Muut kasvavat aikuiseksi ja kypsyvät ja osa kiusatuista muuttuu kiusaajiksi aikuis-iällä. Mikähän "kehitys" tässä on kyseessä? Katkeruus? Minäpä näytän hinnalla millä hyvänsä? No kai sitä tuli jotain huudeltua itsekin mutta eipä mua enää kypsymisen jälkeen..siinä 16 ikävuoden korvilla semmoset typeryydet kiiinnostaneet. Nyt näin päälle kolmekymppisenä nää jotkut jatkavat? Opittu kieroutunut käytösmalli?
Nimimerkillä kokemusta on semmosista kiusaajista.
Nimimerkillä kokemusta on semmosista kiusaajista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän erään kovan luokan koulukiusaajan kenestä tuli psykiatri.Jatkaa samaan
malliin työssään ja nyt hänellä vasta kovat keinot onkin käytössään.Luuserit saa
kylmää kyytiä hänen "hoidossaan".Laitospsykiatri luonnollisesti,kukaan ei menisi
hänen vastaan-otolleen toistamiseen jos pitäisi yksityisvastaanottoa.
Eli opittu kieroutunut käytösmalli? Minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa?
Kiusaamista on koulu- ja muissa yhteisöissä kahdenlaista: passiivista ja aktiivista sorttia. Se ettei puutu kiusaamistilanteeseen on passiivista kiusaamista ja se että itse puhuu tai tekee (tönien, nauraen, lyöden, heittäen tavaran lattialle..) kiusaa jollekulle toiselle on aktiivista kiusaamista. Mutta kiusaamista yhtä kaikki.
Ongelma on siinä, että huomattava osa ihmisistä kiistää koskaan olleensa kiusaaja, vaikka on ollut kiusaaja, aktiivisesti tai passiivisesti. Aina ollaan näkemässä moraalivirheitä toisissa ihmisissä, mutta omaa viallisuutta ei kyetä näkemään...
Itse en ole joka kerta puuttunut kiusaamistilanteeseen, koska olin koulussa hiljainen vässykkä, joka pelkäsi saada huomiota, ja minua myös itseäni kiusattiin jatkuvasti. Joskus puutuin jonkun toisen kiusaamiseen, mutten läheskään aina: olen siis itsekin ollut kiusaaja: passiivinen sellainen. Eli sen lisäksi, että olen ollut aktiivisesti kiusattu, olen ollut myös passiivinen kiusaaja.
Minulla nousee karvat pystyyn aina kun törmään johonkin, joka kirkkain silmin väittää, ettei ole koskaan kiusannut. Sellainen ihminen on tekopyhä ja elää itsepetoksessa. Kaikki me olemme kiusaajia, kun oikein silmiin katsotaan.
Ihmettelet ja kyselet, sitä kuinka kiusatuista tulee kiusattuja varsinkin aikuisena. Työssäni olen kuullut muutamia kommentit ihmisiltä, jotka ovat tätä kehityskaarta eläneet. Yhteisenä teemana niistä on jäänyt mieleeni se, että he ovat halunneet varmistaa sen, ettei heitä enää kiusata.
Mistä sitten tällainen toimintamalli syntyy? Yhden tärkeä näkökulman nosti esiin nimimerkki aktiivinen passiivin. Se ettemme puutuu kiusaamiseen tarkoittaa sen passiivista hyväksymistä. Syntyy yleinen tiedostamaton mielipide: näin voi tehdä, tämä on sallittua. Moni jättää puuttumatta sen vuoksi, ettei joudu itse kiusatuksi. Sitä suuremmalla syyllä tästä passiivisesta sallivasta asenteesta pitäisi päästä eroon.
mono-ohjus