Tohtori Martti Lutherin uusi syntymä synninpäästön kautta
Hän oli saanut kaksinkertaisesti uuden elämän
Uskonpuhdistaja, tohtori Martti Luther, käsitti elävän uskon nuorena munkkina, tautivuoteella maatessaan, tuntemattoman munkkivanhuksen kautta kuulemansa päästön kautta. Hän näyttää oikein ymmärtäneen synninpäästön merkityksen, kuten hän kirkkopostillan ensimmäisen pääsiäisen jälkeisen sunnuntain saarnassaan lausuu:
Jos mieli synninpäästön olla oikea ja voimakas, täytyy sen perustua Kristuksen käskyyn siten, että siihen tulee seuraava sisällys: Minä vapautan sinut kaikista synneistäsi, en omassa nimessäni, tahi jonku pyhimyksen nimessä, en myöskään minkään ihmisansion vuoksi, joka on käskenyt minun sanomaan sinulle, että syntisi ovat anteeksi annetut. Minä en ole siis se, joka antaa minun suuni kautta synnit anteeksi, vaan Hän itse. Ja sinä olet velvollinen omistamaan tämän lujasti uskoen, ei ihmisten sanoina, vaan niin kuin olisit sen kuullut Herran Kristuksen omasta suusta.
Lutherista on kirjoitettu 1200 elämäkertaa, ja 2500:sa eri teoksessa käsitellään hänen elämäntyötään. Sellaiseen määrään sisältyy paljon totta jos taruakin. Uskonpuhdistus jäi Lutherilta kesken. Kristillisyydessä on evankeliumin ydin: Synninpäästö kiteytetty sanoihin: Usko Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Epäilemättä se perustuu Raamattuun, mutta ei ole vieras Lutherinkaan ymmärrykselle. Lutherin sanotaan kirjoittaneen niin paljon, että 60 000 arkkia on julkaistu hänen nimellään.
Tosin muutkin tuotteitaan tarjosivat Lutherin nimellä, ja näin saattoivat julkisuuteen henkensä tuotteita. Aukustiinolaisluostarien esimies Johan Staupitzin sanotaan vaikuttaneen ratkaisevasti Lutherin kehitykseen, ja tuskinpa hänestä olisi koskaan tullut tohtoria ilman Staupitzia. Kuitenkin se, mikä Lutherille oli omakohtaisesti kaikista tärkeintä, tulla armosta autuaaksi, on tapahtunut vanhurskautettujen ihmisten kautta. Staupitzin vaikutuksesta taas sanotaan, että "kiusausten ja ahdistusten helle ei kokonaan poistunut (Lutherista) Staupitzin avulla, sillä hän saattoi viedä ahdistetun sittenkin vain katolisen perimätiedon mukaisen Jumalan luo. Heidän yhteytensä katkesi myöhemmin kokonaan, ja Staupitzin tiedetään siirtyneen, toiseen munkkikuntaan. Ei valituksen sanaa Luther lausunut, kuultuaan Staupitzin kuolemasta.
Luther on itse kertonut Meiningenistä tulleen Erfurtiin vanhan miehen, jonka opiskelemassa oleva poika oli Lutherin ystävä. Tämä oli Lutherin sairastaessa lausunut ennustuksen sanoen: Rakas baccalaureus, älkää olko pahoilla mielin, teistä tulee vielä suuri mies. Etevän historioitsijan Merle D'Aubignen Uskonpuhdistuksen historian ensimmäisestä osasta sanasta sanaan jäljennettyä kirjoitusta on julkaistu kristittyjen lehdessä 75 vuotta sitten. Silloin rovasti Aatu Laitinen oli tuomittu vuodeksi virkaeroon, ja tämän ajan hän käytti saarnamatkojen tekoon, sekä julkaisi lehteä: Sanomia Siionista. Tässäkään kappaleessa ei käy ilmi, että Lutherille synninpäästön lausuja olisi ollut valdolaisiin kuuluva kerjäläismunkki, kuten suullisesti kerrotaan.
Vanha munkki hän oli, joka astui sairasvuoteella makaavan Lutherin luokse.
"Vanhus ei tosin kyennyt Staupitzin tavalla seuraamaan Lutherin sielua sen kaikissa ahdistuksissa (eikä se ollut tarpeellistakaan), mutta hän sitä vastoin osasi uskontunnustuksensa, jolla hän nuorta munkkia lohdutti, apostolisella uskontunnustuksella, jonka Luther oli kirjaimellisesti oppinut jo lapsena Mansfeldin koulussa. "Minä uskon syntein anteeksi saamiseen." Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä (uskovaisesta sydämestä) herttaisesti lausuttuina, vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. Minä uskon, toisti hän kohta itselleen tuskavuoteellansa, minä uskon syntien anteeksi saamiseen." Munkki -vanhus jatkoi edelleen: "Ah, ei ole kylläksi uskoa Daavidin ja Pietarin saaneen syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin, Jumalan käsky on, että uskomme meidän syntien olevan meille anteeksi annetut. Bernhard on sanonut Marian ilmestyksestä puhuessaan: Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on:
Syntisi annetaan sinulle anteeksi." Tässä tuokiossa osautui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu, ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koittamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa. "Oh, sanoi hän, ellei Kristuksen evankeliumin lohdutus olisi minua pelastanut, en olisi pysynyt elossa kahtakaan vuotta." Hänen henkensä saama terveys palautti terveyden hänen ruumiillensakin. Hän nousi pian tautivuoteeltaan. Hän oli saanut kaksinkertaisesti uuden elämän. Pian tuleva joulu soi hänen runsain määrin maistaa uskon autuutta. Suloisella liikutuksella otti hän osaa sen juhlallisuuksiin, ja kun hänen keskellä päivän komeutta piti laulaa seuraavat sanat: Oi autuas lankeemus, joka olet ansainnut senlaisen Lunastajan, sanoi hänen ilosta värähtelevä olentonsa: Amen.
(jatkuu...)
Hän oli saanut kaksinkertaisesti uuden elämän
Uskonpuhdistaja, tohtori Martti Luther, käsitti elävän uskon nuorena munkkina, tautivuoteella maatessaan, tuntemattoman munkkivanhuksen kautta kuulemansa päästön kautta. Hän näyttää oikein ymmärtäneen synninpäästön merkityksen, kuten hän kirkkopostillan ensimmäisen pääsiäisen jälkeisen sunnuntain saarnassaan lausuu:
Jos mieli synninpäästön olla oikea ja voimakas, täytyy sen perustua Kristuksen käskyyn siten, että siihen tulee seuraava sisällys: Minä vapautan sinut kaikista synneistäsi, en omassa nimessäni, tahi jonku pyhimyksen nimessä, en myöskään minkään ihmisansion vuoksi, joka on käskenyt minun sanomaan sinulle, että syntisi ovat anteeksi annetut. Minä en ole siis se, joka antaa minun suuni kautta synnit anteeksi, vaan Hän itse. Ja sinä olet velvollinen omistamaan tämän lujasti uskoen, ei ihmisten sanoina, vaan niin kuin olisit sen kuullut Herran Kristuksen omasta suusta.
Lutherista on kirjoitettu 1200 elämäkertaa, ja 2500:sa eri teoksessa käsitellään hänen elämäntyötään. Sellaiseen määrään sisältyy paljon totta jos taruakin. Uskonpuhdistus jäi Lutherilta kesken. Kristillisyydessä on evankeliumin ydin: Synninpäästö kiteytetty sanoihin: Usko Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Epäilemättä se perustuu Raamattuun, mutta ei ole vieras Lutherinkaan ymmärrykselle. Lutherin sanotaan kirjoittaneen niin paljon, että 60 000 arkkia on julkaistu hänen nimellään.
Tosin muutkin tuotteitaan tarjosivat Lutherin nimellä, ja näin saattoivat julkisuuteen henkensä tuotteita. Aukustiinolaisluostarien esimies Johan Staupitzin sanotaan vaikuttaneen ratkaisevasti Lutherin kehitykseen, ja tuskinpa hänestä olisi koskaan tullut tohtoria ilman Staupitzia. Kuitenkin se, mikä Lutherille oli omakohtaisesti kaikista tärkeintä, tulla armosta autuaaksi, on tapahtunut vanhurskautettujen ihmisten kautta. Staupitzin vaikutuksesta taas sanotaan, että "kiusausten ja ahdistusten helle ei kokonaan poistunut (Lutherista) Staupitzin avulla, sillä hän saattoi viedä ahdistetun sittenkin vain katolisen perimätiedon mukaisen Jumalan luo. Heidän yhteytensä katkesi myöhemmin kokonaan, ja Staupitzin tiedetään siirtyneen, toiseen munkkikuntaan. Ei valituksen sanaa Luther lausunut, kuultuaan Staupitzin kuolemasta.
Luther on itse kertonut Meiningenistä tulleen Erfurtiin vanhan miehen, jonka opiskelemassa oleva poika oli Lutherin ystävä. Tämä oli Lutherin sairastaessa lausunut ennustuksen sanoen: Rakas baccalaureus, älkää olko pahoilla mielin, teistä tulee vielä suuri mies. Etevän historioitsijan Merle D'Aubignen Uskonpuhdistuksen historian ensimmäisestä osasta sanasta sanaan jäljennettyä kirjoitusta on julkaistu kristittyjen lehdessä 75 vuotta sitten. Silloin rovasti Aatu Laitinen oli tuomittu vuodeksi virkaeroon, ja tämän ajan hän käytti saarnamatkojen tekoon, sekä julkaisi lehteä: Sanomia Siionista. Tässäkään kappaleessa ei käy ilmi, että Lutherille synninpäästön lausuja olisi ollut valdolaisiin kuuluva kerjäläismunkki, kuten suullisesti kerrotaan.
Vanha munkki hän oli, joka astui sairasvuoteella makaavan Lutherin luokse.
"Vanhus ei tosin kyennyt Staupitzin tavalla seuraamaan Lutherin sielua sen kaikissa ahdistuksissa (eikä se ollut tarpeellistakaan), mutta hän sitä vastoin osasi uskontunnustuksensa, jolla hän nuorta munkkia lohdutti, apostolisella uskontunnustuksella, jonka Luther oli kirjaimellisesti oppinut jo lapsena Mansfeldin koulussa. "Minä uskon syntein anteeksi saamiseen." Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä (uskovaisesta sydämestä) herttaisesti lausuttuina, vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. Minä uskon, toisti hän kohta itselleen tuskavuoteellansa, minä uskon syntien anteeksi saamiseen." Munkki -vanhus jatkoi edelleen: "Ah, ei ole kylläksi uskoa Daavidin ja Pietarin saaneen syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin, Jumalan käsky on, että uskomme meidän syntien olevan meille anteeksi annetut. Bernhard on sanonut Marian ilmestyksestä puhuessaan: Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on:
Syntisi annetaan sinulle anteeksi." Tässä tuokiossa osautui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu, ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koittamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa. "Oh, sanoi hän, ellei Kristuksen evankeliumin lohdutus olisi minua pelastanut, en olisi pysynyt elossa kahtakaan vuotta." Hänen henkensä saama terveys palautti terveyden hänen ruumiillensakin. Hän nousi pian tautivuoteeltaan. Hän oli saanut kaksinkertaisesti uuden elämän. Pian tuleva joulu soi hänen runsain määrin maistaa uskon autuutta. Suloisella liikutuksella otti hän osaa sen juhlallisuuksiin, ja kun hänen keskellä päivän komeutta piti laulaa seuraavat sanat: Oi autuas lankeemus, joka olet ansainnut senlaisen Lunastajan, sanoi hänen ilosta värähtelevä olentonsa: Amen.
(jatkuu...)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luther on itse kertonut Meiningenistä tulleen Erfurtiin vanhan miehen, jonka opiskelemassa oleva poika oli Lutherin ystävä. Tämä oli Lutherin sairastaessa lausunut ennustuksen sanoen: Rakas baccalaureus, älkää olko pahoilla mielin, teistä tulee vielä suuri mies. Etevän historioitsijan Merle D'Aubignen Uskonpuhdistuksen historian ensimmäisestä osasta sanasta sanaan jäljennettyä kirjoitusta on julkaistu kristittyjen lehdessä 75 vuotta sitten. Silloin rovasti Aatu Laitinen oli tuomittu vuodeksi virkaeroon, ja tämän ajan hän käytti saarnamatkojen tekoon, sekä julkaisi lehteä: Sanomia Siionista. Tässäkään kappaleessa ei käy ilmi, että Lutherille synninpäästön lausuja olisi ollut valdolaisiin kuuluva kerjäläismunkki, kuten suullisesti kerrotaan.
Vanha munkki hän oli, joka astui sairasvuoteella makaavan Lutherin luokse.
"Vanhus ei tosin kyennyt Staupitzin tavalla seuraamaan Lutherin sielua sen kaikissa ahdistuksissa (eikä se ollut tarpeellistakaan), mutta hän sitä vastoin osasi uskontunnustuksensa, jolla hän nuorta munkkia lohdutti, apostolisella uskontunnustuksella, jonka Luther oli kirjaimellisesti oppinut jo lapsena Mansfeldin koulussa. "Minä uskon syntein anteeksi saamiseen." Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä (uskovaisesta sydämestä) herttaisesti lausuttuina, vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. Minä uskon, toisti hän kohta itselleen tuskavuoteellansa, minä uskon syntien anteeksi saamiseen." Munkki -vanhus jatkoi edelleen: "Ah, ei ole kylläksi uskoa Daavidin ja Pietarin saaneen syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin, Jumalan käsky on, että uskomme meidän syntien olevan meille anteeksi annetut. Bernhard on sanonut Marian ilmestyksestä puhuessaan: Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on:
Syntisi annetaan sinulle anteeksi." Tässä tuokiossa osautui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu, ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koittamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa. "Oh, sanoi hän, ellei Kristuksen evankeliumin lohdutus olisi minua pelastanut, en olisi pysynyt elossa kahtakaan vuotta." Hänen henkensä saama terveys palautti terveyden hänen ruumiillensakin. Hän nousi pian tautivuoteeltaan. Hän oli saanut kaksinkertaisesti uuden elämän. Pian tuleva joulu soi hänen runsain määrin maistaa uskon autuutta. Suloisella liikutuksella otti hän osaa sen juhlallisuuksiin, ja kun hänen keskellä päivän komeutta piti laulaa seuraavat sanat: Oi autuas lankeemus, joka olet ansainnut senlaisen Lunastajan, sanoi hänen ilosta värähtelevä olentonsa: Amen.
Lutherin tornikokemuksesta, josta on niin paljo puhuttu, voi sanoa, että hän tosiaan opetteli siellä sitä läksyä, jota kaikki Jumalan lapset kiusausten koetuksissa opettelevat: Vanhurskaan pitää elämään uskosta: Kenties elämäkertojen tekijät, ehkä tietoisestikin, ovat korostaneet Lutherin ahdistuksissa oloa. Varmaan Luther hengessään yhtyi apostoliin siinäkin, että meidän vaivamme, joka on ajallinen ja keviä, saattaa määrättömän kunnian. Hänen saarnoistansa tulee esille pelastusvarmuuskin. Uskonpuhdistus- kertomus on sivutuotteena syntynyt siitä, että Jumalan valittu Martti Luther kilvoitteli jalon kilvoituksen kalliin armopalkan saavuttamiseksi.
Sanomia Siionista heinäk. 1890
Päivämies 5.5.1965
Lutherin mukaan:
"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekkään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekkin annetaan anteeksi."
Herra soisi meidän olevan totisia kristityitä, jotka emme vain sanoilla kerskaisi uskosta ja evankeliumista, kuten ihmiset tekevät nykyään, jotka ovat evankelisiä olevinansa ja osaavat Kristuksesta paljon puhua; mutta kun katsotaan asiaa tarkemmin, niin ei olekaan puheessa mitään perää. Suurin osa siis niistäkin, jotka saavat evankeliumia kuula, pettää itsensä ja joutuu kadotukseen valeuskollansa. Tätä onnettomuutta Kristus tahtoisi estää. Sentähden hän ei aseta eteemme mitään outoa ja tuntematonta esimerkkiä, vaan Isänsä ja meidän oman esimerkkimme, kun me itse olemme saaneet kokea, miten hän on meitä kohdellut, käskien meidän tehdä samoin lähimmäisellemme.
Olemmehan kaikki olleet Jumalan tuomion ja kadotuksen alaisia meidän syntiemme tähden. Mutta mitä onkaan taivaallinen Isämme tehnyt ? Hän ei todellakaan ole tahtonut tuomita sinua kadotukseen, vaan antaa syntisi anteeksi, pelastaa sinut helvetin kadotuksesta ja ottaa sinut armoihinsa. Sellainen esimerkki sinulla on omaan itseesi nähden. Noudata sitä, tee samoin lähimmäisillesi, niin olet oikea kristitty, joka uskot Kristukseen, et tuomitse etkä sadattele lähimmäistäsi, vaan annat mielelläsi hänelle anteeksi, mitä hän on vastaasi rikkonut. Mutta jos et tahdo sitä tehdä, vaan pahan palvelijan tavalla(Matt. 18. l)itse tahdot saada armoa Jumalalta, mutta et sitä osoita toisille, niin tiedä se, ettet olekaan kristitty, ja että Jumala on heittävä sinut laupeutensa hoidosta tuomioon ja kadotukseen sekä riistävä sinulta kaiken sen hyvän, jonka hän jo oli sinulle antanut anteeksi, Siitä saat olla vakuutettu, sillä luemmehan tästä: "ÄLkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita". toisin sanoen: jos ette tahdo tuomitsemisestanne lakata, niin on Jumalakin teidät tuomitseva.
......Jos teet jollekkin hyvän työn, mutta tämä on kiittämätön tai palkitsee sen pahalla, niin saat tosin häntä varoittaa niin tekemästä, sanoen hänen tekevän siinä syntiä Jumalaa vastaan. Mutta muista, ettet silti saa ruveta häntä vihaamaan, häntä tuomitsemaan ja sadattelemaan etkä olla häntä auttamatta uudestaan hänen hädässänsä. Jätä hänet hänen tuomarinsa haltuun. Ethän tiedä, mitä Jumala hänelle tehnee, ja ehkäpä hän vielä kääntyy parannukseenkin.....
.....Älä myöskään kadotustuomiota lausu ! Se ei ole sinulle kuuluva asia. Sinun tulee vain nuhdella, neuvoa, varoittaa, ilmiantaa niille, joilla on valta tutkia ja tuomita. Mutta sinun ei sovi tehdä muuta kuin osoittaa laupeutta tuomitsematta, kadotustuomiota lausumatta, vain antaen anteeksi. Ja vaikka lähimmäisesi ei lakkaisikaan sinua vastaan rikkomasta, niin tulee kuitenkin sinun sydämesi olla altis antamaan hänelle anteeksi, vastustamatta häntä ja koettamatta hänelle kostaa, vaan mahdollisuuden mukaan auttaen ja edistäen hänen parastansa....
..jatkoa:
"Antakaa, niin teille annetaan. Hyvän mitan, sullotun, puhdistetun ja kukkuraisen antavat helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
Herra on tässä esittänyt asian aivan selvästi. Hän tahtoisi, että me olisimme hyviä ja hurskaita kristityitä, jotka kaikissa suhteissa menettelisimme oikein. Äsken hän käski osoittaa armahtavaisuutta kurjille syntisille, kuten Jumalakin on meille laupias, ettemme heitä tuomitsisi ja sadattelisi, vaan jättäisimme tuomion ja koston Jumalalle, rukoillen heidän puolestansa. Nyt käskee hän vielä meidän olla heille tarpeen tullen avullisia neuvoilla ja työllä. Silloin saamme olla vakuutetut siitä, ettemme voi antaa niin runsaasti apua, ettei Jumala antaisi meille vielä runsaammin sijaan. Sydämen tulee siis aina olla rakkautta vuotavan eikä orjantappurain pistoksista ehtyvän, kuten pakanoissa on laita. He eivät voi olla tuomitsematta ja sadattelematta. Jos heille tehdään jotain vastoin heidän mieltänsä, niin he eivät anna anteeksi, ennenkuin sitä polvilleen kumartaen pyytää. Ja jos heillä ei ole toivoa korvauksen saamisesta, niin he eivät anna mitään toiselle. Sentähden kohtaa heitä se kova tuomio, että Jumala tuomitsee ja kadottaa heidät, antamatta heille anteeksi ja mitään heille lahjoittamatta.....
.....Tämä on ihmeellinen saarna, siitä kun näemme, että Jumala pitää melkein suuremmassa arvossa lähimmäiselle osoitettua palvelusta kuin sitä, jota on hänelle itsellensä tehty. Omassa asiassaan ja mitä häneen itseensä tulee, hän antaa anteeksi synnit, hän ei tahdo kostaa, mitä me olemme häntä vastaan rikkoneet. Mutta jos me olemme pahoin tehneet lähimmäisellemme, niin hänkin on meille vihainen, antamatta mitään anteeksi. Tämä mittaaminen on siis ymmärrettävä tapahtuvaksi meidän tultua uskoon eikä ennen uskoon tulemista. Ennenkuin tulit uskoon, ei Jumala menetellyt kanssasi ansiosi, vaan armonsa mukaan. Hän antoi sinun tulla tuntemaan sanaanasa ja lupasi syntisi anteeksi. Tämä oli ensimmäinen mitta, jolla meille mitattiin alkaessamme uskomaan.
Koska me siis olemme saaneet Jumalalta näin runsaalla mitalla, niin Herra muistuttaa meitä mittaamaan samaten lähimmäisellemme. Mutta jos et sitä tee, niin käy sinulle ihan niin, kuin toisille teet. Jos sinä olet armoton, niin on hänkin armoton sinulle. Jos sinä toisia tuomitset ja sadattelet, niin hänkin tuomitsee sinut. Sinä et anna toisille mitään, otat vain; ei hänkään anna sinulle mitään, vaan ottaa. Tämä mittaaminen toteutuu ihmisen tultua uskoon, kun Herra Jumala pitää lähimmäiselle tehtyjä töitä niin suuressa arvossa, että hän ottaa lahjansa takaisin, jos emme tee samoin hyvää lähimmäisellemme.
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille:
Room... 14:4
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?
Opi, että Kristus on ihmeellinen pyhissään. Varo siis tuomitsemasta ketään, ellet selvästi näe ja kuule hänen puhuvan ja uskovan EVANKELIUMIA VASTAAN. Toisaalta saat vapaasti tuomita Kristuksen ulkopuolella ja perkeleen alaisena olevaksi sen, joka puhuu ja vaikuttaa evankeliumia vastaan. Rukoile kuitenkin hänen puolestaan ja nuhtele häntä, kääntääksesi hänet.
Kun sensijaan tapaat jonkun, joka ylistää ja pitää kunniassa evankeliumia, käyttäydy Paavalin sanojen mukaisesti: "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään", ja myös: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea"(1. Kor. 10:12).
Kristus tahtoo olla pyhissään sekä salainen että julkinen, samanaikaisesti sekä tarjoutua löydettäväksi että salautua. Sen tähden hän Hengen hedelmissä, joista hänet uskovissaan voidaan tuntea, sallii ilmetä eräitä puutteita, joilla hän salaa itsensä, että väärät ja ylimieliset tuomitsijat närkästyisivät häneen.
Lutherin Huonepostillasta poimittua:
...Tiedän kyllä ja tunnustan, että yksin Jumala antaa synnit anteeksi. Mutta minun on myöskin tiedettävä, mistä voin havaita, ovatko syntini annetut anteeksi, eli mikä on se väline, jonka kautta synnit annetaan anteeksi. Nyt pyhä raamattu opettaa minulle ja kaikille kristityille, että jos tahdon saada syntini anteeksi, niin en saa istua soppeen, sanoen: syntini ovat annetut anteeksi. Jumala lupaa itse tulla tyköni vakuuttamaan syntien anteeksiantamisesta.
Tämä tapahtuu ensiksi pyhässä kasteessa. Siitä on meillä hänen oma käskynsä, että meidät on kastettava Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja tämän käskyn oheen on liitetty seuraava lupaus: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." -Mutta, väittänet, kastehan on paljasta vettä! Niin vettä tosin, mutta ei paljasta vettä, vaan sen kanssa on Jumalan sana. Samoin on laita, kun menet sielunpaimenesi luo, jolle tämä tehtävä on erityisesti uskottu, taikka jonkun muun kristityn puheille, ja pyydät saada häneltä lohdutusta ja synninpäästöä, ja hän lausuu sinulle: Jumalan puolesta minä julistan sinulle Kristuksen kautta kaikki syntisi anteeksi, niin saat olla vakuutettuna siitä, että syntisi ovat totisesti ja varmasti tuon ulkonaisen sanan kautta anteeksi annetut, sillä kaste ja sana eivät voi sinua pettää.
Niin ei ole saarnattu paavikunnasta, eikä sitä vielä tänäkään päivänä paavilainen saarnaaja ymmärrä. Kiittäkää sentähden Jumala tahtoo antaa synnit anteeksi. Mutta miten? Ei mitenkään muuten, vaan niinkuin tässä sanotaan, että hän on sellaisen vallan antanut ihmisille. Kristus on sen itse aloittanut ja sitten käskenyt, että sitä tointa on voimassa pidettävä edeskinpäin seurakunnasta maailman loppuun asti, jotta hänen nimeensä saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Oppikoon siis jokainen etsimään syntien anteeksisaamista ihmisten luota, mutta ei mistään muualta. Ainoastaan siten on se löydettävä, sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa" " (Matt...) Ja samoin: "Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksiannetut"(Joh. 20:23). Sitä Jumala ei voi kärsiä, että jokainen rupeaisi rakentamaan omat tikapuunsa tai portaansa taivaaseen; yksin hän tahtoo olla rakentaja.
Jos siis tahdot saada syntisi anteeksi, niin anna heti itsesi kastaa, jos et ennen ole kastettu. Tai jos olet kastettu, niin muista sitä lupausta, jonka Herra silloin on sinulle luvannut äläkä ole epäuskoinen. Mene myöskin sopimaan lähimmäisesi kanssa ja pyydä sitten synninpäästöä. Ja niinkuin kuulet itsellesi julistettavan syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimeen, niin usko se, ja sinä totisesti sen saat. Käy sitten myöskin Herran pyhällä ehtoollisella nauttimassa Kristuksen ruumista ja verta, jotta tulisit vakuutetuksi siitä, että tämä kallis aarre kuuluu sinullekkin, on sinun omasi ja että sinä saat siitä nauttia siunausta.
Emme siis saa ylenkatsoa kastetta, synninpäästöä, saarnaa ja Herran ehtoollista, vaan meidän tulee niistä etsiä ja ammentaa syntien anteeksisaamista. Sitä varten Jumala on näet kutsunut ja asettanut kirkkoherrasi, isän ja äidin sekä kristityn lähimmäisesi ja antanut sanansa heidän suuhunsa, että etsisit heiltä lohdutusta ja syntien anteeksisaamista Vaikka ihmiset sen lausuvat, niin ei se ole heidän puhettansa, vaan Jumalan sanaa. Sentähden tulee siihen lujasti luottaa, halveksimatta sitä.
...kun synninpäästössä julistetaan syntisi anteeksi, niin pidä näitä sanoja yhtä totisina, kuin jos Jumala itse olisi sanat lausunut. Jumala itse julistaakin sinulle sen päätöksen, että olet synnistä vapaa.
....jatkoa....
Herran lause "maan päällä" on erityisesti huomattava, ettemme turhaan kurkistelisi taivaaseen taikka ettemme paavin opin mukaan toivoisi syntien anteeksisaamista kuoleman jälkeen, kiirastulessa toisten ihmisten töiden ja ansion kautta. Tässä on kirjoitettuna, että syntien anteeksiantamisen valta on annettu ihmisille maan päällä, kun kastetaan, jaetaan ehtoollisen sakramenttia, julistetaan synninpäästöä ja saarnataan saarnatuolista. Päätetty on, että, mitä sitten päästetään maan päällä, se on myöskin päästetty taivaassa, ja toisaalta, mitä sidotaan(se on, kielletään kasteesta, ehtoollisen ja sanan osallisuudesta), se on myöskin sidottu taivaassa.
Tämä meidän ihmisten valta antaa toinen toisellemme synnit anteeksi taikka pidättää ne ei riistä Jumalalta hänen kunniaansa, eikä se myöskään koroita meitä jumaliksi, kuten ymmärtämättömät ihmiset väittävät. Eihän meillä muuta ole kuin virka, joka ei vaikuta muuta kuin sen, minkä uskot. Minkä uskot, sen saat; jos et usko, niin et saa mitään. Sentähden on Jumala yhdistänyt tämän viran kautta meidät toisiimme, että kristityn tulee aina lähimmäistänsä lohduttaa, puhutella häntä ystävällisesti ja että hänen tulee uskoa saavansa siten syntinsä anteeksi Kristuksen nimeen. Tämä on oikea johdatus Jumalan tykö ja syntien anteeksisaamiseen. Joka tässä uskossa kuolee, hän kuolee onnellisesti ja autuaasti.
Mutta joka kuolee, kuten paavikunnassa opetetaan, luottaen pyhimysten esirukouksiin, omaan ja toisten ihmisten ansioon, hän kuolee pahasti ja onnettomasti, sillä hänellä ei ole sitä suojelusta matkalla, minkä Herra on antanut ja asettanut tänne maan päälle, hänellä ei nimittäin ole oikeaa sanaa eikä oikeaa synninpäästöä. Ja vaikka hän onkin kastettu, niin hän ei kuitenkaan taida itseänsä sillä lohduttaa. Sellaisen kurjuuden on perkele matkaan saattanut paavin kautta, ja sitä hän uudestaan yrittää lahkojen kautta levittää. Hän ei voi kärsiä sanaa, se kun puhkaisee häneltä silmät ja sokaisee hänet.