onko se nimenomaan narsisteille tyypillistä että kun itse iloitsen jostain asiasta niin aina narsisti tekee tai sanoo jotain että tuo ilon tunne hävitetään? ei välttämättä heti mutta jossain vaiheessa kuitenkin. en ymmärrä sitä että ensin mieskaverini sanoo että kiva kun olet iloinen , pidä tuo ominaisuus tai ilme itselläsi. sitten kuitenkin ne ilonhetket kääntyy suruksi tai masennukseksi. Ja onko niinkin (olen huomannut) että kun itse on oikein vahva ja iloinen niin narsisti suorastaan masentuu minun seurassa ja tarvitsee jatkuvaa huomioita ja yhteydenottoja jos ei olla yhdessä?
onko tyypillistä
eikö saa iloita
21341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Juuri noin Se menee. Oma narskuni teki minusta, ilottoman, masentuneen, itsemurhaa pohtineen, paniikkihäiriöisen ja oksentelevan ihmisen.
Nyt kun ollaan erottu, soittelee perään, itkee yksinäisyyttään, mutta muuten hilluu kaiket viikonloput bilettämässä ja iskemässä naisia.
Olen jotenkin saanut itseni uudestaan samanlaiseksi kuin olin, mutta helppoa ei ole ollut. Olen esim. jäänyt koukkuun näihin nettisivuihin, jotka kyllä ovat tuoneet helpotusta ja tukea elämääni.
Vielä kun pääsen näistä sivuista, voin uskoa olevani irti myös narskustani.
Joo. Kyllä. Juuri tuollista se oli. Hän oli ankeuttaja. Ja jos joskus olimme yhdessä oikein onnellisia ja mainitsin (tietysti!) asiasta hän teki seuravaksi jotain ihan järkyttävää. Onnellisuus oli hänelle täysin sietämätön olotila. Ja minun onneni puhdasta myrkkyä, jota hän vihasi. Sairasta, eikö? :)
Muistan kuinka lähdimme viettämään iltaa kahdestaan. Aina jossain vaiheessa tuli tappelu. Hän unohti, että olin hänen matkassaan ja hän myös iski ja tanssitti muita naisia. Sitten hän ihmetteli miks rupesin kyseenalaistamaan hänen tekemisensä. Ja lopulta hän syytti minua. Semmoista meillä.
Kaverini myös haluaisi minun fb:stä miehet pois, ei haluaisi että osallistun työhommaan jossa tapaan paljon ihmisiä (sieltä pitää soitella jatkuvasti), haluaa rajoittaa harrastukseeni liittyvien tapahtumien määrää. Nämä on juuri tullut ilmi. tuntuu että asiat vaan pahenee koko ajan kun alkuun oli jotain "pientä" mitä olen ihmetellyt. Ei kai nuokaan ihan tavallisia pyyntöjä ole parisuhteessa?
Tyypillistä käytöstä Ahmetilta. Jos yrität erota tulee hapot naamalle..voidaan puhua Ahmetin olevan tumma ja tulinen.
ja sinä et siedä ahmetteja. Mikäköhän suakin vaivaa?
Mamupatja !
todella typerää.
ai niin, kateus tietysti.
Ensin ajattelin, kuinka sairas ja häiriintynyt oikein oletkaan, sitten vain nauroin makeasti.
Kaiketi tummaa ja tulista parrua itsesi tekisi mieli?
Kannattaa kuitenkin nyt ensimmäiseksi hakeutua mielenterveyspalvelujen piiriin, ettei tuo tauti tuosta pahene.
Kateus, se on luokiteltavissa sairaudeksi, kuten luulosairauskin.
Kun nuo harhat tuosta vielä pahenee, niin diagnosoivat sinulla skitsofrenian.
Oikeasti, nykyään on ilmaisiakin mielenterveyspalveluja kaiketi saatavissa. Hae apua, pelkään, että päädyt narun jatkoksi ennen 30 ikävuottasi.
Ethän ole vain rasisti?
Tämä teksti siis ystävällemme, "mamupatjalle".
Narsistihan iloitsee silloin, kun toinen suree.
Narsisti suree silloin, kun toinen iloitsee.
Kerropa narsistille voittaneesi maailman ympärysmatkan, niin näet miten hän repii pelihousunsa sekunnin murto-osassa!
Voi, on niin tyypillistä narsistille. Narsisti ei pysty kokemaan aitoa empatiaa, eli ei osaa iloita, jos toisella esim. työssä tms. onnistaa, on muuten vain iloinen ja onnellinen, käy tuuri, jne...... Sen sijaan narsisti osaa olla kateellinen. Ja sen hän osaa todella hyvin. Se, että toinen on onnellinen, on narsistille kuin punainen vaate härälle, jotkut "masentuvat" ja kerjäävät näin sääliä, vähättelevät toisen onnea, tilannetta, tuuria, jne. ja jotkut ryhtyvät kostamaan keinolla millä tahansa sen heidän mielestään niin kamalan vääryyden, että joku muu on onnellinen paitsi hän itse.
Nimimerkillä: toistakymmentävuotta narsistin kanssa koettua
Lähtekää hevon kuuseen niitten "narskujenne" luota! En voi tajuta sitä, että ihminen kituuttaa tuollaisissa suhteissa. Minä olen huonoja valintoja tehnyt, mutta aina olen virheeni myöntänyt ja lähtenyt ajoissa. Ei kukaan itseään kunnioittava ihminen jää noiden kusipäiden sylkykupiksi!
Jokainen itseään kunnioittava ihminen lähteekin suhteesta. Kun narsistinen henkilö on saanut kumppaninsa koukutettua suhteeseen ja alkaa ns. normaali arki, hän tylsistyy. Siinä vaiheessa hän on saanut sen mitä on halunnut ja alkaa katsella uusia maisemia. Narsku pitää yhteyttä entisiin ja kehuu sillä kumppanilleen - "vielä ne kaipaavat minua" jne. Kun narsistin kanssa käy ulkona, niin hän ei keskity kahdenkeskiseen yhdessäoloon, mitä hän vaatii kumppaniltaan. Näyttääkseen, että kelpaan minä muillekin, hän hakeutuu illan aikana muidenkin seuraan. Nämä seikat voivat jossain suhteessa toimia myös "uhkauksena", jos et pukeudu, käyttäydy, näytä hyvältä jne kuten entiseni tai toiset ihmiset, voin aina vaihtaa sinut.
kuin mullekin kävi ex- naiseni kanssa. Kun kyllästyi, alkoi ulkona ollessa törkee flirtti silmieni alla, tai tyyliin " viititkö käydä hakemassa mulle jotain juomista" ja samassa jonku tyypin juttusille, ja pää pyöri kokoajan ympärille..näkyykö jotain mielenkiitoisia tyyppejä. Ja jossainvaiheessa totes..alkaa ruoho näyttään vihreemmältä aidan takana. Ja alussa exä oli huono mies, ja lopussa se oli niin hyvä siinä, tuossa, tässä. Ja niin nostin minäkin sitten kytkintä, enkä perään huutele. Tyypillinen narsisti oli, mutta huomasin sen vasta myöhemmin, kun on hänen mielestä vaan tempperamenttinen ihminen. Narsisti osaa arvostaa vain rahaa, kun siinä ei lue kenen rahaa se on :) siis jos annat hänelle 500 euron setelin synttärilahjaks, niin se sanoo että mitään et oo sille antanu...Ku pekka osti mulle kivan kaulakorun, sä et mitään.
Pientä on miehen alistamisen halu naista kohtaan verrattuna naisen alistamisen haluun toisia naisia kohtaan. - Sylvi Kekkonen.
On tietenkin ihmisiä, jotka eivät ole onnellisia eivätkä sen vuoksi siedä että kukaan heidän lähellään oleva olisi onnellinen. Tämä ominaisuus ei katso sukupuolta. En kuitenkaan lähtisi yleistämään.
Tämä nyt on vain pohdintaa keittiön jakkaralta, joten suhtautuminenkin sen mukaan. Kiitos.
Narsistin suunnaton pelko siitä että hänen pitäisi kohdata itsessään jokin vajavuus kääntyy peloksi/kateudeksi siitä että toisella on jokin vahvuus, vaikka sitten se ilo. Narsistin läheisten tehtävä on heijastaa narsistille kuvaa narsistista, eikä siihen sovi että läheisestä näkyykin ilo asiasta joka ei ole lähtöisin narsistista. Läheinen saa olla iloinen narsistin ilosta, mutta ”oma kiva” ei palvele narsistin tarpeita. Se herättää narsistissa vain kateuden ja raivon.
Narsisti tuntuu myös pelkäävän omaa kateuttaan, ainakin tuttavanarsistista huomaa tämän. Pienemmissä asioissa hän avoimesti mitätöi kateuden aiheuttajan, mutta kun on isommasta kyse, narsisti aloittaa kehumisen. Kehuminen voi olla sitä luokkaa että se alkaa jo häiritä. Kehuminen on narsistille jonkinlaista sijaiskäyttäytymistä jolla hän rauhoittaa itseään kateuden kuohuilta. Ei se kateus kuitenkaan mihinkään katoa, vaan puretaan myöhemmin jollakin epäsuoralla tavalla. Aina tosin narsisti ei saa tuota kehumisreaktiota viritettyä päälle kun törmää suureen kateuden aiheeseen yllättäen. Silloin hänen reaktionsa voi olla hyvinkin spontaani ja outo.
Narsistin elämä on kuitenkin suurta ahdistusta ja pelkoa. Omassa elämässä kaikki vajavuuteen viittaava pitää saada muutettua narsistille itselleen, ja muille, asiaksi jota ei ole, joka ei oikeasti ole vajavuus, tai on jonkun/jonkin muun syytä jolloin se ei oikeastaan ole narsistin vajavuus. Jäljelle jäävä narsistin häpeä siirretään muiden kannettavaksi jotta narsisti jaksaa taas päivän eteenpäin. Häpeää tunkee ovista ja ikkunoista eikä taistelu lopu koskaan.
Todellisia ilon ja riemun hetkiä taitaa olla narsistin elämässä kovin vähän. Narsistille on varmastikin aika hämmentävää että ne vajavaiset muut ihmiset, ihmiset joiden elämässä pitäisi olla paljon hävettävää, kuitenkin osaavat iloita ja nauttia elämästään. Se iskee narsistin alitajuntaan muistuttaen narsistia siitä hänen isoimmasta vajavuudestaan, eli kyvyttömyydestä hyväksyä itseään. Kun sitten joku tällainen ”vajaa” iloitsee, hänet pitää palauttaa maan pinnalle. Tai alle. Ainakin alemmas kuin narsisti.
Narsistin entisenä tuttavana, nykyisenä inhokkina, olen huomannut että eniten narsistia häiritsee se että minulle menee hyvin. Että iloitsen ja näytän elävän hyvää elämään. Suurin loukkaus mitä narsistille voi tehdä on porskuttaa eteenpäin täysin purjein, hymy korvissa elämästä nauttien, elämästä jossa narsisti on vain tahra marginaalissa. Elämällä sitä elämää jota narsisti niin kovasti tavoittelee, näyttelee paremman puutteessa. Yhteisten tuttujen kautta kuulee kuinka narsisti yrittää löytää elämästäni mätiä kohtia ja yrittää saada muutkin uskomaan niihin. Valitettavaa narsistille, hän ei saa minua huomaamaan tuota mätää, eikä iloa katoamaan. Itse asiassa tulee olo että elämäni on aika täydellistä jos ongelmia kaivetaan noin mitättömistä asioista. Ja tuon oman elämän täydellisyyden tajuaminen saa minut vain entistä iloisemmaksi!
Hyvin puettu sanoiksi, juuri noin itsekin olen kokenut narsistisen henkilön käytöksen. Vuosia meni tajutessa "jutun juoni", nyt osaan jo ajatella ettei syy ja vika ole minussa. Ehkä minulla on jotain mitä toinenkin haluaisi. Olen ottanut etäisyyttä pikku hiljaa, eipä hän tietenkään ymmärrä ja yhdistä minkä takia. Hämmentyneenä pyörittää loskakoneistoaan, yrittää joko toisen ihmisen välityksellä asioita levittää ja loukata tai nyt taas itse lähestyä ja päästä kontaktiin. Useimmiten nykyään niillä kerroilla on tullut vain kurja olo, ja sehän lie tarkoituskin. Hänellä on elämässä kaikki varmasti muuten hyvin, miksi nähdä vaivaa sellaiseen pahaan, se tekee surulliseksi. En ole hänelle uhka, olen vain pikkusisko.
Sana "narsisti" on kokenut inflaation - onneksi. Ainahan on ja aina ollut oikeitakin narsisteja, mutta heitä on uskoakseni melko vähän.
Ei voi syyttää naisia, jotka käyttävät kyseistä sanaa turhankin usein petyttyään mieheen. Kyseessä on vuosikymmeniä kestäneen feministisen aivopesun seuraus. Onneksi kulminaatiopiste on saavutettu ja kehitys on lähtenyt parempaan suuntaan; mitä nyt punavihreät yrittivät epätoivon vimmalla lietsoa epäsopua sukupuolten välille. Veikkaisin että kepeät mullat myös tälle porukalle.
Parisuhde on aina kahden kauppa. Rakkaus on tietenkin tärkeää, mutta jos siihen ei liity myös toinen toisensa kunnioittamista, hommasta tulee vaikea. - Ajat ovat muuttuneet, ihmiset eivät. Nainen ajattelee ja toimii samoin kuin ennenkin. Samoin myös mies. Idealistit, selittäjät ja "päänsä piloille lukeneet" saavat vapaasti olla eri mieltä.
Sanassakin sanotaan, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin, ettei se parisuhteessakaan aina niin auvoista ole, mutta sanonnassa "kaikkea muuta voi katua paitsi nuorena naimista" on vinha perä.
Lopuksi. Kaikkea ei tarvitse tehdä veren maksu suussa. Hieman huumoria kehiin ja pilkettä silmäkulmaan, kyllä se siitä. Ja niin - hymyilevä nainen on aina kaunis nainen.
:) Tuo oli kyllä ehdottomasti typerin viesti, jonka olen täältä lukenut. Siitä pisteet. Kerrohan, miksi sinä olet eksynyt tälle palstalle? Oletko kenties tunnistanut narsistin itsessäsi? Sääliksi käy sinun vaimoasi. Eipä taida paljon hymyillä sinun ylimielisiä, empatiakyvyttömiä ja sovinistisia jorinoitasi kuunnellessaan.