laatimaan julkilausuman keskustelun pääkohdista. Julkilausumassa tuodaan lapsen uskosta ja kasteesta ilmi seuraavaa:

        "Lapsi on autuas ja Jumalalle otollinen, koska on syntynyt Jeesuksen lunastamaan ihmissukuun, ja jos hän kuolee lapsena kastamatta, hän tulee autuaaksi; mutta kaksiosaisena, koska hänessä on vanha ja Kristuksessa saatu uusi ihminen, hänet tulee saattaa mahdollisimman pian Kristuksen käskyn mukaan kasteessa Jumalan armoliittoon, joka samalla on hyvän omantunnon liitto."

        On merkittävää, että Limingan pappien veljekokouksen vetoomus tunnustuksellisuuden puolesta jäi SRK:n puhujainkokouksessa käytännöllisesti katsoen vaille huomiota. Päätökseksi tullut julkilausuma ei mainitse mitään Tunnustuskirjojen sisällöstä eikä SRK:n suhteesta tunnustukseen, vaan yksinomaan toistaa periaatteen "pyhä Raamattu on opin ja uskon korkein ohje ja ojennusnuora". Erimielisille annettiin kehotus alistua "parannukseen" ja palata jälleen "Jumalan seurakunnan rakkauteen".

        Syvimmiltään riidan perussyy ei itse asiassa koskenut lainkaan suhtautumista luterilaisen tunnustuksen johonkin opinkohtaan. Riidan perussyy oli "Jumalan valtakunnan" rajojen hämärtyminen. Papit olivat liian kirkollisia, liian avaramielisiä "maailman hengellisyyteen" nähden.//


      • -Maria-
        mar--ge kirjoitti:

        Olen hiljattain selannut vähän Matti Väisäsen kirjaa 'Pyhä kaste kirkossa'. Kirjassaan hän sanoo vuoden 1960 hajaannuksesta muun muassa seuraavaa:

        //...Vuoden 1960 hajaannus sai alkunsa nimenomaan suhtautumisesta kirkon tunnustukseen.

        Vanhoillislestadiolaisten pappien veljeskokous Limingassa 1.3.1960 lausui: "Yksimielisesti päätettiin korostaa ehdotonta pitäytymistä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustukseen sekä kiinteää seisomista Tunnustuskirjojen pohjalla niin opetuksessa kuin julistuksessa." Asioiden suuri selvittely alkoi Oulussa 27.-28.4.1960 pidetyssä SRK:n puhujainkokouksessa. Kokouksen opilliset keskustelunaiheet koskettivat vanhurskauttamis-, perisynti- ja sakramenttioppia.

        Laajalti ja pitkään lainehtineen keskustelun lopuksi kokous päätti asettaa nelimiehisen työryhmän laatimaan julkilausuman keskustelun pääkohdista. Julkilausumassa tuodaan lapsen uskosta ja kasteesta ilmi seuraavaa:

        "Lapsi on autuas ja Jumalalle otollinen, koska on syntynyt Jeesuksen lunastamaan ihmissukuun, ja jos hän kuolee lapsena kastamatta, hän tulee autuaaksi; mutta kaksiosaisena, koska hänessä on vanha ja Kristuksessa saatu uusi ihminen, hänet tulee saattaa mahdollisimman pian Kristuksen käskyn mukaan kasteessa Jumalan armoliittoon, joka samalla on hyvän omantunnon liitto."

        On merkittävää, että Limingan pappien veljekokouksen vetoomus tunnustuksellisuuden puolesta jäi SRK:n puhujainkokouksessa käytännöllisesti katsoen vaille huomiota. Päätökseksi tullut julkilausuma ei mainitse mitään Tunnustuskirjojen sisällöstä eikä SRK:n suhteesta tunnustukseen, vaan yksinomaan toistaa periaatteen "pyhä Raamattu on opin ja uskon korkein ohje ja ojennusnuora". Erimielisille annettiin kehotus alistua "parannukseen" ja palata jälleen "Jumalan seurakunnan rakkauteen".

        Syvimmiltään riidan perussyy ei itse asiassa koskenut lainkaan suhtautumista luterilaisen tunnustuksen johonkin opinkohtaan. Riidan perussyy oli "Jumalan valtakunnan" rajojen hämärtyminen. Papit olivat liian kirkollisia, liian avaramielisiä "maailman hengellisyyteen" nähden.//

        Siitä tilanteestä lienee syntynyt ns. Pappiseriseura.

        Tyypillistä vanhoillislestadiolaiselle herätysliikkeelle on se, että teologista oppineisuutta ei ole pidetty kovin korkeassa arvossa, vaan nähty jopa uhkana "lapsenmieliselle uskolle". Tämä taas johtuu ymmärtääkseni siitä, että vanhoillislestadiolaisuuden juuret ovat syvällä agraarikulttuurissa. Muitakin herrasväen kotkotuksia helposti vieroksutaan ja niitä pidetään jotenkin epämääräisen synnillisinä, vaikkei aina oikein tiedetä miksi.

        Itselläni on hyvin vaikuttavia muistoja lapsuudesta pohjois-suomalaiselta syrjäkylältä kun lannanhajua huokuvat isäntämiehet tärkätyissä mustissa puvuissaan pitivät jylisevällä äänellä väkeviä saarnoja. Ne ovat jääneet mieleen komeina ja koskettavina tilanteina. Vaikka olin lapsi enkä kaikkea ymmärtänyt, saarnat välittyivät jotenkin lempeinä ja raamatullisina. Monilla niistä "yksinkertaisista kansanmiehistä" oli varmasti erityiset puhujanlahjat.

        Mutta vahvasti teologistakin näkemystä kokonaisuuteen kaivattaisiin. Se auttaisi omalta osaltaan Pyhän Raamatun korkeimpana ohjenuorana pitämisessä. En kannata kuitenkaan sitä, (kuten jo ilmi on käynyt) että ehdottomasti pitäydyttäisiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksessa tai Tunnustuskirjojen opetuksessa.

        Jos teologinen tietämys pahasti ontuu tai sitä ei arvosteta, voi käydä helposti niin, että "paketti" :) alkaa liiaksi elää omaa elämäänsä... (Tuo "paketti" on minulle kirkastunut mitä vitsikkäimmäksi termiksi vaikka ensi alkuun sen kuultuani olin suorahtaan tuohtunut)


      • vanha vaimo
        -Maria- kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi!

        On ollut kiireinen viikonloppu enkä ole juuri koneen äärelle ehtinyt.

        Muistatko, missä olet aiemmin kertonut siitä, kun jouduit eroamaan vl-liikkeestä 70-luvulla? Osaatko linkittää sen tänne (minä en muuten osaa...)?

        Vl-liikkeessähän on tällä hetkellä meneillään aikamoinenkin sisäinen vääntö johtuen juuri tuosta joillekin niin rakkaaksi käyneestä "paketti"-ajattelusta, eli vanhurskauttamisopista. Siitä otaksumani mukaan johtuu tuokin "jäärien" (anteeksi, minulla on kiire enkä nyt tähän hätään kunnioittavampaakaan nimitystä keksinyt) jonkinlainen sodanjulistus. Tarkoitan tällä Päivämiehen viimeaikaisia kannanottoja. Keskuudessamme on nyt paljon ihmisiä, jotka ovat hämillään ja haavat auki. Eivät ne 70-luvun vaiheet (surullinen jakso vl-historiassa!) huomaamatta menneet monilta niiltäkään, jotka kuitenkin liikkeeseen jäivät.

        Vielä kiinnostaa, kuinka kauan kuuluit liikkeeseen, ennen noita eroamiseen johtaneita vaiheita? Millaista vl-liikkeessä oli silloin?

        Itse ajattelen, että vanhoillislestadiolaisuus ei kestänyt 60-luvun yhteiskunnallista muutosta ja reagoi siihen tuolla kaikkien tuntemalla tavalla.

        Voisin tietysti näitä kysellä suoraan sähköpostitse Sinulta, mutta tässä kiireessä ne tulivat nyt tähän.

        Palaan noihin asioihin myöhemmin vähän paremmin. Minua kiinnostaa kovasti eriseurojen historia. Olen viime aikoina lukenut Lestadiuksen kirjoituksia ja tunnustuskirjoja saadakseni jotain tolkkua tähän menoon.

        Olen syntynyt vl-perheeseen ja sukuun usean sukupolven ajalta, joskus -40-luvulla eli reilusti yli 30 vuotta tuli taivalta vl:nä käytyä, ennenkuin vl-oppi muuttui ja sai minut haukkomaan henkeäni ja toteamaan, että tuo ei ole se oppi, minkä olen lapsuudestani saakka saanut.

        Ennen oli vapaus kysyä mitä vain ja rakkaudella neuvottiin, mm SRK:n rippileirillä ja muutenkin nuorten päivillä. Ei kehoitettu heti parannukseen väärästä opista tai -hengestä. Sääntöjä tosin alkoi pikkuhiljaa tulla aina suviseurojen vuosikokousten jälkeen, mutta niitä ei otettu kovin vakavasti. Ne olivat kuitenkin merkkejä pahemmasta tulevaisuudesta.

        Olen melkoisen tumpelo tämän tietokoneen käytössä, joten en ole vielä opetellut etsimään ja linkittämään vanhoja kirjoituksiani. En siis voi antaa sinulle linkkejä. Mutta jos kerrot s-postiosoitteesi tai kirjoitat minulle, niin kerron enemmän ja tarkemmin. Tähän julkiseen keskusteluun ei voi kaikkea vuodattaa:)


      • mar--ge
        -Maria- kirjoitti:

        Siitä tilanteestä lienee syntynyt ns. Pappiseriseura.

        Tyypillistä vanhoillislestadiolaiselle herätysliikkeelle on se, että teologista oppineisuutta ei ole pidetty kovin korkeassa arvossa, vaan nähty jopa uhkana "lapsenmieliselle uskolle". Tämä taas johtuu ymmärtääkseni siitä, että vanhoillislestadiolaisuuden juuret ovat syvällä agraarikulttuurissa. Muitakin herrasväen kotkotuksia helposti vieroksutaan ja niitä pidetään jotenkin epämääräisen synnillisinä, vaikkei aina oikein tiedetä miksi.

        Itselläni on hyvin vaikuttavia muistoja lapsuudesta pohjois-suomalaiselta syrjäkylältä kun lannanhajua huokuvat isäntämiehet tärkätyissä mustissa puvuissaan pitivät jylisevällä äänellä väkeviä saarnoja. Ne ovat jääneet mieleen komeina ja koskettavina tilanteina. Vaikka olin lapsi enkä kaikkea ymmärtänyt, saarnat välittyivät jotenkin lempeinä ja raamatullisina. Monilla niistä "yksinkertaisista kansanmiehistä" oli varmasti erityiset puhujanlahjat.

        Mutta vahvasti teologistakin näkemystä kokonaisuuteen kaivattaisiin. Se auttaisi omalta osaltaan Pyhän Raamatun korkeimpana ohjenuorana pitämisessä. En kannata kuitenkaan sitä, (kuten jo ilmi on käynyt) että ehdottomasti pitäydyttäisiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksessa tai Tunnustuskirjojen opetuksessa.

        Jos teologinen tietämys pahasti ontuu tai sitä ei arvosteta, voi käydä helposti niin, että "paketti" :) alkaa liiaksi elää omaa elämäänsä... (Tuo "paketti" on minulle kirkastunut mitä vitsikkäimmäksi termiksi vaikka ensi alkuun sen kuultuani olin suorahtaan tuohtunut)

        "Tyypillistä vanhoillislestadiolaiselle herätysliikkeelle on se, että teologista oppineisuutta ei ole pidetty kovin korkeassa arvossa, vaan nähty jopa uhkana "lapsenmieliselle uskolle"."

        Tällainen asenne näkyy kyllä tämän palstan kirjoituksissakin. Useinhan täällä neuvotaan hylkäämään järkeily. Saatetaan ajatella, että järkeily sotii aina lapsenmielistä uskoa vastaan, vaikka näinhän ei tietenkään ole. Löytyyhän Raamatustakin lukuisia kohtia, joissa esim. Jeesuksen tai Paavalin sanoja voidaan pitää puhtaasti järkeilynä.

        Suomen kirkon herätysliikkeistä evankeeliset edustavat tässä suhteessa varmasti toista ääripäätä. Tuossa liikkeessähän teologinen oppineisuus on aina ollut kovassa huudossa. Mitä olen liikkeen pappien saarnoja joskus kuullut, niin ne saattavat joskus lähennellä jopa teologista esitelmää. Tämäkään ei tietysti ole hyvä asia.

        Mielestäni pitäisi löytää jonkinlainen kultainen keskitie "yksinkertaisuuden" ja "älyllisyyden" välillä. Tai sitten niin, että saarnamiehiä on moneen lähtöön: toinen puhuu "yksinkertaisemmin" ja toinen "älyllisemmin".

        Tähän liittyy myös kysymys siitä, miten saarnat/puheet tulisi valmistaa. Mielestäni Jumala voi aivan hyvin puhua myös sellaisen saarnan kautta, joka luetaan sanasta sanaan paperista. Tällaisten saarnojen etuna on ainakin niiden johdonmukaisuus.

        Näistä puheista tietää myös sen, että puhuja on todella nähnyt vaivaa puheensa eteen. Hän on pannut lihansa koetukselle - lihan, joka niin paljon mieluummin vain astuisi saarnapönttöön kylmiltään ja vetäisi puheen hatusta.

        Spontaania puhetapaa voidaan tietysti perustella sillä, että siinä antaudutaan Pyhän Hengen kanavaksi. Saarnojen valmiiksi kirjoittamista voidaan pitää Hengen kahlitsemisena. Mutta kysyisin, täytyykö nämä todella nähdä toisilleen täysin vastakkaisina? Miksei seurakunnassa voisi olla monenlaisia puheita: valmiiksi kirjoitettuja ja vapaasti puhuttuja sekä kaikkea siltä väliltä?

        Voihan se Pyhä Henki antaa saarnaajalle sanottavaa myös silloin, kun hän ahkeroi kirjoituspöytänsä ääressä. Kyllähän Pyhä Henki tietää, millaista sanottavaa seurakunta tarvitsee.

        Teillä (vanhoillis)lestadiolaisilla kirjoitettujen puheiden vierastaminen johtuu varmaankin siitä, ettette ylipäätään pidä kirjoitettua sanaa armonvälineenä. Toisin sanoen, jos kirjoitettu Raamattukaan ei voi synnyttää uskoa, kuinka sitten kirjoitettu saarna (vaikka se luetaankin ääneen)?

        "En kannata kuitenkaan sitä, (kuten jo ilmi on käynyt) että ehdottomasti pitäydyttäisiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksessa tai Tunnustuskirjojen opetuksessa."

        Se "vieras henki", joka 1960-luvun vl-pappeihin tarttui, oli juuri Tunnustuskirjojen henki. Olen jostakin kuullut, että ennen tuota hajaannusta vl-liikkeeseen lukeutuvien pappien määrä olisi ollut siinä sadan kieppeillä. Edelleen olen kuullut, että vl-pappien lukumäärä olisi vasta viime vuosina noussut tuolle hajaannusta edeltäneelle tasolle.

