Olen aina ollut sosiaalisesti helposti hieman pelokas, pikkutytöstä saakka.
Lisäksi minulla on kohtuu monta eri sairautta (fyysisiä). Viime vuosina eräs näistä on jopa aiheuttanut minulle vaikeuksia liikkua.
Nämä vain pohjana siis seuraavalle. En todellakaan tiedä mistä hakea apua, tai miten hakea apua?!
Nykyisin saan pelkotilakohtauksia (en tiedä voiko niitä kutsua paniikkihäiriöksikään, ajattelu toimii, kroppa ei??) lähinnä joutuessani liikkumaan ihmisten ilmoilla kävellen. Pelkään kadun ylittämistä niin, että se hankaloittaa jo elämistä, ajan autolla mahdollisuuksien mukaan ja koitan kaupoilla yms käydessä parkkeerata mahd.lähelle ovea.
Pelkään myös isoissa ihmisjoukoissa kävellessä. Sen olen ratkaissut niin, että kävelen mahdollisimman paljon väkijoukkojen "laidoilla", eli en uskalla kävellä käytävän keskellä kaupassa jne.
Tien ylitys, jopa kävelytien, on järkyttävää. Uskallan mennä jos en näe autoja tai pyöriä, mutta muuten "steppailen" siinä tien laidalla, "muka odottelen" jotain/jotakuta.. Niin noloa!! Ikääkin siis on 34vee eli en ole lapsi tmv ;)
Olen löytänyt netistä nimikkeen "basofobia", joka tuntuisi sopivan minuun.
Pelkään siis eniten kaatumista, horjahtamista kumoon.
Minulla on huono tasapaino vaivannut myös, joka tietysti vaikuttaa tähän. Apua en vain osaa mistään hakea??
Ja kun tiedän, että syy ei ole "pelkkä" huono tasapaino, vaan joskus kohtaus on iskenyt kotirappusissakin, olen vain yhtäkkiä alkanut järjettömästi ajatella, että nyt kaadun...
Lisäksi minulla on kohtuu monta eri sairautta (fyysisiä). Viime vuosina eräs näistä on jopa aiheuttanut minulle vaikeuksia liikkua.
Nämä vain pohjana siis seuraavalle. En todellakaan tiedä mistä hakea apua, tai miten hakea apua?!
Nykyisin saan pelkotilakohtauksia (en tiedä voiko niitä kutsua paniikkihäiriöksikään, ajattelu toimii, kroppa ei??) lähinnä joutuessani liikkumaan ihmisten ilmoilla kävellen. Pelkään kadun ylittämistä niin, että se hankaloittaa jo elämistä, ajan autolla mahdollisuuksien mukaan ja koitan kaupoilla yms käydessä parkkeerata mahd.lähelle ovea.
Pelkään myös isoissa ihmisjoukoissa kävellessä. Sen olen ratkaissut niin, että kävelen mahdollisimman paljon väkijoukkojen "laidoilla", eli en uskalla kävellä käytävän keskellä kaupassa jne.
Tien ylitys, jopa kävelytien, on järkyttävää. Uskallan mennä jos en näe autoja tai pyöriä, mutta muuten "steppailen" siinä tien laidalla, "muka odottelen" jotain/jotakuta.. Niin noloa!! Ikääkin siis on 34vee eli en ole lapsi tmv ;)
Olen löytänyt netistä nimikkeen "basofobia", joka tuntuisi sopivan minuun.
Pelkään siis eniten kaatumista, horjahtamista kumoon.
Minulla on huono tasapaino vaivannut myös, joka tietysti vaikuttaa tähän. Apua en vain osaa mistään hakea??
Ja kun tiedän, että syy ei ole "pelkkä" huono tasapaino, vaan joskus kohtaus on iskenyt kotirappusissakin, olen vain yhtäkkiä alkanut järjettömästi ajatella, että nyt kaadun...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lääkäriltä psykiatrille pyydät varaamaan sulle ajan. Joudut todennäköisesti olemaan vielä varmaan melkein vuoden jonossa ennenkuin saat ajan, joten kannattaa heti varata se aika.
Tunnistan jotain tuosta ap:n tarinasta.. Itsekin pelkään vähän kaikkea ja viime vuosina mukaan on tullut tuo tien ylittämisen pelko. Nuorena käytin korkeita korkoja ja kerran kiireessä olin ylittämässä puolijuoksua suojatietä. Katsoin että ehdin hyvin ennen lähestyvää autoa. Nilkkani kuitenkin nuljahti ja kaaduin päistikkaa suoraan auton eteen. Onneksi tämä auto ei sattunu olemaan ns. ennakoiva kantapäiltä ajaja, koska muuten se olisi tullut päälle.
Tuosta jäi sellainen kammo, että kiirehdin sitten bussiin tai mihin tahansa, näen sieluni silmin itseni tuuskahtamassa naamalleni. Silti tuo tien ylittämisen kammo on noussut pintaan selkeästi vasta viime vuosina. Jäädyn siihen suojatien alkupäähän enkä osaa ratkaista onko järkevää mennä vai ei. Lopulta lähden eteenpäin, vaikka kaikki kropassa huutaa, että älä liiku. Sydän hakkaa, huimaa, on epätodellinen olo ja ahdistaa.
Nykyään saatan alkaa tuntea epätoivoa jo kun mietin, että reitilläni on useita valottomia suojateitä. Tekee mieli jäädä vaan kotiin.
Myös portaita alaspäin mennessä minulle tulee tuo pelko, että jalkani jotenkin sekoavat ja kaadun.
Juuri noin, kuten sanoit Toinen pelokas!!
Minulla on sama myös portaita alanpäin mennessä sama. Hullua kyllä, joskus jopa ylöspäin mennessä tulee sama olo.
Minäkin olen pari krt kaatunutkin, siis ennen tätä pelon pahentumista ja tajuan kyllä, että se on varmasti vaikuttanut.
Portaissakin teininä kaaduin todella pahasti kaksikin kertaa. Toisella kerralla korko irtosi ja kaaduin, kirjaimellisesti voltin hetin, ihme, ettei käynyt pahemmin, toisella kertaa oli liukkaat kengät ja liukas lattia ja tipuin monta askelmaa.