On ehkä liian aikaista mutta taas tulee jo mieleen että tässäpä taas meni tämä vuosi ja se ei taaskaan tarjonnut minulle yhtään mitään. Sitten kun tulee joulu meillä käy (asun siis vanhemmillani) suku joulu aattona ja sitten käy sellaisia sukulaisia jotka käy sen kerran vuoteen ja juurikin jouluna. He ovat erittäin hyvin menestyneitä on hyvät työt ja palkat ovat insinöörejä ja opettajia minun ikäisiä ja paljon nuorempiakin. Ajatelkaa sitä häpeää kun yli kolmikymppisellä työkokemusta ei ole kahta vuotta siihen lisäksi jotain satunnaisia kursseja ja ei muuta. Aluksi pystyin kohtaamaan sukuni ja kaikki sujui huumorilla mutta viime jouluna en kestänyt vaan pakenin koska häpeän itseäni ja en keksi enää tekosyitä miksi elämäni junnaa paikallaan ja muilla pyyhkii lujaa. Todennäköisesti pakenen taas jouluna toisaalta se helpottaa toisaalta tunnen syyllisyyttä koska osa minusta silti haluaa nähdä sukulaisia joita harvoin näkee. Voi kumpa olisi edes pieni työpätkä tälle vuotta niin olisi helppo kohdata suku ja voisin sanoa että olen tehnyt sitä jotain viimeksi mutta ei edes mitään lyhyttä työpätkää saa mistään se saa minut surulliseksi.
Miksi en voi olla kuin muut miksen minä saa mitään ja muut tekee mitä tahtoo? Olen yksi epäonnistunut luomus joka olisi saanut jäädä tekemättä. Miksi tämä on niin vaikeaa minulle ja näyttää että muille kaikki on helppoa ja he riemuitsevat ja tekee mitä vaan toki olen iloinen heidän puolestaan. Sitten kun kuulee että joku tuttavani on joutunut työttömäksi niin ei mene kuukautta kun hänellä on jo uusi duuni ja min en saa mitään vaikka tosissani yritän ja vuosia.
Onko tämäkään nyt sitten kunnollista elämää joka olisi elämisen arvoista?
Miksi en voi olla kuin muut miksen minä saa mitään ja muut tekee mitä tahtoo? Olen yksi epäonnistunut luomus joka olisi saanut jäädä tekemättä. Miksi tämä on niin vaikeaa minulle ja näyttää että muille kaikki on helppoa ja he riemuitsevat ja tekee mitä vaan toki olen iloinen heidän puolestaan. Sitten kun kuulee että joku tuttavani on joutunut työttömäksi niin ei mene kuukautta kun hänellä on jo uusi duuni ja min en saa mitään vaikka tosissani yritän ja vuosia.
Onko tämäkään nyt sitten kunnollista elämää joka olisi elämisen arvoista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Häpäet työttömyyttä? Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Häpeää miestissejä
Lopeta itsesi häpeäminen. Yritä olla vertaamatta itseäsi liikaa muihin. Kaikki ihmiset ovat yksilöllisiä ja olleet erilaisissa elämäntilanteissa. Pyri tekemään asioita, jotka kiinnostavat sinua. Luultavasti voisit vaikka löytää jonkin itseäsi kiinnostavan opiskelualan ja päästä opiskelemaan sitä.
Paha tällaiseen on muuta vastata kuin että on töissäkäyvilläkin omat haasteensa.
http://yle.fi/uutiset/oaj_tuhannet_opettajat_jaaneet_pois_toista_kiusaamisen_tai_vakivallan_takia/7201310
Moi
Myötätuntoa sulle. Kannat siis työttömyyden taakkaa ja siihen vielä lisäksi häpeää. Kirjoituksesi kohdalla ajattelen, kuinka on ikävää, että me ihmiset arvotamme itseämme ja toisiamme niin vahvasti juuri työn kautta. Voi jos voisimme arvostaa toisissamme vaikkapa heidän luonnettaan, ystävällisyyttään tai kekseliäisyyttään tai elämänkokemustaan. Sinulla varmasti on paljon sellaista kokemusta, joita sukulaisillasi ei ole. Se on myös arvokasta. Tiedät elämästä jotain sellaista, mitä he eivät tiedä.
Toinen ajatus, jonka tekstisi herättää, on se, kuinka harmillista on se, että niin usein kun kohtaamme läheisiä tai sukulaisia tai muita ihmisiä, emme osaa kohdata aidosti, niin että ihminen voisi vilpittömästi kertoa, mitä hänelle kuuluu. Ymmärrän kyllä, että et halua joulun juhlapöydässä paljastaa asioita, jotka ovat sinulle raskaita, mutta eikö sukulaisten tehtävänä ole myös tukea jokaista. Onko sukulaisissasi yhtään sellaista henkilöä, jonka kanssa voisit ihan avoimesti joskus keskustella elämästäsi?
Uskon ja toivon, että löydät paikkasi. Olet nuori ihminen, toivon, että jaksat uskoa parempaan huomiseen. Mitä teet arkisin? Onko mahdollista aloittaa jotain uutta harrastusta, jotta voisit löytää sisältöä elämääsi? Onko sinulla ystäviä? Ystävien avulla moni ihminen selviää elämän vaikeista vaiheista. Älä pakene.
Tsemppiä
Toivoo Päivi-pappi Hämeestä
Lopeta heti häpeäminen! Se on turhaa. Kuka tahansa työssäkäyvä voi koska tahansa sairastua tai joutua muusta syystä lopettamaan työt. Eikä se työssäkäyvän elämä tosiaan aina mitään herkkua ole, ihmiset eivät vaan aina kerro siitä koska on helpompaa olla niinkuin kaikki olisi hyvin. Silloin voi aina vähän vihjailla että työttömyys on huono juttu. Mieti niitä kaikkia hyviä puolia: Kukaan ei ole pomosi kotona (normaalisti), saat nukkua ja syödä milloin haluat, et ole kellon orja, jaksat ja ehdit siivota ja harrastaa, ei ole pakko rahan takia jaksaa kuunnella vittuilua, jne. Suomessa (ehkä muuallakin) liikaa korostetaan että pitää vaan jaksaa tehdä töitä niin on jotain vaikka muuten olisi täysi kusipää ihmisenä. Ei se ole mitään laiskuutta jos niitä töitä ei vaan kaikille riitä. Elämässä on paljon muutakin! Vietä joulu muualla jos se auttaa tai yritä keskittyä ihan muihin asioihin kuin sukulaisiisi.
Ei työ ole koko elämä
Osaan kyllä samaistua aloittajaan oikein hyvin. Ei voi sanoa, että lopeta häpeäminen jne. Kun tarpeeksi kuraa tulee jokaisesta ikkunasta ja ovesta, on tunne jo niin kokonaisvaltainen, että sitä on vaikea yrittää paeta.
Tosiasia on se, että mitä pidemmäksi työttömyys ja muut ongelmat käyvät, sitä vaikeampaa on päästä ylös. Tuntuu, että verkostot kulkevat kaikkialla ja yksi ja toinen katsoo vähän oudosti.
On mukavaa, että kuitenkin odotat sukulaisia edes jouluna ja haluat tavata, joku ilo on säilynyt. Ei niillä insinööreillä ja opettajilla sitten kuitenkaan aina niin hyvin mene, se voi ulkoisesti kyllä siltä vaikuttaa, kun katselee sivusta.
Itse ajattelen aina eteeni tunnelia, pitkää tunnelia ja sen päästä aukeavaa valoa. Voit olla aivan varma, että sunkin tunnelin päässä on valoa, se ei vaan vielä ehkä näy.
Laita vaan paljon hakemuksia kaikkialle ja sitten unohdat koko jutun. Pelaa pasianssia, tee palapelejä, tee ihan mitä muuta hyvänsä, mutta ÄLÄ AJATTELE yhtään niitä hakemuksia ym. tilannetta. Joku kaunis päivä aivan varmasti tapahtuu jotain mitä olet odottanut. Niin minäkin teen tällä hetkellä, muuta ei voi.
;)