        Miten nykyiset vl-papit ovat oikein välttyneet tuolta turmiolliselta ja eriseuraisuutta aiheuttavalta Tunnustuskirjojen hengeltä? Ovatkohan he kokonaan välttäneet avaamasta tuota turmiollista kirjaa? Siinähän voivat olla kätkettyinä uuden hajaannuksen aiheet;-) ;-) ;-)


      • O.M
        mar--ge kirjoitti:

        "Tyypillistä vanhoillislestadiolaiselle herätysliikkeelle on se, että teologista oppineisuutta ei ole pidetty kovin korkeassa arvossa, vaan nähty jopa uhkana "lapsenmieliselle uskolle"."

        Tällainen asenne näkyy kyllä tämän palstan kirjoituksissakin. Useinhan täällä neuvotaan hylkäämään järkeily. Saatetaan ajatella, että järkeily sotii aina lapsenmielistä uskoa vastaan, vaikka näinhän ei tietenkään ole. Löytyyhän Raamatustakin lukuisia kohtia, joissa esim. Jeesuksen tai Paavalin sanoja voidaan pitää puhtaasti järkeilynä.

        Suomen kirkon herätysliikkeistä evankeeliset edustavat tässä suhteessa varmasti toista ääripäätä. Tuossa liikkeessähän teologinen oppineisuus on aina ollut kovassa huudossa. Mitä olen liikkeen pappien saarnoja joskus kuullut, niin ne saattavat joskus lähennellä jopa teologista esitelmää. Tämäkään ei tietysti ole hyvä asia.

        Mielestäni pitäisi löytää jonkinlainen kultainen keskitie "yksinkertaisuuden" ja "älyllisyyden" välillä. Tai sitten niin, että saarnamiehiä on moneen lähtöön: toinen puhuu "yksinkertaisemmin" ja toinen "älyllisemmin".

        Tähän liittyy myös kysymys siitä, miten saarnat/puheet tulisi valmistaa. Mielestäni Jumala voi aivan hyvin puhua myös sellaisen saarnan kautta, joka luetaan sanasta sanaan paperista. Tällaisten saarnojen etuna on ainakin niiden johdonmukaisuus.

        Näistä puheista tietää myös sen, että puhuja on todella nähnyt vaivaa puheensa eteen. Hän on pannut lihansa koetukselle - lihan, joka niin paljon mieluummin vain astuisi saarnapönttöön kylmiltään ja vetäisi puheen hatusta.

        Spontaania puhetapaa voidaan tietysti perustella sillä, että siinä antaudutaan Pyhän Hengen kanavaksi. Saarnojen valmiiksi kirjoittamista voidaan pitää Hengen kahlitsemisena. Mutta kysyisin, täytyykö nämä todella nähdä toisilleen täysin vastakkaisina? Miksei seurakunnassa voisi olla monenlaisia puheita: valmiiksi kirjoitettuja ja vapaasti puhuttuja sekä kaikkea siltä väliltä?

        Voihan se Pyhä Henki antaa saarnaajalle sanottavaa myös silloin, kun hän ahkeroi kirjoituspöytänsä ääressä. Kyllähän Pyhä Henki tietää, millaista sanottavaa seurakunta tarvitsee.

        Teillä (vanhoillis)lestadiolaisilla kirjoitettujen puheiden vierastaminen johtuu varmaankin siitä, ettette ylipäätään pidä kirjoitettua sanaa armonvälineenä. Toisin sanoen, jos kirjoitettu Raamattukaan ei voi synnyttää uskoa, kuinka sitten kirjoitettu saarna (vaikka se luetaankin ääneen)?

        "En kannata kuitenkaan sitä, (kuten jo ilmi on käynyt) että ehdottomasti pitäydyttäisiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksessa tai Tunnustuskirjojen opetuksessa."

        Se "vieras henki", joka 1960-luvun vl-pappeihin tarttui, oli juuri Tunnustuskirjojen henki. Olen jostakin kuullut, että ennen tuota hajaannusta vl-liikkeeseen lukeutuvien pappien määrä olisi ollut siinä sadan kieppeillä. Edelleen olen kuullut, että vl-pappien lukumäärä olisi vasta viime vuosina noussut tuolle hajaannusta edeltäneelle tasolle.

        Miten nykyiset vl-papit ovat oikein välttyneet tuolta turmiolliselta ja eriseuraisuutta aiheuttavalta Tunnustuskirjojen hengeltä? Ovatkohan he kokonaan välttäneet avaamasta tuota turmiollista kirjaa? Siinähän voivat olla kätkettyinä uuden hajaannuksen aiheet;-) ;-) ;-)

        Kommenttia sivusta. Järki ei ole uskon vastakohta, sen vastakohta on epäusko ja järjen vastakohta järjettömyys. Järki kuitenkin tuli syntiinlankeemuksessa sokeaksi useille uskonkysymyksille. Yksittäisissä uskonkysymyksissä usko ja järki voivat kulkea käsi kädessä, mutta jos järjelle antaa pikkusormen, se vie pitemmän päälle koko käden. Itse en olisi "edes" kristitty, jos luottaisin järkeeni - niin sokea ja vajaavainen ihmisjärki on. Ja sanottakoon, ettei kyse ole järjen puutteesta, vaikka itseään ei saisikaan kehua. Järkeään voi yrittää käyttää uskon vahvistamiseksi, mutta lopultakaan se ei vahvista sitä. Lasten ja heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. Todennäköisesti Mar-ge tuntee teodikean ongelman, pahan olemassaolon ongelman jne. Kaikki kysymyksiä, joita pohtivat niinkin fiksut ihmiset kuin Paavali, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Ensimmäinen ja ilmeisesti myös toinen ihmisiä, joiden usko kelpasi Jumalalle, kolmas antikristuksen palvelija. Paavali käsittelee asiaa laajasti 1. Korintolaiskirjeessä.

        1.Korinttolaiskirje:
        1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
        1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
        1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
        1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
        2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
        3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Lisättäköön vielä, että mikäpä minä olen toisen uskoa epäilemään/arvostelemaan, mutta minusta -Maria- ei kuulosta veeällältä. Kyse ei ole vain vanhoillislestadiolaisuudelle vieraista ajatuksista. Kyse on tavasta käyttää tiettyjä ns. kaanaan kielen termejä. Minusta -Maria- vaikuttaa kirjoittajalta, joka on oppinut joitakin uskovaisten käyttämiä termejä nettikeskusteluissa, mutta ne eivät istu tekstiin luontevasti ja niitä käytetäänkin vähän. Lisäksi tietämys eriseuroista on yli 30 v. seuroissa käyneelle aika heikko. Kyllä noita asioita on käsitelty välillä ainakin niillä paikkakunnilla, joilla olen itse asunut. Anteeksi -Maria-, jos olen väärässä. En ole lukenut kirjoituksiasi tämän ketjun ulkopuolelta. Jos olisin, voisi käsitykseni olla toinen.

        Ekumeenisuus taitaa olla Suomen tämän hetken trendikkäin uskonto. Se onkin vähentänyt uskontokuntien määrää merkittävästi, koska kaikkia ekumeenisesti ajattelevia ihmisiä protestanttisista ja katolisista kirkkokunnista voidaan luontevasti ekumeenisiksi. Yhteinen nimittäjä ei tee juurikaan vääryyttä ajattelutavalle. Ekumeenisuus on kuitenkin ohimenevä trendi. Seuraava aalto tulee olemaan "kaikki pääsevät taivaaseen" -ajattelu, jolloin muut kuin kristityt taivaasta pois sulkeva usko julistetaan suvaitsemattomaksi.

        Totuutta taivaasta emme tiedä kukaan. Minun puolestani ekumeenisetkin saavat vapaasti yrittää uskollaan taivaaseen. Se ei poista minun perustuslaillista uskonvapauttani ja sananvapauttani kertoa omasta uskostani. Uskon itse, että taivaaseen vie yksi kaita tie ja antikristukset viettelevät monia ajan illassa. Yksi on seurakunta, Kristuksen ruumis, eikä sen sisään mahdu erimielisyyksiä uskonkysymyksistä. Tätä asiaa ei ole koskaan voinut ymmärtää omalla järjellään kukaan, sen ymmärryksen avaa Pyhä Henki.


      • rauha s
        O.M kirjoitti:

        Kommenttia sivusta. Järki ei ole uskon vastakohta, sen vastakohta on epäusko ja järjen vastakohta järjettömyys. Järki kuitenkin tuli syntiinlankeemuksessa sokeaksi useille uskonkysymyksille. Yksittäisissä uskonkysymyksissä usko ja järki voivat kulkea käsi kädessä, mutta jos järjelle antaa pikkusormen, se vie pitemmän päälle koko käden. Itse en olisi "edes" kristitty, jos luottaisin järkeeni - niin sokea ja vajaavainen ihmisjärki on. Ja sanottakoon, ettei kyse ole järjen puutteesta, vaikka itseään ei saisikaan kehua. Järkeään voi yrittää käyttää uskon vahvistamiseksi, mutta lopultakaan se ei vahvista sitä. Lasten ja heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. Todennäköisesti Mar-ge tuntee teodikean ongelman, pahan olemassaolon ongelman jne. Kaikki kysymyksiä, joita pohtivat niinkin fiksut ihmiset kuin Paavali, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Ensimmäinen ja ilmeisesti myös toinen ihmisiä, joiden usko kelpasi Jumalalle, kolmas antikristuksen palvelija. Paavali käsittelee asiaa laajasti 1. Korintolaiskirjeessä.

        1.Korinttolaiskirje:
        1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
        1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
        1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
        1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
        2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
        3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Lisättäköön vielä, että mikäpä minä olen toisen uskoa epäilemään/arvostelemaan, mutta minusta -Maria- ei kuulosta veeällältä. Kyse ei ole vain vanhoillislestadiolaisuudelle vieraista ajatuksista. Kyse on tavasta käyttää tiettyjä ns. kaanaan kielen termejä. Minusta -Maria- vaikuttaa kirjoittajalta, joka on oppinut joitakin uskovaisten käyttämiä termejä nettikeskusteluissa, mutta ne eivät istu tekstiin luontevasti ja niitä käytetäänkin vähän. Lisäksi tietämys eriseuroista on yli 30 v. seuroissa käyneelle aika heikko. Kyllä noita asioita on käsitelty välillä ainakin niillä paikkakunnilla, joilla olen itse asunut. Anteeksi -Maria-, jos olen väärässä. En ole lukenut kirjoituksiasi tämän ketjun ulkopuolelta. Jos olisin, voisi käsitykseni olla toinen.

        Ekumeenisuus taitaa olla Suomen tämän hetken trendikkäin uskonto. Se onkin vähentänyt uskontokuntien määrää merkittävästi, koska kaikkia ekumeenisesti ajattelevia ihmisiä protestanttisista ja katolisista kirkkokunnista voidaan luontevasti ekumeenisiksi. Yhteinen nimittäjä ei tee juurikaan vääryyttä ajattelutavalle. Ekumeenisuus on kuitenkin ohimenevä trendi. Seuraava aalto tulee olemaan "kaikki pääsevät taivaaseen" -ajattelu, jolloin muut kuin kristityt taivaasta pois sulkeva usko julistetaan suvaitsemattomaksi.

        Totuutta taivaasta emme tiedä kukaan. Minun puolestani ekumeenisetkin saavat vapaasti yrittää uskollaan taivaaseen. Se ei poista minun perustuslaillista uskonvapauttani ja sananvapauttani kertoa omasta uskostani. Uskon itse, että taivaaseen vie yksi kaita tie ja antikristukset viettelevät monia ajan illassa. Yksi on seurakunta, Kristuksen ruumis, eikä sen sisään mahdu erimielisyyksiä uskonkysymyksistä. Tätä asiaa ei ole koskaan voinut ymmärtää omalla järjellään kukaan, sen ymmärryksen avaa Pyhä Henki.

        että seuraava aalto tulee olemaan tuo?


      • -Maria-
        O.M kirjoitti:

        Kommenttia sivusta. Järki ei ole uskon vastakohta, sen vastakohta on epäusko ja järjen vastakohta järjettömyys. Järki kuitenkin tuli syntiinlankeemuksessa sokeaksi useille uskonkysymyksille. Yksittäisissä uskonkysymyksissä usko ja järki voivat kulkea käsi kädessä, mutta jos järjelle antaa pikkusormen, se vie pitemmän päälle koko käden. Itse en olisi "edes" kristitty, jos luottaisin järkeeni - niin sokea ja vajaavainen ihmisjärki on. Ja sanottakoon, ettei kyse ole järjen puutteesta, vaikka itseään ei saisikaan kehua. Järkeään voi yrittää käyttää uskon vahvistamiseksi, mutta lopultakaan se ei vahvista sitä. Lasten ja heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. Todennäköisesti Mar-ge tuntee teodikean ongelman, pahan olemassaolon ongelman jne. Kaikki kysymyksiä, joita pohtivat niinkin fiksut ihmiset kuin Paavali, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Ensimmäinen ja ilmeisesti myös toinen ihmisiä, joiden usko kelpasi Jumalalle, kolmas antikristuksen palvelija. Paavali käsittelee asiaa laajasti 1. Korintolaiskirjeessä.

        1.Korinttolaiskirje:
        1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
        1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
        1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
        1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
        2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
        3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Lisättäköön vielä, että mikäpä minä olen toisen uskoa epäilemään/arvostelemaan, mutta minusta -Maria- ei kuulosta veeällältä. Kyse ei ole vain vanhoillislestadiolaisuudelle vieraista ajatuksista. Kyse on tavasta käyttää tiettyjä ns. kaanaan kielen termejä. Minusta -Maria- vaikuttaa kirjoittajalta, joka on oppinut joitakin uskovaisten käyttämiä termejä nettikeskusteluissa, mutta ne eivät istu tekstiin luontevasti ja niitä käytetäänkin vähän. Lisäksi tietämys eriseuroista on yli 30 v. seuroissa käyneelle aika heikko. Kyllä noita asioita on käsitelty välillä ainakin niillä paikkakunnilla, joilla olen itse asunut. Anteeksi -Maria-, jos olen väärässä. En ole lukenut kirjoituksiasi tämän ketjun ulkopuolelta. Jos olisin, voisi käsitykseni olla toinen.

        Ekumeenisuus taitaa olla Suomen tämän hetken trendikkäin uskonto. Se onkin vähentänyt uskontokuntien määrää merkittävästi, koska kaikkia ekumeenisesti ajattelevia ihmisiä protestanttisista ja katolisista kirkkokunnista voidaan luontevasti ekumeenisiksi. Yhteinen nimittäjä ei tee juurikaan vääryyttä ajattelutavalle. Ekumeenisuus on kuitenkin ohimenevä trendi. Seuraava aalto tulee olemaan "kaikki pääsevät taivaaseen" -ajattelu, jolloin muut kuin kristityt taivaasta pois sulkeva usko julistetaan suvaitsemattomaksi.

        Totuutta taivaasta emme tiedä kukaan. Minun puolestani ekumeenisetkin saavat vapaasti yrittää uskollaan taivaaseen. Se ei poista minun perustuslaillista uskonvapauttani ja sananvapauttani kertoa omasta uskostani. Uskon itse, että taivaaseen vie yksi kaita tie ja antikristukset viettelevät monia ajan illassa. Yksi on seurakunta, Kristuksen ruumis, eikä sen sisään mahdu erimielisyyksiä uskonkysymyksistä. Tätä asiaa ei ole koskaan voinut ymmärtää omalla järjellään kukaan, sen ymmärryksen avaa Pyhä Henki.

        Kyllä minä olen vanhoillislestdiolainen. En kuitenkaan voi tässä sitä Sinulle mitenkään todistaa, sanoa vain.

        Enkö käytä tarpeeksi kaanaan kielen ilmaisuja :) ? Osaan niitä kyllä paljonkin, mutta yritän yleensä löytää tuoreemmat sanamuodot koska ajatus helposti kangistuu kaanaankielen ilmaisuja käytettäessä, vaikka ne usein kauniita ovatkin ja usko tai älä, minulle perin juurin tuttuja!

        Tietämykseni eriseuroista on todella häpeällisen heikko. Kyllähän niistä paljonkin on kuullut puhuttavan mutta ihan johdonmukaisesti, mikä oli milloinkin ja tarkkaan ottaen mistä syystä, hataraa on...

        Lisäksi minua kiinnostaa eriseuraan joutuneen omasanainen kokemus tilanteesta, sitä kyselin nimimerkiltä Vanha vaimo.

        Pidit myös ajatuksiani vanhoillislestadiolaisuudelle vieraina. Minusta se osoittaa sen oikeastaan selvänkin asian, että vl-liikkeen sisälläkin keskustelukulttuurissa on eroja. Omassa ystäväpiirissäni olemme aina pohtineet teologisiakin kysymyksiä ihan vapaasti, olleet kysymyksinemme ja epäilyksinemmekin aivan avoimia. Joskus sitten jotakuta toppuutellaan ja sekin on hyvä se.

        Mutta en minä nyt noin kauheasti sitä säikähtäisi jos joku esittää kritiikkiä, vaikka sisältäpäinkin, vl-liikkeestä. Varsinkin jos se joku on huolissaan, silloinhan oikeastaan on velvollisuuskin suu aukaista.

        Olisi aivan suunnattoman arvokasta, jos itse kukin yrittäisi oikeasti ymmärtää sen, mitä toinen tarkkaan ottaen on sanomassa. Ilman nopeaa leiman lyömistä tai muuta puolustusreaktiota. Meillä on kuitenkin kaikilla inhimillisinä ihmisinä myös edellytykset ymmärtää toistemme tunteita, ja eläytyä niihin, jos vain haluamme. Minä pitäisin sellaista lähimmäisenrakkauden osoituksena.

        Vaikkei aina samaa mieltä olisikaan.

        Tarkoitan tällä myös liikkeemme piirissä katkeroituneita ihmisiä, jotka täällä eivät aina niin rakentavasti tule kommentoineeksi. Heillä on siihen syynsä, emmekä me voi niitä, siis asiaan liittyviä tunteita mitenkään vähätellä.

        Ja kukin ilmaisemme itseämme omilla lahjoillamme. Olen kyllä sen jo huomannut, että kirjoitustyylini ei ole paras mahdollinen asiani kannalta - mutta minkäs teet! Kait olen liian suorasukainen ja kulmikas lempeämpään ilmaisuun ja varovaisempaan keskustelukulttuuriin tottuneille. Mutta se on minun ääneni ja olen ajatellut, että kaitpa sekin joukkoon mahtuu. Kaikkia ei voi miellyttää.

        Itse arvostan kyllä myös itseäni maltillisempia äänenpainoja ja mietin tarkkaan sellaiset kirjoitukset, ellei kyse sitten ole suoranaisesta ylimielisestä itsevarmuudesta, jota sitäkin täällä välillä esiintyy. Siihen tyylilajiin ei mielestäni ole kenelläkään varaa. Sellaisten nimimerkkien puheenvuorot jätän nykyisin melko automaattisesti klikkaamatta auki.

        Motiiveitani kirjoittamiseen olen kuvannut enemmän jo toisissa ketjuissa, joten jääköön se tällä kertaa.


      • ...............
        -Maria- kirjoitti:

        Minusta Erehtyneen koko kirjoitus pohjautui vahvasti Raamattuun. Ajattelun lähtökohta on vahvasti raamatullinen sikälikin, että Raamatussa tavan takaa kehotetaan juuri noissa asioissa valvomaan. Erehtynyt ei lasketellut liturgiaa, vaan pohdiskeli asioita Jumalan sanan valossa. Lisäksi onnistui kuullostamaan viisaalta ihmiseltä, mikä ei liene synti sekään.

        Meillä vanhoillislestadiolaisilla ei ole mitään syytä ylimielisyyteen, korskeaan oikeassaolemiseen ja arvostelun yläpuolelle asettumiseen. Asioita pitäisi kyetä perustelemaan Raamatun opetuksilla eikä tehdä omista kyhäelmistään (vl-"paketti") Jumalan sanaa.

        Tarvittaessa tulisi nörtyä pyytämään anteeksi (esim.70-luvun ylilyönnit)jos on tehnyt väärin.

        Isolla porukalla syntiin joutuminen ei ole yhtään sen vähäisempi asia kuin mihin tahansa syntiin joutuminen yksittäisenä ihmisenä.

        Erehtyneen kirjoitus oli raikas tuulahdus, kertakaikkiaan, ja tuli minulle ainakin eilisen ahdistuksen jälkeen kuin Jumalan lähettämänä.

        hyvin kirjoitit, kuten myös erehtyväinen. Toivottavasti et Larssi loukkaannu (sillä kielihän on saastaisin osa ihmisessä), mutta en voi millään, enkä missään kohtaa olla kanssasi samaa mieltä.


      • .............
        ............... kirjoitti:

        hyvin kirjoitit, kuten myös erehtyväinen. Toivottavasti et Larssi loukkaannu (sillä kielihän on saastaisin osa ihmisessä), mutta en voi millään, enkä missään kohtaa olla kanssasi samaa mieltä.

        Tosin kaikki viisaus on lähtöisin Jumalalta, se on hyvä muistaa, eikä edes siitä ottaa kunniaa itselleen. Kunniaa ja ylpeyttä ainakin itse pelkään, vielä kun ylpeys osaa naamioitua ovelasti, niin ettet tajuakkaan, että otat jo itsellesi asiasta kunnian, vaikka se kuuluu Jumalalle. Me olemme vain, miten sen sanoisi, hänen nöyriä palvelijoitaan.

        Varmasti jokainen muistaa miksi ylpeyttä pitää varoa. (jos joku on sen unohtanut), niin sen tähden, ettei saa saatanan kohtaloa.


      • O.M
        O.M kirjoitti:

        Kommenttia sivusta. Järki ei ole uskon vastakohta, sen vastakohta on epäusko ja järjen vastakohta järjettömyys. Järki kuitenkin tuli syntiinlankeemuksessa sokeaksi useille uskonkysymyksille. Yksittäisissä uskonkysymyksissä usko ja järki voivat kulkea käsi kädessä, mutta jos järjelle antaa pikkusormen, se vie pitemmän päälle koko käden. Itse en olisi "edes" kristitty, jos luottaisin järkeeni - niin sokea ja vajaavainen ihmisjärki on. Ja sanottakoon, ettei kyse ole järjen puutteesta, vaikka itseään ei saisikaan kehua. Järkeään voi yrittää käyttää uskon vahvistamiseksi, mutta lopultakaan se ei vahvista sitä. Lasten ja heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. Todennäköisesti Mar-ge tuntee teodikean ongelman, pahan olemassaolon ongelman jne. Kaikki kysymyksiä, joita pohtivat niinkin fiksut ihmiset kuin Paavali, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Ensimmäinen ja ilmeisesti myös toinen ihmisiä, joiden usko kelpasi Jumalalle, kolmas antikristuksen palvelija. Paavali käsittelee asiaa laajasti 1. Korintolaiskirjeessä.

        1.Korinttolaiskirje:
        1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
        1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
        1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
        1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
        2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
        3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Lisättäköön vielä, että mikäpä minä olen toisen uskoa epäilemään/arvostelemaan, mutta minusta -Maria- ei kuulosta veeällältä. Kyse ei ole vain vanhoillislestadiolaisuudelle vieraista ajatuksista. Kyse on tavasta käyttää tiettyjä ns. kaanaan kielen termejä. Minusta -Maria- vaikuttaa kirjoittajalta, joka on oppinut joitakin uskovaisten käyttämiä termejä nettikeskusteluissa, mutta ne eivät istu tekstiin luontevasti ja niitä käytetäänkin vähän. Lisäksi tietämys eriseuroista on yli 30 v. seuroissa käyneelle aika heikko. Kyllä noita asioita on käsitelty välillä ainakin niillä paikkakunnilla, joilla olen itse asunut. Anteeksi -Maria-, jos olen väärässä. En ole lukenut kirjoituksiasi tämän ketjun ulkopuolelta. Jos olisin, voisi käsitykseni olla toinen.

        Ekumeenisuus taitaa olla Suomen tämän hetken trendikkäin uskonto. Se onkin vähentänyt uskontokuntien määrää merkittävästi, koska kaikkia ekumeenisesti ajattelevia ihmisiä protestanttisista ja katolisista kirkkokunnista voidaan luontevasti ekumeenisiksi. Yhteinen nimittäjä ei tee juurikaan vääryyttä ajattelutavalle. Ekumeenisuus on kuitenkin ohimenevä trendi. Seuraava aalto tulee olemaan "kaikki pääsevät taivaaseen" -ajattelu, jolloin muut kuin kristityt taivaasta pois sulkeva usko julistetaan suvaitsemattomaksi.

        Totuutta taivaasta emme tiedä kukaan. Minun puolestani ekumeenisetkin saavat vapaasti yrittää uskollaan taivaaseen. Se ei poista minun perustuslaillista uskonvapauttani ja sananvapauttani kertoa omasta uskostani. Uskon itse, että taivaaseen vie yksi kaita tie ja antikristukset viettelevät monia ajan illassa. Yksi on seurakunta, Kristuksen ruumis, eikä sen sisään mahdu erimielisyyksiä uskonkysymyksistä. Tätä asiaa ei ole koskaan voinut ymmärtää omalla järjellään kukaan, sen ymmärryksen avaa Pyhä Henki.

        Minun ystäväpiirissäni asioita kyseenalaistetaan, harrastetaan filosofiaa ja muutakin kirjallisuutta kuin Raamattua, mutta pääaasiassa pohdinnan tasolla. Onpa joku kavereistani teologikin ja ystäviä on myös maailmasta. Tiedän omasta kokemusmaailmastani, että ateisti voi olla "parempi" ihminen kuin vl tai kirkkoluterilainen. En siksi keskity tuomitsemaan heitä, jätän sen tehtävän Jumalalle, mutta toki koen jossain määrin tarpeelliseksi ilmaista myös oman uskoni. Se on, että joka ei tee parannusta ja usko lapsenkaltaisesti syntejään anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ei pääse taivaaseen vaan hänen kohtalonsa on helvetin vaiva.

        "Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?" (1.Kor.5:12)

        Uskonasioiden muokkaaminen maailman muoti-ilmiöille salonkikelpoiseksi ei ole mielestäni mitään erityistä pohdiskelua tai kyseenalaistamista vaativaa ajattelua. Se on maailman mielen täyttämistä. Voi niitä, joita maailma kiittää! Tällä palstalla saavat ekumeenisten epäuskoisten kehut "kyseenalaistamisesta" ja "ajattelemisesta" ne veeällinä esiintyvät feikit, jotka jollain tapaa ilmaisevat ekumeenisuutensa. Niin vesi kielellä etsitään ekumeenisuutta vanhoillislestadiolaisuudesta, että keinot sen esiin savustamiseksi ovat vähintään kyseenalaisia. Jos heitä todella on (mitä kylläkin epäilen vahvasti), niin kyse on Raamatun vastaisen seurakuntaopin leviämisestä Jumalan lapsilaumaan ja eriseuran ainekset olisivat kasassa. Tarvittaisiin enää karismaattinen johtaja nostamaan esiin eriseuralaisten tunnot ja hajaannus realisoituisi. Ajan illassa antikristukset ovat ahkeria ristinvihollisen palvelijoita.

        "19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
        20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
        21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
        22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
        23. Sellaista vastaan ei ole laki." (Gal.5:19-23)


      • -Maria-
        O.M kirjoitti:

        Kommenttia sivusta. Järki ei ole uskon vastakohta, sen vastakohta on epäusko ja järjen vastakohta järjettömyys. Järki kuitenkin tuli syntiinlankeemuksessa sokeaksi useille uskonkysymyksille. Yksittäisissä uskonkysymyksissä usko ja järki voivat kulkea käsi kädessä, mutta jos järjelle antaa pikkusormen, se vie pitemmän päälle koko käden. Itse en olisi "edes" kristitty, jos luottaisin järkeeni - niin sokea ja vajaavainen ihmisjärki on. Ja sanottakoon, ettei kyse ole järjen puutteesta, vaikka itseään ei saisikaan kehua. Järkeään voi yrittää käyttää uskon vahvistamiseksi, mutta lopultakaan se ei vahvista sitä. Lasten ja heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. Todennäköisesti Mar-ge tuntee teodikean ongelman, pahan olemassaolon ongelman jne. Kaikki kysymyksiä, joita pohtivat niinkin fiksut ihmiset kuin Paavali, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Ensimmäinen ja ilmeisesti myös toinen ihmisiä, joiden usko kelpasi Jumalalle, kolmas antikristuksen palvelija. Paavali käsittelee asiaa laajasti 1. Korintolaiskirjeessä.

        1.Korinttolaiskirje:
        1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
        1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
        1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
        1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
        2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
        3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Lisättäköön vielä, että mikäpä minä olen toisen uskoa epäilemään/arvostelemaan, mutta minusta -Maria- ei kuulosta veeällältä. Kyse ei ole vain vanhoillislestadiolaisuudelle vieraista ajatuksista. Kyse on tavasta käyttää tiettyjä ns. kaanaan kielen termejä. Minusta -Maria- vaikuttaa kirjoittajalta, joka on oppinut joitakin uskovaisten käyttämiä termejä nettikeskusteluissa, mutta ne eivät istu tekstiin luontevasti ja niitä käytetäänkin vähän. Lisäksi tietämys eriseuroista on yli 30 v. seuroissa käyneelle aika heikko. Kyllä noita asioita on käsitelty välillä ainakin niillä paikkakunnilla, joilla olen itse asunut. Anteeksi -Maria-, jos olen väärässä. En ole lukenut kirjoituksiasi tämän ketjun ulkopuolelta. Jos olisin, voisi käsitykseni olla toinen.

        Ekumeenisuus taitaa olla Suomen tämän hetken trendikkäin uskonto. Se onkin vähentänyt uskontokuntien määrää merkittävästi, koska kaikkia ekumeenisesti ajattelevia ihmisiä protestanttisista ja katolisista kirkkokunnista voidaan luontevasti ekumeenisiksi. Yhteinen nimittäjä ei tee juurikaan vääryyttä ajattelutavalle. Ekumeenisuus on kuitenkin ohimenevä trendi. Seuraava aalto tulee olemaan "kaikki pääsevät taivaaseen" -ajattelu, jolloin muut kuin kristityt taivaasta pois sulkeva usko julistetaan suvaitsemattomaksi.

        Totuutta taivaasta emme tiedä kukaan. Minun puolestani ekumeenisetkin saavat vapaasti yrittää uskollaan taivaaseen. Se ei poista minun perustuslaillista uskonvapauttani ja sananvapauttani kertoa omasta uskostani. Uskon itse, että taivaaseen vie yksi kaita tie ja antikristukset viettelevät monia ajan illassa. Yksi on seurakunta, Kristuksen ruumis, eikä sen sisään mahdu erimielisyyksiä uskonkysymyksistä. Tätä asiaa ei ole koskaan voinut ymmärtää omalla järjellään kukaan, sen ymmärryksen avaa Pyhä Henki.

        Yritin vastata viimeisimpään viestiisi, mutta se ei jostain syystä onnistunut. Löydät sen varmaan tästäkin.

        En oikein ymmärtänyt viestiäsi, miten se liittyi omaani? Kuitenkin sen osoitit Marialle.

        En muistaakseni ole täällä juurikaan edes sivunnut ekumeniaa.

        Enkä ole liioin käyttänyt puheenvuoroja "uskon muokkaamisesta tämän maailman muodin mukaiseksi". Päinvastoin.

        Minulla on ollut koko ajan tänne kirjoittaessani yksi teema. Ja se on Raamatun pitäminen uskonasioissa ylimpänä ohjenuorana. Emme voi korottaa Jumalan sanan asemaan omia näkemyksiämme. Siitä Raamattu varoittaa.

        Ja tästä olen puhunut. Silti moni uskonsisar-tai veli ei näe siinä muuta kuin kritisoimista jota taas lähtökohtaisesti pidetään vääränä.

        Eikö siis yksittäisen kristityn tulekaan kuunnella omaatuntoaan ja varoittaa synnistä siinä pelossa, että saa joidenkin vihat niskaansa? Jos me olisimme itse niitä vikaan joutuneita, sekö olisi syy olla hiljaa? Olemmeko me erehtymättömiä ja siten kritiikin yläpuolella? Olemmeko synnin ulottumattomissa? Vai olemmeko vaarassa joutua vain tietyntyyppisiin synteihin? Hiljaako Raamattu kehottaa olemaan jos näkee ja omassatunnossaan tuntee, että nyt olemme syntiin joutumassa tai joutuneet?

        Siitäkö oikealla paikalla olevan kristityn tunnistaa?

        Näitä minä kyselen ihan vakavissani teiltä veljet ja sisaret.


      • O.M
        O.M kirjoitti:

        Kommenttia sivusta. Järki ei ole uskon vastakohta, sen vastakohta on epäusko ja järjen vastakohta järjettömyys. Järki kuitenkin tuli syntiinlankeemuksessa sokeaksi useille uskonkysymyksille. Yksittäisissä uskonkysymyksissä usko ja järki voivat kulkea käsi kädessä, mutta jos järjelle antaa pikkusormen, se vie pitemmän päälle koko käden. Itse en olisi "edes" kristitty, jos luottaisin järkeeni - niin sokea ja vajaavainen ihmisjärki on. Ja sanottakoon, ettei kyse ole järjen puutteesta, vaikka itseään ei saisikaan kehua. Järkeään voi yrittää käyttää uskon vahvistamiseksi, mutta lopultakaan se ei vahvista sitä. Lasten ja heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. Todennäköisesti Mar-ge tuntee teodikean ongelman, pahan olemassaolon ongelman jne. Kaikki kysymyksiä, joita pohtivat niinkin fiksut ihmiset kuin Paavali, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Ensimmäinen ja ilmeisesti myös toinen ihmisiä, joiden usko kelpasi Jumalalle, kolmas antikristuksen palvelija. Paavali käsittelee asiaa laajasti 1. Korintolaiskirjeessä.

        1.Korinttolaiskirje:
        1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
        1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
        1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
        1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
        2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
        3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Lisättäköön vielä, että mikäpä minä olen toisen uskoa epäilemään/arvostelemaan, mutta minusta -Maria- ei kuulosta veeällältä. Kyse ei ole vain vanhoillislestadiolaisuudelle vieraista ajatuksista. Kyse on tavasta käyttää tiettyjä ns. kaanaan kielen termejä. Minusta -Maria- vaikuttaa kirjoittajalta, joka on oppinut joitakin uskovaisten käyttämiä termejä nettikeskusteluissa, mutta ne eivät istu tekstiin luontevasti ja niitä käytetäänkin vähän. Lisäksi tietämys eriseuroista on yli 30 v. seuroissa käyneelle aika heikko. Kyllä noita asioita on käsitelty välillä ainakin niillä paikkakunnilla, joilla olen itse asunut. Anteeksi -Maria-, jos olen väärässä. En ole lukenut kirjoituksiasi tämän ketjun ulkopuolelta. Jos olisin, voisi käsitykseni olla toinen.

        Ekumeenisuus taitaa olla Suomen tämän hetken trendikkäin uskonto. Se onkin vähentänyt uskontokuntien määrää merkittävästi, koska kaikkia ekumeenisesti ajattelevia ihmisiä protestanttisista ja katolisista kirkkokunnista voidaan luontevasti ekumeenisiksi. Yhteinen nimittäjä ei tee juurikaan vääryyttä ajattelutavalle. Ekumeenisuus on kuitenkin ohimenevä trendi. Seuraava aalto tulee olemaan "kaikki pääsevät taivaaseen" -ajattelu, jolloin muut kuin kristityt taivaasta pois sulkeva usko julistetaan suvaitsemattomaksi.

        Totuutta taivaasta emme tiedä kukaan. Minun puolestani ekumeenisetkin saavat vapaasti yrittää uskollaan taivaaseen. Se ei poista minun perustuslaillista uskonvapauttani ja sananvapauttani kertoa omasta uskostani. Uskon itse, että taivaaseen vie yksi kaita tie ja antikristukset viettelevät monia ajan illassa. Yksi on seurakunta, Kristuksen ruumis, eikä sen sisään mahdu erimielisyyksiä uskonkysymyksistä. Tätä asiaa ei ole koskaan voinut ymmärtää omalla järjellään kukaan, sen ymmärryksen avaa Pyhä Henki.

        Emme ole synnin ulottumattomissa, mutta voimme laittaa kaiken synnin pois uskomalla syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Olisi hyvä, jos kaikilla olisi oma saattoveljensä tai -sisarensa, jolle voisi kertoa matkan virheistä ja lankeemuksista ja jolta voisi kuulla sen ihanan synninpäästön evankeliumin. Jos tällaista ei ole, sellaista voi rukoilla Jumalalta. Jumala on luvannut lastensa rukoukset kuulla.

        Emme ole erehtymättömiä ja siksi on hyvä, että seurakuntaäiti neuvoo ja korjaa vikaan joutuneita. Seurakunta ei ota yhteistä kantaa asioihin ihmismielen mukaisesti. Jumalan seurakunta on Jumalan valtakunta maan päällä ja neuvojana on Pyhä Henki, ei inhimillinen viisaus. Kun on Jumalan aika puhdistaa seurakuntansa, hän voi sen tehdä kovalla kädellä vioin ja virhein peitettyjen ihmisten kautta. Hävittihän Jumala VT:ssakin kovalla kädellä Sodoman ja Gomorran tulikivellä ja maailman vedenpaisumuksella, synnin tähden.

        On kuitenkin ennustettu, että aikain lopulla myös Jumalan lapsilauma mädäntyy sisältäpäin. Kun verkot nostetaan, nousee kahdenlaisia kaloja, terveitä ja mädänneitä. On tyhmiä neitseitä, jotka eivät huolehdi uskonliekistä eivätkä pääse Karitsan häihin.

        Meidän kaikkien uskovaisten on aika ajoin syytä miettiä, annammeko liikaa omalle järjellemme valtaa. Järjenkäyttömme ilmenee mm. kysymyksenä, sanoiko Jumala todella niin. Kysymys, jota viekas vihollisemme käytti jo paratiisissa. Helposti pidämme Jumalan seurakunnan neuvoja halpoina emmekä usko seurakuntaäidin hoivaan. Se kaikki on sielunvihollisen, tuon tuhanten juonten konstimestarin puhetta. Hän on ahkera, ahkerampi kuin periluterilainen suomalainen työetiikkoineen, ja kiertää kiljuvan jalopeuran tavoin etsien kenet saisi niellä, jotta valitutkin eksytettäisiin. Vaan älä pelkää, piskuinen lauma, luota Vapahtajaasi, sillä hänen voimansa on sielunvihollisen voimaa suurempi ja hänen verensä pyyhkii pois kaikki synnit. Herran Henki lepää ajan lopulla pohjoisen maan päällä ja Elämän Herra Jeesus on luvannut olla kanssamme maailman loppuun saakka.


      • -Maria-
        O.M kirjoitti:

        Kommenttia sivusta. Järki ei ole uskon vastakohta, sen vastakohta on epäusko ja järjen vastakohta järjettömyys. Järki kuitenkin tuli syntiinlankeemuksessa sokeaksi useille uskonkysymyksille. Yksittäisissä uskonkysymyksissä usko ja järki voivat kulkea käsi kädessä, mutta jos järjelle antaa pikkusormen, se vie pitemmän päälle koko käden. Itse en olisi "edes" kristitty, jos luottaisin järkeeni - niin sokea ja vajaavainen ihmisjärki on. Ja sanottakoon, ettei kyse ole järjen puutteesta, vaikka itseään ei saisikaan kehua. Järkeään voi yrittää käyttää uskon vahvistamiseksi, mutta lopultakaan se ei vahvista sitä. Lasten ja heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. Todennäköisesti Mar-ge tuntee teodikean ongelman, pahan olemassaolon ongelman jne. Kaikki kysymyksiä, joita pohtivat niinkin fiksut ihmiset kuin Paavali, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Ensimmäinen ja ilmeisesti myös toinen ihmisiä, joiden usko kelpasi Jumalalle, kolmas antikristuksen palvelija. Paavali käsittelee asiaa laajasti 1. Korintolaiskirjeessä.

        1.Korinttolaiskirje:
        1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
        1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
        1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
        1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
        2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
        3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Lisättäköön vielä, että mikäpä minä olen toisen uskoa epäilemään/arvostelemaan, mutta minusta -Maria- ei kuulosta veeällältä. Kyse ei ole vain vanhoillislestadiolaisuudelle vieraista ajatuksista. Kyse on tavasta käyttää tiettyjä ns. kaanaan kielen termejä. Minusta -Maria- vaikuttaa kirjoittajalta, joka on oppinut joitakin uskovaisten käyttämiä termejä nettikeskusteluissa, mutta ne eivät istu tekstiin luontevasti ja niitä käytetäänkin vähän. Lisäksi tietämys eriseuroista on yli 30 v. seuroissa käyneelle aika heikko. Kyllä noita asioita on käsitelty välillä ainakin niillä paikkakunnilla, joilla olen itse asunut. Anteeksi -Maria-, jos olen väärässä. En ole lukenut kirjoituksiasi tämän ketjun ulkopuolelta. Jos olisin, voisi käsitykseni olla toinen.

        Ekumeenisuus taitaa olla Suomen tämän hetken trendikkäin uskonto. Se onkin vähentänyt uskontokuntien määrää merkittävästi, koska kaikkia ekumeenisesti ajattelevia ihmisiä protestanttisista ja katolisista kirkkokunnista voidaan luontevasti ekumeenisiksi. Yhteinen nimittäjä ei tee juurikaan vääryyttä ajattelutavalle. Ekumeenisuus on kuitenkin ohimenevä trendi. Seuraava aalto tulee olemaan "kaikki pääsevät taivaaseen" -ajattelu, jolloin muut kuin kristityt taivaasta pois sulkeva usko julistetaan suvaitsemattomaksi.

        Totuutta taivaasta emme tiedä kukaan. Minun puolestani ekumeenisetkin saavat vapaasti yrittää uskollaan taivaaseen. Se ei poista minun perustuslaillista uskonvapauttani ja sananvapauttani kertoa omasta uskostani. Uskon itse, että taivaaseen vie yksi kaita tie ja antikristukset viettelevät monia ajan illassa. Yksi on seurakunta, Kristuksen ruumis, eikä sen sisään mahdu erimielisyyksiä uskonkysymyksistä. Tätä asiaa ei ole koskaan voinut ymmärtää omalla järjellään kukaan, sen ymmärryksen avaa Pyhä Henki.

        Noinhan ne ovat asiat, mutta vastauksesi ei taaskaan millään tavalla liity siihen, mitä kysyin.

        Annetaan olla.


    • x-vl

      Jossakin aikaisemmassa keskustelussa oli juuri puhe siitä, että Pyhä Henki ja järki eivät ole toistensa vastakohtia.

      Muistin silloin tuon Lutherin maininnan järjen käytöstä, mutta jotenkin tuntui turhalta siellä sitä edes mainita. Eikä tuo ole ainoa kohta, missä sitä korostetaan.

      Järkioppi on mielestäni ainakin sitä, että uskonasiat vaaditaan todistettaviksi järjellä. Kaikki mikä menee yli ymmärryksen tai jota ei voi järjellä selittää, teilataan vääräksi ja valheeksi. Minä en ole niin tekemässä millään muotoa.

      Esim. kristinuskon perussanoma on ja pysyy uskonasiana, koska sitä ei voi järjellä todistaa. Ainakaan toistaiseksi! ;) Siinä järki on oikeassa paikassa vangiksi otettu.

      Mutta logiikan ja johdonmukaisuuden vaatimus on näissäkin keskusteluissa ihan oikein. Esim. moraalisia kysymyksiä voidaan ajatella järjen kanssa. Jos niissä on ristiriitaisuuksia, niin niihin voi kyllä järkevästi puuttua.

      Moraalin alueella voi olla ongelmana se, että joku kohta opissa sotii esim. lähimmäisen rakkautta vastaan. Ristiriita osoittaa, että ko. oppi on rakennettu ja tulkittu arveluttavalla tavalla! Silloin Raamatun kohdat sotivat selkeästi toisiaan vastaan.

      Mitä silloin pitäisi tehdä????

      • Hynde

        1. Kor. 3:19
        Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Me ylpeilemme siitä, että kaikkialla maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne olemme noudattaneet Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus.


      • Erehtynyt
        Hynde kirjoitti:

        1. Kor. 3:19
        Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Me ylpeilemme siitä, että kaikkialla maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne olemme noudattaneet Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus.

        Näin juuri, veljeni. Kristus ja hänen evankeliuminsa, ja siihen kätketty pelastus, on monelle hulluus. On sitä jokaiselle, ellei Pyhä Henki Jumala kirkasta Kristusta. Ellei Jumalan armo ohjaa.

        Siitähän Paavali kirjoittaa, eikö vain. Hän torjuu kaikki inhimilliset rakennelmat ansaita pelastusta. Ettei vain meitä uhkaisi juuri se maailman viisaus, josta Paavali varoittaa. Se, että alamme asettaa ehtoja Kristuksen ja hänen evankeliuminsa, Jumalan valtakunnan sanoman, vastaanottamiseen.

        Tyytykäämme yksinkertaisuuteen ja vilpittömyyteen.


      • x-vl
        Hynde kirjoitti:

        1. Kor. 3:19
        Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Me ylpeilemme siitä, että kaikkialla maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne olemme noudattaneet Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus.

        Jumalan armo? Nyt meni yli ymmärryksen ja reilusti! ;)

        Yksinkertaisuus ja vilpittömyys? Kyllä varmaan! Sillä ei kuitenkaan ole välttämättä yhtään mitään tekemistä oikean Raamatun tulkinnan kanssa.

        Ylpeilyn aihettakin näkyy ja kuuluu olevan usein ihan riittävästi! Lieneekö kerskauksen aihe aina oikeutettu?


      • Ihminen
        Hynde kirjoitti:

        1. Kor. 3:19
        Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

        Me ylpeilemme siitä, että kaikkialla maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne olemme noudattaneet Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus.

        "1. Kor. 3:19
        Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä."

        Vanhoillislestadiolaisten "vain me" -"viisaus" on täyttä typeryyttä ja hullutusta Jumalan silmissä. Näin rohkenen väittää.


    • -Maria-

      Miten osasitkin sen noin hyvin sanoa!!

      Olen samaa mieltä, että käyttämällä tervettä järkeä myös uskomisen asioissa turhat "hörhöilyt" epäoleellisessa jäävät pois ja itse asia saa ansaitsemansa arvostuksen.

      Itse luen näitä nettikirjoituksia usein tosi pahoilla mielin ja huolissani siksi, että vanhoillislestadiolaisuudessa on viime vuosikymmninä tapahtunut todella kummallinen painopisteen vääristymä. Minusta olemme joukolla joutuneet Sielunvihollisen eksyttämiksi jotta Evankeliumin ilosanoman aarre meiltä hämärtyisi. Ja sitä sitten puolustellaan mitä kummallisimmilla perusteluilla jotka ovat pelkkää epäjohdonmukaista puuroa ja hullunkurista sivuseikoissa askartelemista.

      Selitykset kuulostavat välillä kuin jonkun Jehovan todistajan sulkeutuvasta ovenraosta kiihtyvällä tahdilla laskettelemalta liturgialta; ei oikein päätä eikä häntää.

      Eilen luettuani Päivämiehestä Toivo Määtän OMITUISEN kirjoituksen, joissa puolusteltiin lakihenkisiä 70-luvun historiakirjoituksia (jotka toisin kuin Määtän tekstissä toisteltiin, ovat aiheuttaneet laajaa hämmennystä), istahdin taas väsyneenä ja ahdistuneena miettimään; tätäkö haluan lapsilleni opetettavan? Sellaisilla asioillako heidän uskoansa rakennetaan ja sieluansa ravitaan? Sekö on se Hyvän Paimenen ääni, jota minäkin heitä kehotan seuraamaan?

      Mutta kaltaisesi kristityt, joita myös tapaa paljon keskuudessamme, antavat valoa tulevaisuuteen. Kiitos Sinulle.

      Vetoan myös nyt Sinuun, pysy linjoilla!

      • Erehtynyt

        Pysy sinäkin. Muutos alkaa yksilöistä. Itsekriittisyyttä unohtamatta.

        Hyvän Paimenen ääntä ja sen seuraamista olen itsekin paljon miettinyt. Olen kanssasi samaa mieltä eilisen Päivämiehen TM:n kirjoituksesta. Minä(kään) en löytänyt siitä Hyvän Paimenen ääntä.

        Miten ymmärrän Hyvän Paimenen äänen? Hyvä Paimen kutsuu, ruokkii, rohkaisee ja pitää huolta. Hyvän Paimenen rakkaus on edellytyksetöntä rakkautta. Se ei lastaa kuormaa selkään, vaan vapauttaa kuormasta. En kuitenkaan ajattele, että se olisi kaiken sallivaa. Kysymys on elintilasta. Kysymys on kristityn vapaudesta.

        Mitä tarkoitan? Hyvä Paimen ei keskity siihen, että kaikki lampaat ajattelevat, toimivat ja määkivät täysin samalla nuotilla kaikissa mahdollisissa kysymyksissä ja tilanteissa. Uskon ydin, Kristus on jakamaton, mutta moraalin alueella on liikkumavaraa. Kuitenkin toiset huomioiden ja jokaista kunnoittaen.

        Hyvä Paimenen tunnistaa siitä, että hän uskaltaa jättää 99 ja lähtee yhden kadonneen perään. Ymmärrän niin, että Hänen toimintansa painopiste ei ole siinä, että 99 seisovat suorassa rivissä. Hän huolehtii ruuan riittävyydestä ja miettii erityisesti, miten eksyksissä olevat löytäisivät Isän kotiin.

        Hyvän Paimenen tunnistaa evankeliumista. Ei yhtenäiskulttuurista.


      • Hans Lankari

        Luin juuri äsken mainitun Toivo Määtän kirjoituksen.

        Tottakai on tullut historiallisista kirjoituksista myönteistä palautetta. Kriittinen palaute sitten todettiinkin lähinnä epäuskon aikaansaamaksi. Osoittaa aikamoista "herkkyyttä" ja nöyryyttä seurakunnan äänelle. Monelle meistä on lihan pyyntö saada paalua ja aitaa, jottei tarvitsisi turvata vain armoon ja evankeliumin ohjaukseen. Toisaalla lehdessä päätoimittajakin toteaa, että lehden tarkoituksena on antaa eväitä ratkaista arjessa tulevia ongelmia. Eväät onkin monesti paikallaan, mutta yksioikoiset johtopäätökset ovatkin jo toinen juttu.

        Esimerkiksi kun syntyvyyden säännöstelystä oli juttu, siinä oli muutamia Raamatunkohtia joiden oli tarkoitus tukea ehdotonta ehäisykielteisyyttä. En osaa itse ottaa kantaa koko ehkäisykysymykseen, enkä välttämättä kestäisi katsoa kyseisen kannan muutosta, mutta luettuani mainitut Raamatunkohdat huomasin, ettei niissä oteta kantaa ehkäisyyn. Parin L-papinkin kanssa olen asiasta keskustellut, eivätkä hekään moista tunnista. Mutta kuten Määttä sanoi, valmiita vastauksia oltiin taas odotettu. Itse kun luin ne Raamatunkohdat (joita en nyt muista), hätkähdin, että ovatpa rohkeita, kun uskaltavat julkaista näin hatarasti tuettuja johtopäätöksiä.
        Silloista ehkäisykeskustelua taisi aika lailla häiritä aborttikeskustelu, joka oli myöskin ajankohtainen, joskaan ei lainkaan sama asia.

        Täten kehotan itseäni ja muita lukemaan enemmän Raamattua. Sitä kun nöyränä lukee, se avaa kyllä näköaloja.


      • x-vl

        Luin eilen illalla kyseisen kirjoituksen. Ajattelin heti erästä vl-sukulaistani, joka hiljattain soitteli minulle.

        Hän jutteli silloin siitäkin, ettei voi lukea niitä 70-luvun kirjoituksia lainkaan, koska ne ahdistavat häntä niin paljon. Muistot ovat niin kipeitä ja psyyke on ollut murtumaisillaan monta kertaa.

        Mietityttää, miten hän on mahtanut ko. kirjoituksen lukea. Kestääkö hän tuota?

        MInä en voi tulla muuhun ajatukseen kuin että, yksin armo ei enää riitäkään, vaan evankeliumiin tarvitaan lisukkeita! Eikä luoteta siihen, että armo on jumalanlapsen opettajana. Tarvitaan jokin yhteisöllinen tulkinta käytännön elämän eri tilanteisiin ja niitä vaaditaan peräti toteltaviksi.

        Tai muuten tulee:"...Elämänvanhurskauteen liittyviä neuvoja ei ylipäätään tarvittaisi. Tällainen käsitys on vastoin Raamatun opetusta, sillä rakkauden neuvot kuuluvat evankeliumin kokonaisuuteen. Ne eivät ole lakia. Kun sydämellä on yhdenkaltainen ymmärrys Jumalan valtakunnan opetuksen kanssa, neuvot eivät myöskään ahdista. Lammas tuntee Hyvän paimenen äänen." (TM)

        Ei asia ole muuttunut sitten 70-luvun, jolloin minä olin törmäyskurssilla seurakunnassa. Siksi olen väärä henkilö tukemaan esim. sukulaistani, joka kipuilee sisällä noiden lakihenkisten vaatimusten kanssa. Vapaus ja ilo ovat siitä todella kaukana.

        Miten tuollainen sokea kuuliaisuus riittää toisille? Ei turvallisuus ja toisten ohjauksessa oleminen ole vapautta.

        Tai onhan se jonkin laista. Ei tarvitse itse ottaa vastuuta edes arkipäivän asioista, vaan niihinkin löytyy pakettiratkaisu seurakunnalta!

        Ei kai voi mitään sille jos joku yksilö haluaa niin toimia vaelluksessaan. Mutta se on karmaisevaa, kun sitä aletaan vaatia muiltakin!

        Voiko Pyhän Hengen työ olla noin kaavamaista ja sidottua????


      • vanha vaimo
        Erehtynyt kirjoitti:

        Pysy sinäkin. Muutos alkaa yksilöistä. Itsekriittisyyttä unohtamatta.

        Hyvän Paimenen ääntä ja sen seuraamista olen itsekin paljon miettinyt. Olen kanssasi samaa mieltä eilisen Päivämiehen TM:n kirjoituksesta. Minä(kään) en löytänyt siitä Hyvän Paimenen ääntä.

        Miten ymmärrän Hyvän Paimenen äänen? Hyvä Paimen kutsuu, ruokkii, rohkaisee ja pitää huolta. Hyvän Paimenen rakkaus on edellytyksetöntä rakkautta. Se ei lastaa kuormaa selkään, vaan vapauttaa kuormasta. En kuitenkaan ajattele, että se olisi kaiken sallivaa. Kysymys on elintilasta. Kysymys on kristityn vapaudesta.

        Mitä tarkoitan? Hyvä Paimen ei keskity siihen, että kaikki lampaat ajattelevat, toimivat ja määkivät täysin samalla nuotilla kaikissa mahdollisissa kysymyksissä ja tilanteissa. Uskon ydin, Kristus on jakamaton, mutta moraalin alueella on liikkumavaraa. Kuitenkin toiset huomioiden ja jokaista kunnoittaen.

        Hyvä Paimenen tunnistaa siitä, että hän uskaltaa jättää 99 ja lähtee yhden kadonneen perään. Ymmärrän niin, että Hänen toimintansa painopiste ei ole siinä, että 99 seisovat suorassa rivissä. Hän huolehtii ruuan riittävyydestä ja miettii erityisesti, miten eksyksissä olevat löytäisivät Isän kotiin.

        Hyvän Paimenen tunnistaa evankeliumista. Ei yhtenäiskulttuurista.

        >>>Hyvä Paimenen tunnistaa siitä, että hän uskaltaa jättää 99 ja lähtee yhden kadonneen perään. Ymmärrän niin, että Hänen toimintansa painopiste ei ole siinä, että 99 seisovat suorassa rivissä. Hän huolehtii ruuan riittävyydestä ja miettii erityisesti, miten eksyksissä olevat löytäisivät Isän kotiin.

        Hyvän Paimenen tunnistaa evankeliumista. Ei yhtenäiskulttuurista.


    • hande

      vl:t eivät rakentele mitään palikkatorneja joita ihastellaan, tai ole unohtaneet järkeä.

      en oikein ymmärrä tätä keskustelua sen takia, että epäuskoiset itse ovat takertuneet kaikkiin niihin pieniin lillukanvarsiin, ja vaatineet meitä perustelemaan niitä. kai silloin tulee kuva että me sekoittelemme puuroja ja vellejä tai näpertelemme asioilla jotka eivät ole olennaisia uskomisen kannalta.

      Olen itse täällä korostanut, että tärkeintä on uskoa omat synnit anteeksi Kristuksen tähden, se riittää taivaaseen pääsyyn.

      haluaisin itsekin keskustella mielummin niistä olennaisista, kuin perustella jotakin televisioasennetta.

      ja sitten:
      "...mutta yhtä tarpeellista on kriittisyys toisten ymmärtämiä ja toisille kirkastettuja asioita ja tulkintoja kohtaan..."

      Kyllä kriittisyys on tarpeen mutta uskon ja Raamatun valossa. Itsekin uskoisin olevani kriittinen juuri tällä tavalla.

      • Erehtynyt

        Siinäpä se vitsi piileekin. Minkä ja millaisen uskon? Minkä ja millaisen raamatuntulkinnan?

        On monenlaista raamatuntulkintaa. Minä pidän yhtä oikeana, sinä toista. Kumpikin olemme raamatullisia. Pattitilanne?

        Ajattelen, että kriittisyys pitää ulottaa myös omaan ja oman yhteisön tapaan tulkita Raamattua. Itsensä erehtymättömäksi julistaminen ajatuksella "vain minulla ja meillä on oikea raamatuntulkinta" avaa portit pahimmillaan uskonnolliseen mielivaltaan.

        Toisaalta juuri se aiheuttaa turhaa vastakkainasettelua. Kyllä meillä itsellä on osamme siinä, mitä kutsut lillukanvarsiin takertumiseksi.

        Lopulta joudumme valitsemaan jonkin totuuden, jonkin raamatuntulkinnan. Ja luottaa siihen. Sen ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa oman totuuden asettamista kaikkien muiden totuuksien yläpuolelle ja kaiken kritiikin ulottumattomiin.

        Siitä seuraa eristäytyminen ja tukehtuminen.


      • hande
        Erehtynyt kirjoitti:

        Siinäpä se vitsi piileekin. Minkä ja millaisen uskon? Minkä ja millaisen raamatuntulkinnan?

        On monenlaista raamatuntulkintaa. Minä pidän yhtä oikeana, sinä toista. Kumpikin olemme raamatullisia. Pattitilanne?

        Ajattelen, että kriittisyys pitää ulottaa myös omaan ja oman yhteisön tapaan tulkita Raamattua. Itsensä erehtymättömäksi julistaminen ajatuksella "vain minulla ja meillä on oikea raamatuntulkinta" avaa portit pahimmillaan uskonnolliseen mielivaltaan.

        Toisaalta juuri se aiheuttaa turhaa vastakkainasettelua. Kyllä meillä itsellä on osamme siinä, mitä kutsut lillukanvarsiin takertumiseksi.

        Lopulta joudumme valitsemaan jonkin totuuden, jonkin raamatuntulkinnan. Ja luottaa siihen. Sen ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa oman totuuden asettamista kaikkien muiden totuuksien yläpuolelle ja kaiken kritiikin ulottumattomiin.

        Siitä seuraa eristäytyminen ja tukehtuminen.

        Raamattu opettaa tästäkin asiasta.

        "Teille on annettu ymmärrys näihin aioihin, mutta heille(epäuskoisille) vertausten kautta." Näin suurin piirtein Jeesuksen sanoma opetuslapsille.

        Eli Raamattu opettaa että ei muilla kuin Jeesuksen opetuslapsilla ole annettu ymmärrystä. Jos opetat toisin, opetat Raamattua vastaan.

        Mitä uskonnolliseen mielivaltaan tulee, on totta, että uskonnollista mielivaltaa on esim. katolinen kirkko käyttänyt. Tämä on totta silloin kuin Raamattua tulkitaan järjen ja lihan kautta. Ei Pyhän Hengen.


      • Napo
        hande kirjoitti:

        Raamattu opettaa tästäkin asiasta.

        "Teille on annettu ymmärrys näihin aioihin, mutta heille(epäuskoisille) vertausten kautta." Näin suurin piirtein Jeesuksen sanoma opetuslapsille.

        Eli Raamattu opettaa että ei muilla kuin Jeesuksen opetuslapsilla ole annettu ymmärrystä. Jos opetat toisin, opetat Raamattua vastaan.

        Mitä uskonnolliseen mielivaltaan tulee, on totta, että uskonnollista mielivaltaa on esim. katolinen kirkko käyttänyt. Tämä on totta silloin kuin Raamattua tulkitaan järjen ja lihan kautta. Ei Pyhän Hengen.

        Tuo raamatun kohtako julistaa vl:t oikeauskoisiksi? Mielestäni tulkintasi kyllä ontuu.


      • hande
        Napo kirjoitti:

        Tuo raamatun kohtako julistaa vl:t oikeauskoisiksi? Mielestäni tulkintasi kyllä ontuu.

        jos haluat tulkita Raamattua oikein, sinun täytyy ajatella niinkuin Raamattu sanoo. Ainoastaan Jeesuksen opetuslapset ymmärtävät taivaan valtakunnan salaisuudet. Ei ole nyt tässä Raamattua enkä voi tarkemmin tuota kohtaa selvittää. Mutta Raamattu ilmoittaa, etteivät muut ymmärrä taivaan valtakunnan salaisuuksia kuin Jeesuksen opetuslapset. Kun minä uskon että olen Jeesuksen opetulapsi, en voi ajatella että voisin lähteä seuraamaan jonkun muun kuin Jumalan lapsien Raamatun tulkintaa.

        Kyllä tulkinnoista voidaan keskustella, mutta kun erimielisyyttä löytyy, täytyy pitäytyä Jumalan valtakunnan opetuksessa. (joka siis koostuu Jumalan lapsista)


      • Napo
        hande kirjoitti:

        jos haluat tulkita Raamattua oikein, sinun täytyy ajatella niinkuin Raamattu sanoo. Ainoastaan Jeesuksen opetuslapset ymmärtävät taivaan valtakunnan salaisuudet. Ei ole nyt tässä Raamattua enkä voi tarkemmin tuota kohtaa selvittää. Mutta Raamattu ilmoittaa, etteivät muut ymmärrä taivaan valtakunnan salaisuuksia kuin Jeesuksen opetuslapset. Kun minä uskon että olen Jeesuksen opetulapsi, en voi ajatella että voisin lähteä seuraamaan jonkun muun kuin Jumalan lapsien Raamatun tulkintaa.

        Kyllä tulkinnoista voidaan keskustella, mutta kun erimielisyyttä löytyy, täytyy pitäytyä Jumalan valtakunnan opetuksessa. (joka siis koostuu Jumalan lapsista)

        Miksihän edes kysyin?


      • hande
        Napo kirjoitti:

        Miksihän edes kysyin?

        oli vähän sekava tuo minun selvitys kun tosiaan oon koulussa ja ei ole Raamattua mukana. Se taivaan valtakunnan salaisuudet tuli mieleeni vasta jälkeenpäin. Jos siis vilpittömästi ihmettelet että miksi kysyit.


      • suotta
        Napo kirjoitti:

        Miksihän edes kysyin?

        jälleen kerran munasit itsesi julkisella palstalla. "Vain me" -tietäjä lyttäsi sinut onnettoman "apinan" tälläkin kerralla normaaliin tyylikkääseen tapaansa.

        Ota opiksesi!


      • Napo
        suotta kirjoitti:

        jälleen kerran munasit itsesi julkisella palstalla. "Vain me" -tietäjä lyttäsi sinut onnettoman "apinan" tälläkin kerralla normaaliin tyylikkääseen tapaansa.

        Ota opiksesi!

        Näin on näppylät. Pitänee tyytyä banaaneihin ja kirppupantaan.


      • Erehtynyt
        hande kirjoitti:

        Raamattu opettaa tästäkin asiasta.

        "Teille on annettu ymmärrys näihin aioihin, mutta heille(epäuskoisille) vertausten kautta." Näin suurin piirtein Jeesuksen sanoma opetuslapsille.

        Eli Raamattu opettaa että ei muilla kuin Jeesuksen opetuslapsilla ole annettu ymmärrystä. Jos opetat toisin, opetat Raamattua vastaan.

        Mitä uskonnolliseen mielivaltaan tulee, on totta, että uskonnollista mielivaltaa on esim. katolinen kirkko käyttänyt. Tämä on totta silloin kuin Raamattua tulkitaan järjen ja lihan kautta. Ei Pyhän Hengen.

        Ymmärrys mihin asioihin? Taivaan valtakunnan salaisuuksiin, eikö vain. Mikä on taivaan valtakunnan salaisuus ja aarre? Hän on Kristus ja hänen sovitustyönsä. Ei yhtenäiskulttuuri kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asioissa.

        "Teille on annettu" ei mielestäni oikeuta ajattelemaan, että Jeesuksen "te" olemme juuri me, ja vain ja ainoastaan me, minä mukaan luettuna. Jos lähtökohdaksi otetaan, että minä (me) olemme opetuslapsia - siis vain minulle (meille) on annettu ymmärrys, koska vain me olemme Jeesuksen opetuslapsia..., jäädään pyörimään kehää.

        Mistä tuo kehä syntyy? Ei suinkaan lapsenmielisestä uskosta, vaan yrityksestä järkeistää Kristuksen seurakunta näkyväksi. Kuitenkin se on viime kädessä vain ja ainoastaan uskon todellisuutta.


      • Easy
        Erehtynyt kirjoitti:

        Ymmärrys mihin asioihin? Taivaan valtakunnan salaisuuksiin, eikö vain. Mikä on taivaan valtakunnan salaisuus ja aarre? Hän on Kristus ja hänen sovitustyönsä. Ei yhtenäiskulttuuri kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asioissa.

        "Teille on annettu" ei mielestäni oikeuta ajattelemaan, että Jeesuksen "te" olemme juuri me, ja vain ja ainoastaan me, minä mukaan luettuna. Jos lähtökohdaksi otetaan, että minä (me) olemme opetuslapsia - siis vain minulle (meille) on annettu ymmärrys, koska vain me olemme Jeesuksen opetuslapsia..., jäädään pyörimään kehää.

        Mistä tuo kehä syntyy? Ei suinkaan lapsenmielisestä uskosta, vaan yrityksestä järkeistää Kristuksen seurakunta näkyväksi. Kuitenkin se on viime kädessä vain ja ainoastaan uskon todellisuutta.

        "Mistä tuo kehä syntyy?"

        Oulun puisista päistä, joista helposti veistelee nuotion sytykkeet.


      • Erehtynyt
        Easy kirjoitti:

        "Mistä tuo kehä syntyy?"

        Oulun puisista päistä, joista helposti veistelee nuotion sytykkeet.

        Jokaisen meidän päässä on riittävästi puuta nuotion sytykkeeksi. Ja jokaisella meillä on omat kehämme.

        Pitää keskittyä itsekriittisyyteen eikä arvostella ja syytellä muita.


      • hande
        suotta kirjoitti:

        jälleen kerran munasit itsesi julkisella palstalla. "Vain me" -tietäjä lyttäsi sinut onnettoman "apinan" tälläkin kerralla normaaliin tyylikkääseen tapaansa.

        Ota opiksesi!

        kohtaa minä olen jotakuta kutsunut apinaksi??? olin aika vilpittömästi liikenteessä. Mietin vähän tuossa sitä kysymyksen pohjaa"miksihän edes kysyin?" mutta olen todella pettynyt että se sisälsi tällaisia aineksia.
        Tarkoitus ei ollut lytätä ketään, vaan puhua Raamatusta.

        Voitko kieltää ettei Raamattu opeta kuten sanoin??


      • hande
        Erehtynyt kirjoitti:

        Ymmärrys mihin asioihin? Taivaan valtakunnan salaisuuksiin, eikö vain. Mikä on taivaan valtakunnan salaisuus ja aarre? Hän on Kristus ja hänen sovitustyönsä. Ei yhtenäiskulttuuri kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asioissa.

        "Teille on annettu" ei mielestäni oikeuta ajattelemaan, että Jeesuksen "te" olemme juuri me, ja vain ja ainoastaan me, minä mukaan luettuna. Jos lähtökohdaksi otetaan, että minä (me) olemme opetuslapsia - siis vain minulle (meille) on annettu ymmärrys, koska vain me olemme Jeesuksen opetuslapsia..., jäädään pyörimään kehää.

        Mistä tuo kehä syntyy? Ei suinkaan lapsenmielisestä uskosta, vaan yrityksestä järkeistää Kristuksen seurakunta näkyväksi. Kuitenkin se on viime kädessä vain ja ainoastaan uskon todellisuutta.

        Niin tuossa toisessa säikeessä muistin sen "asian" eli taivaan valtakunnan salaisuuden.

        millä tavoin olen järkeistänyt kristuksen seurakuntaa näkyväksi?

        Olen päinvastoin tuonut esille, ettei Jumalan valtakuntaa taideta nähdä. Se ei ole mikään organisaation vaan pyhien yhteys. No mitäs tämä pyhien yhteys tarkoittaa.

        yhteistä ja veljellistä rakkautta
        yhdessä opissa pysymistä
        ym. ym.

        Miksi siis syytät minua seurakunnan näkyväksi tekemisestä?


      • Easy
        Erehtynyt kirjoitti:

        Jokaisen meidän päässä on riittävästi puuta nuotion sytykkeeksi. Ja jokaisella meillä on omat kehämme.

        Pitää keskittyä itsekriittisyyteen eikä arvostella ja syytellä muita.

        Eiköhän suurin osa lukijoista ymmärtänyt viestini leikkisän vertauskuvallisuuden.

        Eihän kenenkään päästä suoranaisesti tikkuja irtoa, mutta nupin sisältö saattaa monilla oululaisilla olla sitä puun tasoa.


      • Erehtynyt
        hande kirjoitti:

        Niin tuossa toisessa säikeessä muistin sen "asian" eli taivaan valtakunnan salaisuuden.

        millä tavoin olen järkeistänyt kristuksen seurakuntaa näkyväksi?

        Olen päinvastoin tuonut esille, ettei Jumalan valtakuntaa taideta nähdä. Se ei ole mikään organisaation vaan pyhien yhteys. No mitäs tämä pyhien yhteys tarkoittaa.

        yhteistä ja veljellistä rakkautta
        yhdessä opissa pysymistä
        ym. ym.

        Miksi siis syytät minua seurakunnan näkyväksi tekemisestä?

        En sinua syytä.

        Ajattelin asiaa yleisemmällä tasolla. Siis, mitä usein ja helposti seuraa, kun jäädään pyörimään kehää - vain Jeesuksen opetuslapset tulkitsevat Raamattua oikein -> (vain) me olemme Jeesuksen opeuslapsia -> vain meidän raamatuntulkintamme on oikea, koska (vain) me olemme Jeesuksen opetuslapsia...

        Taivaan valtakunnan salaisuus, Kristus, on uskon kohde ja samalla uskon sisältö, siis uskon asia. Hän on luovuttamaton ja jakamaton. Hän on kompastuskivi, Jumalan hulluus, epäuskoisille.

        Hän on myös seurakunnan pää. Seurakunta on yksi ja yksimielinen. Kun kysytään, mitä yksimielisyydellä tarkoitetaan, tullaan tulkinnan alueelle. Minkälaista yksimielisyyttä edellytetään ja mihin asioihin se ulotetaan?

        Raamattu ei mielestäni tue ajatusta Kristuksen seurakunnasta, joka on yksimielinen kaikissa mahdollisissa elämäntapoihin liittyvissä kysymyksissä. Jos lähdetään tälle tielle, sorrutaan helposti mainitsemaani seurakunnan näkyväksi tekemiseen.

        Mistä on kysymys? Ajattelen, että meidän on vaikea tyytyä siihen, että Jumala tuntee omansa. Alamme rakentaa uskon ytimen, Kristuksen, ympärille erilaisia näkyviä rakennelmia, jotta voisimme myös järjellisesti vakuuttua, että olemme oikealla tiellä. Eikä siinä kaikki, vakuuttua myös siitä, että (kaikki) muut ovat väärällä tiellä.


      • hande
        Erehtynyt kirjoitti:

        En sinua syytä.

        Ajattelin asiaa yleisemmällä tasolla. Siis, mitä usein ja helposti seuraa, kun jäädään pyörimään kehää - vain Jeesuksen opetuslapset tulkitsevat Raamattua oikein -> (vain) me olemme Jeesuksen opeuslapsia -> vain meidän raamatuntulkintamme on oikea, koska (vain) me olemme Jeesuksen opetuslapsia...

        Taivaan valtakunnan salaisuus, Kristus, on uskon kohde ja samalla uskon sisältö, siis uskon asia. Hän on luovuttamaton ja jakamaton. Hän on kompastuskivi, Jumalan hulluus, epäuskoisille.

        Hän on myös seurakunnan pää. Seurakunta on yksi ja yksimielinen. Kun kysytään, mitä yksimielisyydellä tarkoitetaan, tullaan tulkinnan alueelle. Minkälaista yksimielisyyttä edellytetään ja mihin asioihin se ulotetaan?

        Raamattu ei mielestäni tue ajatusta Kristuksen seurakunnasta, joka on yksimielinen kaikissa mahdollisissa elämäntapoihin liittyvissä kysymyksissä. Jos lähdetään tälle tielle, sorrutaan helposti mainitsemaani seurakunnan näkyväksi tekemiseen.

        Mistä on kysymys? Ajattelen, että meidän on vaikea tyytyä siihen, että Jumala tuntee omansa. Alamme rakentaa uskon ytimen, Kristuksen, ympärille erilaisia näkyviä rakennelmia, jotta voisimme myös järjellisesti vakuuttua, että olemme oikealla tiellä. Eikä siinä kaikki, vakuuttua myös siitä, että (kaikki) muut ovat väärällä tiellä.

        vaadi samankaltaisuutta kaikissa elämäntapoihin liittyvissä asioissa. on vain otettu joihinkin keskeisiin kysymyksiin kantaa, ettei saateta heikkoja kiusaukseen. sitäpaitsi en ymmärrä mitä pahaa on tuossa kehäajattelussa koska se on itse Jeesuksen ajatus.

        Raamatussa puhutaan aikapaljon me ja te ilmaisuilla kun puhutaan uskovaisista. Että ei sekään ole omasta päästä keksittyä.


    • eerik

      Kiitoksia hienosta tekstistä!! Itse olen ollut kymmeniä vuosia vl-jäsen. olen kamppaillut paljon uskoni kanssa, koska liikkeessämme on 70-luvun jälkeen lisääntynyt voimakkaasti piirteet, jotka ovat meille periaatteessa tuttuja monista aivopesukulttuureista. Esim kommunismi, fundamentalistilahkot tai ääri-islamilaiset ilmiöt.

      Määtän kirjoitus oli karmea välisitaatti jo liian pitkään jatkuneessa historiasivustossa päivämiehessä. Luulempa vaan että myönteisen palautteen määrän liiotteleminen ja kielteisen vähätteleminen ei ollut totuudellinen kuva tapahtuneesta, vaan tyypillistä salailua ja manipulointia. Määtän asenne oli suorastaan repivä ja hyökkäävä. Siinä ei kuulunut armollisen ja ihmisiä rakastavan Kristuksen ääni, vaan siilipuolustuksessa olevan lahkolaisjohtajan ääni, joka viimeiseen saakka haluaa puolustaa 70-luvulla ahdistavaan lakihenkeen sortuneita seurakunnanjohtajia ja heidän julkilausumiaan.

      Tälläinen asenne on minusta erityisen pelottavaa ja epäkristillistä. olen pannutkin merkille, että lakihenkisten ja äänekkäiden Profeettojen taustat ovat usein varsin vaikeat. Tiukkaa kuuliaisuutta ja elämäntapaa vaativat julistajat ovat omassa yksityiselämässään usein lähes psykopaattisesti käyttäytyviä ja häiriytyneitä yksilöitä.

      Todellisen evankeljuminrauhan ja rakkauden täyttämä sydän ei hyökkää ja öykkäröi, vaan uskaltautuu tasaveroisesti keskustelemaan epäilevän matkaystävän kanssa kunnioittaen hänen oikeuttaan ajatella vaikka eritavoin kun hän itse. Tuomitseva ja kova mieli nousee pelosta.

      Monet vl- liikkeen puhujat, joiden kanssa olen paljon puhunut ovat olleet kanssani yhtä mieltä siitä, että siionia on riepotellut viime vuosikymmeninä sisäänpäin kääntynyt ja ahdistava lahkolaishenki, jossa on liiaksi keskitytty raja-aitojen pystyttämiseen, pahan maailman päivittelyyn (Ikäänkuin me olisimme jotenkin parempia, ja ansainneet armon elämäntavoillamme ja synnittömyydellä) ja erillaisten "kuuliaisuussäännöksien" rakenteluun.
      Olen kuullut käytetyn ilmaisua "PAKETTI" joka sisältää evankeljumin saarnan uskomisen lisäksi monia muitakin asioita. Tällaisten pakettien käärijöitä maailamssa on jo aivan liikaa.

      Pelkään pahoin, että siionia ovat taas kohtaamassa uusien hoitokokousten ajat.

      Kaikkivaltias jumala olkoot omiensa tukena

      • Debora

        Kosketit todella tärkeää asiaa. Itse olen juuri -70-luvun lakihengen riepotuksissa saanut potkut vl:ien joukossa. Sitä väärää toimintaa ei ole vielä kunnolla käsitelty ja kuten olet huomannut, se alkaa nostaa päätään taas.

        Mitä sitten asialle voisi tehdä? Yksi valpastunut ihminen ei voi tehdä paljon mitään. Mutta keskustele ystäviesi ja sukulaistesi kanssa, yhdessä ehkä voitte viedä asiaa eteenpäin vl:ien joukossa. Tsemppiä:)


      • Suden uhrit

        kirjoitti Päivämies Nro 42 ilm. 13.10.2004 artikkelissaan

        "Olemme entisten pyhien jäljissä"

        Päivämiehen historiansivuista tullut runsaasti palautetta"

        mm. seuraavasti:

        "Tänä syksynä on julkaistu artikkeleita 1960- ja 1970-luvuilta. Tuolloin yhteiskunnassamme koettiin murroksellista aikaa kristillisen arvopohjan haurastuessa ja ihmisten etääntyessä Jumalan sanasta. Valtakuntansa kautta Jumala antoi rakkauden neuvoja kysymyksiin, jotka pyrkivät viettelemään Jumalan lapsia."

        --------------------------------------------------

        Tässä Määttä silottelee tuon ajan perkeleelliset ja monesti yömyöhään jatkuneet hoitokokoukset, joissa ihmisiä kiusattiin - joitakin mielisairaalaan asti ja ketä kuinkakin - "Jumalan rakkauden neuvoiksi".

        Silloin saatana riehui SRK:n edustajien ja tiettyjen muiden vl-herätysliikkeen vaikuttavassa asemassa olleiden henkilöiden muodossa mielin määrin. Mutta nehän olivat - ainakin Määtän mukaan - "Jumalan rakkauden neuvoja".

        Tällä palstalla kirjoittavat jotkut vl-ihmiset, että "kyllä vastaa hyvin henkeen Määtän kirjoitus".

        Taitaa olla kohtapuoliin jälleen kerran vl-herätysliikkeessä hajoamisen ajat. Noita samaisia perkeleellisiä toimenpiteitä ja ihmisten kiusaamisia sekä ihmisten parannuksentekoa (vaikka ihminen ei itse tiennyt lainkaan, mistä piti tehdä parannusta) kannattavat henkilöt taitavat jäädä.

        Sen sijaan ne henkilöt, joita Jumalan rakkaus on saanut koskettaa ja jotka eivät kulje oman lihan käsivarren ohjaamina sekä joilta löytyy myöskin lähimmäisenrakkautta, nostavat kytkintä ja muodostavat näiden ihmisten kiusaamista kannattavien terminologian mukaan "eriseuran".

        Me ulkopuoliset jäämme seuraamaan asioiden etenemistä vl-herätysliikkeen piirissä.


      • Elämän lapsi

        Ihan kuin olisit feikki ...

        Jotenkin tuntuu oudolta että olisit noine ajatuksinesi yhä vl-liikkeen sisällä. Tai sitten joudut olemaan älyllisesti erittäin epärehellinen.

        Tai voin tuomita Sinut liian ankarasti. Hyvä jos olet totta ja "uskot suu auki" omassa yhteisössäsi. Silloin vl-liikkeellä on vielä toivoa.


      • eerik
        Elämän lapsi kirjoitti:

        Ihan kuin olisit feikki ...

        Jotenkin tuntuu oudolta että olisit noine ajatuksinesi yhä vl-liikkeen sisällä. Tai sitten joudut olemaan älyllisesti erittäin epärehellinen.

        Tai voin tuomita Sinut liian ankarasti. Hyvä jos olet totta ja "uskot suu auki" omassa yhteisössäsi. Silloin vl-liikkeellä on vielä toivoa.

        Olen pahoillani, jos tekstistäni välittyi liian jyrkkä kuva. Tällaiset ajatukset eivät kuitenkaan ole mitenkään harvinaisia vl-liikkeen sisällä. Ja ainakin omien kavereiden kanssa kaikesta puhutaan ihan vapaasti.

        Koen, että liikkeemme sisällä on tällä hetkellä kahdenlaista saarnaa. Mielestäni löytyy vähän kärjistäen perusteita väittää, että vanhurskauttamisoppia opetetaan kahdella tavalla. Samalla asenneilmasto on jyrkentynyt puoleen ja toiseen. Yhteisen rakkauden tilalle on tullut pelko.

        "Lakihenkisen elämäntapasiiven" mielestä kritiikille ei ole sijaa koska se on vain osoitus synnin saastuttaman ihmisen halusta nousta Jumalan valtakuntaa vastaan. Mielestäni perusteltukin kritiikkiä esittävän ihmisen vastassa on ylitsepääsemätön muuri. Omien näkemystensä perusteleminen Jumalan sanalla tai Lutherilla koetaan helposti suun soitoksi, tai riidan haastamiseksi. Liikkeemme retoriikassa paljon ihasteltu "lapsenmielisyys" ja siihen liittyvä "kuuliaisuus" ovat erinomaisia argumentteja ei-toivottujen toisinajattelijoiden vaientamiseksi.

        Määtän kirjoituksessa esiintyvä tunkkainen itsepuolustus kertoo hengellisestä vallankäytöstä ja vallihautojen rakentamisesta.

        On tietyllä tavalla itselleenkin turhauttavaa joutua purkautumaan nimettömänä netin välityksellä. Lukiessani Kotimaasta esimerkiksi piispa Kantolan ajatuksia homosuhteiden siunaamisesta, totesin sen valovuosien mittaisen matkan mikä liikkeemme ja kirkon välisessä keskustelukulttuurissa on.


      • Elämän lapsi
        eerik kirjoitti:

        Olen pahoillani, jos tekstistäni välittyi liian jyrkkä kuva. Tällaiset ajatukset eivät kuitenkaan ole mitenkään harvinaisia vl-liikkeen sisällä. Ja ainakin omien kavereiden kanssa kaikesta puhutaan ihan vapaasti.

        Koen, että liikkeemme sisällä on tällä hetkellä kahdenlaista saarnaa. Mielestäni löytyy vähän kärjistäen perusteita väittää, että vanhurskauttamisoppia opetetaan kahdella tavalla. Samalla asenneilmasto on jyrkentynyt puoleen ja toiseen. Yhteisen rakkauden tilalle on tullut pelko.

        "Lakihenkisen elämäntapasiiven" mielestä kritiikille ei ole sijaa koska se on vain osoitus synnin saastuttaman ihmisen halusta nousta Jumalan valtakuntaa vastaan. Mielestäni perusteltukin kritiikkiä esittävän ihmisen vastassa on ylitsepääsemätön muuri. Omien näkemystensä perusteleminen Jumalan sanalla tai Lutherilla koetaan helposti suun soitoksi, tai riidan haastamiseksi. Liikkeemme retoriikassa paljon ihasteltu "lapsenmielisyys" ja siihen liittyvä "kuuliaisuus" ovat erinomaisia argumentteja ei-toivottujen toisinajattelijoiden vaientamiseksi.

        Määtän kirjoituksessa esiintyvä tunkkainen itsepuolustus kertoo hengellisestä vallankäytöstä ja vallihautojen rakentamisesta.

        On tietyllä tavalla itselleenkin turhauttavaa joutua purkautumaan nimettömänä netin välityksellä. Lukiessani Kotimaasta esimerkiksi piispa Kantolan ajatuksia homosuhteiden siunaamisesta, totesin sen valovuosien mittaisen matkan mikä liikkeemme ja kirkon välisessä keskustelukulttuurissa on.

        ollakseen vl-kristityn kirjoittama.

        Mutta Sinä vakuutit minut siitä, että elävä Jumala vaikuttaa myös vl-liikkeessä, niin vaikea kuin sitä onkin ollut uskoa kun on käynyt läpi 70-luvun yölliset kauhut ja kantanut saatanan haltuun jätetyn leimaa siitä lähtien.

        Silti jätit kertomatta, uskallatko "uskoa suu auki" yhteisösi sisällä.


      • eerik
        Elämän lapsi kirjoitti:

        ollakseen vl-kristityn kirjoittama.

        Mutta Sinä vakuutit minut siitä, että elävä Jumala vaikuttaa myös vl-liikkeessä, niin vaikea kuin sitä onkin ollut uskoa kun on käynyt läpi 70-luvun yölliset kauhut ja kantanut saatanan haltuun jätetyn leimaa siitä lähtien.

        Silti jätit kertomatta, uskallatko "uskoa suu auki" yhteisösi sisällä.

        Julkisessa keskusteluillassa ei kannata mennä päätään aukomaan, sen estävät terve itsesuojeluvaisto sekä vierellä istuva vaimo.

        Tuttavien kesken eletään todeksi kristityn vapautta.

        Sen verran olen suu auki uskonut, että puhujaksi ei ole vielä pyydetty... :)

        ps. voisitko muuten määritellä käsitteen "liiallinen rehellisyys"


      • Elämän lapsi
        eerik kirjoitti:

        Julkisessa keskusteluillassa ei kannata mennä päätään aukomaan, sen estävät terve itsesuojeluvaisto sekä vierellä istuva vaimo.

        Tuttavien kesken eletään todeksi kristityn vapautta.

        Sen verran olen suu auki uskonut, että puhujaksi ei ole vielä pyydetty... :)

        ps. voisitko muuten määritellä käsitteen "liiallinen rehellisyys"

        kun pyysit määrittelemään, mitä tarkoitan "liiallisella rehellisyydellä". Ihmettelin vain sitä, että "kirjoituksesi vaikuttaa liian rehelliseltä ollakseen vl ---". Tällä palstalla olen tottunut aika epärehellisiin vl-teksteihin. Sinä olit yllättävä poikkeus, ja siitä ihmetys.

        Hyvä että Sinä olet Sinä, vaikka itsesuojeluvaisto ja vaimo sen ilmaisemista hieman pidättelevätkin.


      • ulkopuolinen
        Elämän lapsi kirjoitti:

        kun pyysit määrittelemään, mitä tarkoitan "liiallisella rehellisyydellä". Ihmettelin vain sitä, että "kirjoituksesi vaikuttaa liian rehelliseltä ollakseen vl ---". Tällä palstalla olen tottunut aika epärehellisiin vl-teksteihin. Sinä olit yllättävä poikkeus, ja siitä ihmetys.

        Hyvä että Sinä olet Sinä, vaikka itsesuojeluvaisto ja vaimo sen ilmaisemista hieman pidättelevätkin.

        anteeksi kun puutun keskusteluunne.
        tuo eerikin teksti olisi voinut tulla minunkin sormistani, en vain osaa pukea ajatuksiani yhtä hyvin sanoiksi, joten jätän kirjoittamatta usein!

        ja tuosta vl-rehellisyydestä. kyllä varmaan me vl:t ihan rehellisesti kirjoittamme, jotkut vaan uskovat niin lapsenuskoisesti etteivät suostu käsittämään että on tapahtunut myös vääryyksiä

        hyvää jatkoa sinulle!


      • Elämän lapsi
        ulkopuolinen kirjoitti:

        anteeksi kun puutun keskusteluunne.
        tuo eerikin teksti olisi voinut tulla minunkin sormistani, en vain osaa pukea ajatuksiani yhtä hyvin sanoiksi, joten jätän kirjoittamatta usein!

        ja tuosta vl-rehellisyydestä. kyllä varmaan me vl:t ihan rehellisesti kirjoittamme, jotkut vaan uskovat niin lapsenuskoisesti etteivät suostu käsittämään että on tapahtunut myös vääryyksiä

        hyvää jatkoa sinulle!

        ja olen ollut sitä kohta 30 vuotta. En siksi että syntisistä ihmisistä koostuva herätysliike on langennut johtajiensa perässä toimimaan väärin, vaan siksi että liikkeen jäsenistä (tai ainakin sen johtajista) näyttää kadonneen Pyhän Hengen vaikuttama nöyryys, joka suostuu lähtemään parannuksen askelille silloin kun ilmiselvä lankeemus lainomaiseen toimintaan on tapahtunut.

        Viime kevättalvella nimimerkki Hese kirjoitti täällä, että "Kuka voi osoittaa, että on Jumalan tahto, että 70-luvun asiat korjataan?"

        Mietin yhä, kuka on se jumala, jonka tahto ei ole vääryyksien korjaaminen ja kenen valtakunta vl-liike on, kun se tuollaisen jumalan tahtoa toteuttaa.

        Ja minä kun uskoin lapsenmielisesti vuoteen 1979 asti, että kyseessä oli elävän Jumalan oma valtakunta, täynnä armoa ja totuutta. Tunnen yhä itseni todella petetyksi!


    • Ihme juttu

      näin viisaita, Jumalan antamaa järkeä käyttäviä ja Raamatun totuuksiin uskovia vanhoillislestadiolaisia asuu kuin tämä nimimerkki "Erehtynyt"?

      Ei ainakaan 100 km:n säteellä Oulusta. Arvelen.

      • Erehtynyt

        ..arvaatkaan.

        Viisaudesta en tiedä. Jos sitä on, se ei johtune kenekään kohdalla maantieteellisestä sijainnista.


      • Ihme juttu
        Erehtynyt kirjoitti:

        ..arvaatkaan.

        Viisaudesta en tiedä. Jos sitä on, se ei johtune kenekään kohdalla maantieteellisestä sijainnista.

        asioita hieman syvällisemmin pohtinut ja Raamattua aiempaa ahkerammin lueskellut Matti L..kkö.

        PS. Ei toki tarvitse paljastaa, jos osuin oikeaan.


    • Hynde

      Mun mielestä tämä on uskomme ihan järkevää.
      Nämä on todella loogisia jos uskon kannalta ajatellaan. Tieteellisen järjen kanssa menee ja pitääkin mennä ristiin.

      Koita ny tajuta että muut ajattelevat erilailla miksi ei televisiota katso. Omatunto siinä on syynä mutta sama miten sen selittää muille.

      Järki on vaan harkintaa varten. Omatunnolla uskovaisena ajatellaan. Sitä vastaan ei voi olla jos järki ei riitä.

      • Erehtynyt

        Minusta uskomme ei ole järkevää eikä pidäkään olla. Kristus ja hänen valtakuntansa ovat ja pysyvät salaisuutena, jotka vain Jumala voi avata.

        Sanoma Kristuksesta on ollut ja on kompastuskivi. Se ilmenee mielestäni esim. siten, että rupeamme edellyttämään kritiikitöntä kuuliaisuutta kaikelle, mitä Pyhän Hengen nimissä esitetään. Tuomme siis jotain Kristuksen rinnalle.

        Omallatunnolla ajatteleminen (mitä tarkoittaneenkin?) voi johtaa mielettömyyksiin ja jopa hämärtää uskon ydintä, Kristusta. Tarvitaan järkeä(kin), jotta voidaan tunnistaa itsessä ja toisissa raamatuntulkinnat, jotka johtavat tekojen tielle.

        Sitäpaitsi omatunto (samvete) on yhteisöllinen asia. Sen sisältö rakentuu yhteisössä, jossa kasvamme. Emme vähällä kyseenalaista oman yhteisömme tulkintoja oikeasta ja väärästä. Ääritapauksissa se on johtanut ilmiöihin, joista on järki kaukana.

        Hyväksymmekö ja otammeko vakavasti sen, että myös oma yhteisömme ja omassa yhteisössämme voidaan ajautua yhteisöllisesti harhapoluille? Tarvitaan Jumalan johdatusta ja samalla sitä, mitä kutsut tieteelliseksi järjeksi, jotta emme alkaisi sotkea Kristusta ja omia, ihmislähtöisiä, oppirakennelmia.


      • Hynde
        Erehtynyt kirjoitti:

        Minusta uskomme ei ole järkevää eikä pidäkään olla. Kristus ja hänen valtakuntansa ovat ja pysyvät salaisuutena, jotka vain Jumala voi avata.

        Sanoma Kristuksesta on ollut ja on kompastuskivi. Se ilmenee mielestäni esim. siten, että rupeamme edellyttämään kritiikitöntä kuuliaisuutta kaikelle, mitä Pyhän Hengen nimissä esitetään. Tuomme siis jotain Kristuksen rinnalle.

        Omallatunnolla ajatteleminen (mitä tarkoittaneenkin?) voi johtaa mielettömyyksiin ja jopa hämärtää uskon ydintä, Kristusta. Tarvitaan järkeä(kin), jotta voidaan tunnistaa itsessä ja toisissa raamatuntulkinnat, jotka johtavat tekojen tielle.

        Sitäpaitsi omatunto (samvete) on yhteisöllinen asia. Sen sisältö rakentuu yhteisössä, jossa kasvamme. Emme vähällä kyseenalaista oman yhteisömme tulkintoja oikeasta ja väärästä. Ääritapauksissa se on johtanut ilmiöihin, joista on järki kaukana.

        Hyväksymmekö ja otammeko vakavasti sen, että myös oma yhteisömme ja omassa yhteisössämme voidaan ajautua yhteisöllisesti harhapoluille? Tarvitaan Jumalan johdatusta ja samalla sitä, mitä kutsut tieteelliseksi järjeksi, jotta emme alkaisi sotkea Kristusta ja omia, ihmislähtöisiä, oppirakennelmia.

        "Minusta uskomme ei ole järkevää eikä pidäkään olla. Kristus ja hänen valtakuntansa ovat ja pysyvät salaisuutena, jotka vain Jumala voi avata."

        -Viisasta se ainakin on kun pääsee taivaaseen.
        Jumala avaa uskovaisille näkemään uskon silmillä valtakunnan. Siitä saarnataan.

        "Sanoma Kristuksesta on ollut ja on kompastuskivi. Se ilmenee mielestäni esim. siten, että rupeamme edellyttämään kritiikitöntä kuuliaisuutta kaikelle, mitä Pyhän Hengen nimissä esitetään. Tuomme siis jotain Kristuksen rinnalle.

        -Nyt väität iha hulluja. Jos on kompastuskivi olet jo kompastunut, koska kompastus kivi se on uskottomille. Kristus sisältää ristin ja sen seuraamisen. Armo kun opettaa kaiken maailmallisen menon hylkäämään.

        Omallatunnolla ajatteleminen (mitä tarkoittaneenkin?) voi johtaa mielettömyyksiin ja jopa hämärtää uskon ydintä, Kristusta. Tarvitaan järkeä(kin), jotta voidaan tunnistaa itsessä ja toisissa raamatuntulkinnat, jotka johtavat tekojen tielle.

        -Meidän kaikkien omatunnoista tämä usko muodostuu ja on valtakunnan aivot.

        Sitäpaitsi omatunto (samvete) on yhteisöllinen asia. Sen sisältö rakentuu yhteisössä, jossa kasvamme. Emme vähällä kyseenalaista oman yhteisömme tulkintoja oikeasta ja väärästä. Ääritapauksissa se on johtanut ilmiöihin, joista on järki kaukana.

        -Väitän että kaikki kyseenalaistaa ja epäilee uskonsakin. Omatuntomme on sidottu Jumalan sanaan.

        "Hyväksymmekö ja otammeko vakavasti sen, että myös oma yhteisömme ja omassa yhteisössämme voidaan ajautua yhteisöllisesti harhapoluille? Tarvitaan Jumalan johdatusta ja samalla sitä, mitä kutsut tieteelliseksi järjeksi, jotta emme alkaisi sotkea Kristusta ja omia, ihmislähtöisiä,"

        -Kyllä voi enemmistökin ajautua mutta aina jää lammaslauma jäljelle. Historia näyttää että Lutherin kuoleman jälkeen meni seurakuntaa lain alle. Lestadiolaisuudessa meni maankolkkia jotka oli yhteisöllisesti eristyksissä.
        Ongelmissa tarvitaan viisautta joka on taivaasta: eriseuratoin, siveä, jne . Totuuden patsas on tämä yhteinen seurakuntamme, ettei yksikään itteänsä viisaana pitäis vaan olisi Kristuksen laumalle kuuliainen.
        Inhimmillinen viisaus on hyödyksi työmiehille mutta on pidettävä renkinä. Olihan Luther ja Lestadius viisaita miehiä.


      • taina
        Erehtynyt kirjoitti:

        Minusta uskomme ei ole järkevää eikä pidäkään olla. Kristus ja hänen valtakuntansa ovat ja pysyvät salaisuutena, jotka vain Jumala voi avata.

        Sanoma Kristuksesta on ollut ja on kompastuskivi. Se ilmenee mielestäni esim. siten, että rupeamme edellyttämään kritiikitöntä kuuliaisuutta kaikelle, mitä Pyhän Hengen nimissä esitetään. Tuomme siis jotain Kristuksen rinnalle.

        Omallatunnolla ajatteleminen (mitä tarkoittaneenkin?) voi johtaa mielettömyyksiin ja jopa hämärtää uskon ydintä, Kristusta. Tarvitaan järkeä(kin), jotta voidaan tunnistaa itsessä ja toisissa raamatuntulkinnat, jotka johtavat tekojen tielle.

        Sitäpaitsi omatunto (samvete) on yhteisöllinen asia. Sen sisältö rakentuu yhteisössä, jossa kasvamme. Emme vähällä kyseenalaista oman yhteisömme tulkintoja oikeasta ja väärästä. Ääritapauksissa se on johtanut ilmiöihin, joista on järki kaukana.

        Hyväksymmekö ja otammeko vakavasti sen, että myös oma yhteisömme ja omassa yhteisössämme voidaan ajautua yhteisöllisesti harhapoluille? Tarvitaan Jumalan johdatusta ja samalla sitä, mitä kutsut tieteelliseksi järjeksi, jotta emme alkaisi sotkea Kristusta ja omia, ihmislähtöisiä, oppirakennelmia.

        Mitkä asiat ovat sellaisia, joihin vanhoillislestadiolaisuudessa pahasti törmäät? Ts. et ole samaa mieltä yhteisön kanssa?


    • Ei vl

      ja muille vanhoillislestadiolaisille, jotka ovat tämän avauksen tekijän kanssa eri mieltä asioista:

      1. Loiko Jumala ihmisen yhdeksi osaksi järjen?

      Jos vastaus edelliseen on myönteinen, niin seuraa jatkokysymys:

      2. Saako ihminen käyttää tätä järkeä?

      • Larssi

        On ero hengellisissä asioissa luonnollisella järjellä ja uskon käytössä olevalla järjellä...Minä uskon, etten voi omasta järjestäni ja voimastani uskoa, vaan Pyhä Henki on valistanut minua lahjoillaan...


    • Pekka

      Harvinaista, en ole ennen tällä palstalla törmännyt lestadiolaiseen henkilöön joka kykenee irtautumaan perinteisestä epä-älyllisestä ajattelusta. Kannatan ehdottomasti ajatuksiasi, johdonmukaisuutensa ansiosta niitä tulisi miettiä syvemminkin vl piireissä. Voi tosin olla, että se ei onnistu, sillä esim. keskusteluilloissa on kirjoittamattomia lakeja, jotka menevät suunnilleen näin:

      kysy vain kysymyksiä, jotka ovat tavanomaisia,(joihin on helppo vastata -muistakin ettet vain kyseenalaista saamaasi vastausta) älä koskaan kyseenalaista puhujan puheita, jne.

      tähän on tultava loppu. minäkään en ole yhtään tykännyt enää 10 vuoteen olla juurikaan tekemisissä tämän liikkeen kanssa, mm. juuri tällaisten -raivostuttavien- selvästi näkyvien epä-älyllisyyksien, vain me-käsitysten ja muiden alkuperäisen lestadiolaisuuden vastaisten käsitysten takia
      (alkuperäisessä lestadiolaisuudessa kaikki mikä tuntuu pahalta, on syntiä. Vastaavasti esim. jos tv:n Tulosruudun katsominen ei tunnu pahalta, se ei ole syntiä.)

      LISÄKSI, on raivostuttavaa kuunnella, kuinka kaiken tämän epäjohdonmukaisuuden päätteeksi todetaan että "tämä on ainoa oikea uskonto."

      kaikkea muuta.

    • Larssi

      En tiedä, mutta erehdynkö johtopäätöksiäsi arviossani?

      Voin mennä minne tilaisuuksiin tahansa ja valita helpomman uskon ja välistä maailman. Nimittäin on niinkin avaria suuntauksia. Minulla olisi oikein esimerkejä tästä.

      ON SELVÄÄ, ETTÄ TUOLLAISILLA JOHTOPÄÄTÖKSILLÄ JA OPETUKSILLA USKOVAINEN VAIHTAA SEURAKUNTAA.

    • Elämän lapsi

      eli on ylijärjellistä, arkijärkeä suurempaa ja ylevämpää, mutta EI JÄRJEN VASTAISTA.

    • rauha s

      Siteeraat Paavalia:"olkaa ajattelussanne aikuiset".Tämä ei tarkoita sellaista kriittisyyttä, mitä nykypäivänä hengellisessä elämässä monesti vaaditaan ja korostetaan.Että kaikkea opetusta pitäisi ikäänkuin suodattaen kuunnella ja mietiskellä, sopiiko tämä minun sapluunaani. Ymmärrän, että tältäkin palstalta tällainen ajattelu tarttuu helposti.

      Toisaalla Paavali puhuu samasta asiasta näin ja tämä selventääkin e.m. kohtaa hyvin (varsinkin 14. jae):

      " 13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, 14 silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. 15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. 16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa."(Ef. 4:13-16)

      Siis käsite 'negatiivisessa mielessä lapsi' on henkilö, joka on helppo houkutella erilaisten opillisten virtausten viemäksi.

    • Havainto

      höpöttää tässä ketjussa täyttä puuta heinää ja ihmiselle vierasta vl-liturgiaa. Kuten yleensä aina.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      641
      7831
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      431
      2109
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      220
      1998
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1596
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1219
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1158
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      1024
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      823
    9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      697
    10. Sofia matkii Martinaa

      Sofia etsii omaa lippisjonnea mäkkäreistä ja itiksestä. Tuskin löytää yhtä komeaa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      670
    Aihe