Hesari käsitelli hiljattain kielten asemaa jutuissaan ”Suomalainen häpeää turhaan englannin aksenttiaan” sekä ”Suomi, junttien kieli?”
Suomen kielipolitiikka perustuu suomen kielen halveksunnalle sekä kaksijakoiseen suhtautumiseen englannin kieleen: englannille annetaan tieteessä ylivalta suhteessa suomen kieleen, mutta samaan aikaan englannin ja muiden kielten (etenkin saksa ja ranska) osaamista haitataan pakkoruotsilla ja englannin ja muiden kielten osaamista vähätellään suhteessa ruotsin osaamiseen. Tämän seurauksena englantia osaa liian suppea osa kansasta ja valta keskittyy niille, jotka osaavat erittäin hyvin englantia, kun suomalaiset tieteelliset julkaisut julkaistaan vain englanniksi ja kaikki tieto ulkomailta tulee pääasiassa englanniksi.
Suomen kielipolitiikka on pielessä:
1. Suomessa haukutaan sitä, jos ei lausu englantia kuin amerikkalainen tai britti, vaikka ketkään muut maailmassa englantia vieraana kielenä puhuvat eivät häpäile sitä.
2. Suomessa pitäisi muka hävetä sitä, kun ei osaa ruotsia, vaikka muualla maailmassa ei opiskella ruotsia. Se ettei laita aikaansa jonkin niin pienen ja turhan opiskeluun kuin ruotsi, on älykkyyttä.
3. Suomessa ajatellaan, että suomi on juntti, kieli ja pieni kieli, vaikka suomi ei ole rumempi, kuin monet muutkaan kielet, vaan kyseessä on makuasia (monet ulkomaalaiset sanovat suomea kauniksi kieleksi), pienuus tekee vain suomen kielestä vahvan osan Suomen kansallista identiteettiä (suomea ei puhuta muualla) ja junttius taas on ruotsinkielisten ruokkima illuusio.
4. Suomen kielestä ei pidetä huolta, vaan sekoitetaan suomeen englantia ja hyväksytään se, että tieteelliset julkaisut julkaistaan vain englanniksi. Muissa maissa asia on päinvastoin eli tärkeintä on oman maan kieli ja se, ettei siihen sekoiteta englantia.
5. Englannin ylivalta ja englannin osaaminen sekoitetaan toisiinsa. Suomalaisten pitäisi osata paremmin englantia – nyt vain osa suomalaisista osaa hyvin englantia (esim. Ruotsissa plajon suurempi osa kansasta osaa englantia). Englannin osaaminen ei itsessään tuo angolsaksisen kulttuurin ylivaltaa. Amerikkalaisen yms. kulttuurin ylivallan tuo suomen kielen arvostuksen puute, ei englannin hyvä osaaminen.
6. Kun tieteelliset julkaisut julkaistaan vain englanniksi, kyse ei ole vain suomen kielen tilasta, vaan kyse on demokratiasta. Tieto on valtaa. Jos tieto on saatavilla vain englanniksi, valta keskittyy niille, jotka osaavat hyvin(!) englantia. Myös duunarilla on oikeus ymmärtää, mitä väitöskirjassa sanotaan..
7. Sivistyssanat, eli latina, pois tieteellisistä julkaisuista. Sivistyssanojen viljely on tyhmää.
8. Pakkoruotsi pois suomenkielisiltä.
9. Uskon, että kun lukee suomenkielisiä runoja, oppii arvostamaan suomen rikkautta. Tätä pitäisi korostaa kouluopetuksessa ja varsinkin 2. asteen opetuksessa.
Suomen kielipolitiikka perustuu suomen kielen halveksunnalle sekä kaksijakoiseen suhtautumiseen englannin kieleen: englannille annetaan tieteessä ylivalta suhteessa suomen kieleen, mutta samaan aikaan englannin ja muiden kielten (etenkin saksa ja ranska) osaamista haitataan pakkoruotsilla ja englannin ja muiden kielten osaamista vähätellään suhteessa ruotsin osaamiseen. Tämän seurauksena englantia osaa liian suppea osa kansasta ja valta keskittyy niille, jotka osaavat erittäin hyvin englantia, kun suomalaiset tieteelliset julkaisut julkaistaan vain englanniksi ja kaikki tieto ulkomailta tulee pääasiassa englanniksi.
