Eikö toivoa ole

Seurustellut vuosia miehen kanssa jolla diagnisoimaton maanis-debressiivisyys. Tai on/offiahan tää on ollut. Pari ensimmäistä jättämistä meni ihan yli ymmärryksen kun kaikki oli hyvin ja parissa viikossa meillä ei hänen mielestään ollut mitään yhteistä. On koskenut näiden vuosien aikana tosi kovaa kun mun tunteet ei ole kuollut, vieläkään. Tein taustatutkimusta ja törmäsin tähän ja tajusin, että mies tätä sairastaa. Syö masennuslääkkeitä, syönyt jo vuosia eikö hänellä ole väärä lääkitys ? Talvella otti muhun taas yhteyttä kun jätti mut vuos sitten juuri näihin aikoihin. Tuli puhe tästä sairaudesta ja silläkun lamppu syttyi ekaa kertaa ja alkoi ymmärtää miksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy välillä kun ei itsekään ymmärrä. Mutta että olis uskaltanut asialle jotain tehdä se olikin liikaa vaadittu. Pelkää lääkekokeiluja jne. Ekaa kertaa pystyttiin puhumaan asioista kunnolla niiden oikeilla nimillä. Kunnes taas nyt.. Ei mitään yhteistä, minä syyttelen, en välitä, kinaan jne ja taas lopetti suhteen. Jotenkin vaan niin uskomatonta miten musta tulee hirviö sen silmissä ja miten mua kohtelee..Ei taida olla toivoa kun lääkäriin tästä asiasta suostu lähtemään. Mietin kuinka kauan sen omapää jaksaa tota menoa
2107
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Et taida uskoa ennenkuin mies rikkoo sielusi. Siitä ei selviä muutamassakaan vuodessa ennalleen, tuskin koskaan.

Mikään ei auta, ei muu kuin juosta ja lujaa eri suuntaan mikäli itsestäsi vähänkään välität. Sairasta ei voi parantaa.

Äänestä
  • Nyt tais niin käydä..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nasu_vaan kirjoitti:

Seurustellut vuosia miehen kanssa jolla diagnisoimaton maanis-debressiivisyys. Tai on/offiahan tää on ollut. Pari ensimmäistä jättämistä meni ihan yli ymmärryksen kun kaikki oli hyvin ja parissa viikossa meillä ei hänen mielestään ollut mitään yhteistä. On koskenut näiden vuosien aikana tosi kovaa kun mun tunteet ei ole kuollut, vieläkään. Tein taustatutkimusta ja törmäsin tähän ja tajusin, että mies tätä sairastaa. Syö masennuslääkkeitä, syönyt jo vuosia eikö hänellä ole väärä lääkitys ? Talvella otti muhun taas yhteyttä kun jätti mut vuos sitten juuri näihin aikoihin. Tuli puhe tästä sairaudesta ja silläkun lamppu syttyi ekaa kertaa ja alkoi ymmärtää miksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy välillä kun ei itsekään ymmärrä. Mutta että olis uskaltanut asialle jotain tehdä se olikin liikaa vaadittu. Pelkää lääkekokeiluja jne. Ekaa kertaa pystyttiin puhumaan asioista kunnolla niiden oikeilla nimillä. Kunnes taas nyt.. Ei mitään yhteistä, minä syyttelen, en välitä, kinaan jne ja taas lopetti suhteen. Jotenkin vaan niin uskomatonta miten musta tulee hirviö sen silmissä ja miten mua kohtelee..Ei taida olla toivoa kun lääkäriin tästä asiasta suostu lähtemään. Mietin kuinka kauan sen omapää jaksaa tota menoa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu