Kuuluuko syömishäriöisen "toimenkuvaan", että jos laihdutusrutiineita (oksentaminen, liikunta, epätietoisuus ruokien kalorimääristä,...) ei olosuhteiden vuoksi voi noudattaa, aletaan rähjäämään??? Meni nimittäin taannoin kallisarvoinen lomamatka pieleen, kun eräs ryhmän jäsen alkoi oikutella kuin uhmaikäinen! En tuolloin lainkaan käsittänyt tämän nuoren, joskin aikuisen, naisen käytöstä. Ajattelin, että kyse oli mielenterveysongelmista, joita kai syömishäiriötkin ovat. Myöhemmin olen kuullut asianomaisen ilonpilaajan spartalaisesta itsekurista, hirvittävistä liikuntamääristä ja äärimmäisestä laihduttamisesta.
Muita oireita???
onneksi sivullinen
2448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiukuttelu ja yleinen vaikeus on hyvin tyypillistä ihmiselle joka ei pääse toteuttamaan pakkomielteisiä syömisrutiinejaan. koska ruokaa ei saa syödä ja koska elimistö kärsii jatkuvasti nälänhätää, sen pikkuisen määrän jonka itselleen sallii tulee olla juuri sitä ruokaa mitä "saa" syödä ja usein kellonaikakin on hyvin tärkeä. itsekkin kiukuttelisit jos olisit väsynyt, masentunut, verensokerisi olisi niin alhaalla että saatat pyörtyä minä hetkenä hyvänsä ja sinulla olisi niin nälkä että pystyisit tuntemaan kuinka iho liimautuu kylkiluihisi?
Kyllä kuuluu. Itse bulimikkona saan raivokohtauksia ja muutun ihan kauheaksi, jos syömis-sääntöjä tai rutiinejani (tietyt kellonajat, jolloin saa syödä ja sitten oksentamaan, ettei lihoa liikunta ja treenaus) en voi/pysty toteuttamaan... ikävää, mutta totta.