Suomen kielipolitiikka on pielessä:
1. Suomessa haukutaan sitä, jos ei lausu englantia kuin amerikkalainen tai britti, vaikka ketkään muut maailmassa englantia vieraana kielenä puhuvat eivät häpäile sitä.
2. Suomessa pitäisi muka hävetä sitä, kun ei osaa ruotsia, vaikka muualla maailmassa ei opiskella ruotsia. Se ettei laita aikaansa jonkin niin pienen ja turhan opiskeluun kuin ruotsi, on älykkyyttä.
3. Suomessa ajatellaan, että suomi on juntti, kieli ja pieni kieli, vaikka suomi ei ole rumempi, kuin monet muutkaan kielet, vaan kyseessä on makuasia (monet ulkomaalaiset sanovat suomea kauniksi kieleksi), pienuus tekee vain suomen kielestä vahvan osan Suomen kansallista identiteettiä (suomea ei puhuta muualla) ja junttius taas on ruotsinkielisten ruokkima illuusio.
4. Suomen kielestä ei pidetä huolta, vaan sekoitetaan suomeen englantia ja hyväksytään se, että tieteelliset julkaisut julkaistaan vain englanniksi. Muissa maissa asia on päinvastoin eli tärkeintä on oman maan kieli ja se, ettei siihen sekoiteta englantia.
5. Englannin ylivalta ja englannin osaaminen sekoitetaan toisiinsa. Suomalaisten pitäisi osata paremmin englantia – nyt vain osa suomalaisista osaa hyvin englantia (esim. Ruotsissa plajon suurempi osa kansasta osaa englantia). Englannin osaaminen ei itsessään tuo angolsaksisen kulttuurin ylivaltaa. Amerikkalaisen yms. kulttuurin ylivallan tuo suomen kielen arvostuksen puute, ei englannin hyvä osaaminen.
6. Kun tieteelliset julkaisut julkaistaan vain englanniksi, kyse ei ole vain suomen kielen tilasta, vaan kyse on demokratiasta. Tieto on valtaa. Jos tieto on saatavilla vain englanniksi, valta keskittyy niille, jotka osaavat hyvin(!) englantia. Myös duunarilla on oikeus ymmärtää, mitä väitöskirjassa sanotaan..
7. Sivistyssanat, eli latina, pois tieteellisistä julkaisuista. Sivistyssanojen viljely on tyhmää.
8. Pakkoruotsi pois suomenkielisiltä.
9. Uskon, että kun lukee suomenkielisiä runoja, oppii arvostamaan suomen rikkautta. Tätä pitäisi korostaa kouluopetuksessa ja varsinkin 2. asteen opetuksessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teksti on mainio ja osuva.
Mutta onko Hesari todella julkaissut tuollaisen kirjoituksen?
Vai onko kyse sinun tulkinnasta ja "lainauksesta"?
On kummallista että jotkut tyypit kehtaavat nälviä meitä suomalaisia meidän heikkouksistamme. Tietenkään meidän itsetuntomme ei ole suuri, nöyriä ja vaatimattomia kun olemme, Turha siitä on meitä moittia - vaatimattomuus kaunistaa, vaikka sen itse sanonkin. Meillä on paljon oppimista mutta vielä enemmän mulle opetettavaa. Siinä on todella työtä saada esimerkiksi suomenruotsalaiset tajuamaan, että he eivät ole sen huonompia kuin muutkaan meidän ympärillämme, eivät tosin parempiakaan. Sen vuoksi ei pitäisi lyödä meitä heikon itsetunnon takia, vaan arvostelijoiden tulisi takoa päähänsä vanha sanonta: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin.